Anoppilaan välipäiviksi, millä luistaa?

No eikö parisuhteessa pidä pystyä keskustelemaan ja joustamaan puolin ja toisin? Etkö voi puhua miehelle suoraan ja kertoa, miksi et haluaisi olla anoppilassa koko viikkoa? Ehdota, että menette anoppilaan vaikkapa tapaninpäivänä ja olette 1-2 yötä ja tulette sitten kotiin, jotta ehditte lomalla myös rentoutua ja levätä kotona.

Hirveän tarttuvan taudin jos hankkii, niin ei tarvitse mennä. Musta surma tai ebola ehkä. Kyllä ne aina anoppilan voittaa.

Keskustelimme juuri muutama päivä sitten ystäväni kanssa joulunvietosta. Olemme molemmat "anoppi-iässä". Ystävälläni on useita lapsia ja sen myötä muutama miniä ja yksi vävy. Minä olen perhetön, mutta ymmärrän kyllä hänen tilanteensa. Hän kertoi, että he olivat miehensä kanssa sanoneet suoraan, että eivät halua koko revohkaa keralla luokseen talvisaikaan, vaikka talo kohtalaisen iso onkin. Vaikka he eivät vielä ikivanhoja olekaan, niin he haluavat nauttia rauhallisesta oleilusta, eivät lastenlapsien riehumisesta tai koko ajan keittiössä touhuamisesta. Ja jälkien siivoamisesta, kun nuori polvi ei "näe" sotkujaan. Tänä vuonna he ovat miehensä kanssa kahden tai sitten yksi poika vaimoineen tulee heille.

Monet pojat eivät ymärrä sitä, että jos he tulevat perheineen moneksi päiväksi vänhempiensa luo, niin he ovat melkoinen kuluerä vanhemmille. Ruokaa ja juomaa monta kertaa päivässä. Ruoka vähän parempaa ehkä kuin heillä kahden kesken olisi. Lisäksi siivoamiset etukäteen ja jälkikäteen. Ja omat menot jäävät taka-alalle. Nuorimmat apet ja anopit ova vielä työelämässä eikä heillä esim. joulun välipäivinä välttämättä ole vapaata. Osa appivanhemmista on jo eläkkeellä eikä kaikkien eläke salli vieraiden syöttämistä ja majoitamista esim. kokonaisen viikon ajaksi. Tai sitten vierailun jälkeen syödään kaurapuuroa ja purkkihernekeittoa pitkän aikaa, että saadaan talous tasoittumaan. Pojat ja nykyään tyttäret / miniätkään eivät välttämättä tätä tajua.

Minä olen, kuten mainitsin, perheetön ja vietin pitkään jouluni lapsuudenkodissani. Kun viimeinenkin lapsuuden perheenjäsen kuoli, pyysivät sukulaiset luokseen jouluksi, ettei tarvitsisi olla yksin. Kerran pari olinkin sukulaisissa, mutta totesin itsekseni, että se riitti. Ei tässä iässä enää halua majailla toisten nurkissa. Nyt olen viettänyt jo monta joulua omassa hyvässä seurassa. Sukulaisia tapaa mielelläni jouluna ja muulloinkin ja nyt se on mahdollista, sillä minulla on pieni kakkosasunto entisellä kotipaikkakunnallani, joten voin vetäytyä omiin oloihin aina kun siltä tuntuu. 

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 12:46"]

Meillä täysin sama tilanne, lisäksi meillä myös lapsi. Kyllä tuo toisten nurkissa pyöriminen hermoja kuluttaa, saati sitten se, kun "hyviä" lastenhoito vinkkejä sataa aamusta iltaan...!!

Uskon myös, että tunne on molemminpuolinen..tottakai meistä on vaivaa ja mieheni ei sitä tunnu käsittävän! :/ Mitenhän tämänkin ongelman ratkaisisi, kun välimatkaa kuitenkin monta sataa kilometriä... :/

[/quote]

Työkaverini aina selittää, kuinka pojat aina haluaa tulla heille jouluna. Ostivat nyt isomman asunnonkin, että kaikki mahtuvat  nyt lapsineen viettämään joulua heillä ja pelailemaan lautapelejä jne.

Olen joskus miettinyt, että kuka miniöistä on se rohkea, joka uskaltaa sanoa, että haluaisi jo viettää joulua perheineen omillaan.

