Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?
Meillä kirkossa käyminen oli jotenkin tosi ankea juttu kun piti pukea päälle tosi epämukavat vaatteet ja siellä kuunnella ikuisuuksia papin saarnoja. Enää en aikuisena ikinä mene kirkkoon.
Toinen ankea oli "kivat" perhematkat jonnekin tosi tylsään paikkaan jonne oli hirveän pitkä automatka ja lapset istuttiin autossa kuin sillit suolassa ja sit käytiin jossain lapsille äärimmäisen tylsissä paikoissa kuten museot.
Kommentit (1773)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista lukea kuinka moni on syönyt lapsuudessaan perunaa niin paljon ettei enää ikinä pysty sitä sellaisenaan syödä. Sama mulla. Kotoa pois muutettuani söin pelkkää pastaa, riisiä, kasviksia tms perunan tilalla. Muistelen että myös koulussa oli aina perunaruokia. Missä kaikki maukkaat kasvislisukkeet olivat?? Vaikkapa karamellisoidut porkkanat tai vuohenjuustopunajuurigratiini. Olisi kai vaatinut liikaa mielikuvitusta tai rahaa.
Kotonamme oli vain yksi mielipide sallittu ja se oli isän. Vastaan ei saanut väittää, omia mielipiteitä ei saanut esittää, niille joko naurettiin tai hyvin nopeasti ammuttiin alas saaden mielipiteen esiintuova lapsi tuntemaan itsensä tyhmäksi ja huonoksi.
Saunassa piti olla aivan hiljaa. Ruokapöydässä piti olla aivan hiljaa. Kylässä piti olla aivan hiljaa. Meillä ei ollut normaalia ”’miten koulussa meni/mitä haluisitte kesälomalla tehdä” keskustelua perheen kesken vaan ruoka (usein peruna&veteen tehty jauhelihakastike) syötiin hiljaisuuden vallitessa.
Ruokaa äiti teki viiden hengen perheelle liian vähän. 250g kanansuikalepaketti lillutettiin kermassa jotta se näyttäisi isommalta määrältä. Isä otti ruokaa eniten koska ”on iso mies”, kaksi veljeäni seuraavaksi eniten ja minä ja äitini söimme lähinnä pelkkää perunaa kun lihakastiketta ei jäänyt kuin pari lusikallista.
Perheen pojille opetettiin ”miesten hommat” kuten saunan sytyttäminen ja lumityöt. Minä perheen tyttärenä siivosin vessat ja tein tiskit.
Tarkat rutiinit monelta mennään joka aamu töihin vaikka olisi joustava työaika. Rutiini että joka torstai oli kauppapäivä, perjantai leffapäivä ja lauantai siivouspäivä. Sunnuntai ankea ”odotetaan maanantaita” päivä jolloin masentuneen ilmapiirin pystyi aistimaan. Ikinä emme käyneet laivalla, elokuvateatterissa, laskettelemassa, kirjastossa, uimahallissa, markkinoilla. Edes mökkiä ei suvulla ollut. Kaikki päivät menivät kotona hautuessa. Oli sitten kesä tai talvi.
Vieraita meillä ei käynyt kuin ehkä kerran puolessa vuodessa(nekin sukulaisia) eikä kukaan pyytänyt perhettämme kylään. Vieläkin ihmettelen miten vanhempani voivat elää noin epäsosiaalisia elämää.
Nyt perheellisenä itse aion
-tehdä lapsilleni tarpeeksi lämmintä, monipuolista ruokaa
-opettaa sekö tyttö että poika lapsilleni samat kotityöt joita vaihdellen voivat tehdä (myös pojat voivat pestä vessoja!)
-tehdä tavallisesta arjesta mielenkiintoista rikkomalla välillä rutiineja. Siivouspäivä voikin olla tiistaina ja keskiviikkona mennäänkin retkelle herkkujen kanssa ulos tms
-lapset saavat olla eri mieltä kanssani ja perustella mielipiteensä. Kuuntelen heitä ja jos perustelu tarpeeksi hyvä voin muuttaa mieltäni/sääntöä
-meillä käy vieraita. Olen pitänyt huolen siitä että vaikka suku on pieni ja etäinen niin naapurista löytyy tuttavia kenen kanssa kahvitella ja lapset oppivat näkemään erilaisia ihmisiä ja tapoja elää arkea .
