Lue keskustelun säännöt.
en ikinä pääse lääkikseen
20.11.2013 |
Olen tällä hetkellä lukion kolmannella ja voin sanoa suoraan,että tulevaisuus ei näytä hirveän valoisalta. Haluan auttaa ihmisiä, haluan auttaa jotenkin tätä maailmaa, mutta en usko,että se tulee onnistumaan koulumenestykselläni. Minulla on keskiarvo todistuksessa noin 9, mutta matemaattisista aineista en tajua mitään. Kirjoitin nyt biologiasta C:n, vaikkakin olin lukenut 3kk kyseiseen kokeeseen. Keskiarvoni biologiassa on päälle ysin.Joku voi nyt kommentoida tähän,että opettajani on liian lepsu.Mutta ei,biologian opettaja voisi jopa väittää vihaa minua ja lepsu hän ei todellakaan ole.Aloin vain panikoimaan biologian ylppäreissä nähtyään, mitä on edessäni. Loppujen lopuksi, minulla oli erittäin ahdistunut olo ja unohdin kaiken mitä olin opiskellut.Aivot ikään kuin löivät tyhjää.
Kaikista eniten minua ahdistaa se,että en usko,että tulen pääsemään lääkikseen ikinä.Joissan foorumilla oli joku nainen kirjoittanut,että hän haki 4 kertaa eikä ole vieläkään päässyt. Olen yrittänyt analysoida, miksi asiani ovat näin kuin ovat ja olen tullut siihen tulokseen,että joko ongelmani lienee olevan opiskelutekniikassa tai sitten aivokapasiteetti ei vain yksinkertaisesti riitä. Itken joka päivä sen vuoksi,että pelkään epäonnistua pääsykokeessa. Varsinkin kun toi bilsakaan ei mennyt hyvin.. Luulen kanssa,että en hallitse fysiikkaa siksi,että en osaa yksinkertaisesti soveltaa lukemani asioita. Luulen,että olen ns.pänttääjä eli vaikka luen paljon en paljon osaa sen vuoksi, koska en ymmärrä,mitä lue. Kavereita, joille voisi avautua tästä ei hirveästi ole.Vihaan sitä tunnetta, vähän niin kuin kemian kokeessa oli,että olin laskenut noin 20 laskua kyseisestä asiasta, mutta kokeessa en muistanut tästä yhtikäs mitään. Aivot oli ihan lukossa. Vaikka 9 keskiarvo on ihan hyvä, on se mulla siltikin tippunut. Yläasteella olin kympin tyttö ja keskiarvo olikin lähemmäs 10. Ahdistavaa. Tiedän,että kukaan ei voi auttaa minua, mutta onko jollakin ollut vastaavaa tilannetta? Olen aivan totaalisesti kadottanut elämäniloni.Haluaisin myös kysyä,että millainen oli teidän opiskelutekniikka, kun haitte yliopistoon?Kiitos vastanneille.
Kommentit (132)
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 20:00"]
Ota huomioon, että Lääkäriliitto eli lääkärit itse pitävät huolen siitä, että lääkikseen otetaan TODELLA vähän porukka sisään siihen nähden, mikä pula lääkäreistä on joissakin kunnissa. Sillä lääkärit haluavat varmistaa kovat palkkansa ja etulyöntiaseman työnantajaan ja potilaisiin nähden. Se on väärin niitä kohtaan, joilla menee pääsykoe hyvin, jotka haluaisivat lääkäreiksi, mutta joille laitetaan lappu luukulle koska aloituspaikkoja on naurettavan vähän.
[/quote]
Nii-in... Pistää miettimään, eikö täällä Suomessa muka ole kyllin fiksua ja innokasta porukkaa lääkäreiksi, kun terkkulat pitää mamulääkäreillä täyttää...
[/quote]
Lekureiden kouluttaminen on kallista. Antaa muiden maiden kouluttaa ja palkataan niita muiden kouluttamia Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 18:46"]
Ettei nro 19 vain olisi jonkun toisen alan ihminen ja pyrki vain valamaan ap:een itseluottamusta kertomuksellaan? Koska kiinnittää huomiota, että lääkiksen käynyt ihminen käyttäisi sanaa "lääkkis". Jokainen siellä opiskellut tietää varmasti opiskelleensa lääkiksessä eikä lääkkiksessä, niin monta kertaa se sana vuosien varrella tulee vastaan!
