Synnytys ilman kivunlievitystä

Mun keskimmäinen lapsi syntyi ilman kivunlievitystä. Koko synnytys kesti 3 tuntia ja siinä vaiheessa kun alkoi tuntua että saattaisi tarvita jotain oli jo aika ponnistaa. Ponnistus aihe sattui enemmän kuin kahdessa muussa synnytyksessä 

Joo eka synnytya oli sellainen. Ei ehditty antaa mitään. Toivoin kuolemaa, sattui niin paljon.

Toka lapsi tuli sitten nätisti suunnitellulla sektiolla. Suosittelen jälkimmäistä kaikille.

Ap tässä. Ehdin sairaalaan liian myöhään ja lapsi syntyi pian.

Kolmas syntyi ilman kivunlievitystä, koska sitä ei ehditty antaa. Helppo synnytys, tosin niin oli edellisetkin, joihin sain epiduraalin. Mulla lapset olleet 2.7kg-3.1kg, joten sekin varmaan vaikutti siihen, että synnytyksen olleet helppoja

Ei ole ollut kivunlievitystä kertaakaan. Nopeasti syntyivät. 

En saanut milloinkaan kivunlievitystä. Sattui niin että luulin kuolevani. Kolmannen lapsen jälkeen en enää uskaltanut kun pelkäsin synnytystä niin paljon. 

Ilokaasua otin hieman, mutta muutoin luomuna. En kokenut, että olisi ollut liian tuskaista. Ammeeseen synnytin, se oli huippuhyvä kivunlievitys. Ei ollut suunniteltua mennä liki luomuna, mutta hyvin pärjäsin kolme synnytystä. Pelkäsin epiduraalin vaikeuttavan liikkumista ja synnytystä.

Kahdessa synnytyksessä en käyttänyt kivunlievitystä, mutta valehtelematta synnytys kyllä sitten oli todella tuskallista. Ekassa synnytyksessä otin epiduraalin, mutta mielestäni se vei kaikki supistukset ja synnytys ei sen jälkeen edennyt tai se oli todella hidasta, joten en siksi ottanut sitä enää hidastamaan synnytystä. Mieluummin nopea ja kivulias synnytys kuin hidas, ja josta voisi aiheutua ahdinkotila vauvalle. 

Vierailija kirjoitti:

Joo eka synnytya oli sellainen. Ei ehditty antaa mitään. Toivoin kuolemaa, sattui niin paljon.

Toka lapsi tuli sitten nätisti suunnitellulla sektiolla. Suosittelen jälkimmäistä kaikille.

Ei missään tapauksessa sektiota.

Molemmissa sain epiduraalin avautumisvaiheessa niin että ehdin levätä vähän. Sitten vaikutus loppui ja molemmilla kerroilla lääkäri tuli jo paikalle antamaan toisen varsinaiseen ponnistusvaiheeseen vain todetakseen, ettei ehdikään enää.

Kyllähän se kipu on jotain ihan kamalaa mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Edelleen ihmettelen, miten sitä ei osata ajoittaa oikein siihen pahimpaan vaiheeseen, mutta onneksi sain edes sen kivuttoman lepohetken niin ehti kerätä vähän voimia, molemmat kun kestivät kauan ja syntyivät aamuyöstä niin siinä oli valvottukin jo vuorokausi ja voimat aika loppu.

Olen unohtanut jo , oliko kipuja. Lapset jo aikuisia.

Hölmönä menin etukäteen toivomaan, että ensisijaisesti ei lääkkeellistä kivunlievitystä ja sitten sitä ei saanut suullisesti kumottua synnytksen aikana melkein mitenkään. Oksitosiinia kyllä pistettiin väkisin niin, että koko keho meni taistele ja pakene -tilaan. Synnytys ei edennyt mihinkään, joten sitten kynsin hampain annettiin epiduraali, jonka ansiosta pysähtynyt synnytys hujahti hetkessä ponnistusvaiheeseen. No eipä se rääkätty kohtu enää jaksanut supistella niin kiireellinen sektio lopulta

Hyviä kokemuksia! Kehon akupunktiopisteet edisti synnytystä (siihen kannattaa varautua, että etenee nopeasti) ja lievitti supistusten kipua, samoin lämpö ja kylpy auttoi. Kannattaa ehdottomasti lukea tosi paljon luonnollisesta synnyttämisestä, kasvattaa tietoa asiasta etukäteen, niin myös ymmärtää sitä prosessina.