Työkaverilleni nämä joulut on vain hallintakeino poikien perheisiin. Yhtä miniäänsa haukkuu aina jatkuvasti ja inhoaa sitä. Mutta kaikkien pitää tulla joulunviettoon, että saa kehua työkavereille, kuinka heillä on perhearvot kunniassa.

Outoa, että näin moni ehdottaa valehtelua sen sijaan, että ap vain yksinkertaisesti kasvattaisi vähän selkärankaa ja sanoisi, mitä haluaa. Kaipa elämän voi noinkin läpi luovia.

Ap: vetoa liitoskipuihin ja sano, ettet pysty enää istumaan autossa. Problem solved.

Kiitoksia taas kaikille vastanneille. Ihanaa kun annoitte perspektiiviä asioihin.

Olen samaa mieltä kuin joku yllä vastanneista, että en halua hoitaa tätä asiaa valehtelemalla tai tekosyitä keksimällä, vaan parasta se on nostaa kissa pöydälle ja selittää miehelle vaikka sitä ratakiskoa vääntäen, että ensinnäkään en itse jaksa olla niin kamalan sosiaalinen montaa päivää putkeen, vaikka anoppi onkin mahdottoman kultainen ihminen, eikä apessakaan mitään vikaa ole. Ja toisekseen koittaa valaista asiaa myös hänen vanhempiensa kantilta, etenkin sen anopin näkökulmasta. Ei se ole niin hääviä niitä vieraita passata viikkoa putkeen, vaikka vieraat olisivat mieluisiakin. Totta on lisäksi tuokin mitä joku vastaaja sanoi, että monen päivän vierailu on jo taloudellinenkin rasite isäntäväelle, sen henkisen, fyysisen ja sosiaalisen puolen lisäksi.  -Ap

Miksi tehdä tuosta ongelma? Meet mukaan, syöt, luet krjaa nautit että miehelläsi on mukavaa!

29, en aio tehdä tästä ongelmaa. Ilman muuta menen mukaan pariksi päiväksi, koska haluan itsekin nähdä appivanhempiani. Sinä aikana olen sosiaalinen, juttelen, tapaan miehen sukulaisia ja kavereita perheineen, syön, luen kirjaa ja nautin olostani. Mutta sen jälkeen palaan kotiin ja lepäilen omassa rauhassani, koska olen jo nyt aika väsynyt raskauden vuoksi, saati sitten kuukauden päästä kun ollaan taas 4 viikkoa pidemmällä. Samaten myös appivanhemmille ei tule liian pitkäaikaista taakkaa vierailusta. Mies saa itse valita, haluaako jäädä vielä vanhempiensa luo vai tuleeko kanssani iki-ihastuttavaan evakkomurjuumme tai mennäänkö kenties kahdestaan mökille. Mitään draamaa ei siis ole  minun taholtani luvassa, vaikka haluaisikin jäädä sinne vanhemmilleen :)

-Ap

Mites ap kun aloituksessa kerroit, että aiotte olla aaton kotona, ja sitten se tuolla jossakin välissä vaihtuu (kun joku kysyy kämäsestä kämpästä) mökiksi tai äidin luo menemiseksi....?

31, jos nyt takerrutaan pilkkuihin, niin ilmaisin asian aloitusviestissä epätarkasti. En ollut alunperin ajatellut selittää meidän kaikkia remontti- ja evakkoretkikuvioita täällä, joten koin helpommaksi kuitata asian niin, että ollaan "kotona". Tähän lisänä vielä se, että äitini asuu n. 200 metrin päässä meiltä ja ollaan tekemisissä useita kertoja viikossa. Niinpä koen, että ollaan siellä vähän niin kuin kotona (= itse koen, mies varmaan kokee asian samoin kuin minä anoppilaan menon). Samaten mökillä ollaan oltu niin paljon, että sekin on mulle vähän kuin kotona olemista. Ei sen kummempaa :) -Ap

Meillä taas kuvio on toisinpäin. miehen vanhemmat asuvat parin kilsan päässä ja minä "joudun" jatkuvasti siellä ramppaamaan ja appivanhemmat käyvät meillä..sen sijaan mieheni ei millään jaksaisi tulla kerran vuodessa pariksi päiväksi joulunviettoon perheeni luo ilman mukisemista..sen sijaan minä joudun kyllä katselemaan raskasta anoppiani täällä jatkuvasti.... mutta etpä sinäkään AP taida tajuta että vastavuoroisesti kun miehesi joutuu katselemaan luultavasti päivästä toiseen äitiäsi niin sinä lähtisit myös katsomaan hänen vanhempiaan ilman tekemättä asiasta tämän suurempaa DRAAMAA. Aika itsekäs olet. 

