Asiakaspalvelijat! Kertokaa älyttömin asiakaspalvelutilanteenne!
Millaisiin tilanteisiin olette työssänne joutuneet? Kuinka asia ratkesi?
Itse saan usein valituksia siitä, kuinka kallista on soittaa asiakaspalvelunumeroon ja tämä on asiakkaan huijjaamista. Sitten kuitenkin siihen langoille jäädään kertomaan lapsen lapsista ja puhelun maksu ei kiinnostakaan enää :D
Kommentit (181)
Ei varsinaista asiakaspalvelua, mutta lentoaseman turvatarkastuksessa jossa työskentelinpari vuotta opintojen ohessa, ja aina kaikki loma-ajat, jolloin on tietysti paljon ruuhkaa. Ymmärrän, että tilanne on stressaava ja kaikkea sitä tuli nähtyä ja kuultua, mutta aina vaan vuosienkin jälkeen naurattaa suomalaiset matkustajat.
Jo pelkästä epäluuloisesta ilmeestä näki, millainen ihminen sieltä oli tulossa, ja yleensä pystyi ennakoimaan ettei tämä ihminen tehnyt niin kuin ohjeissa sanotaan tai mitä edellä olevakin tekee, vaikka se olisi ollut selkeää ja yksinkertaista. "Ei minun laukussa ole mitään kiellettyä" ja paiskis, laukku hihnalle. Siellä oli kuitenkin yleensä läppäri tai kamera ja puhelin ja navigaattori ja iso läjä piuhoja, juomapullo ja dödö ja vielä mitä. Ja aina sama juttu, ja lähes aina suomalaisen kanssa: "ei ole taskuissa mitään" ja kun portti hälyttää, on taskuissa avain ja lompakko ja passi ja liput.
Mutta se kaikkein paras kysymys varsinkin takin riisumiseen ennen tarkastusta: "täytyykö minunkin? Mutta minähän olen suomalainen!" Naurattaa edelleen.
Yksi älyttömimmistä tilanteista oli se, kun eräs ulkomaalainen tuli tiskille ja alkoi puhua (englanniksi siis), enkä saanut tyypin puheesta mitään selvää! Siis valehtelematta, en _yhtään mitään_. Olen asunut ulkomalla ja suhteellisen tottunut englannin käyttäjäkin, mutta tämän aksentti oli todella paksu ja käsittämätön. Oli tosi noloa kun jouduin ainakin kolme kertaa pyytämään että mies selittäisi asiansa uudelleen ja hitaammin, ja lopulta ymmärsin sieltä muutaman sellaisen sanan, jonka perusteella ymmärsin mitä mies halusi ja ketä oli tullut tapaamaan. Mutta se oli kyllä todella nolo tilanne :)
Paljon älyttömiä tilanteita tuli vastaan kun lukioikäisenä työskentelin Hesburgerissa. Ehkä parhaiten on jäänyt mieleen ne vanhemmat, jotka tulivat ilmeisesti lastenaterian lelujen perässä Heseen, ostivat yhden lastenaterian ja sitten suuttuivat kun siihen kuului vain yksi lelu. Olisi pitänyt kuulemma antaa sen yhden aterian mukana lelu kaikille kolmelle lapselle! En tietenkään suostunut siihen, ja siitäkös tuli huuto. Perheen isä karjui siellä pää punaisena. Onneksi tämä tapahtui autokaistalla, eli ei ollut pelkoa mistään fyysisestä päällekäymisestä, mutta tosi asiatonta ja törkeää huutoa kyllä tuli, mietin vain niitä lapsia siellä takapenkillä... Siinä sitten aikansa huusi mutta onneksi lähti lopulta. Ihmetyttää vain tuollaiset tyypit, jotka kuvittelevat että ovat jotenkin poikkeustapauksia tai voivat saada ihan mitä vaan jos pyytävät. Voihan niitä leluja ostaa erikseenkin ilman ateriaa mutta se ei tietenkään käynyt päinsä... Oli tuolla paljon muitakin älyttömiä tilanteita, mutta tuo on nyt jäänyt parhaiten mieleen. Jostain syystä ihmiset on tosi usein pahalla tuulella kun tulevat hakemaan pikaruokaa.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 12:30"]
Ehkä parhaiten on jäänyt mieleen ne vanhemmat, jotka tulivat ilmeisesti lastenaterian lelujen perässä Heseen, ostivat yhden lastenaterian ja sitten suuttuivat kun siihen kuului vain yksi lelu. Olisi pitänyt kuulemma antaa sen yhden aterian mukana lelu kaikille kolmelle lapselle! En tietenkään suostunut siihen, ja siitäkös tuli huuto. Perheen isä karjui siellä pää punaisena. Onneksi tämä tapahtui autokaistalla, eli ei ollut pelkoa mistään fyysisestä päällekäymisestä, mutta tosi asiatonta ja törkeää huutoa kyllä tuli, mietin vain niitä lapsia siellä takapenkillä...
