en ikinä pääse lääkikseen

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:20"]

Kertoisitko 48 mikä oli se pohjimmainen motivaatiosi alalle? Vai riittikö se, että pystyit näyttämään kykeneväsi pääsemään tiedekuntaan sisälle?

Tuntuu, että hyvin useilla motivaationa on kuviteltu status ja palkkaus -  aikuisten oikeasti arkityö onkin sitten usein mitä on ja unohdetaan ketä varten ammattissa oikeasti ollaan.

En tajua miksi noinkin aidosti tärkeälle alalle pitäisi tunkea, jos ei pysty antamaan täysipainoista ja - päistä panosta.

(Tulee mieleen ne niin monet blogitytöt oikeustieteen opintoineen...)

[/quote]

Kai se oli ihan se kliseinen kutsumus, joka lienee saanut alkunsa perheenjäsenen vakavasta sairaudesta ja kuolemasta ollessani pieni. Siihen liittyi suuri maailmanparannushalu ja velvollisuudentunto. Lähempänä pyrkimistä mukaan tuli myös rationalismi nykymittapuulla varmasta työpaikasta, arvostuksesta, hyvästä palkasta sun muusta. 

Lääkis on kyllä väärä paikka hakeutua pelkän rahan tai statuksen. Edes opintoja ei jaksa loppuun asti, jos ei alaan ole todellista kiinnostusta, niin moniulotteinen, haastava ja vaativa ala kokonaisuudessaan on.

t. 48

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 21:29"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 19:00"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 18:46"]

Ettei nro 19 vain olisi jonkun toisen alan ihminen ja pyrki vain valamaan ap:een itseluottamusta kertomuksellaan? Koska kiinnittää huomiota, että lääkiksen käynyt ihminen käyttäisi sanaa "lääkkis". Jokainen siellä opiskellut tietää varmasti opiskelleensa lääkiksessä eikä lääkkiksessä, niin monta kertaa se sana vuosien varrella tulee vastaan!

[/quote]

Jaa, kyllä mun kieli mieltää sen sanan kahdella koo:lla kirjoitettuna, lääkkis. Missä on kielipoliisin viralliset oikeinkirjoitusohjeet tämänkaltaisille sanoille. Esim kukaan muu kuin turkulainen ei kerro olevansa turuust, muille se on turusta.

Terveisin, sama mieslääkäri

[/quote]

Nämä on niin NOLOJA nämä "miehet" joiden pitää korostaa omaa sukupuoltaan jopa anonyymissa nettikeskustelussa. Ei se tuo sun kirjoituksiisi mitään lisäarvoa, että kerrot olevasi mies, tekee susta vain dorkan.

[/quote]

Rauhoitu viimeisen kommentin kirjoittaja. Sillä mitä mieltä olet kirjoituksestani ei ole mitään väliä. Sensijaan outoa että otat tuonkin kommentin niin agressiivisesti vastaan. Tekee sinusta dorkan. PMS:ssää..?? Vai hermostuitko jostakin muusta.. Ehkä et ole itse päässyt opiskelemaan haluamaasi alaa..? Relaa

sama mieslääkäri (en suoranaisesti korosta olevani mies, toisaalta onko mahdottoman väärin asia mainita).

[/quote]

Vai et korosta olevasi mies :D Muuten vaan jokaiseen vastaukseesi kirjoitat, että MIESlääkäri. 

En ole ottanut kommenttiasi aggressiivisesti vastaan, eikä ole edes PMS:ää (on siinä meillä lääkäri, heti heittämässä tuota niin kulunutta PMS-kommenttia. Laittaa kyllä mietityttämään mistä arpajaisista olet legitimaatiosi voittanut...). Lisäksi pääsin aikoinaan haluamaani paikkaan opiskelemaan, vaikka sisäänpääsyprosentti olikin alhainen. 

