Mies ei tahdo muuttaa / asuntolainaa

Vierailija kirjoitti:

Jos tilanne olisi toisinpäin, ostaisitko itse miehesi isovanhempien asunnon mistä mies omistaisi jo valmiiksi osuuden, mikä sinun mielestäsi ei olisi kiinnostava omistusmielessä ja mies painostaisi sinua ostamaan osuuden siitä tunnesiteen takia? Oletko ajatellut, että miehen kompromissi epäkiinnostavaan omistusasuntoon saattaa olla juuri se, että hän suostuisi asumaan siinä, mutta ei halua omistaa sitä? Mitä jos suostuisit kompromissiin, toteuttaisit unelmasi ja ostaisit talon (jos sinulla on siihen varaa) ja asuisit siinä miehesi kanssa? Jos se ei taloudellisesti ole mahdollista, voitko esim. aloittaa jo säästämisen lainaa varten? Kaikkea remonttilainaa ei myöskään ole pakko ottaa heti, eli jos saat lainan yksin pienemmällä remonttilainalla, myös sitä kannattaa harkita. Jos miestä ei kyseinen asunto kiinnosta, hänen on parempi asua vuokralla kuin ostaa asunto jota hän ei halua.

Hyviä pointteja, kiitos. Tätä ajattelinkin että olenkohan itse vain niin innostunut etten ajattele loogisesti ja tämän takia jää myös miehen kanta ymmärtämättä. Ihan totta, en myöskään mielelläni kyllä omistaisi osuutta asunnosta josta en niin paljoa pitäisi. Fiksuinta se varmaankin kyllä on että ostan sen yksin ja mies muuttaa luokse, sekä maksaa kuluja. Säästämisen olen aloittanut jo vuosia sitten, odottelen vain kyseisen mummon "kuukahtamista".

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat järkevältä, ja ilman muuta on järkevintä omistaa koti yksin. Juoksevat kulut (vesi, sähkö ym.) puoliksi. Itsellä oli miesystävä omakotitalossani, ja näin tehtiin. Ero tuli, ja hänellä oli edessä asunnon etsintä, minulla ei:)

Kiitos, yritän olla.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä haluat talon, ja mies ei halua, niin sinä ostat sen talon. Ei miehelläsi ole mitään velvollisuutta ostella sinulle asioita, joita hän ei itse halua.

Tottakai, ostankin miehen mielipiteestä riippumatta. Satutti vain henkisesti se että jos olisikin tilanne että en saisi yksin lainaa kyseiseen taloon, vaan saisimme sen miehen kanssa yhdessä, niin hän ei suostuisi siihen sitä ottamaan, mutta johonkin toiseen vastaavaan taloon kyllä. Itsestäni outo ja ehkä vähän loukkaavakin ajatus.

Miten sitten jos tälläisiä tilanteita on jollain, että toinen omistaa talon mutta molemmat asuu. Maksaako toinen "vuokraa" toiselle? Kuluthan siinä menee kaikki ainakin puoliksi, paitsi se lainanlyhennys.

-ap

Pitää myös varmistaa, että se on todellakin sinun myös mahdollisessa erotilanteessa. Ettei sit käy niin, että mies joka tapauksessa vetää puolet myyntihinnasta itselleen, vaikkei oo osallistunut lainanlyhennyksiin.

Avioehto kannattaa muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa kun lukee niin tässä on kaksi oikeaa vastausta:

1) jos mies omistaa talon niin nainen ei maksa vuokraa. Tämä siksi koska nainen kartuttaa miehen omaisuutta vuokraa maksamalla. Lisäksi mies ei oikeasti naista rakasta jos vuokraa tai kunnollista kompensaatiota kehtaa pyytää. Tämä osittain myös siitä syystä, että nainen on aina pienituloinen.

2) jos nainen omistaa talon niin mies luonnollisesti maksaa vuokraa. Ei saitaa siipeilijää kannata ottaa asumaan ilmaiseksi. Lisäksi miehellä on hyvät tulot, joten tietenkin vuokraa pitää maksaa.on kohtuutonta olla maksamatta pienituloiselle naiselle vuokraa ja asua lähes ilmaiseksi. Ei ole naisen ongelma, jos hänen omaisuutensa karttuu vuokran takia.

