Asiakaspalvelijat! Kertokaa älyttömin asiakaspalvelutilanteenne!

No tämä ei ole kyllä älyttömin, mutta on tuoreimpana mielessä.

Työpaikkani on kauppakeskuksessa, jossa on useampi ruokakauppa ja Alko. Pullonpalautus on yhden kaupan ylläpitämä ja huoltama, ja me muut kaupat ainoastaan annamme rahaa takaisin pullokuiteista. Kaikki koneeseen liittyvät viat ja ongelmat ovat tuon yhden ruokakaupan vastuulla.

Asiakas tuli kertomaan minulle, että kone syö huonosti tietyn muotoisia pulloja eikä aina anna pulloista panttia. Ihan reippaan asiallisesti totesin, että kone on kaupan X ylläpitämä, ja reklamaatiot kannattaa ohjata heille. Mies vain jankutti, että hän oli ostanut kyseiset pullot meiltä, joten minun pitäisi hoitaa ongelma. Totesin useampaan kertaan, että kannattaa mennä kauppaan X muutaman kymmenen metrin päähän ja kertoa ongelmasta heille, koska minä en voisi tehdä mitään, vaikka haluaisinkin - avaimillamme ei edes pääse pullohuoneeseen. Mies vain jankkasi ja jankkasi, ja hän alkoi pyöritellä silmiään ja taivastella, että kuinka yksinkertainen olen kun en ymmärrä hänen ongelmaansa. Lopulta aloitin taas saman virren toisesta kaupasta, kunnes mies nosti kätensä pystyyn naamani eteen ja lähti pois paikalta mutisten.

Tuossa ajassa mies olisi mennyt toiseen kauppaan jo moneen kertaan ja hoitanut tilanteen. Yritin myös selittää, että vaikka menisinkin kertomaan kaupalle ongelmasta, niin mitään hyötyä siitä ei olisi, koska en tiennyt mitään tapauksen yksityiskohdista. Onhan se nyt ihan ymmärrettävää, että mies tuli aluksi väärään paikkaan, mutta kun hän ei millään suostunut hyväksymään, etten pystynyt tekemään asialle mitään muuta kuin ohjaamaan hänet oikeaan paikkaan.

Olin toimistotalossa aulaemäntänä. Paikalle tuli mummo vaatimaan paristoja langattomaan puhelimeensa, koska oli kuulemma ostanut puhelimensa sieltä vuosia aikaisemmin (samassa rakennuksessa, mutta eri rapussa oli ilmeisesti sijainnut joskus puhelinliike)ja nyt niistä paristoista oli loppunut virta.

Yritin ystävällisesti selittää, ettei asia kuulunut yrityksellemme ja että hän voisi käydä ostamassa sormiparistot mistä tahansa liikkeestä. Mummolla ei mennyt asia vihjailustani huolimatta jakeluun, vaan asia alkoi mennä jankkaamiseksi ("Minulle luvattiin ilmaiset paristot!" "Ei näihin mitkä tahansa paristot käy"). Paikalla sattui olemaan eräs kuriirifirman lähetti noutamassa lähetystä ja aikansa vääntöämme (minä yritin pysyä kohteliaana, mummolta alkoi palaa käämi), hän nappasi langattoman puhelimen mummon kädestä, tutki sitä hetken ja palautti sen mummolle lausuen samalla hy-vin hi-taas-ti ja liioitellun selkästi "rouva ottaa nyt puhelimensa ja käy ostamassa paristonsa itse lähikaupasta". Mummo teki työtä käskettyä, eikä enää palannut.

Olin töissä vuosia sitten kaupan pulla/leipätiskillä.Siihen tuli vanha rouva, joka ilmoitti haluavansa ostaa pasteijoita.Esittelin hänelle mitä vaihtoehtoja löytyi , jonka jälkeen hän tuijotti minua inhoten ja sanoi sitten:"Nuohan ovat jotain kaupan pasteijoita."

vastaan valtakunnallisessa asiakaspalvelupalvelunumerossa puheluihin. Aika usein vanhat ihmiset huutavat luuriin esim ONKO LAPPEENRANNASSA??!!  ja suuttuvat kun sanon numeron olevan valtakunnallinen palvelunumero. Eivät millään luota että jostain toisesta kaupungista käsin onnistuisi mikään vaikka miten vakuuttelisi.

Ehkä joskus tulevaisuudessa puhelu siirtyy ajatuksen voimalla sinne minne haluaa, mutta ei vielä.