Kuten huomaat, tässä asiassa EI ole kyse minusta ja minun opinnoistani vaan siitä, että SINÄ haluat korostaa sukupuoltasi koko ajan ja luulet, että se tuo jotain lisäarvoa vastauksiisi. Edelleenkään se ei tuo mitään lisäarvoa, ja saat itsesi vaikuttamaan entistäkin dorkemmalta.

Mun mielestä lääkäri on kutsumusammatti ja ei kauheen moni siihen pystykään,, jos kyseinen kysyjä haluaisi todella lähihoitajaksi tai muuksi hoitajaksi niin miksi ihmeessä se lukis lukion vaikeimpia aineita johonkin pääsykokeeseen? Ja toisekseen joku voi haluta kirurgiks, psykiatriks tai muuksi mihin joku lähihoitajan ammatti ei riitä. Arvostan niitä kaikkia ammatteja toki, mutta jotkut vaan tarvii enemmän haastetta ja on kunnianhimosempia kuin toiset ;) just saying

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 19:33"][quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 20:08"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 18:05"]

Mulla oli lukion päästötodistus 7.8. Kirjoitin M:n paperit 1990 -luvun puolessa välissä. Lukiossa mulla ei ollut edes fysiikkaa lainkaan, luin sen myöhemmin armeijan jälkeen iltalukiossa. Lukiossa oli ihan muut suunnitelmat.

Päätin kuitenkin hakea lääkkikseen armeijan jälkeen. Luin pääsykoekirjoja pari kuukautta, en edes mitenkään kovin säntillisesti.

Pääsykokeisiinkin menin silleen lunkisti. Itse siinä pääsykoetilanteessa tajusin kun katsoin ympärilleni, että 95% näistä ihmisistä ei tule pääsemään sisään. Miksikö? Koska heidän jännitys oli liiallista. Pääsykokeiden ensimmäiset minuutit katselin vain ympärilleni muita ihmisiä. Miten he kädet täristen, hiki valuen yrittivät kirjoittaa. Mutta se näytti epätoivoiselta. Siitä muiden epätoivoisesta jännittyineisyydestä mulle itselle tuli taas itsevarmuus, että tässä salissa ei ole kovinkaan montaa, jotka tämän tilanteen klaaraa. Sen tajuttua itse kokeen tekemiseen löytyi helpottava rentous.

Pääsin sisään ja nyt 12 vuotta lääkärin työtä takana.

Eli valmistaudu hyvin. Lue. Mutta olennaista on löytää sisäinen rentous ja itseluottamus pääsykoetilanteessa. Hyvänkin valmistautumisen tuhoaa jännittämällä liikaa. Ei se ole elämän vakavain paikka. Lunkisti vaan.

Mieslääkäri

[/quote]

SE oli silloin, mutta nyt....lääkiksen kriteerit on ihan toista kuin vaikkapa 5v sitten. Eli matikkaa, matikkaa, fyssaa ja kemiaa ja sit pikkusen sitä bilsaa. Täysin väärät painotukset ja sen takia lääkäreiksi nykyään valikoituukin pääosin ihan vääränlaiset ihmiset!

[/quote]

Tuohon lisäisin kyllä sen että 1994 taisi olla kaikkein pienin sisäänottomäärä lääkkikseen, luokkaa 300-350 koko Suomessa. Nythän sisäänottomäärät lienevät jo luokkaa 600 vuodessa. Eli suhteellisesti taisi olla vielä vaikeampaa kuin nyt. En myöskään usko että pääsykokeiden rima tai vaadittavat tiedot olisivat olennaisesti muuttuneet siihen verrattuna.

Vai voiko joku kertoa mitä perustotuuksia mullistavaa tietoa kemiassa tai fysiikassa on tapahtunut 15 vuoden sisään. Eiköhän ne samat vuosikymmeniä vallineet kemian ja fysiikan laskukaavat, kaasuvakiot ja yhtälöt pidä kutinsa edelleen. En usko että fysiikan ja kemian perustan hahmottaminen olisi nykyihmiselle jotenkin vaikeampaa kuin se oli 1995.

