Mies ei tahdo muuttaa / asuntolainaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olenko itsekäs älykääpiö kun en ymmärrä miehen näkemystä, vaan tahdon vain kovasti kyseisen asunnon?"

Kyllä olet. Tuossa asunnossa on sinulle enemmän tunnearvoa, mikä tulee tekstistäsi hyvin ilmi. Minä miehenä olen joskus ollut vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Laitappa itsesi miehen tilalle ja mieti, kiinnostaisiko sinua muuttaa hänen mummonsa/lapsuuden kodin vanhaan asuntoon, jota saa rempata ja josta todennäköisesti ei saa omiaan takaisin - ja vain siksi, että se nyt sattuu olemana hänen mummonsa vanha ja "se on niin kiva ja pihakin valmis tms."  Ja miehesi on kuitenkin valmis satsaamaan vastaavanlaiseen jos mahdollista. Ei ikinä. Tuollainen pakottamisen yrittäminen kertoo enemmän sinusta ja neuvoisin miestäsi juoksemaan lujaa.

Kai olet jo kokeillut mykkäkoulua, piikittelyä ja pihtaamista?

Ymmärrän tämänkin näkökulman, tosin miehen ei tarvitsisi kyseisessä talossa tehdä käytännössä mitään paitsi perus pihatöitä. Remontointiin hän ei osallistuisi mitenkään.

Hei haloo, nyt vähän realismia hattuun. Hänkö istuisi illat sohvalla, sillä aikaa kun sinä remppaat taloa? Joopa joo. Ja jos näin tekisikin, sinä olisit ihan ok ja iloinen, kun hikoilet työkalut käsissä, kun vasara osuu pitkän päivän päätteeksi peukaloon, jne jne. Ei haittais yhtään, että toinen ei tee mitään, et todellakaan purkaisi kiukkua toiseen.

Jestas sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä haluat talon, ja mies ei halua, niin sinä ostat sen talon. Ei miehelläsi ole mitään velvollisuutta ostella sinulle asioita, joita hän ei itse halua.

Tottakai, ostankin miehen mielipiteestä riippumatta. Satutti vain henkisesti se että jos olisikin tilanne että en saisi yksin lainaa kyseiseen taloon, vaan saisimme sen miehen kanssa yhdessä, niin hän ei suostuisi siihen sitä ottamaan, mutta johonkin toiseen vastaavaan taloon kyllä. Itsestäni outo ja ehkä vähän loukkaavakin ajatus.

Miten sitten jos tälläisiä tilanteita on jollain, että toinen omistaa talon mutta molemmat asuu. Maksaako toinen "vuokraa" toiselle? Kuluthan siinä menee kaikki ainakin puoliksi, paitsi se lainanlyhennys.

-ap

Meillä minä perin isäni kun olin 20v ja sitä kautta minulle päättyneellä varallisuudella hankin meidän ekan kodin, 2h+keittiö kerrostalossa. Tuolloin maksoimme molemmat tietyn summan yhteiselle tilille, ja sillä maksettiin yhtiövastike, ruoat ja muut sellaiset.

Kun menimme naimisiin, avioehto oli ehdoton vaatimus.

Minä olen käytännössä omistanut aina meidän kodin, kulut on vuosien saatossa maksanut se, kummalla paremmin tilillä rahaa, nykyään voi todella sanoa, että meillä on yhteiset rahat (toki molemmilla omat sijoitustilit ja miehellä myös sijoitusasunto) - mutta remontit, matkat ja ruokalaskut maksetaan pitkällä aikavälillä suunnilleen 50/50 kummalla parempi rahatilanne just tuolloin. Molemmat tykkää tarjota toiselle juttuja.

Miehesi pyrkii hyötymään sinusta. Valitan.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, mutta toisin päin.

Miehelläni on ihana vanha talo maalla. Rakastan taloa ja olemme remontoineet yhdessä paljon, miehen rahoilla.

Minä olen maksellut elämiseen liittyviä kuluja, kuten taloustavaroita, sisustustavaraa, huonekaluja, ja ruuat ostan yleensä minä.

Kumpikin meistä tulee ihan hyvin toimeen.

Itselläni on velaton asunto Helsingissä, ja toistaiseksi tämä kahden kodin malli sopii meille hyvin.

Tulevaisuudessa miehen taloa pitäisi kuitenkin remontoida isommin, esim. uusia katto.

