Lue keskustelun säännöt.
en ikinä pääse lääkikseen
20.11.2013 |
Olen tällä hetkellä lukion kolmannella ja voin sanoa suoraan,että tulevaisuus ei näytä hirveän valoisalta. Haluan auttaa ihmisiä, haluan auttaa jotenkin tätä maailmaa, mutta en usko,että se tulee onnistumaan koulumenestykselläni. Minulla on keskiarvo todistuksessa noin 9, mutta matemaattisista aineista en tajua mitään. Kirjoitin nyt biologiasta C:n, vaikkakin olin lukenut 3kk kyseiseen kokeeseen. Keskiarvoni biologiassa on päälle ysin.Joku voi nyt kommentoida tähän,että opettajani on liian lepsu.Mutta ei,biologian opettaja voisi jopa väittää vihaa minua ja lepsu hän ei todellakaan ole.Aloin vain panikoimaan biologian ylppäreissä nähtyään, mitä on edessäni. Loppujen lopuksi, minulla oli erittäin ahdistunut olo ja unohdin kaiken mitä olin opiskellut.Aivot ikään kuin löivät tyhjää.
Kaikista eniten minua ahdistaa se,että en usko,että tulen pääsemään lääkikseen ikinä.Joissan foorumilla oli joku nainen kirjoittanut,että hän haki 4 kertaa eikä ole vieläkään päässyt. Olen yrittänyt analysoida, miksi asiani ovat näin kuin ovat ja olen tullut siihen tulokseen,että joko ongelmani lienee olevan opiskelutekniikassa tai sitten aivokapasiteetti ei vain yksinkertaisesti riitä. Itken joka päivä sen vuoksi,että pelkään epäonnistua pääsykokeessa. Varsinkin kun toi bilsakaan ei mennyt hyvin.. Luulen kanssa,että en hallitse fysiikkaa siksi,että en osaa yksinkertaisesti soveltaa lukemani asioita. Luulen,että olen ns.pänttääjä eli vaikka luen paljon en paljon osaa sen vuoksi, koska en ymmärrä,mitä lue. Kavereita, joille voisi avautua tästä ei hirveästi ole.Vihaan sitä tunnetta, vähän niin kuin kemian kokeessa oli,että olin laskenut noin 20 laskua kyseisestä asiasta, mutta kokeessa en muistanut tästä yhtikäs mitään. Aivot oli ihan lukossa. Vaikka 9 keskiarvo on ihan hyvä, on se mulla siltikin tippunut. Yläasteella olin kympin tyttö ja keskiarvo olikin lähemmäs 10. Ahdistavaa. Tiedän,että kukaan ei voi auttaa minua, mutta onko jollakin ollut vastaavaa tilannetta? Olen aivan totaalisesti kadottanut elämäniloni.Haluaisin myös kysyä,että millainen oli teidän opiskelutekniikka, kun haitte yliopistoon?Kiitos vastanneille.
Kommentit (132)
Olen kympintyttö ja epäonnistuin ylppäreissä kirjoittamalla laajasta matkasta c:n. Lääkikseen pääsin tokalla yrittämällä ja taisin o lla kurssin priimus tai ainakin kärkikastissa. Pääsykokeisiin valmistauduin opettelemalla kirjat ulkoa. Opiskelutekniikan opin vasta lääkiksessä, kun kaikkea ei ehtinyt enää opetella ulkoa. Tai oikeastaan erikoislääkäritenttiin lukiessa. Noi hätä, mutta yritä nyt saada henkinen puoli ensiksi kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin samaa kuin 2. Hoitajanakin voi auttaa ihmisiä ja tehdä mielenkiintoista työtä. Se ei ole vain vaippojen vaihtoa ja lääkkeiden jakelua vanhainkodissa, vaan voit työskennellä hoitajana vaikka ambulanssissa, päivystyksessä, syöpätaudeilla, teho-osastolla, leikkaussalissa, vaihtoehtoja on lukemattomia.
Vuodatuksestasi päätellen olet itse lääkärin tarpeessa. Relaa vähän!