Ketjuja on useita kymmeniä, joista väitteeni voi tarkistaa.

Näin hieman epäilinkin :D

-ap

Ai sinä olitkin trolli, olisi pitänyt arvata.

"Olenko itsekäs älykääpiö kun en ymmärrä miehen näkemystä, vaan tahdon vain kovasti kyseisen asunnon?"

Kyllä olet. Tuossa asunnossa on sinulle enemmän tunnearvoa, mikä tulee tekstistäsi hyvin ilmi. Minä miehenä olen joskus ollut vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Laitappa itsesi miehen tilalle ja mieti, kiinnostaisiko sinua muuttaa hänen mummonsa/lapsuuden kodin vanhaan asuntoon, jota saa rempata ja josta todennäköisesti ei saa omiaan takaisin - ja vain siksi, että se nyt sattuu olemana hänen mummonsa vanha ja "se on niin kiva ja pihakin valmis tms."  Ja miehesi on kuitenkin valmis satsaamaan vastaavanlaiseen jos mahdollista. Ei ikinä. Tuollainen pakottamisen yrittäminen kertoo enemmän sinusta ja neuvoisin miestäsi juoksemaan lujaa.

Kai olet jo kokeillut mykkäkoulua, piikittelyä ja pihtaamista?

Kaffepulla kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, mutta toisin päin.

Miehelläni on ihana vanha talo maalla. Rakastan taloa ja olemme remontoineet yhdessä paljon, miehen rahoilla.

Minä olen maksellut elämiseen liittyviä kuluja, kuten taloustavaroita, sisustustavaraa, huonekaluja, ja ruuat ostan yleensä minä.

Kumpikin meistä tulee ihan hyvin toimeen.

Itselläni on velaton asunto Helsingissä, ja toistaiseksi tämä kahden kodin malli sopii meille hyvin.

Tulevaisuudessa miehen taloa pitäisi kuitenkin remontoida isommin, esim. uusia katto.

Mietin, että onko reilua, että mies maksaa kaikki remontit ym. ja minä vain asustelen.

Olen valmis tulevaisuudessa laittamaan myös rahaa kiinni remontteihin, enkä haluaisi oikeastaan asua missään muualla. Talo on oikeasti aika ihana.

Mietin silti, että jos ero tulee, en saa taloon sijoittamistani rahoista mitään takaisin. Kasvatan vain miehen lasten perinnön arvoa. Itselläni ei lapsia ole.

Mukava kuulla myös toista näkökulmaa! Mieheni ei ole vielä kyseisessä asunnossa päässyt paikanpäällä käymään, ainoastaan kuvat ja pihassa käynti hänellä siis vertailuna ajatuksissa, mikä myös varmasti vaikuttaa mielipiteeseensä. Onhan se iso riski asua vain toisen omistamassa, juurikin eron kohdalla, vaikkei sitä aina haluaisikaan ajatella. Meillä ei kummallakaan ole lapsia, eikä ole koskaan tulossakaan, joten tekisimme taloa vain meille (=itselleni). Itse hoidan kyseisessä talossa pääasiassa yksin kaiken pintaremontoinnin, isompiin juttuihin ammattilaiset tai tutut, mies ei niihin todennäköisesti tule osallistumaan edes rahallisesti.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä haluat talon, ja mies ei halua, niin sinä ostat sen talon. Ei miehelläsi ole mitään velvollisuutta ostella sinulle asioita, joita hän ei itse halua.

Tottakai, ostankin miehen mielipiteestä riippumatta. Satutti vain henkisesti se että jos olisikin tilanne että en saisi yksin lainaa kyseiseen taloon, vaan saisimme sen miehen kanssa yhdessä, niin hän ei suostuisi siihen sitä ottamaan, mutta johonkin toiseen vastaavaan taloon kyllä. Itsestäni outo ja ehkä vähän loukkaavakin ajatus.

Miten sitten jos tälläisiä tilanteita on jollain, että toinen omistaa talon mutta molemmat asuu. Maksaako toinen "vuokraa" toiselle? Kuluthan siinä menee kaikki ainakin puoliksi, paitsi se lainanlyhennys.

