Mikä on uskon vastakohta?
Palstalla on myös uskontoon liittyviä keskusteluja. Viimeisin näkemäni on ehdotus, että sateenkaariväellä olisi oma kirkko, jossa toteutuisi aito tasa-arvo. Mutta mitä on tämä usko, joka näyttää synnyttävän vain riitaa kirkossa? Uskominen ylipäätään?
Mikä on uskon vastakohta? Olisiko mahdollista ymmärtää toisiamme paremmin, jos tästä päästäisiin yksimielisyyteen?
Ja ei, en kuulu sateenkaariväkeen enkä mihinkään kirkkoon tai seurakuntaan. Olen vain utelias ja innokas ymmärtämään, jos vaikka viisastuisin tällä palstalla.
Kerokaa mielipiteenne!
Kommentit (88)
Leila Koo kirjoitti:
Pitkällä kävelylenkillä tuli mieleen, että uskon vastakohta on varmuus. Voisiko olla?
Jos uskon vastakohta on varmuus, tästä seuraa, että muiden parisuhteen tuomitsevat ihmiset eivät voi olla varmoja siitä, että se on väärin tai huono asia. Uskovat vaan.
Voi vielä miettiä sitäkin, että Jumala luotuaan imisen totesi sen sangen hyväksi. Miksi Jumala sitten loi noin 6% maailman ihmisistä homoseksuaaleiksi? Sama määrä ihmisistä on ollut homoja niin kauas historiaan, kuin tiedetään. Eikö homouden tuomitseminen tässä valossa ole Luojan töiden moittimista?
loi ja loi.ei ole mitenkään todistettu että homoseksuaali on synnynnäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettei usko. Ateisti kieltää Jumalan olemassa olon. Se joka ei usko, on uskovan vastakohta. Minä en kiellä, etteikö Jumalaa voisi olla olemassa, mutta en usko siihen. Olen ymmärtääkseni siinä mielessä Jumalaan uskovan vastakohta, jos nyt ollenkaan tällaisessa asiassa voi käyttää sanaa vastakohta.
Ateisti uskoo ettei jumalaa ole. Uskohan sekin on.
Ihan yhtä paljon kuin tenniksen pelaamattomuus on harrastus.
Tätä yritän aina selittää. Kaikilla on tuhat asiaa jotka ei vaan nappaa yhtään. Olen esim. alaskuvarjohyppääjä.
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Pitkällä kävelylenkillä tuli mieleen, että uskon vastakohta on varmuus. Voisiko olla?
Jos uskon vastakohta on varmuus, tästä seuraa, että muiden parisuhteen tuomitsevat ihmiset eivät voi olla varmoja siitä, että se on väärin tai huono asia. Uskovat vaan.
Voi vielä miettiä sitäkin, että Jumala luotuaan imisen totesi sen sangen hyväksi. Miksi Jumala sitten loi noin 6% maailman ihmisistä homoseksuaaleiksi? Sama määrä ihmisistä on ollut homoja niin kauas historiaan, kuin tiedetään. Eikö homouden tuomitseminen tässä valossa ole Luojan töiden moittimista?
loi ja loi.ei ole mitenkään todistettu että homoseksuaali on synnynnäistä.
Sen verran monitahoinen ilmiö, että kaikkiin sopivaa selitystä ei ole. Olen puhunut asiasta kahden ttun lääkärin kanssa ja he pitävät todennäköisimpänä aiheuttajana äidin se vaihe, jossa vauvan sukuuolielimet alkavat erikoistua. Näin varsinkin poikien kohdalla.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/02/05/miksi-joistakin-tulee-homoja
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Pitkällä kävelylenkillä tuli mieleen, että uskon vastakohta on varmuus. Voisiko olla?
Jos uskon vastakohta on varmuus, tästä seuraa, että muiden parisuhteen tuomitsevat ihmiset eivät voi olla varmoja siitä, että se on väärin tai huono asia. Uskovat vaan.
Voi vielä miettiä sitäkin, että Jumala luotuaan imisen totesi sen sangen hyväksi. Miksi Jumala sitten loi noin 6% maailman ihmisistä homoseksuaaleiksi? Sama määrä ihmisistä on ollut homoja niin kauas historiaan, kuin tiedetään. Eikö homouden tuomitseminen tässä valossa ole Luojan töiden moittimista?