33, onneksi en näe sinun ja mieheni tilanteissa yhtymäkohtia. Tästä ketjusta puuttuu paljon olennaisia tietoja meidän perheen kokonaisuudesta, enkä aio ryhtyä niitä tähän laittamaankaan. Sen verran sanon, että tilanteemme ei tosiaan ole sen kaltainen, kuin tunnut ajattelevan. Tosi kurjaa, jos koet oman tilanteesi tuollaisena :( -Ap

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 16:58"]

29, en aio tehdä tästä ongelmaa. Ilman muuta menen mukaan pariksi päiväksi, koska haluan itsekin nähdä appivanhempiani. Sinä aikana olen sosiaalinen, juttelen, tapaan miehen sukulaisia ja kavereita perheineen, syön, luen kirjaa ja nautin olostani. Mutta sen jälkeen palaan kotiin ja lepäilen omassa rauhassani, koska olen jo nyt aika väsynyt raskauden vuoksi, saati sitten kuukauden päästä kun ollaan taas 4 viikkoa pidemmällä. Samaten myös appivanhemmille ei tule liian pitkäaikaista taakkaa vierailusta. Mies saa itse valita, haluaako jäädä vielä vanhempiensa luo vai tuleeko kanssani iki-ihastuttavaan evakkomurjuumme tai mennäänkö kenties kahdestaan mökille. Mitään draamaa ei siis ole  minun taholtani luvassa, vaikka haluaisikin jäädä sinne vanhemmilleen :)

-Ap

[/quote]

Tuossahan se ratkaisu oli. Kerro miehelleskin

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 17:27"]

31, jos nyt takerrutaan pilkkuihin, niin ilmaisin asian aloitusviestissä epätarkasti. En ollut alunperin ajatellut selittää meidän kaikkia remontti- ja evakkoretkikuvioita täällä, joten koin helpommaksi kuitata asian niin, että ollaan "kotona". Tähän lisänä vielä se, että äitini asuu n. 200 metrin päässä meiltä ja ollaan tekemisissä useita kertoja viikossa. Niinpä koen, että ollaan siellä vähän niin kuin kotona (= itse koen, mies varmaan kokee asian samoin kuin minä anoppilaan menon). Samaten mökillä ollaan oltu niin paljon, että sekin on mulle vähän kuin kotona olemista. Ei sen kummempaa :) -Ap

[/quote]

Alkaa olla selittelyn makua tässä tarinassa.

Jos hädin tuskin pystyt kävelemään, niin mitä ihmeen remonttia muka välipäivinä aioit tehdä? Vai selitätkö tuonkin "anteeksi hieman epäselvästi sanotuksi, mutta ajattelin vain vahtia remontin etenemistä"?

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 12:17"]

Ollaan puhuttu mieheni kanssa että oltaisiin jouluna aatto kotona ja porukassa olisi mm. minun leskeksi jäänyt äitini.

[/quote]

Hauska tapa ilmaista, että olet menossa äitisi luo:

"Ollaan kotona ja äiti on porukassa mukana."

Mukavasti tämä aihe on herättänyt keskustelua ja antanut itselleni perspektiiviä kysymääni asiaan. Omasta puolestani asia on ratkaistu ja loppuunkäsitelty. En aio ryhtyä ruotimaan tai valaisemaan tämän enempää yksityisasioitamme tai sanamuotojani. Kiitokset kaikille vastaajille. Erityisesti teille loppupäähän eksyneille ilmaisutapoihin ja muihin epäoleellisiin yksityiskohtiin takertujille toivotan aurinkoista mieltä, ja kaikille iloista joulun odotusta! 

-Ap

Ilmaisutavalla on väliä, jos haluaa saada viestinsä selkeästi perille. Sinulla sitä taitoa ei ollut.