[/quote]

Ainakin koe oli vuonna 1994 paljon helpompi kuin vuoden 2013 koe. T: eräs joka tässä juuri laskee 1990-luvun (myös vuoden 1994) koetta ja käynyt viime vuonna pääsykokeessa...

[/quote]

Mistä olet löytänyt 90-luvun pääsykokeet?

t. Toinen lääkikseen hakeva

Mullakin oli ennen kirjoituksia ja valintakokeita kaikenlaisia ajatuksia. "Jos en pääse ylioppilaaksi niin vedän itseni kiikkuun." "Ei ole mahdollista että mun kaltainen ihminen pääsisi lääkikseen." Lukiossa vedin pitkän matikan ja fysiikan läpi rimaa hipoen tukiopetuksen turvin. Hyvä valmennuskurssi ja kurinalainen lukeminen auttoivat kuitenkin valintakokeissa huipputulokseen. Valmennuskurssin välikokeissa näki jo vähän omaa tasoa verrattuna muihin. Mäkin turvauduin ulkoaopetteluun niissä asioissa, joita en syvällisesti tajunnut. Valintakokeisiin menin yön valvoneena ja hermoheikkona, mutta onnistuin siitä huolimatta.

Älä siis säikähdä synkkiäkään ajatuksia. Ne ovat vain tunteita ja ajatuksia, eivät totuuksia. Tee vaan kovasti töitä 6 päivänä viikossa ja lepää joka seitsemäs. Joka päivän päätteeksi voi käydä urheilemassa vähän, se parantaa oppimista.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 21:34"]

Ainakin koe oli vuonna 1994 paljon helpompi kuin vuoden 2013 koe. T: eräs joka tässä juuri laskee 1990-luvun (myös vuoden 1994) koetta ja käynyt viime vuonna pääsykokeessa...

Mistä olet löytänyt 90-luvun pääsykokeet?

 

t. Toinen lääkikseen hakeva

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:29"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:08"]

Lääkiksen pääsykoe on pientä verrattuna siihen mitä työ on ammatissa.

[/quote]

Tarkoitit kai sitä, että pääsykokeessa on kilpailua, mutta itse ammatissa ei senkään vertaa. Riittää kun rimaa hipoen suoritat koulun, etkä nyt ihan typerimpiä väärinkäytöksiä tai oho pistin sitä vahingossa silmään -tyyppisiä virheitä tee, niin voit valita duunisi.

Suuressa viisaudessaan päättäjät ovat rakentaneet tilanteen, jossa lääkäreillä ei ole minkäänlaista kilpailua tai painetta olla hyvä. Senpä takia hoito ja palvelu onkin niin surkeaa nykyisin.

[/quote]

Jos hoidat lääkärintyösi huonosti niin nykyään lähtee oikeudet nopeasti Valviran toimesta ja töitä ei löydy muutenkaan jos mokailee. Käytännössä taitamattomuus työssä on harvoin ongelma mutta päihdeongelma tai vaikea mielisairaus estää työnteon. Nykyaikana valitettavasti potilaat tekevät valituksen jo siitä että lääkärillä on liian kova kiire tai jos ikävät asiat kerrotaan väärällä tavalla. 

Entiseen aikaan lääkäriä arvostettiin ammattilaisena mutta nykyään ainakin tk-lääkärin työ on  koiran virka jota ei voi suositella kenellekään. Se on kiireistä työtä jossa jokainen potilas pitäisi hoitaa muutamassa minuutissa kun lisää tulijoita on oven takana koko ajan. Valitettavasti tietokone ja paperityöt vievät nykyään paljon aikaa ja se on pois potilaalta.

Toki lääkärin työ on parhaimmillaan potilaan auttamista sairaudessaan, haasteellista ongelmanratkaisua, tiimityötä ja kaikkea mitä hyvältä työyhteisöltä voi saada. Sairaalassa työskentelevää lääkäriä ehkä vielä arvostetaan varsinkin jos potilaan henki pelastuu hoidon ansiosta.