Mietin, että onko reilua, että mies maksaa kaikki remontit ym. ja minä vain asustelen.

Olen valmis tulevaisuudessa laittamaan myös rahaa kiinni remontteihin, enkä haluaisi oikeastaan asua missään muualla. Talo on oikeasti aika ihana.

Mietin silti, että jos ero tulee, en saa taloon sijoittamistani rahoista mitään takaisin. Kasvatan vain miehen lasten perinnön arvoa. Itselläni ei lapsia ole.

Mukava kuulla myös toista näkökulmaa! Mieheni ei ole vielä kyseisessä asunnossa päässyt paikanpäällä käymään, ainoastaan kuvat ja pihassa käynti hänellä siis vertailuna ajatuksissa, mikä myös varmasti vaikuttaa mielipiteeseensä. Onhan se iso riski asua vain toisen omistamassa, juurikin eron kohdalla, vaikkei sitä aina haluaisikaan ajatella. Meillä ei kummallakaan ole lapsia, eikä ole koskaan tulossakaan, joten tekisimme taloa vain meille (=itselleni). Itse hoidan kyseisessä talossa pääasiassa yksin kaiken pintaremontoinnin, isompiin juttuihin ammattilaiset tai tutut, mies ei niihin todennäköisesti tule osallistumaan edes rahallisesti.

-ap

Eihän tuossa miehelle ole mitään riskiä, vaan huippudiili hänelle, jos saa asua omakotitalossa pelkästään juoksevia menoja maksamalla. Yksin asuessaan hän ei mitenkään pystyisi niin edullisesti asumaan missään, vaan joutuisi joko maksamaan vuokraa tai lyhentämään omaa lainaansa. Nyt mies pystyy sijoittamaan omia rahojaan tuottavammin ja samalla kuitenkin kuluttaa sinun taloasi ja alentaa näin sen arvoa, jos ei osallistu yhtään talon kunnostustöihin.

Avioehto. Sinä otat lainaa ja remppaat asunnon kuntoon, teette vuokrasopimuksen miehelle, mies maksaa sinulle kunnon vuokran. Juoksevat kulut jaatte 50-50 siihen asti, kunnes lapsia tulee.

Ei se halua sunkaa velkavankeuteen. Eroa se harkitsee

Yleensä paras ratkaisu on oma tontti ja avaimet käteen talopaketti. Ellei ole vanhojen talojen fani. Rivitalo- ja luhtitalo hyviä ratkaisuja, jos muuta ei ole, verrattuna kerrostaloon.

Vierailija kirjoitti:

Raha ei mene hukkaan. Mieshän hyötyisi tuossa hirveästi. Tee hyvä nainen avioehto, muuten mies eron tullen saa puolet sun asunnosta...

Miten voit sanoa noin? Tiedätkö missä ja minkälainen mummon kotitalo on?

Voi olla, että juuri siksi mies ei siitä innostu että hän pystyy objektiivisesti näkemään, että talo on vain rahareikä, mistä ei ikinä saa omiaan pois.

Ja joku fiksu aikanaan neuvoi, että jos ei ole omilta taidoiltaan ammattitimpuri, kannattaa hankkia vain uusi talo ja sekin ammattilaisten rakentamana.

Varsinkin itse remontoitua myydessä on suurensuuri riski, että tuleva ostaja keksii jonkun rakennustapavirheen, minkä takia joudut hyvittämään myyntisummasta ison osan takaisin (tai riitelemään ties miten monessa oikeusistuimessa...)

Vierailija kirjoitti:

Eihän sinun suvun talosta, josta sinä omistat jo osan, tulisi koskaan miehen "oma yhteinen koti". Se olisi aina sinun talo, sinun suvun talo. Vaikka mies omistaisi siitä puolet.

Koska sinulla on siihen tunnesiteitä, saattaa myös olla, että mies on realistisempi jälleenmyyntiarvon suhteen. Mutta tämä on siis erillinen asia tuosta ensimmäisestä.

Niin se saattaa olla. Tosin jälkimmäiseen sanon että olen siis ihan aidostikin enempi perillä talojen arvoista ja kaikesta muusta okt liittyvästä, mies ei niistä tiedä juurikaan mitään muuta kuin että ostaessa vie rahaa ja myydessä tuo rahaa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olenko itsekäs älykääpiö kun en ymmärrä miehen näkemystä, vaan tahdon vain kovasti kyseisen asunnon?"

