Lue keskustelun säännöt.
Uusi yritys miehen kanssa vuoden asumiseron jälkeen?
19.11.2013 |
"Lyhyesti": ollaan asuttu yli vuosi eri asunnoissa. Meillä on kaksi lasta. Avioeron 2. paperia ei ole vielä laitettu menemään. Ero johtui alunperin siitä, että mulla tuli kuppi täyteen.
Mies uhkaili "yksiön hankkimisella", haukkui, nälvi, kaikki mitä tein oli väärin, ei osallistunut mihinkään _mihinkään_ perheen juttuihin. En nyt sen isommin erottele yksityiskohtia esim. toisen lapsen synnytyksessä oli hiprakassa (tai no - mun mielestä kännissä) ja lapsi syntyi siis lasketun ajan jälkeen! Näitä juttuja on vaikka ja kuinka... Mies on sellainen murheenkivireki, joka vatvoo päässään ihan kaikkea joka päin ja ammentaa pahan olon ympärilleen. Mut toisaalta - ihan tavallinen mies kumminkin, ei mikään "juoppohullu" tai muuta. Hoisi kaikki meidän raha-asiat ja on "jämpti" luonteltaan.
No, minä taas olin hiljaa - vihjailin, että tee nyt jotain, osallistu. Mutta en räjähtänyt. En suuttunut. OIin vaan hiljaa ja patosin. Sitten sain sanottua, että haluan eron. Ja sitten kävin toimeen ja hankin asunnon.
Käytiin kyllä asumiseron jälkeen vielä perheneuvolassa ja yritettiin availla solmuja. Mä en vaan pystynyt siihen touhuun. Kaikki kaivelu tuntui vievän vaan taaksepäin ja teki olosta kurjemman. Olin vain niin huojentunut, kun olin vihdoin tehnyt niinkuin oma pää sanoo. Viime jouluna kutsuin miehen syömään (ajattelin, että olisi kiva olla perheenä) ja joulu päättyi katastrofiin. Silloin "päätin" että tämä oli tässä. En tosin taaskaan puhunut miehelle mitään. Puhisin vain sisäisesti. Keväällä käytiin vielä perheneuvolassa, mutta olin jo aika päätöksestä horjumaton tuolloin. Sanoinkin siitä, mutta kun olen vähän arka, niin se oli semmoista kiertelyä...
Keväällä myös tapasin miehen, johon ihastuin. Kesällä ja nyt syksyllä on tapailtu ja olo on ollut hyvä. Uusperhekuviot alkoi kuitenkin ahdistamaan. Ajatus siitä, että lapsilla on kaksi kotia tuntui pahalta. No, otin vielä uudestaan nyt syksyllä "ex-miehen" kanssa puheeksi, että pitäisi ne paperit kirjoittaa ja toisaalta tuntuu kurjalta rikkoa ydinperhe. Mies sanoi, että hän on muuttunut ja ymmärtänyt kuinka perseestä on ollut. Sanoi, ettei voi kelloa vääntää taaksepäin, mutta haluaisi yrittää. Ei haluaisi että mä kokoajan vaan mietin menneitä ja että rakastaa vielä minua. Kertoi, että kaikenlaisia "känniämmiä" (käytti tuota sanaa... yök) on hänellä kesällä ollut, mutta ei sen kummempaa. Minä kerroin omasta alkaneesta suhteestani, joka oli hänen mielestään tietysti ihan väärin, koska oli tunteita mukana. Oli sitä mieltä, että en ole mitään enää pitkään aikaan työstänyt meidän välillä, mutta että olisi valmis antamaan mulle kaiken anteeksi... Siis sen, että olin jo keväällä miehen tavannut. Ehkä se oli tottakin, mutta ei kyllä johtunut omasta mielestäni uudesta miehestä.
Mitä ihmettä pitäisi ajatella? Olenko ihan hullu, kun edes harkitsen jatkamista? Ahdistaa ajatus siitä, että jatkaisi miehen kanssa. Mutta se on lasten isä. Ei koteja saisi hepposesti rikkoa. Jos nyt palaamme yhteen, niin sitten en enää eroa vaikka mitä kävisi - se olisi tupla kurjuus lapsille. Ahdistaa ihan hulluna ajatus paluusta. Tiedän, että varmaan pystyisin työstämään jonkunlaisen parisuhteen meille, jos oikein kovasti yrittäisin. Mutta mitäpä jos se ei ole yhtään muuttunut? Mun mielestä kuitenkin edelleen dokaa liikaa (en itsekään ole mikään absolutisti). Mutta dokailuunkin löytyy kuulemma syy meidän kariutuneesta liitosta.