-tunteista saa puhua ja toivon että onnistun tavoitteesani saada avoin keskutelukulttuuri perheeseemme. Niin ruokapöytään kuin saunan lauteille. Tunteitaan saa näyttää, niin lapset kuin aikuisetkin.Tää perunajuttu on kyllä mielenkiintoinen! Varmaan osittain oli kustannuskysymys, mutta ainakin meillä olisi kotona ollut rahaa muuhunkin ruokaan. Suurin syy kai oli isässäni, joka ei kuulemma pidä muista lisukkeista. Sitä vaan en ymmärrä, miksi eivät tehneet edes muusia tai uuniperunaa, jotka kyllä tuntuvat vanhalle jäärälle maistuvan nykyään. Aina vaan niitä iänikuisia kuoripottuja.
-163
Osin se on maatalouspolitiikkaa, on suosittu possunlihasta lähtien sitä mitä omassa maassa tuotetaan. Ulkomaiset hapatukset olivat turhia ja epäisänmaallisia hienosteluja.
Lisäksi ruoka on myös kustannuskysymys, ja kouluruoka toimi vähän malliruokailuna. Runsas maidonjuonti, kaura(puuro) ja perunat ovat olleet (ja ovat toki yhä) edullisia ravitsevia ruokia.
Peruna on viime vuosikymmeniin asti ollut suomalaisten tärkein C-vitamiinilähde. Päivittäisellä perunansyönnillä on todella torjuttu keripukkia. Maidosta on saatu kalsiumia ja lisäksi hyvälaatuista proteiinia, puurosta ja potusta kuitua ja energiaa.
Ruoka on tietysti myös kulttuuria. Suomalaiseen kulttuuriin ei ole kuulunut runsas mausteiden käyttö, se on tullut vasta viime vuosikymmeninä. Maukkaat kasvislisäkkeet olivat kasarilla lanttua, naurista ja palsternakkaa! 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni, joka oli vyöllä kasvatettu oli aina hirveän äkkipikainen ja sain nähdä hänen vihanpurkauksiaan aina jos en osannut tai tehnyt jotain tai jos olin tehnyt jotain hänen mielestään väärin. Se näky oli todella pelottava herkän lapsen silmin, hänen silmänsä muuttuivat liittyviksi pisteiksi, suoni sykki ohimolla, naama punehtui jne. ja jos ei hillinnyt itseään meni aina ulos tupakalle kirosanojen saattelemena. Sitten tuli sieltä hyväntuulisena anteeksipyydellen. Vihasin sitä... ja olo oli kuin lyödyllä.(ei millään pahalla isärakas mutta ei hyvälläkään).
Vierailija kirjoitti:
Kaiken rutiinittomuus. Ei ruoka-aikoja, ei nukkumaanmenorutiineja, ei niin mitään.
Meillä oli päinvastoin. Aivan liian tiukkapipoiset aikataulut ja pöydästä ei saanut nousta ennen kuin ruoka oli syöty. En pakota lapsiani samaan.
Ahdisti asua maaseudulla, 10 km matkaa lähimpiin palveluihin. Ois ollu joskus mukava ostaa ne terveyssiteet ja särkylääkkeet ilman jonkun kyttäämistä ja ”mukava kun tässä yhdessä ajellaan kotiin”. Aina kyydin varassa joka paikkaan.
Oma lapseni ei joudu kokemaan samaa.
Lasten tanhuharrastus sunnuntaisin naapuripaikkakunnalla. Harrastus oli omasta mielestäni nolo ja nekin pari tuntia vapaapäivästä olisi halunnut käyttää mieluummin leikkimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös syötiin pää-asiassa perunaa aina lisäkkeenä kun isä ei tykänny muusta..koulussa tutustuin riisiin ja joskus kun isä ei ollu kotona saatiin makaroonivelliä😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista lukea kuinka moni on syönyt lapsuudessaan perunaa niin paljon ettei enää ikinä pysty sitä sellaisenaan syödä. Sama mulla. Kotoa pois muutettuani söin pelkkää pastaa, riisiä, kasviksia tms perunan tilalla. Muistelen että myös koulussa oli aina perunaruokia. Missä kaikki maukkaat kasvislisukkeet olivat?? Vaikkapa karamellisoidut porkkanat tai vuohenjuustopunajuurigratiini. Olisi kai vaatinut liikaa mielikuvitusta tai rahaa.
Kotonamme oli vain yksi mielipide sallittu ja se oli isän. Vastaan ei saanut väittää, omia mielipiteitä ei saanut esittää, niille joko naurettiin tai hyvin nopeasti ammuttiin alas saaden mielipiteen esiintuova lapsi tuntemaan itsensä tyhmäksi ja huonoksi.
