Lue keskustelun säännöt.
en ikinä pääse lääkikseen
20.11.2013 |
Olen tällä hetkellä lukion kolmannella ja voin sanoa suoraan,että tulevaisuus ei näytä hirveän valoisalta. Haluan auttaa ihmisiä, haluan auttaa jotenkin tätä maailmaa, mutta en usko,että se tulee onnistumaan koulumenestykselläni. Minulla on keskiarvo todistuksessa noin 9, mutta matemaattisista aineista en tajua mitään. Kirjoitin nyt biologiasta C:n, vaikkakin olin lukenut 3kk kyseiseen kokeeseen. Keskiarvoni biologiassa on päälle ysin.Joku voi nyt kommentoida tähän,että opettajani on liian lepsu.Mutta ei,biologian opettaja voisi jopa väittää vihaa minua ja lepsu hän ei todellakaan ole.Aloin vain panikoimaan biologian ylppäreissä nähtyään, mitä on edessäni. Loppujen lopuksi, minulla oli erittäin ahdistunut olo ja unohdin kaiken mitä olin opiskellut.Aivot ikään kuin löivät tyhjää.
Kaikista eniten minua ahdistaa se,että en usko,että tulen pääsemään lääkikseen ikinä.Joissan foorumilla oli joku nainen kirjoittanut,että hän haki 4 kertaa eikä ole vieläkään päässyt. Olen yrittänyt analysoida, miksi asiani ovat näin kuin ovat ja olen tullut siihen tulokseen,että joko ongelmani lienee olevan opiskelutekniikassa tai sitten aivokapasiteetti ei vain yksinkertaisesti riitä. Itken joka päivä sen vuoksi,että pelkään epäonnistua pääsykokeessa. Varsinkin kun toi bilsakaan ei mennyt hyvin.. Luulen kanssa,että en hallitse fysiikkaa siksi,että en osaa yksinkertaisesti soveltaa lukemani asioita. Luulen,että olen ns.pänttääjä eli vaikka luen paljon en paljon osaa sen vuoksi, koska en ymmärrä,mitä lue. Kavereita, joille voisi avautua tästä ei hirveästi ole.Vihaan sitä tunnetta, vähän niin kuin kemian kokeessa oli,että olin laskenut noin 20 laskua kyseisestä asiasta, mutta kokeessa en muistanut tästä yhtikäs mitään. Aivot oli ihan lukossa. Vaikka 9 keskiarvo on ihan hyvä, on se mulla siltikin tippunut. Yläasteella olin kympin tyttö ja keskiarvo olikin lähemmäs 10. Ahdistavaa. Tiedän,että kukaan ei voi auttaa minua, mutta onko jollakin ollut vastaavaa tilannetta? Olen aivan totaalisesti kadottanut elämäniloni.Haluaisin myös kysyä,että millainen oli teidän opiskelutekniikka, kun haitte yliopistoon?Kiitos vastanneille.
Kommentit (132)
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:45"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 20:08"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 18:05"]
Mulla oli lukion päästötodistus 7.8. Kirjoitin M:n paperit 1990 -luvun puolessa välissä. Lukiossa mulla ei ollut edes fysiikkaa lainkaan, luin sen myöhemmin armeijan jälkeen iltalukiossa. Lukiossa oli ihan muut suunnitelmat.
Päätin kuitenkin hakea lääkkikseen armeijan jälkeen. Luin pääsykoekirjoja pari kuukautta, en edes mitenkään kovin säntillisesti.
Pääsykokeisiinkin menin silleen lunkisti. Itse siinä pääsykoetilanteessa tajusin kun katsoin ympärilleni, että 95% näistä ihmisistä ei tule pääsemään sisään. Miksikö? Koska heidän jännitys oli liiallista. Pääsykokeiden ensimmäiset minuutit katselin vain ympärilleni muita ihmisiä. Miten he kädet täristen, hiki valuen yrittivät kirjoittaa. Mutta se näytti epätoivoiselta. Siitä muiden epätoivoisesta jännittyineisyydestä mulle itselle tuli taas itsevarmuus, että tässä salissa ei ole kovinkaan montaa, jotka tämän tilanteen klaaraa. Sen tajuttua itse kokeen tekemiseen löytyi helpottava rentous.
