Lue keskustelun säännöt.
en ikinä pääse lääkikseen
20.11.2013 |
Olen tällä hetkellä lukion kolmannella ja voin sanoa suoraan,että tulevaisuus ei näytä hirveän valoisalta. Haluan auttaa ihmisiä, haluan auttaa jotenkin tätä maailmaa, mutta en usko,että se tulee onnistumaan koulumenestykselläni. Minulla on keskiarvo todistuksessa noin 9, mutta matemaattisista aineista en tajua mitään. Kirjoitin nyt biologiasta C:n, vaikkakin olin lukenut 3kk kyseiseen kokeeseen. Keskiarvoni biologiassa on päälle ysin.Joku voi nyt kommentoida tähän,että opettajani on liian lepsu.Mutta ei,biologian opettaja voisi jopa väittää vihaa minua ja lepsu hän ei todellakaan ole.Aloin vain panikoimaan biologian ylppäreissä nähtyään, mitä on edessäni. Loppujen lopuksi, minulla oli erittäin ahdistunut olo ja unohdin kaiken mitä olin opiskellut.Aivot ikään kuin löivät tyhjää.
Kaikista eniten minua ahdistaa se,että en usko,että tulen pääsemään lääkikseen ikinä.Joissan foorumilla oli joku nainen kirjoittanut,että hän haki 4 kertaa eikä ole vieläkään päässyt. Olen yrittänyt analysoida, miksi asiani ovat näin kuin ovat ja olen tullut siihen tulokseen,että joko ongelmani lienee olevan opiskelutekniikassa tai sitten aivokapasiteetti ei vain yksinkertaisesti riitä. Itken joka päivä sen vuoksi,että pelkään epäonnistua pääsykokeessa. Varsinkin kun toi bilsakaan ei mennyt hyvin.. Luulen kanssa,että en hallitse fysiikkaa siksi,että en osaa yksinkertaisesti soveltaa lukemani asioita. Luulen,että olen ns.pänttääjä eli vaikka luen paljon en paljon osaa sen vuoksi, koska en ymmärrä,mitä lue. Kavereita, joille voisi avautua tästä ei hirveästi ole.Vihaan sitä tunnetta, vähän niin kuin kemian kokeessa oli,että olin laskenut noin 20 laskua kyseisestä asiasta, mutta kokeessa en muistanut tästä yhtikäs mitään. Aivot oli ihan lukossa. Vaikka 9 keskiarvo on ihan hyvä, on se mulla siltikin tippunut. Yläasteella olin kympin tyttö ja keskiarvo olikin lähemmäs 10. Ahdistavaa. Tiedän,että kukaan ei voi auttaa minua, mutta onko jollakin ollut vastaavaa tilannetta? Olen aivan totaalisesti kadottanut elämäniloni.Haluaisin myös kysyä,että millainen oli teidän opiskelutekniikka, kun haitte yliopistoon?Kiitos vastanneille.
Kommentit (132)
yliopistoon hakiessa piti vaan opetella pääsykoekirjat ulkoa, sitten kun oli päässyt sisään, oli helpompaa, ei tarvinnut enääulkomuistista lukea (toki jotkut ehkä sitäkin tekevät, mutta ei ollut pakko).
En tosin lääkiksessä ollut vaan valtsikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 18:46"]
Ettei nro 19 vain olisi jonkun toisen alan ihminen ja pyrki vain valamaan ap:een itseluottamusta kertomuksellaan? Koska kiinnittää huomiota, että lääkiksen käynyt ihminen käyttäisi sanaa "lääkkis". Jokainen siellä opiskellut tietää varmasti opiskelleensa lääkiksessä eikä lääkkiksessä, niin monta kertaa se sana vuosien varrella tulee vastaan!
[/quote]
Jaa, kyllä mun kieli mieltää sen sanan kahdella koo:lla kirjoitettuna, lääkkis. Missä on kielipoliisin viralliset oikeinkirjoitusohjeet tämänkaltaisille sanoille. Esim kukaan muu kuin turkulainen ei kerro olevansa turuust, muille se on turusta.
