Anoppilaan välipäiviksi, millä luistaa?
Ollaan puhuttu mieheni kanssa että oltaisiin jouluna aatto kotona ja porukassa olisi mm. minun leskeksi jäänyt äitini. Joulupäivänä mentäisiin sitten miehen vanhempien luokse. Itse siis ehdotin tätä ja miehelle sopi. Mutta, sitten hän keksikin että mehän voitaisiinkin sitten olla siellä hänen vanhemmillaan uuteen vuoteen saakka! Krääh. Tulen kyllä hyvin toimeen appivanhempien kanssa ja he ovat tosi mukavia yms, mutta kaipaan kyllä joululomaani jotain muutakin kuin usean päivän mittaista seurustelua appivanhempien ja miehen sisarusten ja miehen lapsuudenystävien kanssa, ja majoittumista toisten nurkissa. En vain jaksa olla niin sosiaalinen useita päiviä putkeen, vaan haluan myös sitä omaa rauhaa omissa oloissani.
Mies oli ideastaan niin innoissaan, etten hennonnut tyrmätä häntä suoralta kädeltä, vaan vastasin jotain epämääräistä tyyliin "katsotaan sitä sitten myöhemmin vielä". Meillä on tällä viikolla alkamassa suurehko remontti, joka saattaa vaatia meidän työpanostamme välipäivien aikaan. Siinä olisi mun pelastukseni, jos näin kävisi. Mutta jos remontti onkin odotteluvaiheessa silloin, en tiedä miten kääntää miehen pää. Tiedän, miten paljon hän on odottanut ja kaivannut sitä että saisi viettää pidemmän yhtenäisen ajan lapsuuden maisemissaan, joten tunnen olevani kauhean pikkumainen ja ikävä ihminen, jos tuon ajan häneltä kieltäisin. Mutta kun en vain itse halua :(
Kommentit (38)
Sano suoraan, ettet halua vaivata miehen vanhempia noin monta päivää. Ja se on totta. Mummot ottaa mielellään kylään lastenlapsia, mutta viikon pituinen kyläily alkaa muistuttaa jo raadantaa, kun perheelle pitää laittaa monesti päivässä ruoka ym. Jos miehelläsi on yhtään älliä päässä, hän ymmärtää että olette vain vaivaksi noin pitkällä ajanjaksolla ja sinulla ei ole hauskaa olla toisten nurkissa. En ymmärrä miten joissakin suhteissa näk kin pienistä asioista tulee iso ongelma:/
Ei kai sinun tarvitse siellä koko lomaa olla? Oletan, että olet kuitenkin täysivaltainen aikuinen ihminen, joka kykenee tekemään itsenäisesti päätöksiä ja tulee toimeen omillaan. Itse olen monta kertaa tehnyt anoppilaan vain päiväreissun niin, että mies on jäänyt pidemmäksi aikaa.
Miksi miehesi luulee, että anoppi haluaa teille moneksi päiväksi? Tulisiko se joulumieli kaikille paremmin ja mielyttävämmin, jos kyläily olisi lyhyempi?
Onko anoppila kaukana kotoanne? Siinä tapauksessa ymmärrän miestäsi. Omat vanhempani asuvat 600 km päässä ja olemme mieheni kanssa menossa sinne joulun aikaan viikoksi. Ei mies ole mitenkään yltiöpäisen innoissaan, mutta tulee mukaan vuokseni, koska tietää minun ilahtuvan ja että suren sitä etten näe vanhempiani montaa kertaa vuodessa.
Vieläkö on näin uunoja, jotka luulee, että anoppi haluaa raataa ja ottaa teidät täyshoitoalan koko viikoksi? Jos mies ei tajua, sun tehtävä on kertoa, ettei homma noin toimi.
Meillä ei ole vielä lapsia, odotan siis esikoistamme. Eli vaivan aiheuttaja olen lähinnä minä. Mutta tokihan sitä jo yhdestäkin ihmisestä on oma vaivansa aina. Ja miniä ei koskaan ole sama kuin oma poika, vaikka miten hyvät välit olisi. Ongelma on se, että mies ei vain tunnu tajuavan että meistä oikeasti on vaivaa hänen vanhemmilleen, tai oikeastaan äidilleen. Hän näkee vain sen, miten hyvin me tullaan juttuun ja miten paljon puhuttavaa meillä riittää. Kuvaavaa on se, että hän ei koskaan edes ilmoita vanhemmilleen että olemme tulossa. Jossain vaiheessa tajusin, että olemme joka kerta menneet yllätysvieraina viikonloppuvisiitille, ja sen jälkeen aloin tietenkin itse ilmoittamaan etukäteen tulostamme ja kysymään, sopiiko vierailu appivanhemmille. Eli tässä suhteessa mieheni on täydellinen puusilmä.