Auttakaa. En halua tehdä uusia virheitä, mutta haluaisin korjata jos korjattavaa löytyy...
Kommentit (62)
Ei kannata palata yhteen. Et vaikuta edes yhtään pitävän miehestä, rakkaudesta puhumattakaan. Lapsien takia väkisin yhdessäpysyminen ei ole heitäkään kohtaan järkevä teko, jos perhe-elämä miehen kanssa tuntuu sulle ahdistavalta!
Sulla on oikeus surra, jos se tuntuu "epäonnistumiselta" että valitsit väärän miehen ja sitä, että lapset ei saa perintäistä perhettä. Kyllä siitä yli pääsee ja jokainen tekee virhearviointeja, ei se susta tee huonoa ihmistä ja äitiä. Monet lapset on onnellisia ja tasapainoisia uusperheissäkin, vaikka ne kuviot vähän enemmän vaatiikin.
Sulle voisi olla hyväksi olla vähän yksinkin eron jälkeen, tutustua itseesi, oppia pitämään puolesi (olet arka ja taivut toisten painostuksen edessä). Seuraavassa suhteessa kannattaa keskittyä kommunikoinnin kehittämiseen, kun sulla on ollut vaikeuksia kertoa toiselle, jos joku painaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpa taas kaikki kaunaiset ja riidoissa eronneet täällä kilvan usuttamassa aloittajaa tekemään saman, kuin minkä itse ovat tehneet.
Suhtaudu siis hyvin kriittisesti kaikkeen, mitä sulle täällä vastataan.
Pariskunnat tekee usein lastensa kannalta peruuttamattomia virheitä, jos luovuttavat liian helpolla. Sinä olet alkanut ajatella asiaa myös lasten ja ydinperheen kannalta. Se alkaa olla harvinaista nykyään tässä "minäminä" yhteiskunnassa.
Aina kannattaa vielä yrittää, jos on vielä vähänkin tunteita jäljellä. Ihan jo lastenkin tähden se kannattaa. Ei tuo sun mies niin kauheelta vaikuta ja ihminen - miehetkin voi muutua.
Alkakaa tapailla miehesi kanssa uudelleen ja katsokaa pikkuhiljaa, mille se tuntuu. Kuunnelkaa myös lapsia, sillä lopullinen ero ei ole vain teidän kahden asia. Voimia ja viisautta.
Miksette voisi kokeilla jatkoa erillään asuen? Minäkään en kannusta eroamaan lopullisesti, mutta sitten jos yritetään, yritetään kunnolla, eli silloin muut suhteen saavat jäädä, muuten kokeilu on turha. Ydinperhe on ydinperhe, ja se on sitten ainiaaksi menetetty, jos kerran sen rikkoo. MUTTA alkoholin väärinkäyttö ei kuulu lapsiperheeseen, joten miehen pitää valita, joko alkoholi tai sinä. Ja sinäkin voisit sitä käyttöä vähentää tukeaksesi häntä.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 09:42"]
Jos aiotte yrittää vielä, niin et saa pitää enää asioita sisälläsi hammasta purren. Olen samanlainen kuin sinä, että mieluummin hiljenen kuin "aiheutan riitaa" tai "nalkutan" mutta pahasta olosta kertyy sellainen möykky sisälle ettei se tee hyvää. Pahimmassa tapauksessa se purkautuu hallitsemattomasti esiin eikä jälki ole sitten kaunista. Olen pakottanut itseni avautumaan ja kertomaan hankalistakin asioista ja se oikeasti puhdistaa ilmaa.
Mutta tätä voit toteuttaa sitten vaikka seuraavassa suhteessasi. Ei ole kovin rohkaisevaa, jos mies lupailee muttei pysty pysymään alkoholista erossa edes viikonlopun yli. Ahdistuksesi kertoo jo siitä ettet itsekään usko tulevaisuuteenne. Luottamus on mennyt eikä hän ole ansainnut sitä takaisin.
Usko itseesi!
[/quote]
kiitos!
Uskon, että on olemassa tulevaisuus, jossa olen onnellinen sellaisena kuin olen ja myös ihmiset ympärillä ovat onnellisia arjen pienistä iloista.