Terveisin, sama mieslääkäri
Ihan yliopiston puolellakin voi opiskella monia aloja, joissa pääset auttamaan ihmisiä. Olisiko sinusta vaikkapa puheterapeutiksi tai sosiaalityöntekijäksi? Psykologiksi? Luokanopettajaksi? Itse tapaan työssäni paljon lääkäreitä, ja osasta niin näkee, että lääkis oli heille statuskysymys, eikä unelmammatti. Sinä tiedät mitä haluat, eli auttaa ihmisiä, se on hyvä, mutta puntaroi mielessäsi tarkkaan, että haluatko juuri lääkikseen esim. muiden painostuksen ja sinulle asetettujen odotusten takia tai "koska niin pitää tehdä"-asenteen vuoksi. Ne nimittäin eivät ole hyviä syita hakeutua jollekin tietylle alalle.
Ensinnäkin, ei voi yleistää, että yliopisto-opinnoissa toimisi vain yksi opiskelutekniikka. Opiskelu on hyvin erilaista riippuen tiedekunnasta.
Toiseksi, kirjoituksestasi päätellen en näe sinua opiskelemassa lääketieteellisessä. Kerroit itkeväsi epäonnistumistasi päivittäin, ja jos panikoit jo kirjoituksissa, pääsykoeurakka ja itse pääsykoe tulevat todennäköisesti olemaan sinulle hyvin, hyvin vaativia erityisesti henkisesti.
Oletko miettinyt muita mahdollisia koulutusaloja? Sosiaalityötä voi opiskella yliopistossa. Opiskelemaan pääsy ei edellytä matemaattis-luonnontieteellistälahjakkuutta, mutta valmistuttuasi pääsit varmasti auttamaan muita. Työllisyystilannekin todella hyvä.
Suosittelen lääkikseen pyrkimistä, loistava ammatti ja aina tulee olemaan töitä. Ja maailmaa voi parantaa, ihmisten lisäksi, ihan vaikka vaan veroja maksamalla. Suosittelen ehdottomasti VALMENNUSKURSSILLE menemistä ennen pääsykokeita, mun mielestä ihan ehdoton juttu! Kannattaa panostaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hei ihmiset älkää jaksatko selittää jtn shittii siit et sopiiko aloittaja lääkikseen vai ei. Ette tunne häntä. Tiiän jtn tyyppejä jotka on lääkikses ja voi kulkaa eivät ole iha tasapainossa nekää.Yks sairastaa bulimiaa yms.Mut hei sulle tsemppiii!hoida henkine puoli kuntoo ni eiköhä kaikki järjesty ;)
Ap:lle tärkeä muistutus: 2014 alkaen voit vain kerran tulla valituksi ensisijaisessa sisäänotossa. Toistaiseksi näyttää siltä siis, etä jos otat vastaan opiskelupaikan vaikka fysiikassa, niin et tule ikinä pääsemään lääkikseen, koska sinne valitaan vain 1. hakuluokassa valittuja suuren suosion vuoksi. Maailma on muuttunut, joten punnitse strategiasi tarkkaan. Saman vuoden ylioppilaalla on parhaat mahdollisuudet jatkopaikkaan nykyään.
Ahdistuksesi ja masennuksesi kuulostaa siltä, että kannattaisi hakeutua juttelemaan kuraattorille tai muulle vastaavalle. Ikävaiheeseesi normaalia, mutta ei tuossa määrin. Saisit tukea. Ei yksin tarvitse jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, selkeästi se lukiomenestys ei kerro mitään sisäänpääsymahdollisuuksista. Niinkun täällä joku kirjoitti, ettei päässyt parillakaan yrittämällä kauppakorkeakouluun, vaikka oli tosi hyvät paperit. Mun lukion ka oli vähän päälle 6, koska opiskelu ei napannut yhtään. Mutta niin vaan päätinkin pyrkiä kauppakorkeaan ja pääsin kerralla sisään. Rohkeutta ja motivaatiota se eniten vaatii!