[/quote]
Jaa, kyllä mun kieli mieltää sen sanan kahdella koo:lla kirjoitettuna, lääkkis. Missä on kielipoliisin viralliset oikeinkirjoitusohjeet tämänkaltaisille sanoille. Esim kukaan muu kuin turkulainen ei kerro olevansa turuust, muille se on turusta.
Terveisin, sama mieslääkäri
[/quote]
Nämä on niin NOLOJA nämä "miehet" joiden pitää korostaa omaa sukupuoltaan jopa anonyymissa nettikeskustelussa. Ei se tuo sun kirjoituksiisi mitään lisäarvoa, että kerrot olevasi mies, tekee susta vain dorkan.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 20:24"]
vittu mitä rasisteja täällä.Olet vain kateellinen mamulääkäreille heidän kuuden tonnin palkasta! good job!
[/quote]
Mamulääkäreissä ei ole mitään vikaa. Monessa maassa valintaperusteetkin ovat sikäli järkevämmät, että saavat oikeanlaista ainesta sisää. Haastattelut, psykologiset testit ynnä muut. Suomessa ne vaaditaan hoitajilta, muttei lääkäreiltä. Onneksi sitä suomalainenkin voi lähteä ulkomaille opiskelemaan, tosin soisin sisäänottoperusteita ja -määriä harkittavan uudelleen täällä kotimaassakin.
t. 37
Suosittelen sinulle valmennuskurssia. Siellä ne asiat opetetaan.
Suosittelen myös hakeutumista nyt jollekin kuraattorille/psykologille tms, koska otat selvästi aivan turhia paineita elämäsi haastepaikoissa. Eihän ihmisarvosi tai onnellisuutesi liity opiskelupaikkaan. Rennompi suhde tavoitteisiin voi auttaa saavuttamaan ne.
Pääsin itse lääkikseen ekalta kierrokselta. En ole mikään lukija, lukion päästötodistuksessa arvosanat 6-10. Kirjoitin mukavasti kun luin niihin. Lääkiksessä sama lukemattomuus jatkui, eli läpäisin tentit pääosin kuulomuistilla lukematta. Nyt työelämässä olen joutunut opiskelemaan rutkasti jopa perusasioita ollakseni sellainen asiantuntija kuin tahdon.
Minusta jos ensisijainen kutsumus on tehdä jotain hyvää, auttaa muita tms.niin kannattaisi harkita sairaanhoitajan työtä. Lääkäri on ensisijaisesti tiedemies, joka auttaa tiedoillaan.
Lääkikseen pääse lukemalla, sairaanhoitajaksi et pääse tuolla psyykellä pääsykokeista läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin päättänyt 3-vuotiaana ryhtyä lääkäriksi. Lääkikseen pyrkiminen oli siis koko lapsuuteni ja nuoruuteni mielessäni, sellainen kaiken kulminaatiopiste. Kirjoitin E:n paperit, mutten ollut mikään haka fysiikassa tai kemiassa, vaikka ne pitkinä luinkin. Pääsykoekeväänä luin maanisesti kirjoitusten jälkeen Galenosta kaksi kuukautta kymmenisen tuntia päivässä, ja ennen pääsykoetta en nukkunut silmäystäkään, luonnollisestikaan, koska siihenastisen elämäni koko merkitys kulminoitui tuohon pääsykoepäivään. Koetilanne meni jännittäessä, ja yksinkertaisetkin kemian laskut päin prinkkalaa, koska olin keskittynyt vain lukemaan sitä kirjaa, en laskemaan lainkaan. Yllättäen en päässyt sisään, tosin ei minun ja viimeisen hyväksytyn väliin tainnut jäädä kuin kymmenisen hakijaa.