Pääsin sisään ja nyt 12 vuotta lääkärin työtä takana.
Eli valmistaudu hyvin. Lue. Mutta olennaista on löytää sisäinen rentous ja itseluottamus pääsykoetilanteessa. Hyvänkin valmistautumisen tuhoaa jännittämällä liikaa. Ei se ole elämän vakavain paikka. Lunkisti vaan.
Mieslääkäri
[/quote]
SE oli silloin, mutta nyt....lääkiksen kriteerit on ihan toista kuin vaikkapa 5v sitten. Eli matikkaa, matikkaa, fyssaa ja kemiaa ja sit pikkusen sitä bilsaa. Täysin väärät painotukset ja sen takia lääkäreiksi nykyään valikoituukin pääosin ihan vääränlaiset ihmiset!
[/quote]
Tuohon lisäisin kyllä sen että 1994 taisi olla kaikkein pienin sisäänottomäärä lääkkikseen, luokkaa 300-350 koko Suomessa. Nythän sisäänottomäärät lienevät jo luokkaa 600 vuodessa. Eli suhteellisesti taisi olla vielä vaikeampaa kuin nyt. En myöskään usko että pääsykokeiden rima tai vaadittavat tiedot olisivat olennaisesti muuttuneet siihen verrattuna.
Vai voiko joku kertoa mitä perustotuuksia mullistavaa tietoa kemiassa tai fysiikassa on tapahtunut 15 vuoden sisään. Eiköhän ne samat vuosikymmeniä vallineet kemian ja fysiikan laskukaavat, kaasuvakiot ja yhtälöt pidä kutinsa edelleen. En usko että fysiikan ja kemian perustan hahmottaminen olisi nykyihmiselle jotenkin vaikeampaa kuin se oli 1995.
[/quote]
Ainakin koe oli vuonna 1994 paljon helpompi kuin vuoden 2013 koe. T: eräs joka tässä juuri laskee 1990-luvun (myös vuoden 1994) koetta ja käynyt viime vuonna pääsykokeessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei , miksi et hakeudu esim. siivoojaksi... Jos ihminen haluaa lääkikseen, se ei todellakaan ole sama asia kuin joku hoitsu.
Älä menetä toivoa vaan opiskele ruikuttamisen sijasta. Itselläni on monta lasta ja aika kortilla, mutta toivosta en luovu, koska joku päivä olen lääkiksessä. En ole hakenut vielä kertaakaan. Opiskelen täysillä ilman epätoivoa. Sisään menee semmoinen, joka uskoo itseensä. Jos et usko, et kykene opiskelemaan täysillä.
Lääkärin ammatti on henkisesti todella vaativa, olet kirjaimellisesti vastuussa ihmishengistä. Jos ihminen ei kestä painetta, kannattaa harkita jotain vähemmän henkisesti kuormittavaa alaa.
No, jos sel lääkis on sun juttu, niin kyllä sä sinne pääset. Siinä vaan menee aikaa. On eri kaupunkeja ja eri maita, missä voi opiskella. Mä uskon, että sulla on nyt vaan nyt kovat n suorituspaneet...luot ne itse itsellesi. Ja onhan lukio ja kirjoitukset stressaavaa. Mutta ne voi kyllä tehdä hyvin vähemmälläkin stressillä.
Ehkä joku mielen hallintakurssi tai ihan vaikka pilates voisi auttaa sinua keskittymisessä ja rentoutumisessa.
Mulla oli itsellä ihan samanlaista. Mulla meni muutama vuosi lukion jälkeen, että pääsin sinne mihin halusin.
