Miten parantua sosiaalisesta ahdistuksesta?

Siedätyshoidolla

Kai netissä on jotain itsehoito vinkkejä.

Treenaa ja tee omassa arjessa (vaikka siellä kotona sitte) hyviä valintoja päivän mittaa, aikasin ylös, terveellinen ruoka, omat rytmit ja kaikki mikä pitää sitä mieltä virkeenä ja nostattaa sun itseluottamusta. Herääminen ja palstalle jumittuminen ei oo vaihtoehto jos haluaa voida hyvin. Pieniä asioita mitkä ei välttämättä poista mitään mutta rakentaa kumminkin jotain mikä helpottaa takuuvarmasti.

Vierailija kirjoitti:

Treenaa ja tee omassa arjessa (vaikka siellä kotona sitte) hyviä valintoja päivän mittaa, aikasin ylös, terveellinen ruoka, omat rytmit ja kaikki mikä pitää sitä mieltä virkeenä ja nostattaa sun itseluottamusta. Herääminen ja palstalle jumittuminen ei oo vaihtoehto jos haluaa voida hyvin. Pieniä asioita mitkä ei välttämättä poista mitään mutta rakentaa kumminkin jotain mikä helpottaa takuuvarmasti.

Joo tästä palstasta pitäisi kyllä luopua

Älä ota sosiaalista maailmaa niin tosissasi. Meditaatio rauhoittaa mieltä tuo uutta havaintokulmaa koskien ajatuksia.

Yks mitä kannattais kokella on se että lopettaa kuulokkeiden käytön julkisilla paikoilla, tässä puhutaan ilmiöstä joka on vasta hiljattain havaittu ja alettu tutkia mutta siitä on nyt jo aika kiistatonta näyttöä että kuulokkeet ulkona pahentaa ahdistusta merkittävästi.

Ne sotkee tilan tajua, aivot käy ylikierroksilla koska kuulokkeet sulkee osan sun itsesuojeluvaisto kyvykkyydestä ja pommittaa samalla aivoja dopamiinilla joka alttiissa tilassa kääntyy hermostuneisuudeksi.

En tiedä, mutta ehkä turvaton lapsuus, koulukiusaaminen ja nepsyongelmat on tehneet niin herkäksi. Tulkitsen tosi helposti asioita hylkäämiseksi ja kritiikiksi ja en kestä sitä yhtään. On todella vaikeaa hakea töitäkin jos en pääse paikkaan niin se tuntuu ihan todella suurelta hylkäämisestä ja itken sitäkin monta päivää silmät punaisena. Kaikki hävettää myös... En tiedä mitä tehdä.

Siedätyshoito. Juttele kaupan kasalle säästä, kehu takanasi jonottavan mummelin kaunista hattua, huuda bussista lähtiessä kovaan ääneen "kiitos kyydistä!" jne jne.

Tällaiset arkiset harjoitteet auttaneet minulla, olin nuorempana todella ujo ja ahdistunut sosiaalisista tilanteista, mutta nykyään olen se kylähullu, joka juttelee tuntemattomillekin. 

Elämä on. 

Itse olin nuorena aikuisena oikein ahdistusmöykky. Siis ihan halvauttavalla tavalla.

 

Siedätyshoito ja sen tajuaminen, että sosiaalinen ahdistus on oikeasti itsekäs ajattelutapa maailmasta ja muista, ja omaa oloa ja siitä mitä muut MINUSTA ajattelee ajaa ohi toisten tunteiden ja ajatusten. Tajusin, että laitan ahdistuksellani ajatuksia toisten päähän - tuo ajattelee minusta niin ja näin, kaikki kiinnittävät huomionsa MINUUN ym. Eli päätin toisten puolesta mitä he minusta ajattelivat ja ylipäätään että ajattelivat minua. Myös päätin valmiiksi miten ihmiset suhtautuivat minuun. Eli minä minä minä. Vain minä olin olemassa omassa ahdistusmaailmassani niin toisten päässä kuin heidän tuomitsevaksi tulkitsemissani katseissa ja eleissään.

Tämän ymmärrettynä aloin harjoittelemaan huomioni siirtämistä siihen ihmiseen kenen kanssa olin, hänen kuuntelemiseensa ja siirsin huomioni siis kokonaan siihen toiseen ja kommunointiimme. Esitelmätilanteissa aloin miettimään, että tämä on yleisöä varten ja miten teen heidän olonsa mukavaksi ja aiheen helposti ymmärrettäväksi muille. Siirsin siis huomioni itsestäni muihin, ja koen että minusta on tullut parempi ystävä, mukavempi kanssaihminen ja parempi puhuja. 

 

Tsemppiä! Vähän kuiva vastaus, että asenne ratkaisee, mutta se oli itselleni kaiken muuttava asia. 

Pohjimmiltaan jokainen on yksin ja on tultava itsensäkin kanssa toimeen. 

Ajan kanssa paranee siedätyshoidolla

Psykedeelihuumeilla uudelleenkirjoitat hermoratasi ja minäkuvasi.

Keho-mieli harjotteilla. Jännitys asuu kehossa ja sitä kannattaa yrittää purkaa. Hermoston rauhoittaminen, meditointi jooga, altistus ja terapia.