Saunassa piti olla aivan hiljaa. Ruokapöydässä piti olla aivan hiljaa. Kylässä piti olla aivan hiljaa. Meillä ei ollut normaalia ”’miten koulussa meni/mitä haluisitte kesälomalla tehdä” keskustelua perheen kesken vaan ruoka (usein peruna&veteen tehty jauhelihakastike) syötiin hiljaisuuden vallitessa.
Ruokaa äiti teki viiden hengen perheelle liian vähän. 250g kanansuikalepaketti lillutettiin kermassa jotta se näyttäisi isommalta määrältä. Isä otti ruokaa eniten koska ”on iso mies”, kaksi veljeäni seuraavaksi eniten ja minä ja äitini söimme lähinnä pelkkää perunaa kun lihakastiketta ei jäänyt kuin pari lusikallista.
Perheen pojille opetettiin ”miesten hommat” kuten saunan sytyttäminen ja lumityöt. Minä perheen tyttärenä siivosin vessat ja tein tiskit.
Tarkat rutiinit monelta mennään joka aamu töihin vaikka olisi joustava työaika. Rutiini että joka torstai oli kauppapäivä, perjantai leffapäivä ja lauantai siivouspäivä. Sunnuntai ankea ”odotetaan maanantaita” päivä jolloin masentuneen ilmapiirin pystyi aistimaan. Ikinä emme käyneet laivalla, elokuvateatterissa, laskettelemassa, kirjastossa, uimahallissa, markkinoilla. Edes mökkiä ei suvulla ollut. Kaikki päivät menivät kotona hautuessa. Oli sitten kesä tai talvi.
Vieraita meillä ei käynyt kuin ehkä kerran puolessa vuodessa(nekin sukulaisia) eikä kukaan pyytänyt perhettämme kylään. Vieläkin ihmettelen miten vanhempani voivat elää noin epäsosiaalisia elämää.
Nyt perheellisenä itse aion
-tehdä lapsilleni tarpeeksi lämmintä, monipuolista ruokaa
-opettaa sekö tyttö että poika lapsilleni samat kotityöt joita vaihdellen voivat tehdä (myös pojat voivat pestä vessoja!)
-tehdä tavallisesta arjesta mielenkiintoista rikkomalla välillä rutiineja. Siivouspäivä voikin olla tiistaina ja keskiviikkona mennäänkin retkelle herkkujen kanssa ulos tms
-lapset saavat olla eri mieltä kanssani ja perustella mielipiteensä. Kuuntelen heitä ja jos perustelu tarpeeksi hyvä voin muuttaa mieltäni/sääntöä
-meillä käy vieraita. Olen pitänyt huolen siitä että vaikka suku on pieni ja etäinen niin naapurista löytyy tuttavia kenen kanssa kahvitella ja lapset oppivat näkemään erilaisia ihmisiä ja tapoja elää arkea .
-tunteista saa puhua ja toivon että onnistun tavoitteesani saada avoin keskutelukulttuuri perheeseemme. Niin ruokapöytään kuin saunan lauteille. Tunteitaan saa näyttää, niin lapset kuin aikuisetkin.Tää perunajuttu on kyllä mielenkiintoinen! Varmaan osittain oli kustannuskysymys, mutta ainakin meillä olisi kotona ollut rahaa muuhunkin ruokaan. Suurin syy kai oli isässäni, joka ei kuulemma pidä muista lisukkeista. Sitä vaan en ymmärrä, miksi eivät tehneet edes muusia tai uuniperunaa, jotka kyllä tuntuvat vanhalle jäärälle maistuvan nykyään. Aina vaan niitä iänikuisia kuoripottuja.
-163
Osin se on maatalouspolitiikkaa, on suosittu possunlihasta lähtien sitä mitä omassa maassa tuotetaan. Ulkomaiset hapatukset olivat turhia ja epäisänmaallisia hienosteluja.
Lisäksi ruoka on myös kustannuskysymys, ja kouluruoka toimi vähän malliruokailuna. Runsas maidonjuonti, kaura(puuro) ja perunat ovat olleet (ja ovat toki yhä) edullisia ravitsevia ruokia.
Peruna on viime vuosikymmeniin asti ollut suomalaisten tärkein C-vitamiinilähde. Päivittäisellä perunansyönnillä on todella torjuttu keripukkia. Maidosta on saatu kalsiumia ja lisäksi hyvälaatuista proteiinia, puurosta ja potusta kuitua ja energiaa.