Siinä välillä töitä ja muitakin opintoja.
me kehitytÄän eri tahtiin ja elämässä voi olla erilaisia tapahtumia, mitkä vaikuttavat psyykkeen.
eikä se ole ollenkaan huonon juttu, jos joutuu töitä tekemään tai näkemään eri juttuja ennenkin pääsee sinne minne haluaa. Mä oikeesti tiesin vasta parin -kolmen vuoden jälkeen ylppöreistä, että mitä mä haluan opiskella.
rauhoita oma mielesi. Ei sulla ole mitään hätää. Tää on elämää. Kokemuksia kartuta. Ne on tärkeitä. Hyvä lääkäri ymmärtää ihmistä. Sellainen, joka joutuu itse käymään läpi kriisejä ja vastoinkäymisiä ja selvittää niitä... Niin hänellä on hyvät asetelmat ihmisten kanssa toimimisen. Ne on lääkärille tärkeitä avuja
.sulla on mun mielestä hienon avoin asenne noihin omiin kommervenkkeihisi. Uskon, että löydät vastauksia. Olet sen verran utelias ja päämäärätietoisesti ajattelet.
Ei mitään hätää.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 16:22"]
Lääkärin ammatti on henkisesti todella vaativa, olet kirjaimellisesti vastuussa ihmishengistä. Jos ihminen ei kestä painetta, kannattaa harkita jotain vähemmän henkisesti kuormittavaa alaa.
[/quote]
Lääkäriksi kouluttautuva voi tehdä monenlaista ja erikoistumisalan voi valita niin, ettei ole jatkuvasti vastuussa ihmishengistä. Henkisesti kuormittavaa työ kyllä on, mutta sitä voi oppia kestämään. Todella monet ovat nuorena epävarmoja ja ahdistuvat pienistä asioista, mutta aikuistuminen ja elämänkokemus auttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko harkinnut lääketieteen opintoja muissa EU-maissa? Esim. Viron tai Irlannin lääkiksiin on suht helppo päästä. Virossa on suomalaisia varten räätälöity englannin kielinen koulutus. Maksaa toki enemmän kuin Suomessa, mutta uskon, että kannattaa.
Mäkin olen abi ja hakemassa lääkikseen keväällä, ja muakin kyllä jännittää! Toisaalta oon valmistautunut siihen, että jos en nyt pääse niin alan heti heinäkuussa valmistautua ensi vuoden kokeeseen. Ei kannata potea häpeää vaikkei pääsiskään, koska totuushan on että harvat ja valitut ikinä pääsevät lukuisista hakukerroista huolimatta!
-
Lukiomenestyskään ei vielä merkitse mitään, tunnen parikin lääkisläistä joilla lukiossa oli kemia ja fysiikka vitosta ja kutosta, ja jotka sitten lukion jälkeen tekivät ison työn :) eli älä panikoi, aikaa on ja taso kova!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut pelasti valmennuskurssi. Mullakin oli jotkut C:n paperit, kävin valmennuskurssin ja tadaa sisään mentiin!
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 19:15"]
Ap:lle tärkeä muistutus: 2014 alkaen voit vain kerran tulla valituksi ensisijaisessa sisäänotossa. Toistaiseksi näyttää siltä siis, etä jos otat vastaan opiskelupaikan vaikka fysiikassa, niin et tule ikinä pääsemään lääkikseen, koska sinne valitaan vain 1. hakuluokassa valittuja suuren suosion vuoksi. Maailma on muuttunut, joten punnitse strategiasi tarkkaan. Saman vuoden ylioppilaalla on parhaat mahdollisuudet jatkopaikkaan nykyään.
[/quote]
ohis: ahdistaa aivan helvetisti. En vielä tiedä mitä haluan opiskelemaan, enkä halua valita ammattia säkällä. Pitääkö mun siis roikkua siihen asti välivuosimeiningillä kunnes keksin alani (mahdollisesti vuosia), etten ammu itseäni jalkaan valitsemalla väärän alan ja näin kusemalla pääsymahdollisuuteni unelmieni alalle? (sen verran siis tiedän, että haluan yliopistoon lukemaan jotain teoreettista. en ole ollenkaan käytännöllinen)
Sanokaa että tämä on jotain kamalaa painajaista. Mitä mahdollisuuksia minun kaltaisillani ihmisillä on tehdä sen aikaa kun pohtii uravalintaansa?
aloittajalle: miten sinä olet ottanut huomioon haussa tapahtuneen muutoksen omissa tulevaisuudensuunnitelmissasi?