Pidin välivuoden ja kävin töissä. Kävin lukion kemian kurssit iltalukiossa uudestaan. Pitkin vuotta laskeskelin muutaman fysiikan tai kemian laskun päivässä, ja pidin kaikki kertyneet lomani ja vähän palkatontakin ennen pääsykoetta, yhteensä ehkä viitisen viikkoa. Luin aamupäivän 3-4h teoriaa ja iltapäivällä saman määrän laskin erilaisia laskuja. Valmennuskurssia en käynyt, mutta valmennuskurssin materiaalit olivat käytössäni (kopsasin kaverilta). Kas kummaa, vajaasta tuhannesta hakijasta olin 7. paras.
Vaikka kertaus on opintojen äiti, uskon, että tuo tokan kerran huomattavasti järkevämpi opiskelutekniikkani johti menestymiseen pääsykokeissa. Jotenkin viestistäsi tunnistan itseni, koska ainakin itselläni oli nimenomaan abikeväänä aivan epärealistisen kiihkoinen suhtautuminen pyrkimiseen. Yrittäminen kannattaa, nyt en voisi tyytyväisempi alavalintaani olla (vaikka tk-työ välillä suoranaisesti vituttaakin, mutta koitan muistaa sen, miksi ja miten paljon alun perin olen alalle halunnut).
Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 18:46"]
Ettei nro 19 vain olisi jonkun toisen alan ihminen ja pyrki vain valamaan ap:een itseluottamusta kertomuksellaan? Koska kiinnittää huomiota, että lääkiksen käynyt ihminen käyttäisi sanaa "lääkkis". Jokainen siellä opiskellut tietää varmasti opiskelleensa lääkiksessä eikä lääkkiksessä, niin monta kertaa se sana vuosien varrella tulee vastaan!
[/quote]
Jaa, kyllä mun kieli mieltää sen sanan kahdella koo:lla kirjoitettuna, lääkkis. Missä on kielipoliisin viralliset oikeinkirjoitusohjeet tämänkaltaisille sanoille. Esim kukaan muu kuin turkulainen ei kerro olevansa turuust, muille se on turusta.
Terveisin, sama mieslääkäri
[/quote]
Nämä on niin NOLOJA nämä "miehet" joiden pitää korostaa omaa sukupuoltaan jopa anonyymissa nettikeskustelussa. Ei se tuo sun kirjoituksiisi mitään lisäarvoa, että kerrot olevasi mies, tekee susta vain dorkan.
[/quote]
Rauhoitu viimeisen kommentin kirjoittaja. Sillä mitä mieltä olet kirjoituksestani ei ole mitään väliä. Sensijaan outoa että otat tuonkin kommentin niin agressiivisesti vastaan. Tekee sinusta dorkan. PMS:ssää..?? Vai hermostuitko jostakin muusta.. Ehkä et ole itse päässyt opiskelemaan haluamaasi alaa..? Relaa
sama mieslääkäri (en suoranaisesti korosta olevani mies, toisaalta onko mahdottoman väärin asia mainita).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 20:08"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 18:05"]
Mulla oli lukion päästötodistus 7.8. Kirjoitin M:n paperit 1990 -luvun puolessa välissä. Lukiossa mulla ei ollut edes fysiikkaa lainkaan, luin sen myöhemmin armeijan jälkeen iltalukiossa. Lukiossa oli ihan muut suunnitelmat.
Päätin kuitenkin hakea lääkkikseen armeijan jälkeen. Luin pääsykoekirjoja pari kuukautta, en edes mitenkään kovin säntillisesti.
Pääsykokeisiinkin menin silleen lunkisti. Itse siinä pääsykoetilanteessa tajusin kun katsoin ympärilleni, että 95% näistä ihmisistä ei tule pääsemään sisään. Miksikö? Koska heidän jännitys oli liiallista. Pääsykokeiden ensimmäiset minuutit katselin vain ympärilleni muita ihmisiä. Miten he kädet täristen, hiki valuen yrittivät kirjoittaa. Mutta se näytti epätoivoiselta. Siitä muiden epätoivoisesta jännittyineisyydestä mulle itselle tuli taas itsevarmuus, että tässä salissa ei ole kovinkaan montaa, jotka tämän tilanteen klaaraa. Sen tajuttua itse kokeen tekemiseen löytyi helpottava rentous.
Pääsin sisään ja nyt 12 vuotta lääkärin työtä takana.