Ruoka on tietysti myös kulttuuria. Suomalaiseen kulttuuriin ei ole kuulunut runsas mausteiden käyttö, se on tullut vasta viime vuosikymmeninä. Maukkaat kasvislisäkkeet olivat kasarilla lanttua, naurista ja palsternakkaa! 😀
No yksi syy saattoi myös olla se että perunoita pystyivät ihmiset itsekin kasvattamaan jos oli yhtään maata. Eli ei ehkä ihan ilmaista ruokaa mutta hyvin edullista jos oli oman maan tuotosta. Meillä viljeltiin perunat ja muutkin juurekset ensin isovanhempien pientilalla ja myöhemmin omakotitalon isolla peruna- ja kasvimaalla. Maakellarissa sitten säilytettiin. Ei niitä kaupasta ostettu kuin ehkä joskus satunnaisesti jos pääsivät loppumaan ennen uutta satoa.
Itse kyllä edelleenkin pidän perunoista mutta en sentään joka päivä niitä syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista lukea kuinka moni on syönyt lapsuudessaan perunaa niin paljon ettei enää ikinä pysty sitä sellaisenaan syödä. Sama mulla. Kotoa pois muutettuani söin pelkkää pastaa, riisiä, kasviksia tms perunan tilalla. Muistelen että myös koulussa oli aina perunaruokia. Missä kaikki maukkaat kasvislisukkeet olivat?? Vaikkapa karamellisoidut porkkanat tai vuohenjuustopunajuurigratiini. Olisi kai vaatinut liikaa mielikuvitusta tai rahaa.
Kotonamme oli vain yksi mielipide sallittu ja se oli isän. Vastaan ei saanut väittää, omia mielipiteitä ei saanut esittää, niille joko naurettiin tai hyvin nopeasti ammuttiin alas saaden mielipiteen esiintuova lapsi tuntemaan itsensä tyhmäksi ja huonoksi.
Saunassa piti olla aivan hiljaa. Ruokapöydässä piti olla aivan hiljaa. Kylässä piti olla aivan hiljaa. Meillä ei ollut normaalia ”’miten koulussa meni/mitä haluisitte kesälomalla tehdä” keskustelua perheen kesken vaan ruoka (usein peruna&veteen tehty jauhelihakastike) syötiin hiljaisuuden vallitessa.
Ruokaa äiti teki viiden hengen perheelle liian vähän. 250g kanansuikalepaketti lillutettiin kermassa jotta se näyttäisi isommalta määrältä. Isä otti ruokaa eniten koska ”on iso mies”, kaksi veljeäni seuraavaksi eniten ja minä ja äitini söimme lähinnä pelkkää perunaa kun lihakastiketta ei jäänyt kuin pari lusikallista.
Perheen pojille opetettiin ”miesten hommat” kuten saunan sytyttäminen ja lumityöt. Minä perheen tyttärenä siivosin vessat ja tein tiskit.
Tarkat rutiinit monelta mennään joka aamu töihin vaikka olisi joustava työaika. Rutiini että joka torstai oli kauppapäivä, perjantai leffapäivä ja lauantai siivouspäivä. Sunnuntai ankea ”odotetaan maanantaita” päivä jolloin masentuneen ilmapiirin pystyi aistimaan. Ikinä emme käyneet laivalla, elokuvateatterissa, laskettelemassa, kirjastossa, uimahallissa, markkinoilla. Edes mökkiä ei suvulla ollut. Kaikki päivät menivät kotona hautuessa. Oli sitten kesä tai talvi.
Vieraita meillä ei käynyt kuin ehkä kerran puolessa vuodessa(nekin sukulaisia) eikä kukaan pyytänyt perhettämme kylään. Vieläkin ihmettelen miten vanhempani voivat elää noin epäsosiaalisia elämää.
Nyt perheellisenä itse aion
-tehdä lapsilleni tarpeeksi lämmintä, monipuolista ruokaa
-opettaa sekö tyttö että poika lapsilleni samat kotityöt joita vaihdellen voivat tehdä (myös pojat voivat pestä vessoja!)
-tehdä tavallisesta arjesta mielenkiintoista rikkomalla välillä rutiineja. Siivouspäivä voikin olla tiistaina ja keskiviikkona mennäänkin retkelle herkkujen kanssa ulos tms
-lapset saavat olla eri mieltä kanssani ja perustella mielipiteensä. Kuuntelen heitä ja jos perustelu tarpeeksi hyvä voin muuttaa mieltäni/sääntöä
-meillä käy vieraita. Olen pitänyt huolen siitä että vaikka suku on pieni ja etäinen niin naapurista löytyy tuttavia kenen kanssa kahvitella ja lapset oppivat näkemään erilaisia ihmisiä ja tapoja elää arkea .