-abi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, mulla oli nuorena vähän samantyyppisiä ongelmia. Myöhemmin, kun sain tutkinnon suoritettua, ne vähenivät huomattavasti, koska itseluottamukseni kasvoi. Vieläkin huomaan, että minun on vaikea keskittyä ja teen helpommin virheitä nimenomaan hermostuneena ja paineen alla.
Olisiko sinulla mahdollisuutta ottaa yksityistunteja fysiikassa ja pyytää opettamaan nimenomaan fysikaalista ajattelua ja ongelmaratkaisua? Fysikaalisten ongelmien ratkaiseminenhan on lopulta aika yksinkertaista, sillä ongelma pilkotaan osiin ja yksinkertaistetaan niin paljon, että se tulee ratkaistavaksi. Kannattaa lukea esim. Richard Feynmanin kirjoja ja luentoja, hän osasi ajatella loistavan selkeästi.
Ja jos et pääse Suomessa lääkikseen, selvitä, voisitko opiskella esim. Virossa, Venäjällä tai vielä kauempana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:08"]
Lääkiksen pääsykoe on pientä verrattuna siihen mitä työ on ammatissa. Jos et pääse sisään, tuskin pystyisit olemaan pätevä lääkäri. Ammatissa pitää hallita järkyttävä määrä tietoa, koska olet vastuussa ihmishengistä. Jos ei riitä hermoja ja osaamista tentin vertaa, niin tuskin ansaitsen mahdollisuutta kouluttautua. Karua mutta totta. Vaikka tekisit lääkärinä "vain" tk-keikkaa, reseptejä mummoille näin kärjistettynä,niin siinäkin on paljon mahdollisuuksia mokata ja pahasti (päällekkäislääkitykset jne.)Saatat olla vastuussa jonkun äidin/siskon/puolison/lapsen hengestä tai pitkäaikaisesta haitasta.
Jos olet noin heikko henkisesti, mitä nyt annat olettaa, niin ala ei taida olla sulle :( Mitä jos työssä teet heti mokan, itketkö silloinkin paniikissa? En haluaisi kuulostaa ilkeeltä mutta taidat ottaa lääkiksen jollain lailla haasteena, et ehkä halua koko alalle mutta kympin tyttönä olet tainnut ohjata itsesi tähän. Olisiko joku muu ala sopiva? Jos kuitenkin päätät yrittää, niin rauhoita itsesi ja tutki tarkkaan omia kiinnostuksen kohteita.
T:kandi jonka pitäisi lukea vielä vähän tenttiin
[/quote]
Susta tulee varmasti pätevä lääkäri, mutta tuleeko susta _hyvä_ lääkäri, kun olet noin suorasukainen ja epäempaattinen?
Mun lääkiksen pääsykoelukemiset meni seuraavasti. Maaliskuussa oli totaalinen sulkeutuminen omiin oloihin, näin vanhempia ja tyttöystävää vain kerran viikossa, lopetin kaikki työt ja yliopisto-opiskelut. Luin joka päivä aamusta iltaan, tauot oli ruokatauokja ja aamulla kuntoilin vähän kotona. En nähnyt koko urakan aikana ystäviäni kuin kaksi kertaa. Lopetin lukemisen kahta päivää ennen pääsykoetta, koska halusin ladata akkuja. Pääsykokeen jälkeen poltin pääsykoemateriaalit ja lähdin koko kesän ajaksi kiertämään Aasiaan tietäen, että olin antanut kaikkeni. Pääsin sisään, syksyllä alkoi koulu ja en ole koskaan ollut niin onnellinen. Olen onnellinen edelleenkin, vaikka osa kursseista ja opiskelumetodeista tympiikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:08"]
Lääkiksen pääsykoe on pientä verrattuna siihen mitä työ on ammatissa. Jos et pääse sisään, tuskin pystyisit olemaan pätevä lääkäri. Ammatissa pitää hallita järkyttävä määrä tietoa, koska olet vastuussa ihmishengistä. Jos ei riitä hermoja ja osaamista tentin vertaa, niin tuskin ansaitsen mahdollisuutta kouluttautua. Karua mutta totta. Vaikka tekisit lääkärinä "vain" tk-keikkaa, reseptejä mummoille näin kärjistettynä,niin siinäkin on paljon mahdollisuuksia mokata ja pahasti (päällekkäislääkitykset jne.)Saatat olla vastuussa jonkun äidin/siskon/puolison/lapsen hengestä tai pitkäaikaisesta haitasta.