Mikäs fiksaatio sinulla on tuohon lääkikseen? Maailmaa et voi pelastaa, mutta ihmisten auttaminen onnistuu kaikilta koulumenestyksestä huolimatta ja ilman akateemista tutkintoakin. Keskiarvot eivät kerro juuri mitään, eivät osaamisestasi, saati sitten potentiaalistasi olla avuksi ja hyödyksi. Punnitse uudestaan alavaihtoehtoja, lääkäri ei ole ainoa (yleis)hyödyllinen ammatti, ja suurempaa arvostusta voit saada muilla akateemisilla aloilla. Itse opiskelen yliopistossa yhteiskunnallista- ja kasvatusalaa, ja koen opiskeluni ja työni merkitykselliseksi, se on melko konkreettista akateemisuudesta huolimatta. Ps. Lukiomenestykseni oli pienellä panostuksella vain hiukan keskimääräistä parempaa, yliopistoon pääsin ensiyrittämällä, joten arvosanat papereissa eivät välttämättä määritä tulevaisuuttasi. Voit olla parhaimmillasi soveltaessa oppimaasi käytäntöön, useat pääsykokeet mittaavat vain teoreettista osaamistasi, mutta älä lannistu.
Opiskelutekniikkani on hyvin suurpiirteinen, ja täällä ollaan :D Toisaalta harkitsen alanvaihtoa, lääkiksessä olikin kamalan tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelemaan voi oppia.ja jännitykseen on saatavilla apua.älä vaivu epätoivoon äläkä missään nimessä luovu unelmistasi.mieti mitä kaikkia vahvuuksia sinulla on, olet ilmeisen sinnikäs ja muistisi on hyvä, numeroiden perusteella.uskoisin että sun on paljon helpompi pärjätä pääsykokeissa kuin jos asiat olisi toisin päin.tsemppiä, ja lukuintoa.ja muista myös rentoutua ja huolentia omasta hyvinvoinnistasi.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 17:31"]
Onko sinun pakko päästä juuri lääkäriksi? Etkö voi harkita lähihoitajan, sairaanhoitajan, famaseutin, kätilön, opitkon tms. uraa?
[/quote]
Ei noissa tienaa mitään. Siinä syy.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähihoitaja ei ainakaan käy päinsä, koska olisin voinut mennä sille alalle jo yläasteen jälkeen. Pitäisi ehkä punnita vaihtoehtoja varsinkin kuin mielenterveyteni on mitä on. Valmennuskurssini alkaa nyt tammikuussa, katotaan jospa siellä minulle avautuisi fysiikan ihmeellinen maailma.
Yo kirjoitukset eivät ole nyt niin hirveen tärkeitä :) Enemmin pääsykokeet ovat tärkeät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa, että ei riitä vain se, että onnistuu pääsykokeessa. Täytyy myös jaksaa opiskella lääkiksessä monta vuotta. Kannattaa oikeasti vakavasti harkita jaksaako niin vaativaa opiskelua, onko se oma juttu. Jos opiskelu on jatkuvasti kovaa taistelua omien voimien ylärajoilla, voi palaa loppuun nopeasti. Onko se sellaista elämää, jota haluat elää? Myös lääkärin ammatti usein vaatii sen, että kestää painetta ja pystyy kantamaan vastuuta. Sopiiko se sinulle?
Niin, oletko ikinä kysynyt itseltäsi ja miettinyt vakavasti, miksi sinusta pitäisi tulla ihan ehdottomasti lääkäri, miksi mikään muu ammatti ei käy?
Jos suoraan sanotaan niin et vaikuta nytkään kovin tasapainoiselta. Lääkiksessä pitää kyllä hallita niinsanotusti päänsä ja pystyä olemaan joka tasolla rationaalinen, jotenkin en usko että pystyisit siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiasia on, että suurin osa lääkikseen pyrkineistä ei koskaan pääse sisään. Suomessa se vain on kohtuuttoman vaikeaa, eikä koe nyt välttämättä edes mittaa kaikkea oleellista. Mutta suosittelen ainakin yrittämään, ettei myöhemmin tarvitse jossitella. Et voi tietää, ennen kuin olet kokeillut.