-ap

Pitää myös varmistaa, että se on todellakin sinun myös mahdollisessa erotilanteessa. Ettei sit käy niin, että mies joka tapauksessa vetää puolet myyntihinnasta itselleen, vaikkei oo osallistunut lainanlyhennyksiin.

Avioehto kannattaa muistaa.

Eikös avioehto tehdä vain naimisiinmennessä? Se ei ainakaan toistaiseksi ole suunnitelmissa.

-ap

Raha ei mene hukkaan. Mieshän hyötyisi tuossa hirveästi. Tee hyvä nainen avioehto, muuten mies eron tullen saa puolet sun asunnosta...

Vierailija kirjoitti:

"Olenko itsekäs älykääpiö kun en ymmärrä miehen näkemystä, vaan tahdon vain kovasti kyseisen asunnon?"

Kyllä olet. Tuossa asunnossa on sinulle enemmän tunnearvoa, mikä tulee tekstistäsi hyvin ilmi. Minä miehenä olen joskus ollut vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Laitappa itsesi miehen tilalle ja mieti, kiinnostaisiko sinua muuttaa hänen mummonsa/lapsuuden kodin vanhaan asuntoon, jota saa rempata ja josta todennäköisesti ei saa omiaan takaisin - ja vain siksi, että se nyt sattuu olemana hänen mummonsa vanha ja "se on niin kiva ja pihakin valmis tms."  Ja miehesi on kuitenkin valmis satsaamaan vastaavanlaiseen jos mahdollista. Ei ikinä. Tuollainen pakottamisen yrittäminen kertoo enemmän sinusta ja neuvoisin miestäsi juoksemaan lujaa.

Kai olet jo kokeillut mykkäkoulua, piikittelyä ja pihtaamista?

Ymmärrän tämänkin näkökulman, tosin miehen ei tarvitsisi kyseisessä talossa tehdä käytännössä mitään paitsi perus pihatöitä. Remontointiin hän ei osallistuisi mitenkään. Itseäni häiritsi vain eniten se että on valmis ostamaan jonkun täysin vastaavan talon, samalla summalla ja yhteisellä asuntolainalla, mutta juuri kyseistä taloa ei.

Teillä on siinä mielessä hyvä tilanne, että perilliset eivät ole kärkkymässä taloa itselleen.

Mieheni lapset ajavat minut varmaankin ulos heti, kun mies kuolee. En toki itsekään haluaisi jäädä maalle yksin asumaan, joten poistun suosiolla, sitten kun se hetki tulee.

Mietin vaan, miten paljon tulee kirpaisemaan, kun on laittanut taloon kiinni niin paljon rahaa ja työtä, ja sitten siitä ei jää itselle mitään. Miehen lapset saavat kaiken.

Teillä on siinä mielessä selkeämpi tilanne kuin mulla.

Vierailija kirjoitti:

Raha ei mene hukkaan. Mieshän hyötyisi tuossa hirveästi. Tee hyvä nainen avioehto, muuten mies eron tullen saa puolet sun asunnosta...

Kyllä ehdottomasti teen, jos naimisiin joskus päädytään. Siitä olen tarkka ja pidän huolen ettei toinen saa kyseisestä asunnosta mitään, jos ero joskus tulisi eikä hänellä omistajuutta.

-ap

Jos et ole trolli niin sanoisin, että suhtaudut asiaan turhan tunteikkaasti. Sinulla on asuntoon tunneside, mutta miehellä ei ole. Siksi teillä on siis todella erilaiset lähestymiset asiaan.

En itsekään olisi valmis muuttamaan asuntoon, jonka myyminen todennäköisesti vaikeaa 10-15 vuoden päästä. Ainakaan ilman merkittävää pudotusta hinnassa. Itse tekisin tuossa tilanteessa niin, että ostaisin asunnon ja laittaisin sen vuokralle. Ilmeisesti vuokraaminen on suhteellisen helppoa, jos kerran potentiaalisia ostajia on useita. Ostaisin sitten miehen kanssa uuden asunnon yhdessä, jossa asuisimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olenko itsekäs älykääpiö kun en ymmärrä miehen näkemystä, vaan tahdon vain kovasti kyseisen asunnon?"