Jos olet noin heikko henkisesti, mitä nyt annat olettaa, niin ala ei taida olla sulle :( Mitä jos työssä teet heti mokan, itketkö silloinkin paniikissa? En haluaisi kuulostaa ilkeeltä mutta taidat ottaa lääkiksen jollain lailla haasteena, et ehkä halua koko alalle mutta kympin tyttönä olet tainnut ohjata itsesi tähän. Olisiko joku muu ala sopiva? Jos kuitenkin päätät yrittää, niin rauhoita itsesi ja tutki tarkkaan omia kiinnostuksen kohteita.
T:kandi jonka pitäisi lukea vielä vähän tenttiin
[/quote]
Susta tulee varmasti pätevä lääkäri, mutta tuleeko susta _hyvä_ lääkäri, kun olet noin suorasukainen ja epäempaattinen?
[/quote]
Öh...? Mä itse haluaisin, että mua hoitaa lääkäri, joka saa mut kuntoon. Päänsilittäjälääkärit voivatkin mennä hoitamaan niitä, jotka haluavat vain valittaa.
T: ei lääkäriksi opiskeleva
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:16"]
Mäkään en nykyisellä hakusysteemillä pääse mukaan. Sen verran paljon on opeteltavaa noissa lukion oppimäärissä, kun lukiosta on vuosia ja toisekseen en ole siellä lukenut kuin pari bilsan kurssia pakollisia enemmän, kemiasta yhden pakollisen lisäksi ja fysiikasta en yhtään lisää. Matikka lyhyt.. Yksi yliopistotutkinto on takana, tosin alanvalinta meni tosi väärin. Opintotukikuukausia on jäljellä, joten hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi. :)
[/quote]
Siis eikö lääkikseen enää valita muita kuin uusia ylioppilaita? Olen käsittänyt, että uusille opiskelijoille on vaan oma kiintiönsä, ei niin että vain uudet pääsee sisään.
Itse luin yliopistossa luonnontieteitä luontaisen innostuksen pohjalta. Sain tenteistä korkeita arvosanoja ja suoritin maisterin paperitkin. Muistan opintojen alkuajalta, kun niitä lääkiskokelaita istui hämmentämässä aidosti kiinnostuneiden kursseja. He teettävät assareille ylimääräistä työtä. Lisäksi heidän menestyksensä oli aika huonoa, koska heillä tuntui olevan asioiden sisäistämisen sijaan mielessä ulkoaopiskelu. Tämä voi selittää arvauskeskusten nykyarvostuksen, jos kokeet eivät testaa asioiden soveltamistaitoja.
Ehkä minun pitäisi pyrkiä lääkikseen. Juu nörtti, ei sosiaalisia taitoja - ja paskanmarjat. Osaan puhua ihmisille hyvin pehmeään sävyyn, en koskaan runtele ihmisiä verbaalisesti. Ehkä en pysty käyttämään heitä narsistisesti hyväkseni, mutta sitä puolta sosiaalisista taidoista tuskin siinä työssä vaaditaan. Statuspelleily ei kyllä jaksa kiinnostaa. Lääkärin statusta pitäisi laadun nimissä pudottaa alemmas.