Eli valmistaudu hyvin. Lue. Mutta olennaista on löytää sisäinen rentous ja itseluottamus pääsykoetilanteessa. Hyvänkin valmistautumisen tuhoaa jännittämällä liikaa. Ei se ole elämän vakavain paikka. Lunkisti vaan.
Mieslääkäri
[/quote]
SE oli silloin, mutta nyt....lääkiksen kriteerit on ihan toista kuin vaikkapa 5v sitten. Eli matikkaa, matikkaa, fyssaa ja kemiaa ja sit pikkusen sitä bilsaa. Täysin väärät painotukset ja sen takia lääkäreiksi nykyään valikoituukin pääosin ihan vääränlaiset ihmiset!
[/quote]
Suomi on demokraattinen maa. Jokaisella kansalaisella on mahdollisuus pyrkiä lääKKikseen. Ei muuta kuin persettä penkkin ja lukemaan pääsykokeisiin. Turha inistä jos itse ei pääse sisään, että väärät ihmiset pääsee.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 20:24"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 19:14"]
hei ihmiset älkää jaksatko selittää jtn shittii siit et sopiiko aloittaja lääkikseen vai ei. Ette tunne häntä. Tiiän jtn tyyppejä jotka on lääkikses ja voi kulkaa eivät ole iha tasapainossa nekää.Yks sairastaa bulimiaa yms.Mut hei sulle tsemppiii!hoida henkine puoli kuntoo ni eiköhä kaikki järjesty ;)
[/quote]
Kamalaa milla tavalla Suomessa valitaan opiskelijat laakikseen. Pelkilla akateemisilla perusteilla! Taalla Briteissa valintaprosessiin kuuluu pakollinen hoitoalan tyon tai vapaaehtoistyon tekeminen ja tyoharjoittelu sairaalassa tai laakarin vastaanotolla (tarkkailuluonteinen, istut siella hoitotilanteessa ja laakari perehdyttaa tyon kuvaan). Tasta saa konkreettisen kuvan siita minkalaista tyo on. Taman jalkeen haastattelu missa nahdaan onko hakija taysipainen ja minkalaiset on sosiaaliset taidot ja kommunikaatiotaidot. Siina karsiutuu moni alalle sopimaton.
Menee nyt aika paljon aiheen vieresta mutta en malttanut olla kirjoittamatta. Jutuista paatellen Suomessa on paljon laakareita joilla on tosi huono kyky kommunikoida ja kohdata potilaan ja laheistensa emotionaaliset tarpeet sun muut asiat mitka eivat ole pelkkaa somaattisen sairauden hoitoa. Taalla olen tavannut ainoastaan sympaattisia, empaattisia laakareita jotka osaavat hoitaa tyonsa todella hienosti.
[/quote]
tottahan tämä on. Suomessa lääkikseen ei ole soveltuvuushaastattelua. Se on tosi kummallista, koska aivan kaikille muille sosiaali ja terveysaloille on tiukat seulat. Ja näkeehän sen monista lääkäreistä. Kympin tyttöjen ja poikien keskuudessa vallitsee osin edelleen perinteinen "oikis vai lääkis" asetelma, eli statuskysymys joillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin melkein kympin suorittajatyttö koulussa. En kuitenkaan ikinä suunnitellut jatkavani lääketieteelliseen siksi, että suoriuduin koulussa hyvin. En tuntenut olevani tarpeeksi vahva henkisesti. Ja hyvä niin. Maailmaa voi (koittaa) parantaa niin monella muullakin tapaa. On tervettä järkeä tajuta ja ymmärtää omat vahvuutensa sekä heikkoutensa - olet ihan ok ihminen, olet sitten lekuri tai et, et ole huonompi taikka parempi.
Lääkiksen pääsykoe on pientä verrattuna siihen mitä työ on ammatissa. Jos et pääse sisään, tuskin pystyisit olemaan pätevä lääkäri. Ammatissa pitää hallita järkyttävä määrä tietoa, koska olet vastuussa ihmishengistä. Jos ei riitä hermoja ja osaamista tentin vertaa, niin tuskin ansaitsen mahdollisuutta kouluttautua. Karua mutta totta. Vaikka tekisit lääkärinä "vain" tk-keikkaa, reseptejä mummoille näin kärjistettynä,niin siinäkin on paljon mahdollisuuksia mokata ja pahasti (päällekkäislääkitykset jne.)Saatat olla vastuussa jonkun äidin/siskon/puolison/lapsen hengestä tai pitkäaikaisesta haitasta.
