Muistisairaudet
Moikka!
Anopilla on alkanut muistissa olemaan aukkoja. Unohtelee jokapäiväisiä sanoja kuten vieraampia eläimen nimiä tai hedelmien nimiä. Käytti hiustenkuivaajasta sanaa "kuivuri" ja leppäkerttua ei muistanut, kiersi sen sanomalla "sellainen punainen pieni hyönteinen". Myös hukassa on ollut mm. purukumi ja vesimeloni.. Mitä milloinkin.
On menossa muistitutkimuksiin. Onko joku ollut vanhempansa kanssa? Millaiset ne ovat ja mitäs tämän jälkeen?
Kommentit (17)
Kertokaahan, joilla sukulaisia sairastunut. Millaista se on aluksi? Mistä osasitte epäillä, miten jatkui?
Mulla on ollu koko elämä tollasta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollu koko elämä tollasta.
No kyllähän sitä aina välillä unohtelee sanoja, mutta anopilla tuntuu olevan sanat jatkuvasti hukassa. On myös ainakin kertaalleen unohtanut sovitun tapaamisen kokonaan ja kirjoittelee itselleen kaiken ylös muistin tueksi.
ap
Min äidillä tuli muistitestistä sen verran huono tulos, että joutui samantien kuvauksiin (olikohan se magneetti?). Siellä näkyi altzheimer, ja siitä se alamäki sitten jatkui ja jatkui ja jatkui. Kunnes kuuden vuoden jälkeen matka viimein päättyi viime kesänä.
Tsemppiä, toivotaan että olis vaan normiunohtelua. Muistisairaus on myös omaisten sairaus ☹️
Vierailija kirjoitti:
Min äidillä tuli muistitestistä sen verran huono tulos, että joutui samantien kuvauksiin (olikohan se magneetti?). Siellä näkyi altzheimer, ja siitä se alamäki sitten jatkui ja jatkui ja jatkui. Kunnes kuuden vuoden jälkeen matka viimein päättyi viime kesänä.
Tsemppiä, toivotaan että olis vaan normiunohtelua. Muistisairaus on myös omaisten sairaus ☹️
Millainen se testi oli ja mistä jäi "kiikastamaan"? Saiko äitisi lääkityksen? Miten se eteni vuosien aikana?
ap
b12 vitamiinia ja voi käyttöön. Aivot tarvii rasvaa.
Isäni, lähes 90-vuotias, oli gerontologian osastolla muistitestissä nyt kesällä. Kaksi haastattelua ja muistitesti tehtiin, joista tuloksena diagnoosi lievästä Alzheimeristä. Lisäksi hänelle määrättiin päivittäinen lääkitys, joka ei kuitenkaan varsinaisesti paranna, vaan lääkärin mukaan hidastaa sairauden etenemistä.
Onneksi isäni suoriutuu vielä yksin suurimmasta osasta päivittäisistä askareitaan, mutta ajoittain olen huomannut vaikeuksia nimenomaan lähimuistin kanssa. Kommunikointi eri asioista myös sujuu vielä ok, mikä on suuri helpotus. Toive onkin, ettei hän sairauden edetessä kuitenkaan sulkeutuisi omaan maailmaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Min äidillä tuli muistitestistä sen verran huono tulos, että joutui samantien kuvauksiin (olikohan se magneetti?). Siellä näkyi altzheimer, ja siitä se alamäki sitten jatkui ja jatkui ja jatkui. Kunnes kuuden vuoden jälkeen matka viimein päättyi viime kesänä.
Tsemppiä, toivotaan että olis vaan normiunohtelua. Muistisairaus on myös omaisten sairaus ☹️
Millainen se testi oli ja mistä jäi "kiikastamaan"? Saiko äitisi lääkityksen? Miten se eteni vuosien aikana?
ap
En ollut testissä mukana, mutta siinä saa pisteitä oikeista vastauksista, muistaakseni maksimi on 30. Testataan orientoitumista, kielellistä kapasiteettia, muistia, laskemista, kirjoittamista, piirtämistä jne.
Lääkkeet tuli käyttöön hei kun diagnoosi tuli, mutta ei niistä enää ollut apua. Äidistä tuli vähitellen vainoharhainen ja pelokas, alkoi tulla enemmän ja enemmän sekavuutta ym. Laihtui ihan älyttömästi, painoi alle 40 kg. Kun saatiin hänet lopulta hoitokotiin, kunto aluksi parani kun aliravitsemus korjaantui.
Taidot hävisivät yksi kerrallaan. Oli todella pitkään ihan syötettävä ja kaikin puolin avustettava, ei enää puhunut, välillä nostettiin pyörätuoliin. Viime kesänä lopulta kieltäytyi syömästä ja juomasta, ja reilun viikon päästä siitä tuli lähtö.
Vierailija kirjoitti:
b12 vitamiinia ja voi käyttöön. Aivot tarvii rasvaa.