Itse uskon Jumalaan, mutta samaan aikaan olen myös varma siitä että se on totta. Eli usko ja varmuus eivät mielestäni ole vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä asioita.
Minäkin uskon Jumalaan. On mahdollista, että olen itse luonut havainnoistani, kokemuksistani ja lukemastani Jumalan osaksi maailmankuvaani. Samoin voi uskoa mihin tahansa omaan tunteeseensa ja vääriin havaintoihinsa.
Yks kevät halusin löytää kukka-asetelmaan sopivia kauniita kepejä. Näin rinteessä kasan tosi hienoja sileiksi kuluneita, auringossa kimmeltäviä kepakoita. Riisuin repun ja kumarruin poimimaan kepit. Kunnes yksi kepakoista liikahti. Katsoin tarkemmin ja siinä oli kyyporukka noussut lämmittelemään auringossa. Uskoin näkeväni keppejä ja olin kepeistä niin varma, että vein käteni 20 cm päähän "kepistä". Väärin meni sekä usko että varmuus.
Et vastannut kysymykseeni
Mitä mieltä olet VEDENPAISUMUKSESTA?
Mikä estää Jumalaa hu kuttamasta meitä kuin rottia, jos sitä alkaa taas kaduttamaan?
Suosittelen optikolla käyntiä ja näöntarkastusta:)
Vierailija kirjoitti:
Järki.
"Järki" siis ihmisen äly? Ihminen vastaan luomakunnan Luoja ja kaiken alkaja? Hieman eriasteisestaälystä kyse, eikös?
Eli Uskotko oman älysi selittämiin totuuksiin universaaleina totuuksina?
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Pitkällä kävelylenkillä tuli mieleen, että uskon vastakohta on varmuus. Voisiko olla?
Jos uskon vastakohta on varmuus, tästä seuraa, että muiden parisuhteen tuomitsevat ihmiset eivät voi olla varmoja siitä, että se on väärin tai huono asia. Uskovat vaan.
Voi vielä miettiä sitäkin, että Jumala luotuaan imisen totesi sen sangen hyväksi. Miksi Jumala sitten loi noin 6% maailman ihmisistä homoseksuaaleiksi? Sama määrä ihmisistä on ollut homoja niin kauas historiaan, kuin tiedetään. Eikö homouden tuomitseminen tässä valossa ole Luojan töiden moittimista?
Itse uskon Jumalaan, mutta samaan aikaan olen myös varma siitä että se on totta. Eli usko ja varmuus eivät mielestäni ole vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä asioita.
Minäkin uskon Jumalaan. On mahdollista, että olen itse luonut havainnoistani, kokemuksistani ja lukemastani Jumalan osaksi maailmankuvaani. Samoin voi uskoa mihin tahansa omaan tunteeseensa ja vääriin havaintoihinsa.
Yks kevät halusin löytää kukka-asetelmaan sopivia kauniita kepejä. Näin rinteessä kasan tosi hienoja sileiksi kuluneita, auringossa kimmeltäviä kepakoita. Riisuin repun ja kumarruin poimimaan kepit. Kunnes yksi kepakoista liikahti. Katsoin tarkemmin ja siinä oli kyyporukka noussut lämmittelemään auringossa. Uskoin näkeväni keppejä ja olin kepeistä niin varma, että vein käteni 20 cm päähän "kepistä". Väärin meni sekä usko että varmuus.
Monissa optikkoliikkeissä on ilmainen näön tarkastus:)
Hanki rillit..niin ei mee henki
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Pitkällä kävelylenkillä tuli mieleen, että uskon vastakohta on varmuus. Voisiko olla?
Jos uskon vastakohta on varmuus, tästä seuraa, että muiden parisuhteen tuomitsevat ihmiset eivät voi olla varmoja siitä, että se on väärin tai huono asia. Uskovat vaan.
Voi vielä miettiä sitäkin, että Jumala luotuaan imisen totesi sen sangen hyväksi. Miksi Jumala sitten loi noin 6% maailman ihmisistä homoseksuaaleiksi? Sama määrä ihmisistä on ollut homoja niin kauas historiaan, kuin tiedetään. Eikö homouden tuomitseminen tässä valossa ole Luojan töiden moittimista?
loi ja loi.ei ole mitenkään todistettu että homoseksuaali on synnynnäistä.