Luulen, että tiedän jo mitä tehdä ilman sen kummempia testailuja tai kikkailuja. Jospa aloittaisi suunsa avaamalla. Kirjoitan itselleni vaikka valmiit vuorosanat, niin en jää jalkoihin.
ne alkavat varmaan jotenkin näillä sanoilla : "minä en näe itseäni ja ihmisiä ympärilläni onnellisina parisuhteessamme..." Ja loppuvat "vanhemmuuteen olen sitoutunut ja autan aina kun kykenen, mutta rakastavaa kumppania sulle en voi tarjota - mitä sinä oikeastaan minusta haluat?"
ja toki vähän vähemmän mahtipontisesti.
En mä taida pystyä enää tähän liittoon. Tuntuu niin pahalta tää yrittäminen. Ihan kuin eläisi ja katselisi jonkun toisen elämää. Päässä miettii vaan, että "ei tää mua voi koskea".
AP - sekopää
Vaikutat todella vastuuntuntoiselta ihmiseltä, mutta nyt taitaa olla se tilanne, että liika vastuunkanto on pahasta. Päästä irti ajatuksesta, että vain ydinperhe voi olla hyvä lapsille. Älä pilaa pitempään elämääsi tuon miehen kanssa. Onhan se hienoa, että asumuseronne aikana mies on tajunnut arvosi, mutta hän ei siltikään ole tajunnut omaa puuttellisuuttaan. Hän todella taitaa luulla, että palattuanne yhteen hän voi jatkaa kuin aikaisemminkin, ja sinä korjaat jäljet - kuten aina ennenkin. Luota omiin tuntemuksiisi, ahdistus ja vieraantuminen omasta elämästä tuntuntuvat pahoilta merkeiltä. Mitä tapahtuu lapsillesi, jos esimerkiksi masennut pahasti kurjassa liitossa? Varsinkin, kun aloitettuasi uudelleen miehen kanssa et enää aio antaa itsellesi lupaa erota kurjasta suhteesta, tuli mitä tuli. Tuo väkivaltaisuus - olithan se sinä, ap, joka kirjoitit, että mies on joskus sinua heittänyt jollakin esineellä. Kyllähän tiedät, että väkivaltaisuudella on hyvin usein tapana lisääntyä ja pahentua?
Itse olen toistaiseksi ainakin ydinperheen äiti, mutta aikoinani seurasin vierestä veljeni ensimmäistä liittoa, jossa oli riitoja ja jonkin verran väkivaltaisuutta. Veli ja silloinen vaimo erosivat, yrittivät uudelleen, ja lopulta erosivat lopullisesti. Olimme kaikki helpottuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jotakuta kiinnostaa, niin lyhyt statustieto: pyysin miestä mukaan erääseen juhlaan, joka oli tänään. Lähti mukaan. Kovasti tässä nyt tänäänkin pyörinyt luonani... mutta ei tästä kyllä taida enää tulla parisuhdetta. Kyllä kokoajan vahvistuu ajatus, että jos nyt palataan yhteen, niin aika lailla saa hammasta purra.
En vielä luovuta. Katsotaan miltä tuntuu viikon päästä.
AP
Voittehan te seurustella ilman yhdessä asumista. Katsoa että toimiiko homma vai ei. En muuttaisi heti yhteen, haluaisin jotain deittailuaikaa ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihan aikuisten oikeasti miksi ihmeessä yrität jatkaa tuon vätyksen kanssa ?
Kannatan ehdottomasti ydinperhettä noin yleisesti.
Minkä mallin annat lapsillesi?
Todellakin yrität vielä lastesi isän kanssa. Itsekin palasin eron jälkeen mieheni kanssa yhteen, ja kyllä se oli oikea ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai yrität lastesu isän kanssa uudelleen. Itsekin eron jälkeen palasin mieheni luokse ja ero auttoi meitä käsittelemään asioita paremmin.
Yön yli nukuttu ja alkaa kaivertaa kauhea ikävä sitä toista kohtaamaani miestä kohti. :( . Yritän puskea sen sivuun. iskostui mieleen, että exä on siinä oikeassa, että pitäisi tässä alkaa jotain läheisyyttäkin jossain vaiheessa olemaan. en tiedä pystynkö, kun ei tunne mitään halua läheisyyteen saati seksiin...
Kiitos kun jaksatte vastailla. Ystäväni totesi muuten minulle, että hienoa kun yrität, mutta muista osata myös luovuttaa. Purskahdin itkuun, kun kysyi mitä mulle kuuluu. Ei muuten ole exä tuota multa tainnut kertaakaan kysyä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap jos exäsi olisi oikeasti muuttunut niin olisit sen jo huomannut. Kirjoituksistasi päätellen exäsi haluaa sinun kanssasi sänkyyn, haluaa sinut laittamaan ruokaa ja hoitamaan lapset ja viikonloppuisin hän haluaa jatkaa vapaata nuoren kännäys elämää. Ja muutenkin olisi kätevää kun tiomit äitinä sekä lapsille että hänelle plus sitten viihdytät miehen sängyssä tarvittaessa.