Apteekissa esim. tänään asiakas oli naama norsunvitulla kun luuli saavansa äitinsä eReseptilääkkeen vain luettelemalla äitinsä sotun. Lun pyysin kelakorttia alkoi nälviminen siitä, osaanko ammattini. Kaikki on kuulemma aina ennen hoitunut tuosta vaan. Paperit hän on toimittanut että saa ilman kelakorttia. 

Kyllä lahnalla muuttui ääni kellossa kun huomattiin, että ne paperit eivät todellakaan olleet siellä missä piti ja minun ansiostani ne nyt tulivat oikein. Pahoitteli lähtiessään suuttumistaan. Olisi vain pahoitellut loukkaavaa käytöstään, kyllä mä suuttumisen ymmärrän, mutta en ammattitaitoon menevää nälvimistä, silloin kun ammattilainen tekee työnsä ja vieläpä hyvin (korjaa muiden sotkut).

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 21:18"]

Jotkut herkkähipiät vetävät pultit jos verikokeen otto sattuu edes hiukan, kun koskaan ikinä ei ole kuulemma sattunut, hieno tuuri sanon ma, mistä helkutista mun pitäis tietää missä ne leidin hermoradat kulkee,, ihan niinkuin se kipu olisi jotan elämää suurempaa, huvittavinta ovat neulakammoiset viimeisillään raskaanaolevat, pelkäävät kuollakseen mahdollista pistokipua jaetukäteen tehdään asiasta sellainen numero ettei edes diapamin auta enää siihen showhun,,, eivät taatusti anna laittaa tippaa tai epiduraalia mutta aikovat synnyttää, mistä luukusta kysyn mä vaan ja nauran partaani :-D

[/quote]

Pakko kommentoida, itselläni on verikoekammo/pelko tms, koska assosioin kyynärvarren verisuonen huumeisiin. Vanhempani oli huumeidenkäyttäjä kun olin lapsi ja se ahdistaa. Anteeksi siis, en kammoa verikoetta vittuillakseni.

Olin ärrällä töissä ja yksi erittäin ärsyttävä asiakas olisi halunnut pelata jotain pitkäveto kohdetta joka oli jo sulkeutunut. No tämä ei mua uskonut vaan käski soittaa veikkaukselle. Sanoin että siitä ei ole mitään hyötyä koska peliä ei voi enää pelata vaikka soittaisin mihin. Asiakas sitten paineli ovesta ulos ja haki autosta puhelimen ja alkoi kuvaamaan minua ja kysyi vielä että soitanko vai en ja jos en soita niin hän lähettää videon joillekkin "ärrän pomoille". No sanoin että en soita koska ei ole sieltä mitään kysyttävää ja sanoin että täällä ei saa kuvata, painelin takahuoneeseen jotta ei nähnyt enää minua. Onneksi ei ollu muita asiakkaita silloin

Olin töissä erään ison yrityksen puhelinvaihteessa. Sinne soitti erään toimipisteen entinen työntekijä ja vaati yhdistämään erääseen firman osastoon, joka oli jo lakkautettu ulkoistamisen takia. Heppu ei vaan uskonut, että minä (ja edellinen vaihteenhoitaja, jonka kanssa hän oli asioinut) emme ole yhdistämättä puhelua vittuillaksemme, vaan siksi, että niissä puhelimissa ei enää vastaa kukaan. Meillä ei ollut numeroita sinne mestaan, jonne palvelu oli ulkoistettu, koska sinne ei ollut tarkoitus soittaa, vaan asia piti hoitaa lähimmän esimiehen kanssa. Taas kuulemma oli vittuilua, koska meillä oli oikeasti ne numerot. Tätä sitten jankattiin hieman eri kanteilta n. ikuisuuden.

Asiakas joutui hankkimaan meiltä maksullisen lääkärintodistuksen tiettyyn tarkoitukseen. Hänestä oli tietenkin ikävää maksaa siitä mitään ja kun ilmoitin hänelle maksettavan summan rahastaakseni ja kirjoittaakseni kuittia, niin asiakas viskasi setelit ja kolikot minulle pitkin toimiston lattiaa. Olipa vitun kiva poimia niitä sieltä lattioilta asiakkaan katsellessa vieressä.