Jos olet noin heikko henkisesti, mitä nyt annat olettaa, niin ala ei taida olla sulle :( Mitä jos työssä teet heti mokan, itketkö silloinkin paniikissa? En haluaisi kuulostaa ilkeeltä mutta taidat ottaa lääkiksen jollain lailla haasteena, et ehkä halua koko alalle mutta kympin tyttönä olet tainnut ohjata itsesi tähän. Olisiko joku muu ala sopiva? Jos kuitenkin päätät yrittää, niin rauhoita itsesi ja tutki tarkkaan omia kiinnostuksen kohteita.
T:kandi jonka pitäisi lukea vielä vähän tenttiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 17:24"]
Haluan auttaa ihmisiä, haluan auttaa jotenkin tätä maailmaa
[/quote]
Linnunpaskaa. Lääkiksen suosio kasvaa vuosi vuodelta, kun halutaan rahaa ja statusta suht helposti. Sehän on toki ihan okei, mutta jeesustelut voisitte jättää pois.
Mäkään en nykyisellä hakusysteemillä pääse mukaan. Sen verran paljon on opeteltavaa noissa lukion oppimäärissä, kun lukiosta on vuosia ja toisekseen en ole siellä lukenut kuin pari bilsan kurssia pakollisia enemmän, kemiasta yhden pakollisen lisäksi ja fysiikasta en yhtään lisää. Matikka lyhyt.. Yksi yliopistotutkinto on takana, tosin alanvalinta meni tosi väärin. Opintotukikuukausia on jäljellä, joten hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisitko 48 mikä oli se pohjimmainen motivaatiosi alalle? Vai riittikö se, että pystyit näyttämään kykeneväsi pääsemään tiedekuntaan sisälle?
Tuntuu, että hyvin useilla motivaationa on kuviteltu status ja palkkaus - aikuisten oikeasti arkityö onkin sitten usein mitä on ja unohdetaan ketä varten ammattissa oikeasti ollaan.
En tajua miksi noinkin aidosti tärkeälle alalle pitäisi tunkea, jos ei pysty antamaan täysipainoista ja - päistä panosta.
(Tulee mieleen ne niin monet blogitytöt oikeustieteen opintoineen...)
Täytyy olla matematiikassa, kemiassa, fysiikassa ja biologiassa todella hyvä, koulussa kymppejä ja ysejä ja pääsykokeisiin päntättävä tosissaan.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:08"]
Lääkiksen pääsykoe on pientä verrattuna siihen mitä työ on ammatissa.
[/quote]
Tarkoitit kai sitä, että pääsykokeessa on kilpailua, mutta itse ammatissa ei senkään vertaa. Riittää kun rimaa hipoen suoritat koulun, etkä nyt ihan typerimpiä väärinkäytöksiä tai oho pistin sitä vahingossa silmään -tyyppisiä virheitä tee, niin voit valita duunisi.
Suuressa viisaudessaan päättäjät ovat rakentaneet tilanteen, jossa lääkäreillä ei ole minkäänlaista kilpailua tai painetta olla hyvä. Senpä takia hoito ja palvelu onkin niin surkeaa nykyisin.
Turha edes haaveilla lääkiksestä jos on suorittanut vaan pakolliset kuviot lukiossa ja lyhyen matematiikan.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 20:08"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 18:05"]
Mulla oli lukion päästötodistus 7.8. Kirjoitin M:n paperit 1990 -luvun puolessa välissä. Lukiossa mulla ei ollut edes fysiikkaa lainkaan, luin sen myöhemmin armeijan jälkeen iltalukiossa. Lukiossa oli ihan muut suunnitelmat.
Päätin kuitenkin hakea lääkkikseen armeijan jälkeen. Luin pääsykoekirjoja pari kuukautta, en edes mitenkään kovin säntillisesti.