-Ap
Minä ja mies emme ole kasvaneet toisiimme kiinni siten, että emme voi tehdä mitään yksin. Suuri osa suomalaisista on töissä joulun välipäivät, joten kiva teille, jos molemmille osui loma samaan aikaan.
Mies voi mennä vanhemmilleen ja sinä voit jäädä kotiin. Ihan ilmoittamalla, että nyt näin.
Ap jatkaa: anoppilaan ei ole kuin reilu 100 km, eli periaatteessa voisinkin käydä itse vain parin päivän reissun ja mies voisi olla pidempään. Tiedän kuitenkin jo valmiiksi, että mies kuitenkin haluaa että olisin samassa paikassa hänen kanssaan joululoman, ja luultavasti jopa loukkaantuisi siitä, etten a) haluakaan viettää joululomaa hänen kanssaan b) halua viettää joululomaa hänen vanhempiensa kanssa. Ei siis tosiaan pysty näkemään sitä, että meistä on vaivaa.
Lisäksi joudumme vielä joulun aikaan asumaan evakossa remontin vuoksi, joten vielä suurempaa kyseenalaistusta aiheuttaisi se, että miksi menen mieluummin johonkin kämäiseen, väliaikaiseen evakkokämppään yksikseni kuin vietän aikaani hänen kanssaaan vanhempiensa luona...
Ja tämä on kyllä minullekin vähän ongelma; miksi tosiaan viettäisin aikaani yksin siellä kämäisessä väliaikaisessa evakkokämpässä. Voihan joulu ja jouluongelmat!
Meillä täysin sama tilanne, lisäksi meillä myös lapsi. Kyllä tuo toisten nurkissa pyöriminen hermoja kuluttaa, saati sitten se, kun "hyviä" lastenhoito vinkkejä sataa aamusta iltaan...!!
Uskon myös, että tunne on molemminpuolinen..tottakai meistä on vaivaa ja mieheni ei sitä tunnu käsittävän! :/ Mitenhän tämänkin ongelman ratkaisisi, kun välimatkaa kuitenkin monta sataa kilometriä... :/
Niin, väännätkö vielä tällaiselle yksinkertaisemmallekin tyypille, mikä tässä tilanteessa on niin vaikeaa? Miksi et voi vain sanoa: "Kuule, minä en oikeasti voi hyvällä omallatunnolla jäädä äitisi vaivoiksi koko viikoksi. Sinä voit jäädä, jos tahdot, ja se on varmasti sinulle mukavaa, mutta minä olen päivän ja tulen sitten kotiin. Toivon, että sinullekin riittäisi lyhyempi käynti, mutta ymmärrän kyllä, että haluat viettää siellä aikaa. Mietin vain omaa viihtymistäni ja sitä, ettei äitisikään ole enää ihan entisissä voimissaan"?
Et voi olla vastuussa muiden päätöksistä, vain omistasi.
Varaa kylpyläloma välipäiviksi, maksu salaa mieheltä, ja sitten sanot, että voitit sen jostain arpajaisista ja välipäivät on ainut mahdollisuus käyttää se. Vaatii omat tilit tai käteismaksun + sen ettet ole miehesi elätti. Mutta tällä tavoin saat olla välipäivät ilman anoppia ja kämäistä kämppää. Missä te sen joulun leskiäidin kanssa vietätte, siellä kämäisessä kämpässäkö?
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 12:21"]
Minulla on ongelma toisin päin. Poika on tulossa vaimon kanssa joulun välipäiviksi meille ja en todellakaan haluaisi sitä naista pilaamaan joululomaani. Vieras nainen nurkissamme nyrpistelemässä ja huokailemassa.
Poika ja lapsenlapset menisi, mutta en kaipaa vierasta naista meille päiväkausiksi.
Onneksi eivät tule koskaan joulua meille viettämään. Saamme sen viettää miehen kanssa rauhassa ja aattona käy tyttö miehineen ja lapsineen.
Mutta että miniä monta päivää nurkissa, voi itku. Se on loma pilalla. Mutta kun en ole keksinyt tekosyytä, miten kehtaisi heille sanoa, että eikö riittäisi vain se, että kävisivät päiväseltään tai poika voisi tulla lasten kanssa välipäiviksi
[/quote]
Tämä on juuri se syy miksi anoppilavierailut ovat niin ahdistavia :(
Kauheasti pyytävät käymään ja tulemaan vieraaksi, mutta sitten antavat joka käänteessä ymmärtää että minä (miniä) olen kauheasti vaivaksi ja kovin ei-toivottu vieras. Kovasti olen yrittänyt auttaa kotitöissä, siivoamisessa ja tarjoiluissa jotta saisin jonkinlaisen oikeutuksen siellä olemiseen. Silti on koko ajan semmoinen olo että minun pitäisi olla hirvittävässä kiitollisuudenvelassa siitä, että saan heillä viettää aikaa.