Olin laivayhtiön X terminaalissa töissä. Henkilöllisyystodistuksien kanssa oli aina vaikka mitä ongelmia kun sellainen pitäisi olla matkalla aina mukana, tarkistetaan onko oikea henkilö lähdössä matkalle, ikä jne. Siitä sitten tuli aina joko "ei koskaan ennen ole kysytty" minkä aikana olisin katsonut henkkaria ainakin viiteen kertaan, tai "jäi toiseen lompakkoon ku otin tän pikkupussukan vaan" kuka lähtee matkalle ilman minkäänlaisia henkkareita??? Ärsyttäviä juntteja.

olin töissä suurehkossa vaateliikeessä.

asiakkaana oli nainen, jolle pitkään ja paneutuen esittelin kassan lähellä olevia vaatteita, olin yksin osastolla töissä sillä hetkellä.

nainen tutki valikoimaa, jota olin hänelle esitellyt pitkään ja samaan aikaan kassalle tuli mies, joka halusi maksaa ostoksensa.

sanoin naiselle ystävällisesti hetkinen ja kävin kassalla palvelemassa miestä. nainen alkoi miehen lähdettyä haukkua ja sättiä minua, koska hänelle oli tullut "paha mieli" siitä, että palvelin miestä (kesken hänen valikoiman tutkiskelunsa siis). nainen moitti ja haukkui minua niin, että lopulta aloin itkeä ja lähdin pois tilanteesta takahuoneeseen, 

Olin kassalla ja asiakkaita oli paljon jonossa. Vuoroon tuli intialainen mies ja hän valitteli minulle englanniksi että löysi hyllystä vain luomuviiliä ja sitten hän sanoi jotain intialaisella aksentillaan, mitä en täysin ymmärtänyt, mutta ajattelin vaan sanoa jeesjees, kun asiakkaita oli jonossa paljon ja halusin suoriutua jonosta nopeasti. No, muutama päivä kului ja intialainen mies tuli takaisin luomuviilipurkkinsa kanssa ja halusi nyt vaihtaa sen tavalliseen viiliin, jota sinä päivänä oli hyllyssä! Kuulemma edellisellä kerralla oli sovittu näin :D Luomuviilipurkista oli jo päiväyskin mennyt.

Olen töissä isännöitsijätoimistossa ja kahdesta asiasta tulee sanomista: en saa antaa toimitusjohtajan (joka myös isännöitsijä) kännykkänumeroa ja isännöitsijätodistuksen hinnasta. "Kyllä minä sen nuemron muualtakin saan, tämä on huonoa palvelua". Josnkin ajan päästä sitten soittavat, ettei sitä numeroa löytynytkään, mikä se oli se sähköpostiosoite (sp-osoite ei kelpaa ensin kun sitä tyrkytän).

Issarin hintaa taivastellaan "ryöstöä, muualta saa halvemmalla". Jaa. No tilaa sitten sieltä muualta. En minä ole niitä hintoja päättänyt enkä itse saa niistä killingin killinkiä.

Ja se ärsyttää, kun joku jättää soittopyynnön ja sitten soittaa seuraavana päivä raivoissaan "minulle luvattiin, että hän soittaa eilen !". Väärin! Minä ainoastaan lupasin välittää soittopyynnön eteen päin. En pysty lupaamaan missä ajassa joku soittaa vai soittaako ylipäänsä ollenkaan.

huoltoaseman kahvilassa kaksi romaninaista tuli syömään ja pistivät ruuan jälkeen tupakaksi. Kävin sanomassa, että ruokailutilassa ei saa polttaa, silloin piti siirtyä kahvilan puolelle. Osoitin tupakointikieltomerkkiä ja totesi mammoista totesi vetelästi ettei osaa lukea

Kaupan kassa: asiakkaana oli hieman sekavalta vaikuttava nainen nuoren tyttärensä kanssa. Heillä oli kärryihin kasattuna valtava läjä näitä jumpo-paikkauksia vessa -ja talouspapereita. Nainen alkoi selittämään että hän haluaa ostaa 5 kappaletta kumpaakin sorttia ja vaati minua laskemaan montako pakettia hänellä niitä siellä kärryssä jo on. Sanoin kohteliaasti, että en näy täältä kassan takaa selvästi montako säkkiä niitä siellä kärryssä on ja montako puuttuu. Siitä alkoi jo kovaan ääneen taivastelu "voi ei tästä tuu ny mitää, huuh huuh, ei tästä ny tuu yhtään mitään, mistä mä tiedän montako näitä on". Pyysin naista sitten käyttämään liukuhihnaa mikäli laskeminen ei onnistunut muuten. Vaikutti jo silloin erittäin turhautuneelta - oletti varmaan, että olisin tullut hänen luokseen niitä papereita laskemaan.. Hihnalle hän viskeli niitä paketteja niin huolimattomasti, että lähellä olevat purkkapaketit lentelivät myös pitkin hihnaa - tämä tosin ei vaikuttanut naisen käytökseen mitenkään.