[/quote]
Kaikkein oudointa tässä on se, että se oli isä eikä äiti. :D
Olin 18-vuotiaana Prisman kassalla jouluapulaisena. Yksi vakiasiakkaista oli narkkari ja alkoholisti, jonka saapuminen ostoksille aiheutti kassoissa vilunväristyksiä ja rukoilua. Sympatiat sille, jonka kassalle mies tuli. Selvänä mies oli ihan ok, osti jäätelönsä/kaljansa/minkä milloinkin vähin äänin, mutta kännissä/aineissa hänestä tuli panomies, Euroopan omistaja ja baarin kuumin ja seksikkäin jäbä.
Eräänä perjantai-iltana olin iltavuorossa ja näin jo kaukaa miehen saapuvan kassaani kohti kaljatölkkejä kantaen. Mies ei ollut kaatokännissä, mutta siinä kunnossa, etten olisi saanut hänelle olutta myydä. Tähän väliin mainittakoon, että sain tasaisesti kiitosta miesasiakkailta hymystäni ja viehättävyydestäni. Mun kauneudesta saa tietysti olla montaa mieltä, mutta toki pieni flirtti aina piristää. Olin aiemmin yrittänyt suhtautua lempeästi tähänkin mieheen ja hymyillä hänelle. Alkkisnarkkari varmaan ajatteli minun istuvan siellä pöksyt märkänä ja aloittikin asiakastapahtuman toteamalla: "Sulla ei oo huulipunaa tänään." Jo se hämmensi niin paljon, etten tajunnut, että olisin voinut jo siinä vaiheessa huomauttaa, etten aio myydä oluita. Päätin pitää turpani kiinni ja toivoa, että tilanteesta selvittäisiin sovussa.
Miehellä oli 19 kaljatölkkiä ja muistaakseni 20€:n budjetti, ja hän murehti, riittävätkö rahat. Otin kaljatölkeistä ensimmäisen ja katsoin sillä, että kyllä riittävät. Mies ei käsittänyt, miten yksi kaljatölkki maksoi niin paljon, mutta pysyin hiljaa ja rullasin loput tölkit ja ilmoitin loppusumman. Mies katsoi minua kassapäätteen yli uneksuvin silmin ja alkoi vaatia, että lähtisin hänen mukaansa kun olin niin kovin nätti. Kieltäydyin.
Otin ryppyisen setelin vastaan, annoin vaihtorahat ja tein sen virheen, että tulin kysyneeksi, haluaako hän kuitin. "Hehehe, sehän on huorien vanha vitsi..." Mies siirtyi pakkaamaan kaljatölkkejään - olin antanut hänelle ilmaisen muovikassin vain hänestä eroon päästäkseni - ja mankui edelleen minusta panoseuraa. Olisin kuulemma saanut elämäni parhaan panon. Kassalle alkoi saapua muita asiakkaita, ja yritin vielä rauhallisesti todeta: "No niin, hyvää illanjatkoa."
Mies sanoi: "Kyllä mä tiedän mitä mä ruiskauttaisin noille sun silmälaseille..." Siinä vaiheessa kiljaisin "Painu helvettiin!" muista asiakkaista välittämättä ja soitin vartijalle, joka olikin seurannut tilannetta valvontakameroista ja olikin jo valmiudessa saattamaan miehen ulos. Vartija oli nainen ja sai hänkin kujerrusta osakseen.