Ei auta, jos muistisairaus jo todettu!!
Huonomuistisella ja dementoituvalla on yksi ero: huonomuistinen ei muista tehdä jotain, esimerkiksi kastella kukkia ja ne kuolevat kuivuuteen, dementoituvalla heikkenee episodimuisti eli ei muista, mitä on tehnyt ja siksi kastelee kukat niin moneen kertaan, että ne hukkuvat. Tämä siis esimerkkinä elävästä elämästä, kukkamummon tapauksesta.
Sairauteen liittyy aina huonomuistisuuden lisäksi joku muu oire. Afasia eli tuontyyppinen sanojen unohtelu ja sekoilu voi olla sellainen, taikka liikkumisen tai sosiaalisten taitojen taantuminen. Viimeksi mainittu voi olla se pahin, sillä ihmisen käytös muuttuu ja usein hän elää vähän eri todellisuudessa kuin muut. Ei varsinaisesti valehtele, vaan kertoo sen , minkä hän itse todeksi uskoo.
Muistitestin tekijän pitää osata hommansa, sillä älykäs voi hyvinkin hoksata asioita vaikka ei varsinaisesti muista. Oikeissa testeissä on mm. kellotaulun piirtäminen, joka ei sairastuneelta onnistu. Muistaako hän oman ikänsä ja nuorimman lapsensa iän vai sanooko syntymävuoden ja "laske siitä". Tämä oli kokeneen muistihoitajan pikatesti.
Mitä aikaisemmin sairaus todetaan ja saadaan lääkitys, sitä suurempi hyöty siitä on. Nykylääkkeillä ei dementoivaa sairautta voi parantaa, mutta etenemistä hidastaa.
Aloituksen perusteella vaikuttaa siltä, että kyseessä voi olla "hyvälaatuista" huonomuistisuutta. Tai sitten minunkin pitäisi olla huolissani, sillä minullakin nimet unohtuvat. Ei pelkästään ihmisten nimet vaan yleisesti substantiivit.
Äidillä yksi ensimmäisistä merkeistä oli pukeutumisen muuttuminen. Äiti oli aina ollut tarkka pukeutumisessaan, mutta saattoi yhtäkkiä liikkua ihmisten ilmoilla likaisissa ja vähän oudoissa vaatteissa.
Oli myös hyvä leipomaan, mutta leipaisi sitten töysin mauttoman ja oudon ”piirakan” kun kävin kahvilla. Varmaan puolet aineista unohtui. Yritti nostaa rahaa pankkiautomaatista S-etukortilla. Piilotti lääkkeitään eteisen kenkiin...
Tämä kaikki siis ennen muistitestiä.
Vierailija kirjoitti:
Huonomuistisella ja dementoituvalla on yksi ero: huonomuistinen ei muista tehdä jotain, esimerkiksi kastella kukkia ja ne kuolevat kuivuuteen, dementoituvalla heikkenee episodimuisti eli ei muista, mitä on tehnyt ja siksi kastelee kukat niin moneen kertaan, että ne hukkuvat. Tämä siis esimerkkinä elävästä elämästä, kukkamummon tapauksesta.
Sairauteen liittyy aina huonomuistisuuden lisäksi joku muu oire. Afasia eli tuontyyppinen sanojen unohtelu ja sekoilu voi olla sellainen, taikka liikkumisen tai sosiaalisten taitojen taantuminen. Viimeksi mainittu voi olla se pahin, sillä ihmisen käytös muuttuu ja usein hän elää vähän eri todellisuudessa kuin muut. Ei varsinaisesti valehtele, vaan kertoo sen , minkä hän itse todeksi uskoo.
Muistitestin tekijän pitää osata hommansa, sillä älykäs voi hyvinkin hoksata asioita vaikka ei varsinaisesti muista. Oikeissa testeissä on mm. kellotaulun piirtäminen, joka ei sairastuneelta onnistu. Muistaako hän oman ikänsä ja nuorimman lapsensa iän vai sanooko syntymävuoden ja "laske siitä". Tämä oli kokeneen muistihoitajan pikatesti.
Mitä aikaisemmin sairaus todetaan ja saadaan lääkitys, sitä suurempi hyöty siitä on. Nykylääkkeillä ei dementoivaa sairautta voi parantaa, mutta etenemistä hidastaa.
Aloituksen perusteella vaikuttaa siltä, että kyseessä voi olla "hyvälaatuista" huonomuistisuutta. Tai sitten minunkin pitäisi olla huolissani, sillä minullakin nimet unohtuvat. Ei pelkästään ihmisten nimet vaan yleisesti substantiivit.