Jos nyt aloitat miehesi kanssa niin uusi suhteesi loppuu. Lapsete tottuvat että vanhemmat ovatkin yhdessä. Ja sitten kun eroatte uudelleen on se lapsille tosi kurja juttu. Jos taas jäätte yhteen annat lapsille hienon kuvan perhe-elämästä jossa miehellä on oikeus kännätä ja mennä viikonloput mielensä mukaan ja nainen toimii "äitinä" miehellekkin hoitaen ja huolehtien kodin.
Käsi sydämelle ap. Millaisen puolison haluaisit tyttäresi valitsevan ? Samanlaisen kuin tämä ex ? Siihen kannustat jos menette uudestaan yhteen. Entä miten haluaisit poikasi käyttäytyvän aikanaan omassa suhteessaan ? Juovan kuten isänsä nyt ? Vaikka ydinperhe on tosi tärkeä eikä sitä saa heppoisesti rikkoa niin kirjoitustesi perusteella veikkaisin että lapsille on vahingollisempaa jos palaatte yhteen mitä se että nyt eroatte oikeasti.
Jos mies on mielestään muuttunut niin miten hän selittää
- Jatkuvan kännäyksen ?
- Känniämmät ?
- Missä se muutos NÄKYY ?
Nyt mies on todennäköisesti "parhaillaan" kun pyrkii takaisin luoksesi. Jos tuo sohvalla makoilu oli sitä "parastaan" niin ei oikein vakuuta.
Miksi pilata lasten elämä alkoholistin kanssa ?
Exä on muuten 40 jo, että ei ihan teini. Ihan yksityiskohtana vaan.
45: kiitos herättelyistä. Ehkä tuo alkoholisti on vähän liioiteltu termi... mutta joo, varmasti viestissäsi on ajateltavaa. Lapsille tämän käsittely toisen kerran olisi ihan liikaa. En missään nimessä halua niin käyvän.
Olemme molemmat samoissa häissä ensivkoloppuna ilman lapsia. olisiko teistä kohtuutonta pyytää miestä ottamaan kohtuudella vain muutaman? Itse olen jo lupautunut hakemaan häiden jälkeen aamulla lapset miehen vanhemmilta.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mitä toivon lapsilleni: että ovat onnellisia ja tekevät ympärillään olevat onnellisiksi.
yritän lopettaa tän vässyköinnin :D (nyt nainen, ryhdistäydy!!!)
AP
Ei. Hyvin yksinkertaista. Olet jo kerran pystynyt eroamaan, ihan turha sotkea lasten tai kenenkään päätä millään soutamisella ja huopaamisella. Mies ei ole muuttunut, suhteenne ei ole muuttunut, hyvä puoli on se, että miehen on pakko olla isä ja olla vastuussa lapsista, kun tapaa niitä ilman sinua. Monet täydet hunsvotit ovat oikeasti isiä vasta eron jälkeen, kun vastuuta ei voi kaataa äidin niskaan vaan on kanssa OLTAVA omien lastensa kanssa. Ero on siis myös lasten kannalta vain hyvä asia. Pidä siitä kiinni. Kaikki ovat onnellisempia.
Yksi vaihtoehto on pyytää miestä olemaan juomatta noissa häissä kokeeksi. Jos mies ilmoittaa että pilaat häät näin ym niin eikö se kerro jo jotain siitä kuinka tärkeää alkoholi on hänelle ? Toisaalta jos hän on juomatta niin olettaako pääsevänsä sinun sänkyysi "palkinnoksi". Itse saattaisin tuossa tilanteessa kokeeksi kysyä josko mies voisi olla juomatta (tai olisimme molemmat juomatta) noissa häissä. Todennäköisemmin en vaivautuisi jos miehen taso on tuo vaan tekisin selvän pesäeron.
Alkoholisti on vahvasti sanottu mutta minusta on todella outo ajatus että tuossa iässä juotaisiin joka viikko känniin tai jopa useamman kerran viikossa. Minusta se ei kuulosta normaalilta mitä seuraan sukua ja tuttaviani. Ja tosiaan se että "syy" juomiseen on muissa.