Valintakoe on omasta mielestäni melko hyvä kun enää ei tarvitse lukea mitään ylimääräistä kirjaa eli kaikki ovat samalla viivalla. Kokeessa menestymisen ratkaisee paineensietokyky ja ongelmanratkaisutaito eli sellaiset asiat joita tarvitaan työssäkin. Mitään erityistä haastattelua ei tarvita kun alalle soveltumattomia ei voida yhden haastattelun perusteella seuloa pois. Kuuden vuoden koulutuksen aikana selviää aivan varmasti onko kandidaateissa jotain sellaista mikä estäisi työskentelyn alalla.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 20:08"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 18:05"]

Mulla oli lukion päästötodistus 7.8. Kirjoitin M:n paperit 1990 -luvun puolessa välissä. Lukiossa mulla ei ollut edes fysiikkaa lainkaan, luin sen myöhemmin armeijan jälkeen iltalukiossa. Lukiossa oli ihan muut suunnitelmat.

Päätin kuitenkin hakea lääkkikseen armeijan jälkeen. Luin pääsykoekirjoja pari kuukautta, en edes mitenkään kovin säntillisesti.

Pääsykokeisiinkin menin silleen lunkisti. Itse siinä pääsykoetilanteessa tajusin kun katsoin ympärilleni, että 95% näistä ihmisistä ei tule pääsemään sisään. Miksikö? Koska heidän jännitys oli liiallista. Pääsykokeiden ensimmäiset minuutit katselin vain ympärilleni muita ihmisiä. Miten he kädet täristen, hiki valuen yrittivät kirjoittaa. Mutta se näytti epätoivoiselta. Siitä muiden epätoivoisesta jännittyineisyydestä mulle itselle tuli taas itsevarmuus, että tässä salissa ei ole kovinkaan montaa, jotka tämän tilanteen klaaraa. Sen tajuttua itse kokeen tekemiseen löytyi helpottava rentous.

Pääsin sisään ja nyt 12 vuotta lääkärin työtä takana.

Eli valmistaudu hyvin. Lue. Mutta olennaista on löytää sisäinen rentous ja itseluottamus pääsykoetilanteessa. Hyvänkin valmistautumisen tuhoaa jännittämällä liikaa. Ei se ole elämän vakavain paikka. Lunkisti vaan.

Mieslääkäri

[/quote]

SE oli silloin, mutta nyt....lääkiksen kriteerit on ihan toista kuin vaikkapa 5v sitten. Eli matikkaa, matikkaa, fyssaa ja kemiaa ja sit pikkusen sitä bilsaa. Täysin väärät painotukset ja sen takia lääkäreiksi nykyään valikoituukin pääosin ihan vääränlaiset ihmiset!

[/quote]

Tuohon lisäisin kyllä sen että 1994 taisi olla kaikkein pienin sisäänottomäärä lääkkikseen, luokkaa 300-350 koko Suomessa. Nythän sisäänottomäärät lienevät jo luokkaa 600 vuodessa. Eli suhteellisesti taisi olla vielä vaikeampaa kuin nyt. En myöskään usko että pääsykokeiden rima tai vaadittavat tiedot olisivat olennaisesti muuttuneet siihen verrattuna.

Vai voiko joku kertoa mitä perustotuuksia mullistavaa tietoa kemiassa tai fysiikassa on tapahtunut 15 vuoden sisään. Eiköhän ne samat vuosikymmeniä vallineet kemian ja fysiikan laskukaavat, kaasuvakiot ja yhtälöt pidä kutinsa edelleen. En usko että fysiikan ja kemian perustan hahmottaminen olisi nykyihmiselle jotenkin vaikeampaa kuin se oli 1995.