Kyllä olet. Tuossa asunnossa on sinulle enemmän tunnearvoa, mikä tulee tekstistäsi hyvin ilmi. Minä miehenä olen joskus ollut vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Laitappa itsesi miehen tilalle ja mieti, kiinnostaisiko sinua muuttaa hänen mummonsa/lapsuuden kodin vanhaan asuntoon, jota saa rempata ja josta todennäköisesti ei saa omiaan takaisin - ja vain siksi, että se nyt sattuu olemana hänen mummonsa vanha ja "se on niin kiva ja pihakin valmis tms."  Ja miehesi on kuitenkin valmis satsaamaan vastaavanlaiseen jos mahdollista. Ei ikinä. Tuollainen pakottamisen yrittäminen kertoo enemmän sinusta ja neuvoisin miestäsi juoksemaan lujaa.

Kai olet jo kokeillut mykkäkoulua, piikittelyä ja pihtaamista?

Ymmärrän tämänkin näkökulman, tosin miehen ei tarvitsisi kyseisessä talossa tehdä käytännössä mitään paitsi perus pihatöitä. Remontointiin hän ei osallistuisi mitenkään.

Hei haloo, nyt vähän realismia hattuun. Hänkö istuisi illat sohvalla, sillä aikaa kun sinä remppaat taloa? Joopa joo. Ja jos näin tekisikin, sinä olisit ihan ok ja iloinen, kun hikoilet työkalut käsissä, kun vasara osuu pitkän päivän päätteeksi peukaloon, jne jne. Ei haittais yhtään, että toinen ei tee mitään, et todellakaan purkaisi kiukkua toiseen.

Jestas sentään.

No ehkä kuulostaa jollekin oudolta, mutta ihan fakta se on että mihinkään remonttiasioihin mies ei puutu. Häneltä puuttuu kaikki osaaminen, jaksaminen ja kiinnostus niihin, mitkä taas itselläni on. Ei kaikilla mene niin että parisuhteessa molemmat tekevät remonttia. Mies taas tietää sitten autoista ja elektroniikasta kaiken ja huoltaa ne, itse hoidan asunnon.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Miehesi pyrkii hyötymään sinusta. Valitan.

Tähän en usko, hän pärjäisi yksinään vielä helpommin kuin kanssani ja kelpuuttaisi ennemmin rivitalon, johon taas itse en suostu.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, mutta toisin päin.

Miehelläni on ihana vanha talo maalla. Rakastan taloa ja olemme remontoineet yhdessä paljon, miehen rahoilla.

Minä olen maksellut elämiseen liittyviä kuluja, kuten taloustavaroita, sisustustavaraa, huonekaluja, ja ruuat ostan yleensä minä.

Kumpikin meistä tulee ihan hyvin toimeen.

Itselläni on velaton asunto Helsingissä, ja toistaiseksi tämä kahden kodin malli sopii meille hyvin.

Tulevaisuudessa miehen taloa pitäisi kuitenkin remontoida isommin, esim. uusia katto.

Mietin, että onko reilua, että mies maksaa kaikki remontit ym. ja minä vain asustelen.

Olen valmis tulevaisuudessa laittamaan myös rahaa kiinni remontteihin, enkä haluaisi oikeastaan asua missään muualla. Talo on oikeasti aika ihana.

Mietin silti, että jos ero tulee, en saa taloon sijoittamistani rahoista mitään takaisin. Kasvatan vain miehen lasten perinnön arvoa. Itselläni ei lapsia ole.

Mukava kuulla myös toista näkökulmaa! Mieheni ei ole vielä kyseisessä asunnossa päässyt paikanpäällä käymään, ainoastaan kuvat ja pihassa käynti hänellä siis vertailuna ajatuksissa, mikä myös varmasti vaikuttaa mielipiteeseensä. Onhan se iso riski asua vain toisen omistamassa, juurikin eron kohdalla, vaikkei sitä aina haluaisikaan ajatella. Meillä ei kummallakaan ole lapsia, eikä ole koskaan tulossakaan, joten tekisimme taloa vain meille (=itselleni). Itse hoidan kyseisessä talossa pääasiassa yksin kaiken pintaremontoinnin, isompiin juttuihin ammattilaiset tai tutut, mies ei niihin todennäköisesti tule osallistumaan edes rahallisesti.

-ap

Mikä iso riski asua vain toisen omistamassa? Erotessa tilannehan on molemmille paljon helpompi - se kenen kämppä ei ole, kerää kamansa ja lähtee.