-tunteista saa puhua ja toivon että onnistun tavoitteesani saada avoin keskutelukulttuuri perheeseemme. Niin ruokapöytään kuin saunan lauteille. Tunteitaan saa näyttää, niin lapset kuin aikuisetkin.Tää perunajuttu on kyllä mielenkiintoinen! Varmaan osittain oli kustannuskysymys, mutta ainakin meillä olisi kotona ollut rahaa muuhunkin ruokaan. Suurin syy kai oli isässäni, joka ei kuulemma pidä muista lisukkeista. Sitä vaan en ymmärrä, miksi eivät tehneet edes muusia tai uuniperunaa, jotka kyllä tuntuvat vanhalle jäärälle maistuvan nykyään. Aina vaan niitä iänikuisia kuoripottuja.
-163
Osin se on maatalouspolitiikkaa, on suosittu possunlihasta lähtien sitä mitä omassa maassa tuotetaan. Ulkomaiset hapatukset olivat turhia ja epäisänmaallisia hienosteluja.
Lisäksi ruoka on myös kustannuskysymys, ja kouluruoka toimi vähän malliruokailuna. Runsas maidonjuonti, kaura(puuro) ja perunat ovat olleet (ja ovat toki yhä) edullisia ravitsevia ruokia.
Peruna on viime vuosikymmeniin asti ollut suomalaisten tärkein C-vitamiinilähde. Päivittäisellä perunansyönnillä on todella torjuttu keripukkia. Maidosta on saatu kalsiumia ja lisäksi hyvälaatuista proteiinia, puurosta ja potusta kuitua ja energiaa.
Ruoka on tietysti myös kulttuuria. Suomalaiseen kulttuuriin ei ole kuulunut runsas mausteiden käyttö, se on tullut vasta viime vuosikymmeninä. Maukkaat kasvislisäkkeet olivat kasarilla lanttua, naurista ja palsternakkaa! 😀
No yksi syy saattoi myös olla se että perunoita pystyivät ihmiset itsekin kasvattamaan jos oli yhtään maata. Eli ei ehkä ihan ilmaista ruokaa mutta hyvin edullista jos oli oman maan tuotosta. Meillä viljeltiin perunat ja muutkin juurekset ensin isovanhempien pientilalla ja myöhemmin omakotitalon isolla peruna- ja kasvimaalla. Maakellarissa sitten säilytettiin. Ei niitä kaupasta ostettu kuin ehkä joskus satunnaisesti jos pääsivät loppumaan ennen uutta satoa.
Itse kyllä edelleenkin pidän perunoista mutta en sentään joka päivä niitä syö.
https://www.siirtolapuutarhaliitto.fi/kaytannon-tietoa/perustaminen/
Perunamaan takia moni halusi niitä siirtolapuutarhojakin!
Pahinta oli ruokailukyttäys. Olit sitten hoidossa, koulussa tai kylässä, aina oli pakko "maistaa" ja sitten lautaselle kasattiin kaikkea ällöä (lapsen nökökulmasta) aivan ylisuuri annos. Hoitotädillä istuin aina ruokapöydässä tunnin pari, ja sain ihan hirveät ruokatraumat, joita sitten itsekseni yritin ylittää nuorena aikuisena (ja lopulta onnistuinkin). Millainen aikuinen voi kuvitella, että pakolla ja syyllistämisellä saa mitään hyvää aikaan. Kun sitten aikoinaan olin itse päiväkodissa töissä, annoin aina tällaisten lasten livahtaa pöydästä, jos olin ruokavuorossa. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään pakottaa tai räksyttää asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perunasta vielä sen verran että huvittavinta on nyt pienten lasten äitinä kuinka sitä edelleen neuvolassa painostetaan äitejä tarjoamaan perunaa lapsille. Vauvan aloittaessa soseet tyrkytetään ihan ensimmäiseksi ruoaksi perunaa. No olin kapinallinen ja aloitin parsakaalilla. Vauvan ollessa itkuinen kysytään saako hän tarpeeksi perunaa. Peruna tuntuu olevan ihme lääke edelleen neuvolatätien silmissä, auttaa kaikkiin vaivoihin.