Jep, tein virheen jo siinä että suostuin edes kaljojen hintaa katsomaan, mutta vähemmästäkin menee kahdeksantoistakesäisellä pasmat sekaisin. Mies asui Prisman läheisyydessä, joten vähän hirvitti lähteä kävelemään kotiin iltayhdeksän jälkeen.
Olin kirjakaupassa töissä. Kaupassa oli laaja lehtivalikoima, myös aikuisviihdettä. Kassalle tuli ujo ja kiusaantuneen oloinen mies mukanaan pino homopornolehtiä. Yritin hoitaa tilanteen mahdollisimman hienotunteisesti ja olla kiinnittämättä erityistä huomiota miehen ostoksiin, vaikka se oli vaikeaa, kun suunnilleen joka lehden kannessa oli metrinen...no joo.
Kun mies sai ostoksensa maksettua, kysyin haluaako hän muovi- vai paperipussin. "En kumpaakaan!", mies huikkasi iloisesti ja poistui kaupasta lehdet kainalossaan, päällimmäisen lehden kansikuvassa näkyvä, öö, jättikokoinen pikkuveli vilkkuen koko kansalle.
Tätä mun ärsytystilannetta sattuu niin usein että se on alkanut jurppia jo ihan senkin vuoksi. Olemme siis lentokoneessa joka rullaa jo matkalla kiitotien päähän lähteäkseen määränpäähän mihin jokainen kyydissä oleva matkustaja haluaa. Tervetuloatoivotuksen yhteydessä on vähintään kolmella kielellä kuulutettu että matkapuhelin en hyvä laittaa lentotilaan ennen sulkemista ja että puhelimet ja kaikki muuta elektroniset vimpaimet pitää olla suljettuna aina kun merkkivalo palaa. Siis kolmella kielellä joista kaksi on meidän omat kotimaiset kielemme.
Lähes joka lennolla löytyy joku joka ei ole aikeissakaan sulkea puhelinta/läppäriä/musiikkilaitetta/iPadia/you name it. Minä tietysti ystävälliseen sävyyn pyydän sulkemaan ja vastaus on " Mut täähän ON lentotilassa". Siis mistä lähtien lentotila ja OFF on samoja asioita? Toinen, se ikävämpi vaihtoehto on se, että aletaan jankkaamaan miten turhaa on sulkea laite. Koko koneellinen odottaa että yksi valopää ymmärtää tehdä niinkuin pyydetään.
Phuhh!
[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 07:01"]
Olin 5 kesää risteilyaluksella töissä.
Uskoni ihmisiin ei ole vieläkään palautunut. Ja tässä suhteessa ruotsalaiset ja suomalaiset ovat ihan samalla viivalla.
[/quote] Ääh, älä kiusaa meitä, vaan kerro jotain! :D
Olin vastavalmistunut eläinlääkäri Helsingissä. Vastaanotolleni tuli mies kissan kanssa, jolla oli korvatulehdus. Määräsin kissalle antibioottia ja kerroin, että tulkaa uudelleen jos se ei tehoa.
Viikon päästä mies tuli takaisin. Lääke ei ollut tehonnut. Ihmettelin, että oliko kissa varmasti syönyt kaiken eikä pullauttanut sitä ulos. Mies huudahti kauhuissaan "jaa syönyt, minä olen laittanut sen korvaan". Mahtoi olla kissalla kurjaa kun omistaja oli tunkenut antibioottiliuosta korvaan kahdesti päivässä.
Sen jälkeen olen alkanut kirjoittaa resepteihin annetaan suun kautta jopa pillereihin.
Nuo elektroniikan räpeltäjät lentokoneissa on kyllä vihonviimeinen ihmisryhmä, jolle on helvetissä aivan oma paikkansa. Mikä siinä puhelimen sulkemisessa on niin vaikeaa? Onko sitä iPadia pakko saada hipelöidä koko ajan? Tuleeko tyhjä olo, jos pitää vaikka hetken aikaa keskittyä vaikkapa turvallisuusohjeisiin?