[/quote]

Harva enää muistaa että 1990-luvun laman aikaan lääkäreitä oli työttömänä enimmillään noin 700 eli käytännössä lähes kaikki tuolloin valmistuneet joutuivat kortistoon joksikin aikaa. Jotkut lääkärit vaihtoivat kokonaan alaa kun töitä ei ollut tiedossa.

Kuntaliitto totesikin että lääkäreiden tarve on laskenut pysyvästi ja niin koulutusmääriä laskettiin pariksi vuodeksi. Hakijoita oli tuolloin paljon vähemmän kuin nykyään eli sisäänpääsy oli helpompaa. Noista ajoista koulutusmäärät ovat kaksinkertaistuneet mutta hakijoitten määrä on noussut vielä enemmän. 

Lääkäreitten määrä on noussut viimeisten vuosikymmenien aikana viidellä sadalla vuodessa. Vuonna 1990 lääkäreitä oli Suomessa 14000 kun viime vuonna määrä oli jo 27000. Runsaan koulutuksen ja talouden laskukauden jatkuessa pitkään voi käydä niin että työpaikan löytyminen ei jatkossa ole itsestään selvä lääkärillekään. Eläköityminen toki helpottaa asiaa. 

hieno asenne. ja hienompaa tässä tekee se kun sanoit omaavasi vielä pari lasta. tsemppiä. näin se on , se pääsee siään jokaa uskoo itseensä

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 18:55"]

yliopistoon hakiessa piti vaan opetella pääsykoekirjat ulkoa, sitten kun oli päässyt sisään, oli  helpompaa, ei tarvinnut enääulkomuistista lukea (toki jotkut ehkä sitäkin tekevät, mutta ei ollut pakko).

En tosin lääkiksessä ollut vaan valtsikassa.

[/quote] fysiikkaa ulkomuistista, huhheijaa. fysiikkaa pitää ymmärtää, kannattaa olla realisti

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 17:24"]

Olen tällä hetkellä lukion kolmannella ja voin sanoa suoraan,että tulevaisuus ei näytä hirveän valoisalta. Haluan auttaa ihmisiä, haluan auttaa jotenkin tätä maailmaa, mutta en usko,että se tulee onnistumaan koulumenestykselläni. Minulla on keskiarvo todistuksessa noin 9, mutta matemaattisista aineista en tajua mitään. Kirjoitin nyt biologiasta C:n, vaikkakin olin lukenut 3kk kyseiseen kokeeseen. Keskiarvoni biologiassa on päälle ysin.Joku voi nyt kommentoida tähän,että opettajani on liian lepsu.Mutta ei,biologian opettaja voisi jopa väittää vihaa minua ja lepsu hän ei todellakaan ole.Aloin vain  panikoimaan biologian ylppäreissä nähtyään, mitä on edessäni. Loppujen lopuksi, minulla oli erittäin ahdistunut olo ja unohdin kaiken mitä olin opiskellut.Aivot ikään kuin löivät tyhjää.

Kaikista eniten minua ahdistaa se,että en usko,että tulen pääsemään lääkikseen ikinä.Joissan foorumilla oli joku nainen kirjoittanut,että hän haki 4 kertaa eikä ole vieläkään päässyt. Olen yrittänyt analysoida, miksi asiani ovat näin kuin ovat ja olen tullut siihen tulokseen,että joko ongelmani lienee olevan opiskelutekniikassa tai sitten aivokapasiteetti ei vain yksinkertaisesti riitä. Itken joka päivä sen vuoksi,että pelkään epäonnistua pääsykokeessa. Varsinkin kun toi bilsakaan ei mennyt hyvin.. Luulen kanssa,että en hallitse fysiikkaa siksi,että en osaa yksinkertaisesti soveltaa lukemani asioita. Luulen,että olen ns.pänttääjä eli vaikka luen paljon en paljon osaa sen vuoksi, koska en ymmärrä,mitä lue. Kavereita, joille voisi avautua tästä ei hirveästi ole.Vihaan sitä tunnetta, vähän niin kuin kemian kokeessa oli,että olin laskenut noin 20 laskua kyseisestä asiasta, mutta kokeessa en muistanut tästä yhtikäs mitään. Aivot oli ihan lukossa. Vaikka 9 keskiarvo on ihan hyvä, on se mulla siltikin tippunut. Yläasteella olin kympin tyttö ja keskiarvo olikin lähemmäs 10. Ahdistavaa. Tiedän,että kukaan ei voi auttaa minua, mutta onko jollakin ollut vastaavaa tilannetta? Olen aivan totaalisesti kadottanut elämäniloni.Haluaisin myös kysyä,että millainen oli teidän opiskelutekniikka, kun haitte yliopistoon?Kiitos vastanneille.