Kyllä olet. Tuossa asunnossa on sinulle enemmän tunnearvoa, mikä tulee tekstistäsi hyvin ilmi. Minä miehenä olen joskus ollut vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Laitappa itsesi miehen tilalle ja mieti, kiinnostaisiko sinua muuttaa hänen mummonsa/lapsuuden kodin vanhaan asuntoon, jota saa rempata ja josta todennäköisesti ei saa omiaan takaisin - ja vain siksi, että se nyt sattuu olemana hänen mummonsa vanha ja "se on niin kiva ja pihakin valmis tms."  Ja miehesi on kuitenkin valmis satsaamaan vastaavanlaiseen jos mahdollista. Ei ikinä. Tuollainen pakottamisen yrittäminen kertoo enemmän sinusta ja neuvoisin miestäsi juoksemaan lujaa.

Kai olet jo kokeillut mykkäkoulua, piikittelyä ja pihtaamista?

Ymmärrän tämänkin näkökulman, tosin miehen ei tarvitsisi kyseisessä talossa tehdä käytännössä mitään paitsi perus pihatöitä. Remontointiin hän ei osallistuisi mitenkään. Itseäni häiritsi vain eniten se että on valmis ostamaan jonkun täysin vastaavan talon, samalla summalla ja yhteisellä asuntolainalla, mutta juuri kyseistä taloa ei.

Ja sori, pikkuisen kärkkäästi lähestyin. Mutta tuo asunto pitää sisällään sinun menneisyytesi ja on aina pikkuisen enemmän sinun, täynnä sinun muistoja ja sinun vanhempiesi/mummosi.  Ja sitten on vielä se todellinen arvo, joka siis putoaa. Olen miehesi puolella tässä. Jos asia olisi toistepäin, niin olisin myöskin sitä mieltä, että ei tuohon asuntoon. Itse kokisin kuitenkin olevani aina hieman vieras. Eli ei. Ostakaa se muualta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olenko itsekäs älykääpiö kun en ymmärrä miehen näkemystä, vaan tahdon vain kovasti kyseisen asunnon?"

Kyllä olet. Tuossa asunnossa on sinulle enemmän tunnearvoa, mikä tulee tekstistäsi hyvin ilmi. Minä miehenä olen joskus ollut vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Laitappa itsesi miehen tilalle ja mieti, kiinnostaisiko sinua muuttaa hänen mummonsa/lapsuuden kodin vanhaan asuntoon, jota saa rempata ja josta todennäköisesti ei saa omiaan takaisin - ja vain siksi, että se nyt sattuu olemana hänen mummonsa vanha ja "se on niin kiva ja pihakin valmis tms."  Ja miehesi on kuitenkin valmis satsaamaan vastaavanlaiseen jos mahdollista. Ei ikinä. Tuollainen pakottamisen yrittäminen kertoo enemmän sinusta ja neuvoisin miestäsi juoksemaan lujaa.

Kai olet jo kokeillut mykkäkoulua, piikittelyä ja pihtaamista?

Ymmärrän tämänkin näkökulman, tosin miehen ei tarvitsisi kyseisessä talossa tehdä käytännössä mitään paitsi perus pihatöitä. Remontointiin hän ei osallistuisi mitenkään. Itseäni häiritsi vain eniten se että on valmis ostamaan jonkun täysin vastaavan talon, samalla summalla ja yhteisellä asuntolainalla, mutta juuri kyseistä taloa ei.

Ja sori, pikkuisen kärkkäästi lähestyin. Mutta tuo asunto pitää sisällään sinun menneisyytesi ja on aina pikkuisen enemmän sinun, täynnä sinun muistoja ja sinun vanhempiesi/mummosi.  Ja sitten on vielä se todellinen arvo, joka siis putoaa. Olen miehesi puolella tässä. Jos asia olisi toistepäin, niin olisin myöskin sitä mieltä, että ei tuohon asuntoon. Itse kokisin kuitenkin olevani aina hieman vieras. Eli ei. Ostakaa se muualta. 