Sen verran monitahoinen ilmiö, että kaikkiin sopivaa selitystä ei ole. Olen puhunut asiasta kahden ttun lääkärin kanssa ja he pitävät todennäköisimpänä aiheuttajana äidin se vaihe, jossa vauvan sukuuolielimet alkavat erikoistua. Näin varsinkin poikien kohdalla.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/02/05/miksi-joistakin-tulee-homoja
Sen sijaan Frank Muscarellan teorian mukaan varhaisissa ihmisyhteisöissä voimakkaat urokset olisivat hoitaneet lisääntymisen ja nuorten keskenään elävien urosten joukossa homoseksuaalisuus olisi lisääntynyt.
OPTIKKO ARVOLA kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Pitkällä kävelylenkillä tuli mieleen, että uskon vastakohta on varmuus. Voisiko olla?
Jos uskon vastakohta on varmuus, tästä seuraa, että muiden parisuhteen tuomitsevat ihmiset eivät voi olla varmoja siitä, että se on väärin tai huono asia. Uskovat vaan.
Voi vielä miettiä sitäkin, että Jumala luotuaan imisen totesi sen sangen hyväksi. Miksi Jumala sitten loi noin 6% maailman ihmisistä homoseksuaaleiksi? Sama määrä ihmisistä on ollut homoja niin kauas historiaan, kuin tiedetään. Eikö homouden tuomitseminen tässä valossa ole Luojan töiden moittimista?
Itse uskon Jumalaan, mutta samaan aikaan olen myös varma siitä että se on totta. Eli usko ja varmuus eivät mielestäni ole vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä asioita.
Minäkin uskon Jumalaan. On mahdollista, että olen itse luonut havainnoistani, kokemuksistani ja lukemastani Jumalan osaksi maailmankuvaani. Samoin voi uskoa mihin tahansa omaan tunteeseensa ja vääriin havaintoihinsa.
Yks kevät halusin löytää kukka-asetelmaan sopivia kauniita kepejä. Näin rinteessä kasan tosi hienoja sileiksi kuluneita, auringossa kimmeltäviä kepakoita. Riisuin repun ja kumarruin poimimaan kepit. Kunnes yksi kepakoista liikahti. Katsoin tarkemmin ja siinä oli kyyporukka noussut lämmittelemään auringossa. Uskoin näkeväni keppejä ja olin kepeistä niin varma, että vein käteni 20 cm päähän "kepistä". Väärin meni sekä usko että varmuus.
Et vastannut kysymykseeni
Mitä mieltä olet VEDENPAISUMUKSESTA?
Mikä estää Jumalaa hu kuttamasta meitä kuin rottia, jos sitä alkaa taas kaduttamaan?
Suosittelen optikolla käyntiä ja näöntarkastusta:)
Tulvia on ollut ja vedenpaisumuksia ja tsunameja, mutta koko maapallon peittäneeseen vedenpaisumukseen en usko. En myöskään kertomukseen, jossa Nooa keräsi kaikkia eläinlajeja arkkiin. Jokainen, joka tajuaa miten valtava määrä eläinlajeja on, tajuaa, että se on mahdotonta. Tuollaisen eläinjoukon ruokkiminen ja kuivittaminen 40 vuorokauden ajan, pandoille bambua jne.
Etelä-Amerikasta löytyy koko ajan uusia lajeja. Nooa ei ollut koko Amerikan mantereesta kuullutkaan ja uskoi litteään maahan. Pidän vedenpaisumuskertomusta opettavaisena tarinana Jumalan huolenpidosta, en tositapahtumien kuvauksena.
Pitkällä kävelylenkillä tuli mieleen, että uskon vastakohta on pahuus . Voisiko olla?
Jos uskon vastakohta on pahus , tästä seuraa, että muiden seksuaalisen suuntautumisen tuomitsevat ihmiset eivät voi olla varmoja siitä, että se on väärin tai huono asia. Uskovat vaan.
Voi vielä miettiä sitäkin, että Jumala luotuaan imisen totesi sen sangen hyväksi. Miksi Jumala sitten loi noin 1% maailman ihmisistä p.e.do.fiileiksi? Sama määrä ihmisistä on ollut pe.doja niin kauas historiaan, kuin tiedetään. Eikö pe.do.filian tuomitseminen tässä valossa ole Luojan töiden moittimista?