Vessapaperit olivat vaaleanpunaisissa pusseissa ja talouspaperit punaisissa. Nopealla vilkaisulla sanoin, että noita vaaleanpunaisia paketteja taitaa olla viisi.. samassa kova valittaminen "miten niin VIISI? NELJÄ näitä on! Mistä sä viisi saat. Mitä vaaleanpunaisia? En mä nyt ymmärrä sua ollenkaa. Ei tästä tuu yhtää mitää". Huomasin jo miten sekavalta nainen vaikutti joten pysyin koko session tosi rauhallisena ja sanoin, että nainen oli oikeassa, olin katsonut vaaleanpunaiset pussit väärin ja niitä olikin neljä. "Eli jos haluat viisi vessapaperia niin hae yksi jumpo-pakkaus lisää :)". Talouspapereita hän haki vielä kaksi.

Tuotteet oli kasassa ja rahastuksesta en odottanut tulevan yhtään sen helponpaa. Sanoin hinnan ennen alennusta ja nainen kilaroi (odotetusti) samantien. "MITEN niin voi maksaa muka noin paljo?!?!! Näiden piti maksaa niin ja niin paljo! Ei tää pidä paikkaansa. Kyllä ne oli tarjouksessa. HUOOH". Sanoin taas, että jos hän käyttää asiakaskorttiaan lukulaitteessa, niin hän saa sen alennuksen. "Mulla on se kortti tässä näin? Tän hinnan pitää olla niin ja niin paljo!" - niin siis laita se kortti lukijaan ensin.... Nainen teki työtä käskettyä ja sitten alkoi se käteisen rahan etsiminen. Ojennettuaan seteleitä minulle kokoajan hoki omaa mantraansa "ei tästä tuu yhtää mitää, voi ei tää ny toimi, en mä ymmärrä yhtää mitää ku ei tästä tuu yhtää mitää". 

Luulin että nyt voisin jo toivottaa naiselle hyvät päivän jatkot kunnes hän muistutti minua, että teillähän sai kerätä jotain leimoja johonkin passiin jolla sai sitä sun tätä alennusta. Kyllä näin on asian laita ja selitin selkeästi miten kyseinen leima-passi kaupassamme toimii, annoin naiselle leimapassin ja laitoin siihen leimat. Nainen yritti vielä vänkätä lopuksi, että olisi aiemmin samalla viikolla käynyt kaupassamme ostamassa 60 eurolla sitä sun tätä, että saako hän niistä leimoja. Valittettavasti ei, joten sitten nainen tyttärensä kanssa lähti kaupasta ja minä sain nousta keräämään niitä purkkapaketteja...

Anteeksi, pitkä selitys :)

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 21:45"]Asiakas joutui hankkimaan meiltä maksullisen lääkärintodistuksen tiettyyn tarkoitukseen. Hänestä oli tietenkin ikävää maksaa siitä mitään ja kun ilmoitin hänelle maksettavan summan rahastaakseni ja kirjoittaakseni kuittia, niin asiakas viskasi setelit ja kolikot minulle pitkin toimiston lattiaa. Olipa vitun kiva poimia niitä sieltä lattioilta asiakkaan katsellessa vieressä.

[/quote]

Siis mitä? Mä en olis ikinä kykkinyt lattialla vaan sanonut että teidän rahalle putosivat lattialle, kai otatte ne mukaanne?! Lasku lääkärintodistuksesta tulee postissa!

Pankissa työskennelleenä sitä olisi vaikka minkälaisia tarinoita, mutta enpä viitsi täällä niitä huudella. Sori!