Ja ne saatanat, joiden on pakko saada soittaa lentokoneesta: "JOO MÄ OON NYT TÄÄLLÄ LENTOKONEESSA JOO ULKONA ON VIISKYT ASTETTA PAKKASTA JA OLLAAN TOSI KORKEELLA." No. Shit. Sherlock. Pää kiinni ja lue vaikka taxfree-katalogia!
[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 00:25"]
Ei hoitajat edes ota verikokeita vaan laborantit
[/quote]
no toi nyt tuskin liittyy tähän aiheeseen taikka tekee kommentista merkityksetöntä, aika hyvä off-topic
En ole eiempi risteily-aluksella töissä ollut mutta,
Ei, en voi sille mitään että tuote x on nyt päässyt loppumaan sillä täällä merellä kun ei tule kelluvaa supermarkettia tai tukkua vastaan. Sitä saadaan vasta seuraavasta satamasta lisää ja silloinkin vasta arkipäivinä.
Voisitteko lopettaa tämän laivan keinumisen!
-Joo pienihetki soitan komentosillalle että pysäyttävät merenkäynnin soittamalla Forecalle ja tilaamalla matalampia aaltoja.
Koska TaxFree aukeaa?
-Tunnin kuluttua.
Okei suomen vai ruotsin aikaa?
-Käsittääkseni tunti on yhtä pitkä molemmissa maissa.
Olisko myydä kahvia?
-tämä ravintola on vielä suljettu mutta viereisestä löytyy.
No olisko aamupuuroa?
-Sitäkään ei tästä saa mutta viereinen ravintola auttaa siinäkiin asiassa.
No anna sitten pillua!
-sitäkään ei tässä ravintolassa nyt kyllä ole tarjolla...
Tai sitten.
Ottaisin yhden kahvin.
-tämä ravintola on vielä suljettu, viereinen tiski palvelee teitä.
No anna sitten yks kokis.
-niin kun tämä on suljettu.
Minua pelottaa että joku myyjä kertoo kohta minusta. :D
Kerron asiakkaan näkökulmasta:
Teininä erään helsinkiläisen vaatekaupan sovituskoppiepisodi: rynnistin vaatteideni kanssa kuin pieni norsu eteenpäin, ja olin syöksymässä pukukoppiin. Ja törmäsin oveen erittäin lahjakkaasti. Kauhea pamaus, ja tuijotin ovea tyrmistyneenä. Muistan rynkyttäneenikin ripaa. No, ovi oli lukollinen ja tässä liikkeessä kassalta avattava (mistäs tällainen landepaukku olisi sitä tiennyt!? :D ). Kun lopulta lopetin hartaan oven tuijotuksen, vilkaisin lähellä olevalle kassalle. Myyjä tuijotti minua vähintään yhtä tyrmistyneenä.
Arasti myyjä kysäisi:
- Niiiin... että haluaisitteko te sisään päästä...? Mitäpä siinä asiakkaana sanoa. Huvikseni tässä yritän murtautua teidän pukukoppiinne. :)
Voi myyjä parkaa. Jos olisin voinut kaivaa kuopan ja mennä sinne häpeämään, voi juku kuinka nopeasti olisin sen tehnyt.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 21:40"]
Olin ärrällä töissä ja yksi erittäin ärsyttävä asiakas olisi halunnut pelata jotain pitkäveto kohdetta joka oli jo sulkeutunut. No tämä ei mua uskonut vaan käski soittaa veikkaukselle. Sanoin että siitä ei ole mitään hyötyä koska peliä ei voi enää pelata vaikka soittaisin mihin. Asiakas sitten paineli ovesta ulos ja haki autosta puhelimen ja alkoi kuvaamaan minua ja kysyi vielä että soitanko vai en ja jos en soita niin hän lähettää videon joillekkin "ärrän pomoille". No sanoin että en soita koska ei ole sieltä mitään kysyttävää ja sanoin että täällä ei saa kuvata, painelin takahuoneeseen jotta ei nähnyt enää minua. Onneksi ei ollu muita asiakkaita silloin
[/quote]
Miksi valehteit asiakkaalle, ettei saisi kuvata? Oletko pelle?