Joo en ilmaise näin mielipiteitäni tosielämässä.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:08"]
Lääkiksen pääsykoe on pientä verrattuna siihen mitä työ on ammatissa. Jos et pääse sisään, tuskin pystyisit olemaan pätevä lääkäri. Ammatissa pitää hallita järkyttävä määrä tietoa, koska olet vastuussa ihmishengistä. Jos ei riitä hermoja ja osaamista tentin vertaa, niin tuskin ansaitsen mahdollisuutta kouluttautua. Karua mutta totta. Vaikka tekisit lääkärinä "vain" tk-keikkaa, reseptejä mummoille näin kärjistettynä,niin siinäkin on paljon mahdollisuuksia mokata ja pahasti (päällekkäislääkitykset jne.)Saatat olla vastuussa jonkun äidin/siskon/puolison/lapsen hengestä tai pitkäaikaisesta haitasta.
Jos olet noin heikko henkisesti, mitä nyt annat olettaa, niin ala ei taida olla sulle :( Mitä jos työssä teet heti mokan, itketkö silloinkin paniikissa? En haluaisi kuulostaa ilkeeltä mutta taidat ottaa lääkiksen jollain lailla haasteena, et ehkä halua koko alalle mutta kympin tyttönä olet tainnut ohjata itsesi tähän. Olisiko joku muu ala sopiva? Jos kuitenkin päätät yrittää, niin rauhoita itsesi ja tutki tarkkaan omia kiinnostuksen kohteita.
T:kandi jonka pitäisi lukea vielä vähän tenttiin
[/quote]
Susta tulee varmasti pätevä lääkäri, mutta tuleeko susta _hyvä_ lääkäri, kun olet noin suorasukainen ja epäempaattinen?
[/quote] harvemmin oon tavannut todella empaattisia lääkäreitä, toki asiallisia
luin kirjoituksesi ja haluan vain sanoa sinulle että nämä katkerat ihmiset jotka täälä sanovat että et pääse lääkikseen , niin voi mun dikkii imeä. SÄ PÄÄSET VARMASTAI SISÄÄN TÄRKEINTÄ ON ETTÄ ET LUOVUOTA. MINÄ ITSE HAEN HAMMASLÄÄKETIETEESEEN JA MINULLA ON HELVETIN MOINEN URAKKA EDESSÄ . OLEN 24-VUOTIAS MIES JA LUKIOSSA EN OPISKELLUT KUN PAKOLLISET KURSSIT FY KE BI. NAURETTAAVAA KUN IHMISET OVAT NIIN KATKERIA... MULLA OLI PIENESTÄ ASTI KORKEAN PAIKAN KAMMO JA MULLE SANOTTIIN ETTÄ HAHAHA ET KOSKAA PÄÄSE LINNANMÄELLÄ KOKEMAAN VUORISTORATAA JA MUITA KIVOJA LAITTEITA.. NO MÄ PÄÄTIN ETTÄ MÄ VAAN MENEN NIIHIN LAITTEISIIN JA NÄYTÄN NIILLE ETTÄ KYLLÄ MUSTA ON SIIHEN. JOTEN PÄÄ PYSTYYN KAVERI JA ÄLÄ LUOVUTA. SINÄKIN PÄÄSET SISÄÄN KYLLÄ. MR.CHOCOLATE
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 18:46"]Ettei nro 19 vain olisi jonkun toisen alan ihminen ja pyrki vain valamaan ap:een itseluottamusta kertomuksellaan? Koska kiinnittää huomiota, että lääkiksen käynyt ihminen käyttäisi sanaa "lääkkis". Jokainen siellä opiskellut tietää varmasti opiskelleensa lääkiksessä eikä lääkkiksessä, niin monta kertaa se sana vuosien varrella tulee vastaan!
[/quote]
Samaa mieltä. Muutenkin sellaisia kielioppivirheitä, että laittaa epäilemään, onko koulutus nro 19:llä sitä, mitä hän väittää.
Miten apn äidinkieli, kuinkas se meni?