Keho tuottaa myös omaa kivunlievitystään, kun siihen ei kajota. Muistaa, että kipu myös kuuluu asiaan, hyväksyy sen tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä kokemuksia! Kehon akupunktiopisteet edisti synnytystä (siihen kannattaa varautua, että etenee nopeasti) ja lievitti supistusten kipua, samoin lämpö ja kylpy auttoi. Kannattaa ehdottomasti lukea tosi paljon luonnollisesta synnyttämisestä, kasvattaa tietoa asiasta etukäteen, niin myös ymmärtää sitä prosessina.

Keho tuottaa myös omaa kivunlievitystään, kun siihen ei kajota. Muistaa, että kipu myös kuuluu asiaan, hyväksyy sen tavallaan.

Jos on lapsivedet mennyt niin mihinkään kylpyihin ei pääse, koska kohtuun voi mennä bakteeri. Myös altaat ja suihkut voi olla muiden käytössä, joten tuurilla pääsee. Sairaalassa ei ole aikaa odotella rauhassa luonnollista kulkua vaan oksitosiinia äkkiä suoneen, jotta saadaan liukuhihnalla seuraavalle synnytyshuone käyttöön. Turha ihannoida ja luoda haavekuvia, jotka ei resurssien puutteen takia ole käytännössä mahdollisia

Itse olen molemmissa ehtinyt saada kivunlievitystä vasta just kun jo pitänyt alkaa ponnistaa (ensin sitä pihdataan ja sitten anestesialääkäri onkin aina jossain muualla menossa) ja kärsinyt siis kaikki avautumisvaiheen supparit ilman ja ollut kyllä niin kamalaa, että en suosittele kenellekään. Ponnistamiseen on sitten sentään ehtinyt jonkin verran auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä kokemuksia! Kehon akupunktiopisteet edisti synnytystä (siihen kannattaa varautua, että etenee nopeasti) ja lievitti supistusten kipua, samoin lämpö ja kylpy auttoi. Kannattaa ehdottomasti lukea tosi paljon luonnollisesta synnyttämisestä, kasvattaa tietoa asiasta etukäteen, niin myös ymmärtää sitä prosessina.

Keho tuottaa myös omaa kivunlievitystään, kun siihen ei kajota. Muistaa, että kipu myös kuuluu asiaan, hyväksyy sen tavallaan.

Jos on lapsivedet mennyt niin mihinkään kylpyihin ei pääse, koska kohtuun voi mennä bakteeri. Myös altaat ja suihkut voi olla muiden käytössä, joten tuurilla pääsee. Sairaalassa ei ole aikaa odotella rauhassa luonnollista kulkua vaan oksitosiinia äkkiä suoneen, jotta saadaan liukuhihnalla seuraavalle synnytyshuone käyttöön. Turha ihannoida ja luoda haavekuvia, jotka ei resurssien puutteen takia ole käytännössä mahdollis

Hassu asenne....

Tottakai elämässä on aina muuttuvia tilanteita, ja luonnollisessa synnyttämisessä sellainen varautuminen on juurikin sitä tiedon etukäteen lukemista, erilaisiin tilanteisiin valmistumista. 

Ihan itse kotona akupisteitä painelin ja kylvyssä olin alkuajan. Sairaalaan synnyttämään, jossa kaikki kävikin nopeasti enkä kylpyyn eden ehtinyt. 

Tämä on henk.koht kokemus ja niitähän tässä kysyttiin. Jos minulla on hyvä kokemus, eikö sitä sitten saisi jakaa? Ensimmäinen synnytys oli kaikkea muuta (epiduraalin vaikutuksen loppuminen ja synnytyksen hidastuminen lääkkeistä johtuen), joten siitä opin opikseni...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä kokemuksia! Kehon akupunktiopisteet edisti synnytystä (siihen kannattaa varautua, että etenee nopeasti) ja lievitti supistusten kipua, samoin lämpö ja kylpy auttoi. Kannattaa ehdottomasti lukea tosi paljon luonnollisesta synnyttämisestä, kasvattaa tietoa asiasta etukäteen, niin myös ymmärtää sitä prosessina.