[/quote] mikäli aivot raksuttaa tyhjää fysiikan ja kemian kohdalla niin unohda lääkis. Mene omia vahvuuksia kohti.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 14:40"]

hieno asenne. ja hienompaa tässä tekee se kun sanoit omaavasi vielä pari lasta. tsemppiä. näin se on , se pääsee siään jokaa uskoo itseensä

[/quote] ellei mene kaaliin fysiikka niin sitten sitä ollaan pulassa eli realistiset tavoitteet

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 01:03"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 20:08"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 18:05"]

Mulla oli lukion päästötodistus 7.8. Kirjoitin M:n paperit 1990 -luvun puolessa välissä. Lukiossa mulla ei ollut edes fysiikkaa lainkaan, luin sen myöhemmin armeijan jälkeen iltalukiossa. Lukiossa oli ihan muut suunnitelmat.

Päätin kuitenkin hakea lääkkikseen armeijan jälkeen. Luin pääsykoekirjoja pari kuukautta, en edes mitenkään kovin säntillisesti.

Pääsykokeisiinkin menin silleen lunkisti. Itse siinä pääsykoetilanteessa tajusin kun katsoin ympärilleni, että 95% näistä ihmisistä ei tule pääsemään sisään. Miksikö? Koska heidän jännitys oli liiallista. Pääsykokeiden ensimmäiset minuutit katselin vain ympärilleni muita ihmisiä. Miten he kädet täristen, hiki valuen yrittivät kirjoittaa. Mutta se näytti epätoivoiselta. Siitä muiden epätoivoisesta jännittyineisyydestä mulle itselle tuli taas itsevarmuus, että tässä salissa ei ole kovinkaan montaa, jotka tämän tilanteen klaaraa. Sen tajuttua itse kokeen tekemiseen löytyi helpottava rentous.

Pääsin sisään ja nyt 12 vuotta lääkärin työtä takana.

Eli valmistaudu hyvin. Lue. Mutta olennaista on löytää sisäinen rentous ja itseluottamus pääsykoetilanteessa. Hyvänkin valmistautumisen tuhoaa jännittämällä liikaa. Ei se ole elämän vakavain paikka. Lunkisti vaan.

Mieslääkäri

[/quote]

SE oli silloin, mutta nyt....lääkiksen kriteerit on ihan toista kuin vaikkapa 5v sitten. Eli matikkaa, matikkaa, fyssaa ja kemiaa ja sit pikkusen sitä bilsaa. Täysin väärät painotukset ja sen takia lääkäreiksi nykyään valikoituukin pääosin ihan vääränlaiset ihmiset!

[/quote]

Tuohon lisäisin kyllä sen että 1994 taisi olla kaikkein pienin sisäänottomäärä lääkkikseen, luokkaa 300-350 koko Suomessa. Nythän sisäänottomäärät lienevät jo luokkaa 600 vuodessa. Eli suhteellisesti taisi olla vielä vaikeampaa kuin nyt. En myöskään usko että pääsykokeiden rima tai vaadittavat tiedot olisivat olennaisesti muuttuneet siihen verrattuna.