[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:41"]
Olin aikoinani töissä kodintekstiilejä myyvässä ketjuliikkeessä.
Pariskunta tuli kangasostoksille. Katselivat isokuvioisia kankaita. Rouva halusi ostaa pelkästään yhden kuvion, ei siis normaalisti metrimitalla mitattua kangaspalaa. Hän halusi vain sen kuvion eikä mitään ylimääräistä. Olisi pitänyt laskea sen epämääräisen kuvion pinta-ala ja laskuttaa sen mukaan. Myin metrimitalla ja sain haukut.
Vanhempi pariskunta tuli ostoksille pahimpaan jouluruuhka-aikaan. "Onko teillä tyynyliinoja?" kuului kysymys kassajonon vierestä. Vastasin, että onhan noita melkein joka pöydällä, olkaa hyvä vain ja katselkaa. Lähtivät pois, kun eivät ilmeisesti osanneet löytää tyynyliinoja putiikista, jonka yksi pääartikkeli oli liinavaatteet. Käteen olisi ilmeisesti pitänyt mennä antamaan ja jättää se pitkä jono omillensa.
Mies tuli ostamaan lakanan. Halusi ja sai 120 senttiä leveän. Seuraavana päivänä tuli avatun paketin kanssa raivoamaan, kun en ollut osannut ennustaa, että hän halusi sen lakanan 120 senttiä leveään sänkyyn. Kyllä minun olisi pitänyt myyjänä tietää. Se oli oikeasti pelottava tapaus, huutaa nyt pää sinisenä jostain lakanasta...
Rouva rikas: tämä kirpputoriturkissa heiluva mamma ilmaantui tasaisin väliajoin liikkeeseemme. Työkaverit kieltäytyivät ilmeisesti paremmin tietävinä palvelemasta kyseistä tapausta, joten homma jäi minulle. Akka halusi käydä koko liikkeen koko sortimentin läpi ja kommentoi joka ikistä artikkelia. Halusi katsella kalliit päiväpeitot läpi. Siinä vaiheessa kun pyysi minua hakemaan kellarista lisää näytille, työkaverit puistelivat päätään sen näköisenä, että älä vaivaudu. Lopputulemana kaikelle kailotukselle ja huomiohuoraukselle akka osti jonkun kolmen pennin alelaarikrääsän. Seuraavalla kerralla en sitten minäkään pistänyt tikkua ristiin.
Paras kaikista lie se rouva, joka halusi ostaa lahjakortin. Selvä pyy, otin liikkeen lahjakortin ja aloin värkkäämään. Kesken toimituksen hän varmistaa, että käyhän se sitten kaikkiin ostoskeskuksen liikkeiisin. Siis niihin kaikkiin yli sataan muuhun putiikkiin. Sanoin että ei, kyllä tämä kelpaa vain tämän ketjun kaupoissa. Mutta kun hän haluaa sellaisen, millä voi ostaa näistä kaikista liikkeistä. Siinä vaiheessa pistin kortin ja kynän sivuun ja selitin hyvin hitaasti ja kärsivällisesti, ettei sellaista korttia ole olemassakaan. Seteliraha olisi lähinnä sitä, mitä rouva halusi. Ei uskonut, vänkäsi aikansa ja ilmoitti sitten menevänsä johonkin toiseen liikkeeseen saamaan parempaa palvelua.
[/quote]
Olet todella paska asiakaspalvelija.
Paljonhan noita on...
Erään kerran olin vaateliikkeessämme yksin ( olin harjoittelija ja vakityöntekijä oli käymässä syömässä) ja viikkasin vaatepinoa nätimmin parin metrin päässä kassasta, siten että näin kassalle, mutta minua ei nähnyt suoraan sisäänkäynniltä.