Leila Koo kirjoitti:
OPTIKKO ARVOLA kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Pitkällä kävelylenkillä tuli mieleen, että uskon vastakohta on varmuus. Voisiko olla?
Jos uskon vastakohta on varmuus, tästä seuraa, että muiden parisuhteen tuomitsevat ihmiset eivät voi olla varmoja siitä, että se on väärin tai huono asia. Uskovat vaan.
Voi vielä miettiä sitäkin, että Jumala luotuaan imisen totesi sen sangen hyväksi. Miksi Jumala sitten loi noin 6% maailman ihmisistä homoseksuaaleiksi? Sama määrä ihmisistä on ollut homoja niin kauas historiaan, kuin tiedetään. Eikö homouden tuomitseminen tässä valossa ole Luojan töiden moittimista?
Itse uskon Jumalaan, mutta samaan aikaan olen myös varma siitä että se on totta. Eli usko ja varmuus eivät mielestäni ole vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä asioita.
Minäkin uskon Jumalaan. On mahdollista, että olen itse luonut havainnoistani, kokemuksistani ja lukemastani Jumalan osaksi maailmankuvaani. Samoin voi uskoa mihin tahansa omaan tunteeseensa ja vääriin havaintoihinsa.
Yks kevät halusin löytää kukka-asetelmaan sopivia kauniita kepejä. Näin rinteessä kasan tosi hienoja sileiksi kuluneita, auringossa kimmeltäviä kepakoita. Riisuin repun ja kumarruin poimimaan kepit. Kunnes yksi kepakoista liikahti. Katsoin tarkemmin ja siinä oli kyyporukka noussut lämmittelemään auringossa. Uskoin näkeväni keppejä ja olin kepeistä niin varma, että vein käteni 20 cm päähän "kepistä". Väärin meni sekä usko että varmuus.
Et vastannut kysymykseeni
Mitä mieltä olet VEDENPAISUMUKSESTA?
Mikä estää Jumalaa hu kuttamasta meitä kuin rottia, jos sitä alkaa taas kaduttamaan?
Suosittelen optikolla käyntiä ja näöntarkastusta:)
Tulvia on ollut ja vedenpaisumuksia ja tsunameja, mutta koko maapallon peittäneeseen vedenpaisumukseen en usko. En myöskään kertomukseen, jossa Nooa keräsi kaikkia eläinlajeja arkkiin. Jokainen, joka tajuaa miten valtava määrä eläinlajeja on, tajuaa, että se on mahdotonta. Tuollaisen eläinjoukon ruokkiminen ja kuivittaminen 40 vuorokauden ajan, pandoille bambua jne.
Etelä-Amerikasta löytyy koko ajan uusia lajeja. Nooa ei ollut koko Amerikan mantereesta kuullutkaan ja uskoi litteään maahan. Pidän vedenpaisumuskertomusta opettavaisena tarinana Jumalan huolenpidosta, en tositapahtumien kuvauksena.
ok...miten voit olla kristitty? kristitty ei kyseenalaista raamatun kertomuksia?
Vierailija kirjoitti:
Uskon vastakohta on epäusko
Voipi olla, tai sitten ei:).
Epäusko on joskus myös valinta, ei vakaumus.
Leila Koo kirjoitti:
OPTIKKO ARVOLA kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Pitkällä kävelylenkillä tuli mieleen, että uskon vastakohta on varmuus. Voisiko olla?
Jos uskon vastakohta on varmuus, tästä seuraa, että muiden parisuhteen tuomitsevat ihmiset eivät voi olla varmoja siitä, että se on väärin tai huono asia. Uskovat vaan.
Voi vielä miettiä sitäkin, että Jumala luotuaan imisen totesi sen sangen hyväksi. Miksi Jumala sitten loi noin 6% maailman ihmisistä homoseksuaaleiksi? Sama määrä ihmisistä on ollut homoja niin kauas historiaan, kuin tiedetään. Eikö homouden tuomitseminen tässä valossa ole Luojan töiden moittimista?
Itse uskon Jumalaan, mutta samaan aikaan olen myös varma siitä että se on totta. Eli usko ja varmuus eivät mielestäni ole vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä asioita.