Mutta kuvailit, miksi haluaisit lääkäriksi, ja sen perusteella tuli mieleen, että voit löytää hakemiasi asioita ihan muualtakin. 2 ja 6 kirjoittivatkin jo muutaman hyvän sanasen aiheesta. Ja mielestäni lääkärin ammattia glorifioidaan turhaan, sellaisen mielikuvan vuoksi ei ainakaan kannata alalle hakeutua. Tsemppiä nyt kuitenkin.
Ehdit kokeilla vaikka mitä. Avoin yliopisto on hyvä jos et heti pääse sisään. Älä hylkää haavettasi siksi että joku kateellinen alisuoriutuja av:lla väittää ettet pysty johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni sä et voi päätellä mihin pystyn ja mihin en yhden tekstin perusteella. En kysynyt kenenkään mielipidettä siitä,että sovinko lääkikseen vai en vaan kysyin ihan vain opiskelutekniikoista ja onko joku kokenut samaa.
Voin samastua tilanteeseesi hyvin... Keskiarvoni yläasteen loppuessa oli 9,8. Lukion alku sujui hyvin, mutta sitten alkoi numerot pian laskea.. Kirjoitin vähän miten sattuu, mutta pahimmat epäonnistumiset sain korjattua korottamalla arvosanoja. Kirjoitin loppujen lopuksi ihan hyvät paperit (2kpl L, 3kpl E ja M) ja aloin lukea kauppakorkean pääsykokeisiin. En päässyt ensimmäisellä kerralla sisään , mutta siitä en pahemmin lannistunut, vaan yritin seuraavana vuotena täysillä uudestaan. Enkä päässyt. Siinä kohtaa meni kaikki itseluottamus ja tuntui, että koko maailma romahtaa. Päätin luovuttaa. Kavereista suurin osa oli jo opiskelemassa ja minä ihan hukassa siitä, mitä tekisin. Hain ammattikorkeakoulupuolelle , mutta en oikein kokenut paikkaa omakseni. Päätin siis yrittää vielä kerran sisään. Olin käynyt jo kaksi valmennuskurssia (ja käyttänyt kauhean summan rahaa niihin), joten päätin pärjätä yksin. Oli vain minä ja motivaationi päästä sisään. Luin kuin hullu, mutta eri tavalla kuin aiemmin. En lukenut valmennuskurssia tai pääsykoetta varten, vaan puhtaasta mielenkinnosta. Yritin pitää positiivisuuden ja sisäisen motivaationi päälimmäisenä ajatuksen, kun luin. Ja ihan totta, mä pääsin sisään!!! Vieläpä ensisijaiseen hakukohteeseeni!:)
Sanon siis sinulle, että vain sinä itse olet itsellesi rajoittava tekijä. Jos tosiaan haluat lääkäriksi ja olet valmis tekemään töitä sen eteen, niin pystyt kyllä siihen! Anna itsellesi anteeksi epäonnistumisesi ja hyväksy ne, kaikessa ei tarvitse olla hyvä eikä paras. Saat itsesi lukkoon juuri tuolla asenteellasi. Ajattele vaikka, että menet kokeeseen ja teet parhaasi, ja sitten katsotaan mihin se riittää. Jos tuo bilsan C jäi kaivelemaan, niin onhan sekin mahdollista vielä koittaa korottaa keväällä. Ja on ihan turha murehtia vielä siitä, ettet pääse lääkikseen, kun et ole koskaan edes tehnyt pääsykoetta. Saat ajatuksella vaan itsesi paniikkiin. Siinä vaiheessa, kun yrityskertoja sisään on se 3-4, kannattaa alkaa miettiä, onko tämä nyt se oikea polku. Minulla on paljon ystäviä myös Viron ja Ruotsin puolella opiskelemassa lääkiksessä, joten nekin ovat vaihtoehtoja, mikäli Suomen puolella eivät lääkiksen ovet aukea. AMK puolella sitten myös hyviä alan vaihtoehtoja, joita kannattaa ehdottomasti tutkiskella myös.