Tee mitä teet mutta pidä huoli ettet tule raskaaksi eksällesi ja mieluiten pidä lapset erossa teidän virityksistä etteivät joudu taas pettymään kun luulevat teidän palanneen yhteen.
Jossain vaiheessa taisit kirjoittaa että mies perusteli tekemiään tyhmyyksiä sillä kun olette erossa ja se on niin kauheaa tai jotain. Siinäkin minulla soi hälytyskellot kun mies ei ota vastuuta tekemisistään vaan aina "joku muu" antaa syyn juoda ym.
Känniämmän kanssa on tasoisessaan seurassa.
Sinun kanssasi on alemmuuden tunne ja preferenssit hukassa.
Lapsillakin parempi näin, kun näkevät sinun olevan onnellinen.
Vedä johtopäätökset ja eroa :)
Onnellisempaa loppuelämää!
Olet jo eroamalla tehnyt lapsillesi hyvää: isänsä JOUTUU olemaan heidän kanssaan, omilla ehdoillaan ilman sitä että olet siinä läsnä.
Itse olen eronnut myös ajatuksella, että tämä on nyt saatava poikki mutta ehkä tulevaisuudessa vielä palaamme yhteen. Emme muuten palaa. Ota tarpeeksi etäisyyttä tuohon tilanteeseen, niin näet että miehesi on alkoholiongelmainen.
Ja nuo osaavat puhua, ihan oikeasti. Minä näen täältä ruudun takaa mitä mies ajaa takaa: elämä on kalliimpaa yksin, siihen ryyppäämiseen ei jää rahaa, joutuu itse pesemään pyykit ja ostamaan vessapaperin.
Känniämmiä ihmettelen, vaikuttavat ihan fiksuilta naisilta jotka eivät tuollaisen kanssa enempään ryhdy tai sitten niin luokattomia, ettei eksäsikään niitä huoli.
Ja se painostaa sua seksiin jo nyt! Järkisyillä! Että pitäisi edetä suhteessa, vaikka sinusta tuntuu yhä siltä että ei pidä.
Täällä on niitä, jotka sanovat että pitää palata yhteen. Kyllä, JOS MOLEMMAT ovat valmiita yrittämään. Itse pysyin miehen kanssa yhdessä ja yritin, yritin ja yritin kunnes en enää jaksanut. Ja mies ihmetteli, että mikä nyt ykskaks tuli.
Ison virheen teet, jos palaatte yhteen, anna menneiden olla, ja nokka kohti uusia tuulia!
[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 22:13"]
Hei!
Itse muutin avoliitosta pois viime kesänä. Meillä on yksi lapsi. Miehen alkoholinkäyttö oli suuri syy.; välillä ei juo, ja välillä sitten liikaakin.
Yhteinen talo oli, edelleenkin, vaikka olen jo muuttanut.
En kuitenkaan voi palata takaisin, enkä halua.
Olemme melko hyvissä väleissä ja hän viettää aikaa lapsen kanssakin.
Hän ei ole pyytänyt minua takaisin ja varmastikin tietää, etten halua.
Uusia kumppaneita ei ole, mistään toisten deittailuista ei olla puhuttu,eli kumpikaan ei tiedä, onko ollut jotain sutinaa.
Joka tapauksessa minulla on oma asunto ( vuokra ) ja olen erittäin tyytyväinen,ettei tarvi enää hiiviskellä omassa kodissaan ( vrt. edellinen asumus miehen kanssa ok-talo ja hän milloin missäkin juhlimassa x-päivää... ).
Lapsi on tottunut hyvin siihen, että muutettiin ja siihen että "mennään isin luo".
En missään vaiheessa ole harkinnut palaavani, koska alkoholi hallitsee lapsen isää jollain tavalla, vaikka onkin ok-työssäkäyvä ihminen ja siksi myös, että ei ole minulle ns. suuri rakkaus, Tai edes pienempi rakkaus. Niin paljon on vuosia mennyt, että tämän olen todennut ja voin asua hyvällä omallatunnolla itsekseni.
Ystävinä toivon meidän toki aina pysyvän.
En tiedä auttaako tämä sinua, mutta näin meidän kohdalla meni.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
[/quote]
Kitos kun jaoi tarinasi. Kyllä siitä on apua. Ensin oli sellainen fiilis, että on tämän kanssa ihan yksin. Nyt ei ole. Kiitos kaikille! Mä taidan mennä nyt nukkumaan ja toivoa, että pää yöunien aikana selviää ja osaan tehdä huomenna fiksuja päätöksiä skarppina :)
AP