Vai voiko joku kertoa mitä perustotuuksia mullistavaa tietoa kemiassa tai fysiikassa on tapahtunut 15 vuoden sisään. Eiköhän ne samat vuosikymmeniä vallineet kemian ja fysiikan laskukaavat, kaasuvakiot ja yhtälöt pidä kutinsa edelleen. En usko että fysiikan ja kemian perustan hahmottaminen olisi nykyihmiselle jotenkin vaikeampaa kuin se oli 1995.

[/quote]

Harva enää muistaa että 1990-luvun laman aikaan lääkäreitä oli työttömänä enimmillään noin 700 eli käytännössä lähes kaikki tuolloin valmistuneet joutuivat kortistoon joksikin aikaa. Jotkut lääkärit vaihtoivat kokonaan alaa kun töitä ei ollut tiedossa.

Kuntaliitto totesikin että lääkäreiden tarve on laskenut pysyvästi ja niin koulutusmääriä laskettiin pariksi vuodeksi. Hakijoita oli tuolloin paljon vähemmän kuin nykyään eli sisäänpääsy oli helpompaa. Noista ajoista koulutusmäärät ovat kaksinkertaistuneet mutta hakijoitten määrä on noussut vielä enemmän. 

Lääkäreitten määrä on noussut viimeisten vuosikymmenien aikana viidellä sadalla vuodessa. Vuonna 1990 lääkäreitä oli Suomessa 14000 kun viime vuonna määrä oli jo 27000. Runsaan koulutuksen ja talouden laskukauden jatkuessa pitkään voi käydä niin että työpaikan löytyminen ei jatkossa ole itsestään selvä lääkärillekään. Eläköityminen toki helpottaa asiaa. 

[/quote] matikkapää täytyy olla ja se kun on niin fysiikka menee siinä ihan mukavasti samaten kemia. Mitä enemmän laskuja niin sitä enemmän kuulemma poikia pääsee.

Haha, jäbät ei osaa lukee. Ap on jo päässyt sinne kouluun. 

Itsekin jännitin ekalla kerralla liikaa enkä uskonut itseeni mm siksi, että mulla oli lyhyt matikka enkä oikein tajunnut fyssaa. Kemmassa ja bilsassa olin hyvä. Toisella kerralla olin harjoitellut tosi paljon, ollut yliopistolla toisessa pääaineessa treenaamassa opiskelutaitoja, oli hyvä kaveri jonka kanssa lukea. Pääsin sisään huippupistein ja pärjäsin opinnoissa hyvin. 

Ja toki homma on vaativaa, epävarmuutta ja omien taitojen ja päätösten kyseenalaistamista muiden taholta pitää sietää. Mutta vaikka olin arka ja epävarma alkuun, kasvoin opintojen aikana ja nyt olen oikein tyytyväinen työssäni - potilaatkin ovat tykänneet. Kaikkien ei tarvitse ryhtyä myöskään supersankaripäivystäjiksi, kyllä meille vähän rauhallisemmillekin paikkoja löytyy! Tsemppiä aloittajalle opintoihin ja myös kaikille pääsykokeisiin valmistautuville, oli ala mikä tahansa. Onnea löytyy kuitenkin muualtakin kuin isoista tavoitteista - työtä se lääkärin, juristin ja insinöörinkin työ vain lopulta on. 

Ootko varmasti tehnyt matikan läksyt? Tää kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta itsellä oli matikassa ongelmia lukiossa. En siis tajunnut asioita kertaheitolla ja ikäänkuin luovutin. Sitten päätin, että nyt alan oikeasti tekemään joka päivä läksyt kunnolla ja aika nopeasti se matikka avautui. Lopulta kirjoitin melko helposti ällän matikasta.

Yliopiston tentistä pääsin läpi, kun opettelin kirjat ulkoa. Luin aivan pirusti, yksinkertaisesti PÄÄTIN että hemmetti, jos kutosen oppilas kirjoittaa matikasta ällän, niin semmonen pystyy mihin vaan. Mä luin joka päivä ja yksinkertaisesti uskoin itseeni.