Kiitos kaikille vastanneille:) Haen nyt ensisijaisesti sinne lääkikseen ja katson sitten miten se pääsykoe menee.Suoraan sanottuna mikään sosiaaliala ei kiinnosta saatika joku optikko. Sain nyt syksyllä ruotsista ja englannista L niin ehkpä voisin mennä lukemaan kieliä, jos en muuta keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kielet sujuvat, miksi et hakisi ulkomaiseen yliopistoon lääketiedettä lukemaan, voisit saavuttaa unelmasi ja kokea samalla jotain erilaista. Muistaakseni esim. Espanjaan on huomattavasti helpompi päästä lukemaan lääketiedettä kuin Suomessa.
Nuo kurssit ovat varmaan myös hyvä keino selvittää omia vahvuuksiaan opiskelutekniikoiden suhteen. Suosittelen myös harrastamaan matematiikkaa, tuhat toistoa ( harjoitusta ) ja jo jää selkäytimeen tieto :)
Itse kirjoitin n. 8 vuotta sitten L, M, M, C, C, C, mutta kävin pitkällä valmennuskurssilla ja opiskelin pääsykoekirjan todella hyvin ja laskin valmennuskurssilta saatujen materiaalien laskuja fysiikasta ja kemiasta alkaen aamukahdeksalta ja lopetin yleensä iltakasilta, välissä tietty taukoja ja useana päivänä valmennuskurssi. Pääsin ekalla yrittämällä lääkikseen eli älä anna "huonon" ylioppilastodistuksen olla esteenä. Ainakin mun aikana otettiin osa todistus+valintakoepisteillä ja osa pelkillä valintakoepisteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota huomioon, että Lääkäriliitto eli lääkärit itse pitävät huolen siitä, että lääkikseen otetaan TODELLA vähän porukka sisään siihen nähden, mikä pula lääkäreistä on joissakin kunnissa. Sillä lääkärit haluavat varmistaa kovat palkkansa ja etulyöntiaseman työnantajaan ja potilaisiin nähden. Se on väärin niitä kohtaan, joilla menee pääsykoe hyvin, jotka haluaisivat lääkäreiksi, mutta joille laitetaan lappu luukulle koska aloituspaikkoja on naurettavan vähän.
Pakko sanoa että jos ahdistut noin paljon jo pääsykokeesta niin en suosittele lääkärin ammattia sinulle. On olemassa vähemmän stressaavia ammatteja jossa voit pelastaa maailmaa ja auttaa ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 18:05"]
Mulla oli lukion päästötodistus 7.8. Kirjoitin M:n paperit 1990 -luvun puolessa välissä. Lukiossa mulla ei ollut edes fysiikkaa lainkaan, luin sen myöhemmin armeijan jälkeen iltalukiossa. Lukiossa oli ihan muut suunnitelmat.
Päätin kuitenkin hakea lääkkikseen armeijan jälkeen. Luin pääsykoekirjoja pari kuukautta, en edes mitenkään kovin säntillisesti.
Pääsykokeisiinkin menin silleen lunkisti. Itse siinä pääsykoetilanteessa tajusin kun katsoin ympärilleni, että 95% näistä ihmisistä ei tule pääsemään sisään. Miksikö? Koska heidän jännitys oli liiallista. Pääsykokeiden ensimmäiset minuutit katselin vain ympärilleni muita ihmisiä. Miten he kädet täristen, hiki valuen yrittivät kirjoittaa. Mutta se näytti epätoivoiselta. Siitä muiden epätoivoisesta jännittyineisyydestä mulle itselle tuli taas itsevarmuus, että tässä salissa ei ole kovinkaan montaa, jotka tämän tilanteen klaaraa. Sen tajuttua itse kokeen tekemiseen löytyi helpottava rentous.
Pääsin sisään ja nyt 12 vuotta lääkärin työtä takana.
Eli valmistaudu hyvin. Lue. Mutta olennaista on löytää sisäinen rentous ja itseluottamus pääsykoetilanteessa. Hyvänkin valmistautumisen tuhoaa jännittämällä liikaa. Ei se ole elämän vakavain paikka. Lunkisti vaan.