Välimatkan takia lyhyet päivävierailut eivät onnistu, ja kun sinne mennään niin mies haluaa yöpyä vanhempiensa talossa, ja kyllä ne vanhemmatkin poikansa ja lapsenlapsensa sinne tahtovat. Hotellimajoitusta olen kyllä ehdottanut, mutta siitä meni niin monella herneitä nenään että ajatus piti hylätä.
Ollaan nyt sitten ratkaistu tämä ongelma siten, että mies käy lasten kanssa kerran vuodessa (kesälomalla) muutaman päivän vierailulla vanhempiensa luona.
Eikä ole joulunvietto-ongelmiakaan kun ollaan koko joululoma kotosalla :)
13, jotenkin noin tämä tosiaan täytynee hoitaa. Rautalankaa kehiin ja siitä miehelle mallia vääntämään, tai jos ei se riitä niin sitten ratakiskoa. Ei kai tässä ole vaihtoehtoja. Totta se on että meidän noin pitkä vierailu olisi iso rasite sekä anopille että minulle. Luulen, että mies näkee asian siltä kantilta, että koska kyseessä on hänen lapsuudenkotinsa, hän on sinne aina tervetullut. Ja niin varmasti onkin. Mutta lisäksi hän näkee minut jonkinlaisena itsensä jatkeena tuossa suhteessa, ja olettaa automaattisesti että minäkin olen samassa asemassa äitinsä silmissä. Ja näin asia ei todellisuudessa varmastikaan ole.
14, mikään kylpyläloma ei onnistu, koska olen joulun aikoihin melko viimeisilläni raskaana (rv36) ja jo nyt sen verran häjyssä jamassa noiden liitoskipujen ja supistusten kanssa, ettei mistään kylpyläreissusta olisi iloa kummallekaan. Mielelläni menisinkin jonnekin kaupunkilomalle, ihan vaikka ulkomaille asti, mutta siinä ei ole mitään mieltä koska en yksinkertaisesti pysty kunnolla edes kävelemään. Lisäksi vauva saattaa päättää syntyä vähän ennakkoon. Ja mitä aaton viettoon tulee, niin olemme sen joko äitini luona tai vaihtoehtoisesti mökillä. Emme siis siellä kämäisessä kämpässä :)
Sano miehelle että synnytys saattaa käynnistyä aiemmin..ja olisi kiva olla kotinurkissa varmuuden vuoksi....olisihan se inhottavaa lähteä kaukaa ajelemaan synnytyssairaalaan? tällä tavoin voisit saada ainakin pari päivää lyhennettyä siellä lomaanne...
Mikä pakko teidän on siellä molempien olla pidempään? Meillä on ihan normaalikuvio, että puolisot tekee "kohteliaisuuskäynnin" ja omat lapset on niin pitkään kuin viihtyvät.
Mene äitisi luokse tai mene äitisi kanssa kylpylälomalle tai laivalle pariksi päiväksi. Vaihtoehtoisesti äidin sijaan kaveriksi joku hyvä ystävä.
Jos raskaus on tosiaan noin pitkällä, niin mitä jos jäät äitisi luokse joulusta. Jos ei muu auta, niin olet juurikin jouluaattona niin väsyneessä ja kipeässä kunnossa, ettet jaksakaan lähteä anoppilaan vaikka niin oli sovittu. Huono sänky / vuodesohva on myös hyvä (teko)syy tuossa vaiheessa raskautta. Toivottavasti äitisi luona on parempi. :)
Minulla on ongelma toisin päin. Poika on tulossa vaimon kanssa joulun välipäiviksi meille ja en todellakaan haluaisi sitä naista pilaamaan joululomaani. Vieras nainen nurkissamme nyrpistelemässä ja huokailemassa.
Poika ja lapsenlapset menisi, mutta en kaipaa vierasta naista meille päiväkausiksi.
Onneksi eivät tule koskaan joulua meille viettämään. Saamme sen viettää miehen kanssa rauhassa ja aattona käy tyttö miehineen ja lapsineen.
Mutta että miniä monta päivää nurkissa, voi itku. Se on loma pilalla. Mutta kun en ole keksinyt tekosyytä, miten kehtaisi heille sanoa, että eikö riittäisi vain se, että kävisivät päiväseltään tai poika voisi tulla lasten kanssa välipäiviksi