Lisäys: ja ihan varmasti joutuis mies tekemään muutakin kiun käytännön pihatöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olenko itsekäs älykääpiö kun en ymmärrä miehen näkemystä, vaan tahdon vain kovasti kyseisen asunnon?"

Kyllä olet. Tuossa asunnossa on sinulle enemmän tunnearvoa, mikä tulee tekstistäsi hyvin ilmi. Minä miehenä olen joskus ollut vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Laitappa itsesi miehen tilalle ja mieti, kiinnostaisiko sinua muuttaa hänen mummonsa/lapsuuden kodin vanhaan asuntoon, jota saa rempata ja josta todennäköisesti ei saa omiaan takaisin - ja vain siksi, että se nyt sattuu olemana hänen mummonsa vanha ja "se on niin kiva ja pihakin valmis tms."  Ja miehesi on kuitenkin valmis satsaamaan vastaavanlaiseen jos mahdollista. Ei ikinä. Tuollainen pakottamisen yrittäminen kertoo enemmän sinusta ja neuvoisin miestäsi juoksemaan lujaa.

Kai olet jo kokeillut mykkäkoulua, piikittelyä ja pihtaamista?

Ymmärrän tämänkin näkökulman, tosin miehen ei tarvitsisi kyseisessä talossa tehdä käytännössä mitään paitsi perus pihatöitä. Remontointiin hän ei osallistuisi mitenkään. Itseäni häiritsi vain eniten se että on valmis ostamaan jonkun täysin vastaavan talon, samalla summalla ja yhteisellä asuntolainalla, mutta juuri kyseistä taloa ei.

Ja sori, pikkuisen kärkkäästi lähestyin. Mutta tuo asunto pitää sisällään sinun menneisyytesi ja on aina pikkuisen enemmän sinun, täynnä sinun muistoja ja sinun vanhempiesi/mummosi.  Ja sitten on vielä se todellinen arvo, joka siis putoaa. Olen miehesi puolella tässä. Jos asia olisi toistepäin, niin olisin myöskin sitä mieltä, että ei tuohon asuntoon. Itse kokisin kuitenkin olevani aina hieman vieras. Eli ei. Ostakaa se muualta. 

Ihan totta, vaikkakaan mummooni eikä ihan hirveästi kyseiseen paikkaankaan ole juurikaan tunnesidettä, mutta siihen että vanhempani olisi halunnut kunnostaa kyseisen asunnon, mutta ei ehtinyt tekemään sitä loppuun asti menehdyttyään äkillisesti, tuo sellaista tunnearvoa itselleni että haluaisin hoitaa hänen suunnitelmansa loppuun. Olisimme siis muutenkin ostamassa vanhaa, remontoitavaa taloa, samankaltaisista paikoista, mutta itselleni tuntuisi loogisimmalta siirtyä vain suoraan nyt tuohon kun se omistuksessa jo on. Yritän toki ymmärtää miehenkin kannan.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olenko itsekäs älykääpiö kun en ymmärrä miehen näkemystä, vaan tahdon vain kovasti kyseisen asunnon?"

Kyllä olet. Tuossa asunnossa on sinulle enemmän tunnearvoa, mikä tulee tekstistäsi hyvin ilmi. Minä miehenä olen joskus ollut vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Laitappa itsesi miehen tilalle ja mieti, kiinnostaisiko sinua muuttaa hänen mummonsa/lapsuuden kodin vanhaan asuntoon, jota saa rempata ja josta todennäköisesti ei saa omiaan takaisin - ja vain siksi, että se nyt sattuu olemana hänen mummonsa vanha ja "se on niin kiva ja pihakin valmis tms."  Ja miehesi on kuitenkin valmis satsaamaan vastaavanlaiseen jos mahdollista. Ei ikinä. Tuollainen pakottamisen yrittäminen kertoo enemmän sinusta ja neuvoisin miestäsi juoksemaan lujaa.

Kai olet jo kokeillut mykkäkoulua, piikittelyä ja pihtaamista?