Joo siis ap jatkaa. Muistiongelmia huomaa mm. myös siinä, että ei ymmärrä sanovansa väärin. Oli itsensä esitellyt meidän naapurillemme olevansa mieheni sisko. Oma lapseni sitten sanoi, että "mummu, et sä ole isän sisko vaan ÄITI!"
ap
Mummu on tullut iloiseksi lapseksi jälleen. Aina ollut iloinen kyllä. Nyt kujeilee ja lauleskelee häpeilemättä kenen seurassa tahansa. Kaikki hoitajatkin tykkäävät (kotihoito käy koska ei muista syödä, muuten pärjää kotona). Mielestäni tärkeää on ottaa muistisairas edelleen ihan ihmisenä vastaan, eikä minään kuorena jolle vaan lässytetään. Kuvittelen mummun olevan nelivuotias yli 90-vuotiaan kehossa. Häntä pelottaa ukkonen, ihmetyttää oudot äänet, kiinnostaa eläimet, ei halua mennä pesulle ja keksit maistuvat. Meillä on tosi hauskaa keskenään, kun seurustelen hänen kanssaan samalla lailla hetkeen heittäytyen. Ihastellaan pehmolelujen pehmeyttä ja lauleskellaan niitä lauluja, mitä hänelle mieleen puheen joistain yksittäisistä sanoista juolahtaa.
Outoa on ollut vaihtaa roolia lapsenlapsesta huoltajaksi ja patistaa muoria vaihtamaan puhdasta paitaa päälle. Mutta hän "lapsena" ihan siihen kiltisti suostuu ja tottelee kun hellästi ohjaillaan. Äitini seurassa hän käyttäytyy hieman lapsellisemmin kuin minun kanssani, kiukuttelee ja hangoittelee vastaan kuin lapsi äidilleen. Minun läsnäoloni on selvästikin rauhallisempaa, koska kanssani mummu on paljon rauhallisempi. Muistisairashan usein heijastelee muita ihmisiä omassa käytöksessään.
Tärkeää on antaa asioiden tekemiselle reilusti aikaa eikä hätyyttää. Jos pyydän mummua juomaan vettä, niin antaa aikaa hänen kävellä vesilasille ja juoda, ennen kuin alan pälistä muista asioista ja kiinnittää hänen huomiotaan niihin. En koskaan kyseenalaista hänen puheitaan (koska mitä väliä) tai tinkaa häneltä muistaako hän jotain, vaan selitän asiat mahdollisimman selvästi ja suorasti niin ettei jäisi paljon ihmeteltävää ja kysyttävää. Jos hän siis vaikka kuuntelee sivullisten keskustelua ja kyselee että kuka joku puheena ollut henkilö on, niin ihan turha selittää että Liisasta puhutaan kun ei hän enää käsitä kuka on Liisa. Kerron että meillä on puhe sukulaisemännistä tässä eikä se liity häneen. Jos on puhe esim. äidistäni eikä hän muista nimeä tai muutenkaan ymmärrä kenestä on puhe, niin haen olohuoneesta valokuvan ja näytän että tästä puhuin, tyttärestäsi, Marjatasta, äidistäni. Eli haluan pitää mummulla läsnä sen olon, että hänellä ja hänen kysymyksillään on merkitystä eikä häntä ohiteta. Todella monet vanhusten kanssa työskentelevät tekevät niin (esim. jalkahoitaja joka lässytti mummulle ja puhui hänen ohitseen vain minulle, vaikka mummu kykenee kyllä ihan perus kevyeen rupatteluun ilman että kukaan välttämättä huomaa mitään).
Tulipas pitkä juttu. Mutta koska mummu on niin rakas <3 niin mielelläänhän tästä puhuu. On ollut kiinnostava seurata hänen "uutta lapsuuttaan" ja koska kaikki on mennyt niin harmittoman mukavasti, niin ei ole tarvinnut huolia. Mummu on ikänsä ollut lupsakka eikä ole turhista murehtinut ja olen äärettömän kiitollinen hänelle sen asenteen opettamisesta. Hän hoiti minua kun olin lapsi ja nyt on minun vuoroni antaa takaisin.
Ja on ollut kiinnostava välillä kysellä häneltä elämänohjeita tai muita isoja näkemyksiä, kun hänen käytöksestään on kuorittu kaikki ulkokultaisuus ja teeskentely pois. Sieltä tulee enää pelkkää asiaa. Välillä jopa uusia kertomuksia lapsuudesta!
Kiinnostava matka ihmisyyteen, kaiken kaikkiaan. Voimia kaikille muistisairaan läheisille muutoksen seuraamiseen. Rakkaus on kaiken avainsana eikä siihen tarvita sanoja puolin tai toisin. Muistakaa koskettaa ja halata, sitä me jokainen tarvitsemme. <3
Käytin kerran äitiä tutkimuksissa, en kyllä muista siitä mitään.
Lukekaa muistilääkityksien haittavaikutukset. Sekavuus voi johtua niistä lääkkeistä ja sitten vaan määrätään lisää.
nosto