Hänhän pystyy mainiosti hankkimaan itselleen tuohon sivuun sijoitusasunnon, jos hänellä ei omasta kodista mitään asuntovelkaa.

Ja pätee siis puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi pyrkii hyötymään sinusta. Valitan.

Tähän en usko, hän pärjäisi yksinään vielä helpommin kuin kanssani ja kelpuuttaisi ennemmin rivitalon, johon taas itse en suostu.

-ap

Eli onko teillä vielä keskustelut kesken?

Onko miehen vastahanka oikeasti "en halua asua omakotitalossa" -pohjainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi pyrkii hyötymään sinusta. Valitan.

Tähän en usko, hän pärjäisi yksinään vielä helpommin kuin kanssani ja kelpuuttaisi ennemmin rivitalon, johon taas itse en suostu.

-ap

Eli onko teillä vielä keskustelut kesken?

Onko miehen vastahanka oikeasti "en halua asua omakotitalossa" -pohjainen?

Siis olemme jo vuosia puhuneet että ostamme omakotitalon ja olemme siitä täysin yhteisymmärryksessä, miehellä ei ole mitään sitä vastaan koska tietää että en itse suostu muuhun. Mutta jos mies ei eläisi minun kanssani, niin asuisi mieluummin helpommin, eli kerros- tai rivitalossa. Mikään ei häntä houkuttele tai kutsu omakotitaloon, muutakuin minä.

-ap

Omakotitalossa on myös paljon muita kuluja kuin pelkkä lainanlyhennys. Esim. Sähkölasku sähkönsiirtoineen, lämmitys, jätemaksu, kiinteistövero ja kiinteistön vakuutuukset. Lisäksi paikkojen kunnossapitäminen ja uusiminen ei ole helppoa tai halpaa. Kannattaa miettiä myös järjellä eikä vain tunteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, mutta toisin päin.

Miehelläni on ihana vanha talo maalla. Rakastan taloa ja olemme remontoineet yhdessä paljon, miehen rahoilla.

Minä olen maksellut elämiseen liittyviä kuluja, kuten taloustavaroita, sisustustavaraa, huonekaluja, ja ruuat ostan yleensä minä.

Kumpikin meistä tulee ihan hyvin toimeen.

Itselläni on velaton asunto Helsingissä, ja toistaiseksi tämä kahden kodin malli sopii meille hyvin.

Tulevaisuudessa miehen taloa pitäisi kuitenkin remontoida isommin, esim. uusia katto.

Mietin, että onko reilua, että mies maksaa kaikki remontit ym. ja minä vain asustelen.

Olen valmis tulevaisuudessa laittamaan myös rahaa kiinni remontteihin, enkä haluaisi oikeastaan asua missään muualla. Talo on oikeasti aika ihana.

Mietin silti, että jos ero tulee, en saa taloon sijoittamistani rahoista mitään takaisin. Kasvatan vain miehen lasten perinnön arvoa. Itselläni ei lapsia ole.

Mukava kuulla myös toista näkökulmaa! Mieheni ei ole vielä kyseisessä asunnossa päässyt paikanpäällä käymään, ainoastaan kuvat ja pihassa käynti hänellä siis vertailuna ajatuksissa, mikä myös varmasti vaikuttaa mielipiteeseensä. Onhan se iso riski asua vain toisen omistamassa, juurikin eron kohdalla, vaikkei sitä aina haluaisikaan ajatella. Meillä ei kummallakaan ole lapsia, eikä ole koskaan tulossakaan, joten tekisimme taloa vain meille (=itselleni). Itse hoidan kyseisessä talossa pääasiassa yksin kaiken pintaremontoinnin, isompiin juttuihin ammattilaiset tai tutut, mies ei niihin todennäköisesti tule osallistumaan edes rahallisesti.

-ap

Eihän tuossa miehelle ole mitään riskiä, vaan huippudiili hänelle, jos saa asua omakotitalossa pelkästään juoksevia menoja maksamalla. Yksin asuessaan hän ei mitenkään pystyisi niin edullisesti asumaan missään, vaan joutuisi joko maksamaan vuokraa tai lyhentämään omaa lainaansa. Nyt mies pystyy sijoittamaan omia rahojaan tuottavammin ja samalla kuitenkin kuluttaa sinun taloasi ja alentaa näin sen arvoa, jos ei osallistu yhtään talon kunnostustöihin.