Noh, 2 huvittavaa tilannetta joita olen seurannut sivusta. Työkaverini vastasi puhelimeen, soittaja puhui englantia ja kierrellen ja kaarrellen esitti asiaansa, lopulta sai sanottua että löytyykö teiltä isoja kondomeja, kun hänellä on niin iso, ettei tavalliset kumit riitä mihinkään ja sitten vielä yksityiskohtaisesti selitti ison kalunsa ongelmia.  Toinen oli kun eräs työkaverini myi alkuun ihan normaalisti käyttäytyneelle miehelle kahvin ja hodarin yövuorossa ollessamme, ja yhtä äkkiä mies alkoi huutaa työkaverilleni "vittu sä olet säälittävä, jos mä olisin yhtä paskassa työssä kuin sä, mä tappasin itseni"... Jepjep.. :D :D

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 21:18"]

Jotkut herkkähipiät vetävät pultit jos verikokeen otto sattuu edes hiukan, kun koskaan ikinä ei ole kuulemma sattunut, hieno tuuri sanon ma, mistä helkutista mun pitäis tietää missä ne leidin hermoradat kulkee,, ihan niinkuin se kipu olisi jotan elämää suurempaa, huvittavinta ovat neulakammoiset viimeisillään raskaanaolevat, pelkäävät kuollakseen mahdollista pistokipua jaetukäteen tehdään asiasta sellainen numero ettei edes diapamin auta enää siihen showhun,,, eivät taatusti anna laittaa tippaa tai epiduraalia mutta aikovat synnyttää, mistä luukusta kysyn mä vaan ja nauran partaani :-D

[/quote]

Sun asentaalla varustettujen näytteenottajien ansiosta joillekkin nimenomaan tulee niitä neulakammoja. Itsekin sain kyseisen fobian, kun 6-vuotiaana piti ottaa verta lastenklinikalla ja pelkäsin kuollakseni, kun oli neuloja ja letkuja. Näytteenottaja tuhahteli ja oli todella vihainen "kyllä sinun nyt pitäisi osata käyttäytyä ja kestää kipua, iso tyttökin olet jo" ja lopulta kutsui kaksi muuta hoitajaa pitelemään kiinni, samalla kun väkisin yrittivät ottaa vaikka rimpuilin ja huusin äitiä. Siinä oli sitten lopulta molemmat kädet mustelmilla ja useita pistokohtia mistä yritettiin.

Nyt vasta viimeisen parin vuoden aikana olen päässyt voitolle tästä fobiasta, kun on labrassa osunut kohdalle pari hyvin lempeää ja rauhoittelevaa näytteenottajaa, jotka ovat saaneet otettua verikokeet suht kivuttomasti.

Niitä syitä siihen neulafobiaan voi olla monia, mutta näytteenottajan ylimielinen asia ei sitä fobiaa yhtään lievitä. Luulisi, että teillä olisi käsitelty tuota asiaa koulussa/työpaikalla.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 21:38"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 21:18"]

Jotkut herkkähipiät vetävät pultit jos verikokeen otto sattuu edes hiukan, kun koskaan ikinä ei ole kuulemma sattunut, hieno tuuri sanon ma, mistä helkutista mun pitäis tietää missä ne leidin hermoradat kulkee,, ihan niinkuin se kipu olisi jotan elämää suurempaa, huvittavinta ovat neulakammoiset viimeisillään raskaanaolevat, pelkäävät kuollakseen mahdollista pistokipua jaetukäteen tehdään asiasta sellainen numero ettei edes diapamin auta enää siihen showhun,,, eivät taatusti anna laittaa tippaa tai epiduraalia mutta aikovat synnyttää, mistä luukusta kysyn mä vaan ja nauran partaani :-D

[/quote]

Pakko kommentoida, itselläni on verikoekammo/pelko tms, koska assosioin kyynärvarren verisuonen huumeisiin. Vanhempani oli huumeidenkäyttäjä kun olin lapsi ja se ahdistaa. Anteeksi siis, en kammoa verikoetta vittuillakseni.

[/quote]

teinityttöni on pyörtynyt pari kertaa, kun on rokotettu

syy-lapsena sairasti rotaviruksen ja kuivumistilassa, todella huonossa kunnossa koetti joku kokematon lääkärinalku laittaa tippaa. Kaivoi ja kaivoi lapsen hentoa käsivartta neulalla ja lapsi voipuneena ja kuivuneena ei jaksanut muuta kuin nyyhkiä. Onneksi lopulta tuli kokeneempi ja sai neulan suoneet yhdellä yrittämällä.

Mutta vieläkin reagoi todella voimakkaasti neuloihin.

Uskon, että pystyy lapsen siitä luukusta pungertamaan.

Toivottavasti ei kovin montaa kertaa joudu teitä hoitajia häiritsemään.