Liikkeen ovesta astuu sisään vanhempu herrasmies, joka alkaa huutaa heti astuttuaan sisään "Myyjä! Myyjä" Eikö tässä putiikissa ole henkilökuntaa tai saa edes palvelua!"
Kävelin hänen luokseen ja kysyin voisinko olla jotenkin avuksi. Mies jatkoi päivittelyään muutaman minuutin, mutta lopulta kakaisi ulos että hänen tarvitsisi vaihtaa pikkukolikoita euron kolikoksi, jotta pääsisi yleisövessaan. Tiesin, että voin näin tehdä. Mutta ,koska olin ollut harjoittelina vasta vähän aikaa, en vielä tiennyt kuinka tämä käytännössä tehdään. Koska en osannut tätä tehdä sanoin hakevani toisen myyjän paikalle, koska olin vasta harjoittelija..mutta ah tästäkö mies hermostui ja alkoi tivaamaan olenko suomalainen ollenkaan, kun en ymmärrä mitä hän haluaa.
Tilanne päättyi kuitenkin lopulta onnellisesti ja miehelle saatiin vessaraha..mutta kyllä vähän huvitti ja harmitti silloin.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:10"]
Vähän voisi asiakaspalvelijalla olla ymmärrystä asiakasta kohtaan. Kannattaa aina miettiä että jos olisi itse asiakkaana, esim se spurgu mummo joka oli unohtanut ostaa ne sätkäpaperit - tupakan tuskissaan ja äijä viel vetää turpaan kun kioskin myyjä vaan jankkaa eikä suosu myymään.
[/quote]
Sä oot varmaan todella väsyttävä asiakas. Onko sulla ongelmia luetun ymmärtämisessä?
a) ollut mummo tai edes spurgu
b) unohti ostaa? ehkä tai ehkä ei, eikä ollut kuittiakaan.
c) jankkasin? jos asiakaspalvelua haluat tolla nimellä kutsua, okei.
d) veti turpaan? missä niin luki?
e) suostu myymään? tämä "MUMMO" ei edes halunnu ostaa, vaan väitti minun varastaneen hänen omaisuuttaan, eli nämä sätkäpaperit.
Ihan älytön kommentti sulta nyt. Kai sinäkin päätä käyttäessäsi ymmärrät, että jos minä myyjänä rupean jakelemaan tavaraa kioskista ilmaseksi, niin saan seuraavana päivänä jakaa +20 ihmiselle ja niin edespäin. Ja tuotteet saan maksaa omasta pussistani tai saan potkut.
Ja jos olisi halunnut sätkänsä ostaa, niin olisin voinut pitää kauppaa vielä pari minuuttia auki hänen vuokseen, mutta en rupee paskaa kuuntelemaan ja heiluvia nyrkkejä kattelemaan.
T. 47
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 21:38"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 21:18"]
Jotkut herkkähipiät vetävät pultit jos verikokeen otto sattuu edes hiukan, kun koskaan ikinä ei ole kuulemma sattunut, hieno tuuri sanon ma, mistä helkutista mun pitäis tietää missä ne leidin hermoradat kulkee,, ihan niinkuin se kipu olisi jotan elämää suurempaa, huvittavinta ovat neulakammoiset viimeisillään raskaanaolevat, pelkäävät kuollakseen mahdollista pistokipua jaetukäteen tehdään asiasta sellainen numero ettei edes diapamin auta enää siihen showhun,,, eivät taatusti anna laittaa tippaa tai epiduraalia mutta aikovat synnyttää, mistä luukusta kysyn mä vaan ja nauran partaani :-D
[/quote]
Pakko kommentoida, itselläni on verikoekammo/pelko tms, koska assosioin kyynärvarren verisuonen huumeisiin. Vanhempani oli huumeidenkäyttäjä kun olin lapsi ja se ahdistaa. Anteeksi siis, en kammoa verikoetta vittuillakseni.
[/quote] Ahaa. Eli vanhempasi aloitti pistohuumeiden käytön sinun nähtesi? Nimittäin se kyynärvarren verisuoni muuttuu tuotapikaa käyttökelvottomasti, se on elokuvahuumeiden pistopaikka. En usko sinua.