Mikä on tämä mystinen laskukaava, kun väitetään toisen 'kuluttavan taloa ja laskevan sen arvoa'? Siis miten se mikro / lattia / ikkunanpoka tai saunankiuas Kului kahden normaalin aikuisen elämisestä yhtään sen enempää kuin yhdenkään? Jos tuo "lokki" ei tuo mukanaan mitään kenneliä tai lapsikatrasta?

Useamman kodin jo ostanut ja myynyt ja aina saanut myydessä paremman hinnan 🤷 (sijainti, sijainti, peruskunnossapito ja sijainti...)

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalossa on myös paljon muita kuluja kuin pelkkä lainanlyhennys. Esim. Sähkölasku sähkönsiirtoineen, lämmitys, jätemaksu, kiinteistövero ja kiinteistön vakuutuukset. Lisäksi paikkojen kunnossapitäminen ja uusiminen ei ole helppoa tai halpaa. Kannattaa miettiä myös järjellä eikä vain tunteella.

Kyllä, nämä ovat kaikki tiedossa ja mietitty. En ole muuta väittänytkään?

-ap

Tuossa voi kyllä olla ongelma ettet saa yksin lainaa. Iso remonttilaina vaatii aina vakuudet koko lainasummalle, oletko varma että vakuus järjestyy sadalle tonnille? Asunnon vakuusarvo on tosi pieni, mikäli sijaitsee ”metsässä” eikä ole kunnoltaan kummoinen. Eli asuntoa itsessään ei voi käyttää vakuutena remonttilainalle. Eikä arvo nouse kuitenkaan paljoa remontista huolimatta, et voi ajatella että saisit myydessä omiasi mitenkään pois. Tuskin edes puolia.

Lisäksi on varmaan näin etukäteen kiva ajatella, että remontoin sitten pikkuhiljaa. No, voin sanoa ettei se remontointi alun jälkeen niin ihanaa ole eikä asuminen kovin auvoisaa, kun mielessä koko ajan pyörii mitä seuraavaksi pitäisi rempata ja talo muutenkin keskeneräinen. Ja millä ajalla, millä resursseilla edes remontoit kun mieskään ei auta. Isot lainat vielä niskassa. Ilmeisen hyvätuloinen kuitenkin olet, jos uskot saavasi noin suuren lainan. Oletko varma, että jaksat töiden jälkeen vielä rempata?

Vierailija kirjoitti:

Tuossa voi kyllä olla ongelma ettet saa yksin lainaa. Iso remonttilaina vaatii aina vakuudet koko lainasummalle, oletko varma että vakuus järjestyy sadalle tonnille? Asunnon vakuusarvo on tosi pieni, mikäli sijaitsee ”metsässä” eikä ole kunnoltaan kummoinen. Eli asuntoa itsessään ei voi käyttää vakuutena remonttilainalle. Eikä arvo nouse kuitenkaan paljoa remontista huolimatta, et voi ajatella että saisit myydessä omiasi mitenkään pois. Tuskin edes puolia.

Lisäksi on varmaan näin etukäteen kiva ajatella, että remontoin sitten pikkuhiljaa. No, voin sanoa ettei se remontointi alun jälkeen niin ihanaa ole eikä asuminen kovin auvoisaa, kun mielessä koko ajan pyörii mitä seuraavaksi pitäisi rempata ja talo muutenkin keskeneräinen. Ja millä ajalla, millä resursseilla edes remontoit kun mieskään ei auta. Isot lainat vielä niskassa. Ilmeisen hyvätuloinen kuitenkin olet, jos uskot saavasi noin suuren lainan. Oletko varma, että jaksat töiden jälkeen vielä rempata?

Tarkoituksena oli siis ottaa asuntolaina, josta maksaa loput ostettavat osuudet sekä jäljellejäävästä summasta rempata, ei erillistä remonttilainaa. Asuntolainan uskon saavani.

Kannattaa selvittää, mikä talon nykyinen myyntiarvo olisi, miettiä onko arvonnousupotentiaalia, ja sitten miettiä, kannattaako remonttiin laittaa satatonnia.

Eli onko edes teoriassa mahdollista saada omiaan pois?

Jollain muuttotappioalueella saa hyvän uudehkon omakotitalon sadalla tonnilla ihan heittämällä, ei ole järkeä pistää sataa tonnia pelkkään remonttiin.