Mieslääkäri
[/quote]
SE oli silloin, mutta nyt....lääkiksen kriteerit on ihan toista kuin vaikkapa 5v sitten. Eli matikkaa, matikkaa, fyssaa ja kemiaa ja sit pikkusen sitä bilsaa. Täysin väärät painotukset ja sen takia lääkäreiksi nykyään valikoituukin pääosin ihan vääränlaiset ihmiset!
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 20:00"]
Ota huomioon, että Lääkäriliitto eli lääkärit itse pitävät huolen siitä, että lääkikseen otetaan TODELLA vähän porukka sisään siihen nähden, mikä pula lääkäreistä on joissakin kunnissa. Sillä lääkärit haluavat varmistaa kovat palkkansa ja etulyöntiaseman työnantajaan ja potilaisiin nähden. Se on väärin niitä kohtaan, joilla menee pääsykoe hyvin, jotka haluaisivat lääkäreiksi, mutta joille laitetaan lappu luukulle koska aloituspaikkoja on naurettavan vähän.
[/quote]
Nii-in... Pistää miettimään, eikö täällä Suomessa muka ole kyllin fiksua ja innokasta porukkaa lääkäreiksi, kun terkkulat pitää mamulääkäreillä täyttää...
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 18:46"]
Ettei nro 19 vain olisi jonkun toisen alan ihminen ja pyrki vain valamaan ap:een itseluottamusta kertomuksellaan? Koska kiinnittää huomiota, että lääkiksen käynyt ihminen käyttäisi sanaa "lääkkis". Jokainen siellä opiskellut tietää varmasti opiskelleensa lääkiksessä eikä lääkkiksessä, niin monta kertaa se sana vuosien varrella tulee vastaan!
[/quote]
Kirjoitusvirhe, sormi varmaan lipsahtanut. Vaara sana oli vain kerran tekstissa. Suomenkielen laatu tosin panee epailemaan, onko kyseessa laakari.
Eri kunnissa eri murre ja eri puhekieli. Erot pohjoisen ja etelän välillä voivat näkyä ihan vain lääkis-lääkkis-sanavalinnassa. Itse opiskelin humanistisessa tiedekunnassa, mutta huomasin kyllä, että yliopistoon liittyviä sanoja sanotaan eri tavoin eri yliopistokaupungeissa.
vittu mitä rasisteja täällä.Olet vain kateellinen mamulääkäreille heidän kuuden tonnin palkasta! good job!
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 19:14"]
hei ihmiset älkää jaksatko selittää jtn shittii siit et sopiiko aloittaja lääkikseen vai ei. Ette tunne häntä. Tiiän jtn tyyppejä jotka on lääkikses ja voi kulkaa eivät ole iha tasapainossa nekää.Yks sairastaa bulimiaa yms.Mut hei sulle tsemppiii!hoida henkine puoli kuntoo ni eiköhä kaikki järjesty ;)
[/quote]
Kamalaa milla tavalla Suomessa valitaan opiskelijat laakikseen. Pelkilla akateemisilla perusteilla! Taalla Briteissa valintaprosessiin kuuluu pakollinen hoitoalan tyon tai vapaaehtoistyon tekeminen ja tyoharjoittelu sairaalassa tai laakarin vastaanotolla (tarkkailuluonteinen, istut siella hoitotilanteessa ja laakari perehdyttaa tyon kuvaan). Tasta saa konkreettisen kuvan siita minkalaista tyo on. Taman jalkeen haastattelu missa nahdaan onko hakija taysipainen ja minkalaiset on sosiaaliset taidot ja kommunikaatiotaidot. Siina karsiutuu moni alalle sopimaton.
Menee nyt aika paljon aiheen vieresta mutta en malttanut olla kirjoittamatta. Jutuista paatellen Suomessa on paljon laakareita joilla on tosi huono kyky kommunikoida ja kohdata potilaan ja laheistensa emotionaaliset tarpeet sun muut asiat mitka eivat ole pelkkaa somaattisen sairauden hoitoa. Taalla olen tavannut ainoastaan sympaattisia, empaattisia laakareita jotka osaavat hoitaa tyonsa todella hienosti.
Koetapa saada apua tuohon ahdistuneisuushäiriöösi.