Lukuintoa ja paljon tsemppejä sinne:) Kyllä se ahkeruus palkitaan, usko vain itseesi ja muista rentoutua ja nauttia nuoruudestasi myös! Asenne ja oma motivaatio on se kaikkein tärkein!
Itse pääsin lääkikseen vasta yli 30v ja nyt jo toiminut lääkärinä vuosia. Pyrin myös useita kertoja, mutten kertaakaan tosissani, en ollut valmistautunut - ja mikä tärkeintä - MOTIVAATIO oli nollassa. Olen lääkäriperheestä - ja suvusta, ja vaikka vanhemmat eivät painostaneetkaan millään lailla, ja yksi veljistänikin on valinnut aivan eri alan, niin itsekään en nähnyt mitään muita vaihtoehtoja. Silti halusin seikkailla, löytää itseni, ja opiskelin aivan muuta, humaania alaa yliopistossa, kiertelin ympäri maailmaa, sain perheen, pari lasta jne. Kypsyin asiaan yllättäen, itsellenikin yllätyksenä, vasta paljon myöhemmin kohdattuani elämässä myös nurjia puolia, eli olin kypsynyt ihmisenä. Motivaatio ja tietty luonteen lujuus on tärkeää sekä lääketieteen opinnoissa että varsinkin itse työssä. Tuossa tilanteessasi joku muu kuin oma lähestymistapani voisi toimia (itse tarvitsin nimen omaan ETÄISYYTTÄ lääkäreihin). Sulle voisi sopia just esim sh-. kätilö- th yms opinnot aluksi. Älä turhaan halveksu noita aloja, siellä näet, mitä sairaalamaailma on. Onnea etsintään!
Mulla oli lukion päästötodistus 7.8. Kirjoitin M:n paperit 1990 -luvun puolessa välissä. Lukiossa mulla ei ollut edes fysiikkaa lainkaan, luin sen myöhemmin armeijan jälkeen iltalukiossa. Lukiossa oli ihan muut suunnitelmat.
Päätin kuitenkin hakea lääkkikseen armeijan jälkeen. Luin pääsykoekirjoja pari kuukautta, en edes mitenkään kovin säntillisesti.
Pääsykokeisiinkin menin silleen lunkisti. Itse siinä pääsykoetilanteessa tajusin kun katsoin ympärilleni, että 95% näistä ihmisistä ei tule pääsemään sisään. Miksikö? Koska heidän jännitys oli liiallista. Pääsykokeiden ensimmäiset minuutit katselin vain ympärilleni muita ihmisiä. Miten he kädet täristen, hiki valuen yrittivät kirjoittaa. Mutta se näytti epätoivoiselta. Siitä muiden epätoivoisesta jännittyineisyydestä mulle itselle tuli taas itsevarmuus, että tässä salissa ei ole kovinkaan montaa, jotka tämän tilanteen klaaraa. Sen tajuttua itse kokeen tekemiseen löytyi helpottava rentous.
Pääsin sisään ja nyt 12 vuotta lääkärin työtä takana.
Eli valmistaudu hyvin. Lue. Mutta olennaista on löytää sisäinen rentous ja itseluottamus pääsykoetilanteessa. Hyvänkin valmistautumisen tuhoaa jännittämällä liikaa. Ei se ole elämän vakavain paikka. Lunkisti vaan.
Mieslääkäri
Tuttavan lapsi pyrki lääkikseen 7 kertaa (!). Hän oli vakuuttunut siitä, että lääkärin ammatti on hänen juttunsa ja sitkeästi jatkoi yrittämistä, kunnes pääsi sisään lääkikseen.
Ettei nro 19 vain olisi jonkun toisen alan ihminen ja pyrki vain valamaan ap:een itseluottamusta kertomuksellaan? Koska kiinnittää huomiota, että lääkiksen käynyt ihminen käyttäisi sanaa "lääkkis". Jokainen siellä opiskellut tietää varmasti opiskelleensa lääkiksessä eikä lääkkiksessä, niin monta kertaa se sana vuosien varrella tulee vastaan!
Onko sinun pakko päästä juuri lääkäriksi? Etkö voi harkita lähihoitajan, sairaanhoitajan, famaseutin, kätilön, opitkon tms. uraa?