Ymmärrän tämänkin näkökulman, tosin miehen ei tarvitsisi kyseisessä talossa tehdä käytännössä mitään paitsi perus pihatöitä. Remontointiin hän ei osallistuisi mitenkään. Itseäni häiritsi vain eniten se että on valmis ostamaan jonkun täysin vastaavan talon, samalla summalla ja yhteisellä asuntolainalla, mutta juuri kyseistä taloa ei.

Ja sori, pikkuisen kärkkäästi lähestyin. Mutta tuo asunto pitää sisällään sinun menneisyytesi ja on aina pikkuisen enemmän sinun, täynnä sinun muistoja ja sinun vanhempiesi/mummosi.  Ja sitten on vielä se todellinen arvo, joka siis putoaa. Olen miehesi puolella tässä. Jos asia olisi toistepäin, niin olisin myöskin sitä mieltä, että ei tuohon asuntoon. Itse kokisin kuitenkin olevani aina hieman vieras. Eli ei. Ostakaa se muualta. 

Lisäys: ja ihan varmasti joutuis mies tekemään muutakin kiun käytännön pihatöitä. 

Niinkuin mitä?

-ap

Kaffepulla kirjoitti:

Teillä on siinä mielessä hyvä tilanne, että perilliset eivät ole kärkkymässä taloa itselleen.

Mieheni lapset ajavat minut varmaankin ulos heti, kun mies kuolee. En toki itsekään haluaisi jäädä maalle yksin asumaan, joten poistun suosiolla, sitten kun se hetki tulee.

Mietin vaan, miten paljon tulee kirpaisemaan, kun on laittanut taloon kiinni niin paljon rahaa ja työtä, ja sitten siitä ei jää itselle mitään. Miehen lapset saavat kaiken.

Teillä on siinä mielessä selkeämpi tilanne kuin mulla.

Siis haloo! Jos ei nimeäsi ole omistuspapereissa, et tietenkään osallistu rahallisesti mihinkään remontteihin tms.  Sinä et omista taloa, ei ole sinun tehtäväsi kartuttaa ja pitää yllä talon arvoa.  Riittää aivan hyvin, kun maksat oman osuutesi juoksevista kuluista (vakuutus, lämmitys, sähkö, vesi yms.).

Eihän sinun suvun talosta, josta sinä omistat jo osan, tulisi koskaan miehen "oma yhteinen koti". Se olisi aina sinun talo, sinun suvun talo. Vaikka mies omistaisi siitä puolet.

Koska sinulla on siihen tunnesiteitä, saattaa myös olla, että mies on realistisempi jälleenmyyntiarvon suhteen. Mutta tämä on siis erillinen asia tuosta ensimmäisestä.

Jos eroatte, et ehkä saa miestäsi mitenkään pois asunnostasi. On valtavan pitkä ja vaikea prosessi häätää puoliso jos tämä ei suosiolla lähde. Kestää vuosia ennen kuin poliisi kantaa hänet ulos. Älä anna miehesi muuttaa virallisesti sinun taloosi ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Siis haloo! Jos ei nimeäsi ole omistuspapereissa, et tietenkään osallistu rahallisesti mihinkään remontteihin tms.  Sinä et omista taloa, ei ole sinun tehtäväsi kartuttaa ja pitää yllä talon arvoa.  Riittää aivan hyvin, kun maksat oman osuutesi juoksevista kuluista (vakuutus, lämmitys, sähkö, vesi yms.).

Niin no, en ole tähänkään mennessä niitä maksellut. Ja vastaavasti, kun olemme minun asunnollani, en myöskään odota mieheni maksavan osaa minun asuntoni kuluista, vedestä tai sähköstä.

Jos oikeasti lyödään hynttyyt yhteen niin, että meillä on vain yksi yhteinen koti, nämä asiat pitää sumplia jotenkin.

Jos laittaisimme rahamme yhteen, voisimme asua todella mukavasti. Mutta mies ei halua muuttaa talostaan (joka on sukutila) eli hirveästi vaihtoehtoja tässä ei ole.

Tai sitten vaan jatketaan näin, erillisillä asunnoilla ja rahoilla. Meneehän tämä näinkin, mutta se kattoremontti taitaa sitten jäädä tekemättä.