Minäkin uskon Jumalaan. On mahdollista, että olen itse luonut havainnoistani, kokemuksistani ja lukemastani Jumalan osaksi maailmankuvaani. Samoin voi uskoa mihin tahansa omaan tunteeseensa ja vääriin havaintoihinsa.
Yks kevät halusin löytää kukka-asetelmaan sopivia kauniita kepejä. Näin rinteessä kasan tosi hienoja sileiksi kuluneita, auringossa kimmeltäviä kepakoita. Riisuin repun ja kumarruin poimimaan kepit. Kunnes yksi kepakoista liikahti. Katsoin tarkemmin ja siinä oli kyyporukka noussut lämmittelemään auringossa. Uskoin näkeväni keppejä ja olin kepeistä niin varma, että vein käteni 20 cm päähän "kepistä". Väärin meni sekä usko että varmuus.
Et vastannut kysymykseeni
Mitä mieltä olet VEDENPAISUMUKSESTA?
Mikä estää Jumalaa hu kuttamasta meitä kuin rottia, jos sitä alkaa taas kaduttamaan?
Suosittelen optikolla käyntiä ja näöntarkastusta:)
Tulvia on ollut ja vedenpaisumuksia ja tsunameja, mutta koko maapallon peittäneeseen vedenpaisumukseen en usko. En myöskään kertomukseen, jossa Nooa keräsi kaikkia eläinlajeja arkkiin. Jokainen, joka tajuaa miten valtava määrä eläinlajeja on, tajuaa, että se on mahdotonta. Tuollaisen eläinjoukon ruokkiminen ja kuivittaminen 40 vuorokauden ajan, pandoille bambua jne.
Etelä-Amerikasta löytyy koko ajan uusia lajeja. Nooa ei ollut koko Amerikan mantereesta kuullutkaan ja uskoi litteään maahan. Pidän vedenpaisumuskertomusta opettavaisena tarinana Jumalan huolenpidosta, en tositapahtumien kuvauksena.
Niin ja ajattele mikä määrä ku sta ja pa skaa..
Lisäksi leijonille ois pitänyt olla liharuokaa ym..
Joo,,ei oo todellista..ei
Pidän vedenpaisumuskertomusta opettavaisena tarinana Jumalan huolenpidosta, en tositapahtumien kuvauksena.
HÄH? hukuttaa kaikki=huolenpitoa???
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Pitkällä kävelylenkillä tuli mieleen, että uskon vastakohta on varmuus. Voisiko olla?
Jos uskon vastakohta on varmuus, tästä seuraa, että muiden parisuhteen tuomitsevat ihmiset eivät voi olla varmoja siitä, että se on väärin tai huono asia. Uskovat vaan.
Voi vielä miettiä sitäkin, että Jumala luotuaan imisen totesi sen sangen hyväksi. Miksi Jumala sitten loi noin 6% maailman ihmisistä homoseksuaaleiksi? Sama määrä ihmisistä on ollut homoja niin kauas historiaan, kuin tiedetään. Eikö homouden tuomitseminen tässä valossa ole Luojan töiden moittimista?
Itse uskon Jumalaan, mutta samaan aikaan olen myös varma siitä että se on totta. Eli usko ja varmuus eivät mielestäni ole vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä asioita.
Minäkin uskon Jumalaan. On mahdollista, että olen itse luonut havainnoistani, kokemuksistani ja lukemastani Jumalan osaksi maailmankuvaani. Samoin voi uskoa mihin tahansa omaan tunteeseensa ja vääriin havaintoihinsa.
Yks kevät halusin löytää kukka-asetelmaan sopivia kauniita kepejä. Näin rinteessä kasan tosi hienoja sileiksi kuluneita, auringossa kimmeltäviä kepakoita. Riisuin repun ja kumarruin poimimaan kepit. Kunnes yksi kepakoista liikahti. Katsoin tarkemmin ja siinä oli kyyporukka noussut lämmittelemään auringossa. Uskoin näkeväni keppejä ja olin kepeistä niin varma, että vein käteni 20 cm päähän "kepistä". Väärin meni sekä usko että varmuus.