Älä siis vielä luovuta. Mä uskon siihen, että kaikki on mahdollista kun jotain oikein kovasti haluaa. Pidä välivuosi ja lue niitä pääsykirjoja vaikka koko vuosi. Jos lääkis on sun suuri haaveesi, niin älä luovuta vaan tee lujasti töitä sen eteen.

Tässä muutamia vinkkejä pääsykoekeisiin, http://bluezoness.blogspot.fi/2015/03/5-vinkkia-paasykoevalmistautumiseen.html

Entäs sellainen vaihtoehto, että haet läänikseen vaikkapa Viroon tai Ruotsiin? Sinne haetaan vain todistuksen perusteella, eikä tarvitse sitten miettiä pääsykoestressiä (Suomen lääkikseen muutenkin vaikeampi päästä). Menet vuodeksi jonnekin lääkikseen valmentavaan opistoon (missä siis opiskellaan biologiaa, kemiaa, matikkaa jne), parannat niitä numeroita jotka jäi heikommiksi ja sitten haet Tarttoon tai Göteborgiin tai Uppsalaan jne. Kaikki tosi arvostettuja yliopistoja ja jos Suomeen haluat niin voit sitten hakea maisterivaiheeseen Suomeen (pitäis onnistua helposti)

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 17:35"]

Mikäs fiksaatio sinulla on tuohon lääkikseen? Maailmaa et voi pelastaa, mutta ihmisten auttaminen onnistuu kaikilta koulumenestyksestä huolimatta ja ilman akateemista tutkintoakin. Keskiarvot eivät kerro juuri mitään, eivät osaamisestasi, saati sitten potentiaalistasi olla avuksi ja hyödyksi. Punnitse uudestaan alavaihtoehtoja, lääkäri ei ole ainoa (yleis)hyödyllinen ammatti, ja suurempaa arvostusta voit saada muilla akateemisilla aloilla. Itse opiskelen yliopistossa yhteiskunnallista- ja kasvatusalaa, ja koen opiskeluni ja työni merkitykselliseksi, se on melko konkreettista akateemisuudesta huolimatta. Ps. Lukiomenestykseni oli pienellä panostuksella vain hiukan keskimääräistä parempaa, yliopistoon pääsin ensiyrittämällä, joten arvosanat papereissa eivät välttämättä määritä tulevaisuuttasi. Voit olla parhaimmillasi soveltaessa oppimaasi käytäntöön, useat pääsykokeet mittaavat vain teoreettista osaamistasi, mutta älä lannistu.

[/quote] tiedät varsin hyvin että lääkistä arvostetaan eniten eli monet haluaa lääkikseen, oikikseen, Aaltoon, valtsikkaan jotka on todella hyviä jo koulussa

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 16:54"]

Mut pelasti valmennuskurssi. Mullakin oli jotkut C:n paperit, kävin valmennuskurssin ja tadaa sisään mentiin!

[/quote] nolikin huonon paperin omaava pääsee lääkikseen, epäonnistuitko???? Antaahan se jotain osviittaa jos joku kirjoittaa luonnontieteistä kaikista laudaturit ja toinen aata ja beetä ja ceetä.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:16"]

Mäkään en nykyisellä hakusysteemillä pääse mukaan. Sen verran paljon on opeteltavaa noissa lukion oppimäärissä, kun lukiosta on vuosia ja toisekseen en ole siellä lukenut kuin pari bilsan kurssia pakollisia enemmän, kemiasta yhden pakollisen lisäksi ja fysiikasta en yhtään lisää. Matikka lyhyt.. Yksi yliopistotutkinto on takana, tosin alanvalinta meni tosi väärin. Opintotukikuukausia on jäljellä, joten hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi. :)

[/quote] muistaakseni 18 kirjaa fy-ke-bi