[/quote]
No ei pidä ihan tuokaan paikkansa. Tiedän ihmisen joka edelleen käyttää huumeita. Yli 20 vuotta on pistänyt käsivarsiinsa. Varsin arpeutuneet käsivarret hänellä jo on, mutta aina löytyy uusi pistopaikka. Tosin yhteen suoneen ei pistä, kun hoitajat ovat sen kieltäneet; pitää heilläkin olla paikka, johon tökkästä tarpeen tullen.
Ja tiedän, että 20 vuotta on narkkarille pitkä elinaika. Kaikki ei kuitenkaan vedä niitä huumeita kerralla sisäänsä ja kuole, vaan säännöstelevät käyttöään.
Anteeksi tämä OT, alkoi vain ärsyttämään tuo väite.
Olin aikoinani töissä kodintekstiilejä myyvässä ketjuliikkeessä.
Pariskunta tuli kangasostoksille. Katselivat isokuvioisia kankaita. Rouva halusi ostaa pelkästään yhden kuvion, ei siis normaalisti metrimitalla mitattua kangaspalaa. Hän halusi vain sen kuvion eikä mitään ylimääräistä. Olisi pitänyt laskea sen epämääräisen kuvion pinta-ala ja laskuttaa sen mukaan. Myin metrimitalla ja sain haukut.
Vanhempi pariskunta tuli ostoksille pahimpaan jouluruuhka-aikaan. "Onko teillä tyynyliinoja?" kuului kysymys kassajonon vierestä. Vastasin, että onhan noita melkein joka pöydällä, olkaa hyvä vain ja katselkaa. Lähtivät pois, kun eivät ilmeisesti osanneet löytää tyynyliinoja putiikista, jonka yksi pääartikkeli oli liinavaatteet. Käteen olisi ilmeisesti pitänyt mennä antamaan ja jättää se pitkä jono omillensa.
Mies tuli ostamaan lakanan. Halusi ja sai 120 senttiä leveän. Seuraavana päivänä tuli avatun paketin kanssa raivoamaan, kun en ollut osannut ennustaa, että hän halusi sen lakanan 120 senttiä leveään sänkyyn. Kyllä minun olisi pitänyt myyjänä tietää. Se oli oikeasti pelottava tapaus, huutaa nyt pää sinisenä jostain lakanasta...
Rouva rikas: tämä kirpputoriturkissa heiluva mamma ilmaantui tasaisin väliajoin liikkeeseemme. Työkaverit kieltäytyivät ilmeisesti paremmin tietävinä palvelemasta kyseistä tapausta, joten homma jäi minulle. Akka halusi käydä koko liikkeen koko sortimentin läpi ja kommentoi joka ikistä artikkelia. Halusi katsella kalliit päiväpeitot läpi. Siinä vaiheessa kun pyysi minua hakemaan kellarista lisää näytille, työkaverit puistelivat päätään sen näköisenä, että älä vaivaudu. Lopputulemana kaikelle kailotukselle ja huomiohuoraukselle akka osti jonkun kolmen pennin alelaarikrääsän. Seuraavalla kerralla en sitten minäkään pistänyt tikkua ristiin.
Paras kaikista lie se rouva, joka halusi ostaa lahjakortin. Selvä pyy, otin liikkeen lahjakortin ja aloin värkkäämään. Kesken toimituksen hän varmistaa, että käyhän se sitten kaikkiin ostoskeskuksen liikkeiisin. Siis niihin kaikkiin yli sataan muuhun putiikkiin. Sanoin että ei, kyllä tämä kelpaa vain tämän ketjun kaupoissa. Mutta kun hän haluaa sellaisen, millä voi ostaa näistä kaikista liikkeistä. Siinä vaiheessa pistin kortin ja kynän sivuun ja selitin hyvin hitaasti ja kärsivällisesti, ettei sellaista korttia ole olemassakaan. Seteliraha olisi lähinnä sitä, mitä rouva halusi. Ei uskonut, vänkäsi aikansa ja ilmoitti sitten menevänsä johonkin toiseen liikkeeseen saamaan parempaa palvelua.