Monissa optikkoliikkeissä on ilmainen näön tarkastus:)
Hanki rillit..niin ei mee henki
Tarkoitukseni oli selventää sitä, että ihminen näkee sitä mitä uskoo näkevänsä. Eli uskon voima ja suuri halu löytää hienoja keppejä sai minut näkemään keppejä.
Silmälasit on ollut 11-vuotiaasta asti ja käyn säännöllisesti sekä silmälääkärillä että optikolla uusimassa laseja.
HUOLENPITOA???? kirjoitti:
Pidän vedenpaisumuskertomusta opettavaisena tarinana Jumalan huolenpidosta, en tositapahtumien kuvauksena.
HÄH? hukuttaa kaikki=huolenpitoa???
Huolenpitoa Nooasta perheineen, eli tarinan sankareista tietsti
Vahan testamentin Jumala on raakalainen.
Hebrealaiskirjeen 11 luku alkaa; Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy jne..
Olisiko epäusko luottamuksen puutetta Jumalaan?
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
OPTIKKO ARVOLA kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Pitkällä kävelylenkillä tuli mieleen, että uskon vastakohta on varmuus. Voisiko olla?
Jos uskon vastakohta on varmuus, tästä seuraa, että muiden parisuhteen tuomitsevat ihmiset eivät voi olla varmoja siitä, että se on väärin tai huono asia. Uskovat vaan.
Voi vielä miettiä sitäkin, että Jumala luotuaan imisen totesi sen sangen hyväksi. Miksi Jumala sitten loi noin 6% maailman ihmisistä homoseksuaaleiksi? Sama määrä ihmisistä on ollut homoja niin kauas historiaan, kuin tiedetään. Eikö homouden tuomitseminen tässä valossa ole Luojan töiden moittimista?
Itse uskon Jumalaan, mutta samaan aikaan olen myös varma siitä että se on totta. Eli usko ja varmuus eivät mielestäni ole vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä asioita.
Minäkin uskon Jumalaan. On mahdollista, että olen itse luonut havainnoistani, kokemuksistani ja lukemastani Jumalan osaksi maailmankuvaani. Samoin voi uskoa mihin tahansa omaan tunteeseensa ja vääriin havaintoihinsa.
Yks kevät halusin löytää kukka-asetelmaan sopivia kauniita kepejä. Näin rinteessä kasan tosi hienoja sileiksi kuluneita, auringossa kimmeltäviä kepakoita. Riisuin repun ja kumarruin poimimaan kepit. Kunnes yksi kepakoista liikahti. Katsoin tarkemmin ja siinä oli kyyporukka noussut lämmittelemään auringossa. Uskoin näkeväni keppejä ja olin kepeistä niin varma, että vein käteni 20 cm päähän "kepistä". Väärin meni sekä usko että varmuus.
Et vastannut kysymykseeni
Mitä mieltä olet VEDENPAISUMUKSESTA?
Mikä estää Jumalaa hu kuttamasta meitä kuin rottia, jos sitä alkaa taas kaduttamaan?
Suosittelen optikolla käyntiä ja näöntarkastusta:)
Tulvia on ollut ja vedenpaisumuksia ja tsunameja, mutta koko maapallon peittäneeseen vedenpaisumukseen en usko. En myöskään kertomukseen, jossa Nooa keräsi kaikkia eläinlajeja arkkiin. Jokainen, joka tajuaa miten valtava määrä eläinlajeja on, tajuaa, että se on mahdotonta. Tuollaisen eläinjoukon ruokkiminen ja kuivittaminen 40 vuorokauden ajan, pandoille bambua jne.
Etelä-Amerikasta löytyy koko ajan uusia lajeja. Nooa ei ollut koko Amerikan mantereesta kuullutkaan ja uskoi litteään maahan. Pidän vedenpaisumuskertomusta opettavaisena tarinana Jumalan huolenpidosta, en tositapahtumien kuvauksena.
ok...miten voit olla kristitty? kristitty ei kyseenalaista raamatun kertomuksia?
Se on minun ja Jumalan välinen suuri salaisuus. En ehkä ole kristitty juuri sinun määritelmäsi mukaan, mutta Jumala tuntee minut.
riittää että eläimiä oli arkissa vain kantamuodot.niistä sitten lajit muotoutui.
lisäksi vauva dinosaurukset mahtui.
Tieto, järki, vapaus.