Pääsykokeisiinkin menin silleen lunkisti. Itse siinä pääsykoetilanteessa tajusin kun katsoin ympärilleni, että 95% näistä ihmisistä ei tule pääsemään sisään. Miksikö? Koska heidän jännitys oli liiallista. Pääsykokeiden ensimmäiset minuutit katselin vain ympärilleni muita ihmisiä. Miten he kädet täristen, hiki valuen yrittivät kirjoittaa. Mutta se näytti epätoivoiselta. Siitä muiden epätoivoisesta jännittyineisyydestä mulle itselle tuli taas itsevarmuus, että tässä salissa ei ole kovinkaan montaa, jotka tämän tilanteen klaaraa. Sen tajuttua itse kokeen tekemiseen löytyi helpottava rentous.
Pääsin sisään ja nyt 12 vuotta lääkärin työtä takana.
Eli valmistaudu hyvin. Lue. Mutta olennaista on löytää sisäinen rentous ja itseluottamus pääsykoetilanteessa. Hyvänkin valmistautumisen tuhoaa jännittämällä liikaa. Ei se ole elämän vakavain paikka. Lunkisti vaan.
Mieslääkäri
[/quote]
SE oli silloin, mutta nyt....lääkiksen kriteerit on ihan toista kuin vaikkapa 5v sitten. Eli matikkaa, matikkaa, fyssaa ja kemiaa ja sit pikkusen sitä bilsaa. Täysin väärät painotukset ja sen takia lääkäreiksi nykyään valikoituukin pääosin ihan vääränlaiset ihmiset!
[/quote]
Tuohon lisäisin kyllä sen että 1994 taisi olla kaikkein pienin sisäänottomäärä lääkkikseen, luokkaa 300-350 koko Suomessa. Nythän sisäänottomäärät lienevät jo luokkaa 600 vuodessa. Eli suhteellisesti taisi olla vielä vaikeampaa kuin nyt. En myöskään usko että pääsykokeiden rima tai vaadittavat tiedot olisivat olennaisesti muuttuneet siihen verrattuna.
Vai voiko joku kertoa mitä perustotuuksia mullistavaa tietoa kemiassa tai fysiikassa on tapahtunut 15 vuoden sisään. Eiköhän ne samat vuosikymmeniä vallineet kemian ja fysiikan laskukaavat, kaasuvakiot ja yhtälöt pidä kutinsa edelleen. En usko että fysiikan ja kemian perustan hahmottaminen olisi nykyihmiselle jotenkin vaikeampaa kuin se oli 1995.
Lääkärin ammattiin kasvaa. Vaikka APtä lukiolaisena opinnot vähän ahdistaisivat niin ei se lääkärin uraa estä. Tietäisitte vain millaisia henkisiä ongelmia osalla lääkäreistäkin on niin ette sanoisi yhtään mitään. Pieni kokeissa panikoiminen ja jännitys ei vielä edes ole minkäänlainen ongelma ja se paranee itsekseen jos AP oppii paremman oppimistekniikan.
Toisekseen joku kokeissa jännittäminen ja huonot arvosanat eivät tarkoita sitä, että aplla ei olisi hermoja hoitaa vaikka pahasti sairasta potilasta. Ja on ihan skeidaa, että ei muka pääsisi sairaanhoitajaksi kun muka jäisi psykologisista testeista kiinni.
Ap on varmaan suuren osan ajasta ihan normaali tyttö, jota vain tulevaisuus ahdistaa mutta ahdistus ei kuitenkaan näy mitenkään päällepäin sen enempää kuin muillakaan. Sellainen ongelma ei missään testeissä näy normaalilla älykkyysosamäärällä varustellulla jos ei sitten itse päätä alkaa avautumaan kaikista ongelmistaan kun kysytään. Valehtelu on sallittua.
Ilkeät kommentoijat ovat todennäköisesti niitä, joilla oma elämä on mennyt todella heikosti. Vaikea kuvitella, että kukaan korkeasti koulutettu akateeminen jostain arvostetusta yliopistosta heittelisi tuollaisia naurettavia väittämiä.
Tsemppiä
Ei lääkäreillä ole huonoa empaattisuuskykyä vaan ovat epävarmoja ja kärsivät samanlaisista ongelmista vähän niin kuin mekin, ei lääkärit.Jotkut saattavat unohtaa että ei ne lääkärit oo mitään yliluonnollisia olentoja vaan tavallisia ihmisiä.