Keho tuottaa myös omaa kivunlievitystään, kun siihen ei kajota. Muistaa, että kipu myös kuuluu asiaan, hyväksyy sen tavallaan.

Jos on lapsivedet mennyt niin mihinkään kylpyihin ei pääse, koska kohtuun voi mennä bakteeri. Myös altaat ja suihkut voi olla muiden käytössä, joten tuurilla pääsee. Sairaalassa ei ole aikaa odotella rauhassa luonnollista kulkua vaan oksitosiinia äkkiä suoneen, jotta saadaan liukuhihnalla seuraavalle synnytyshuone käyttöön. Turha ihannoida ja luoda haavekuvia, jotka ei resurssien puutteen takia ole käytännössä mahdollis

Kummasti minä olen Jorvin sairaalassa ponnistanut kaksi lasta ammeeseen? Ehkä tuollainen lapsivesisääntö pätee, jos synnytys on muutenkin pitkittynyt.

2/3 syntyneet ilman. Kakkonen lähti käyntiin suppareilla, pysyin rentona, rentoutin leukaa, linnottauduin synnytyskuplaan, käytin hengitystä ja synnytyskuplaa ja olin kotona mahdollisimman kauan. Hyvin meni. Imukupilla avitettiin vähän, kun asentovirheet. Ei repeämiä. Tuntui tosin aika rajulta, parin päivän päästä ok.

Kolmonen tuli nopeasti vesienmenon jälkeen. Pikkupikkusuppareita epäsäännöllisesti useamman tunnin, sitten alkoi synnytyssupparit ilman taukoa ja kiireellä sairaalaan. Olin täysin auki. Hyvin meni kaikki ja keho ponnisti vauvan käytännössä itse kouristaen. Hyvin lyhyt ponnistusvaihe. Taas käytin synnytyslaulua ja huomasin jälkikäteen, että olin ollut jalkeillani pystyasennossa koko synnytyksen ajan. Ei repeämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä kokemuksia! Kehon akupunktiopisteet edisti synnytystä (siihen kannattaa varautua, että etenee nopeasti) ja lievitti supistusten kipua, samoin lämpö ja kylpy auttoi. Kannattaa ehdottomasti lukea tosi paljon luonnollisesta synnyttämisestä, kasvattaa tietoa asiasta etukäteen, niin myös ymmärtää sitä prosessina.

Keho tuottaa myös omaa kivunlievitystään, kun siihen ei kajota. Muistaa, että kipu myös kuuluu asiaan, hyväksyy sen tavallaan.

Jos on lapsivedet mennyt niin mihinkään kylpyihin ei pääse, koska kohtuun voi mennä bakteeri. Myös altaat ja suihkut voi olla muiden käytössä, joten tuurilla pääsee. Sairaalassa ei ole aikaa odotella rauhassa luonnollista kulkua vaan oksitosiinia äkkiä suoneen, jotta saadaan liukuhihnalla seuraavalle synnytyshuone käyttöön. Turha ihannoida ja luoda haavekuvia, jotka ei resurssien puutteen takia ole käytännössä mahdollis

Multa meni vedet ja pääsin silti vesisynnytykseen! Se oli mun toiveenakin. Onhan siinä tiukat rajat muuten, moni asia pitää mennä ns nappiin että pääsee.

Toinen lapsi syntyikin vauhdilla. Menin sairaalaan 5cm auki, ajattelin että käyn suihkussa ennen epiduraalia jos siellä saisi vähän aikaa vielä tuhlattua. N. 20 min suihkussa jumppapallon kanssa ja yhtä rajua supistusta koko se aika. Poks, vedet meni ja seuraavalla supistuksella alkoi ponnistuttamaan. Siirryin sängylle ja tunsin että pää käy jo "puoliksi" ulkona. Kätilö sanoi, älä ponnista, mutta keho vaan puski vauvan ulos kokonaan kerralla. Ponnistuvaiheeksi merkattiin 1min. Synnytyksen kestoksi 30min.

2 seuraavaa synnytystä yhtä nopeita ja helppoja. 

(Esikoisen synnytys epudraalin kanssa 12h).