Toinen on maito. Ja nimenomaan Valion. Neuvolasta saa jopa esitteen Valion tekemänä kuinka paljon lehmänmaitoa vauvan tarvitsee juoda. Naurettavaa miten paljon suomen talous vaikuttaa siihen mitä suositellaan vanhempien tekevän ruoaksi. Viis terveellisyydestä.
No meni vähän sivuraiteille mutta pakko avautua. Peruna ja Valion maito eivät ole jumalia vaikka ne sellaiseen jalustaan nostetaan edelleenkin systeemin toimesta.
Äitini lörppäsuuna kertoi kaikki asiani, mm murrosiässä kuukautisten alkamiset jne jne, sukulaisille, ystäville, puolitutuille ja naapureille.
Traumaattista suorastaan.
Päätin jo varhain, että kunnioitan lasteni yksityisasioita ja tästä päätöksestä olen pitänyt kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, kun tämä on mielenkiintoinen ketju. Olen syntynyt 70-luvulla, ja tunnistan niin monet asiat. En ehkä ankeinakaan asioina, vaan tapoina, joita noudatettiin. Elämä oli todellakin rutiineihin sidottua, ja muutenkin oli paljon sanomattomia normeja, joita noudatettiin edes ajattelematta miksi. Suursiivous aina perjantaisin, lauantain saunapäivä, sunnuntaisin ei tehty mitään, koska pyhä jne. Joulun vietto aina samalla tavalla. Kyläiltiin paljon, ja siellä piti aina ”käyttäytyä”. Ylipäätään miesten työt ja naisten työt, ja aina piti puuhailla jotain. Talvella oli hiihdettävä, koska oli talvi. Lapsena kyllä olisin keksinyt paljon muutakin mukavaa puuhaa pihalla, mutta jostain syystä hiihto oli aina se ”juttu”.
Minä luin aina paljon kirjoja, sitä ei suoraan kielletty, mutta ei myöskään hirveästi arvostettu, vaan patistettiin muihin hommiin. Tämä mua erityisesti nykyisin naurattaa, koska omien lasten kohdalla olen jopa rahallisesti palkinnut välillä, kun yksikin kirja on tullut koululaisilla luettua. Näin aika muuttuu...
Vierailija kirjoitti:
Voi, kun tämä on mielenkiintoinen ketju. Olen syntynyt 70-luvulla, ja tunnistan niin monet asiat. En ehkä ankeinakaan asioina, vaan tapoina, joita noudatettiin. Elämä oli todellakin rutiineihin sidottua, ja muutenkin oli paljon sanomattomia normeja, joita noudatettiin edes ajattelematta miksi. Suursiivous aina perjantaisin, lauantain saunapäivä, sunnuntaisin ei tehty mitään, koska pyhä jne. Joulun vietto aina samalla tavalla. Kyläiltiin paljon, ja siellä piti aina ”käyttäytyä”. Ylipäätään miesten työt ja naisten työt, ja aina piti puuhailla jotain. Talvella oli hiihdettävä, koska oli talvi. Lapsena kyllä olisin keksinyt paljon muutakin mukavaa puuhaa pihalla, mutta jostain syystä hiihto oli aina se ”juttu”.
Minä luin aina paljon kirjoja, sitä ei suoraan kielletty, mutta ei myöskään hirveästi arvostettu, vaan patistettiin muihin hommiin. Tämä mua erityisesti nykyisin naurattaa, koska omien lasten kohdalla olen jopa rahallisesti palkinnut välillä, kun yksikin kirja on tullut koululaisilla luettua. Näin aika muuttuu...
Olen myös syntynyt 70-luvun puolivälissä. Kotona syötiin perunaa, siivottiin joka viikko huolella, Lauantaisinkaan ei saanut nukkua pitkään (kun alkoi se siivous, heti aamusta), osallistuttiin erilaisiin töihin (ei luoja laiskoja ruoki) ja käyttäydyttiin joka paikassa (ettei tartte taas sua hävetä) ,saunaan keskiviikkona ja lauantai-iltana, kirjastolta hain kyllä kilokaupalla kirjoja, joita livistin salaa johonkin lukemaan, koska(silmäthän tuossa menee, jatkuvassa lukemisessa. Oot ihan kalpeekin, mee vaikka hiihtämään/pyöräilemään) lukea ei meillä saanut kun iltaisin, läksyjen teon ja kotihommien jälkeen, jos aikaa oli. Luulen,että 70-luvulla syntyneistä usealla on aika samanlaisia lapsuus muistoja joltain osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ruumillista kuritust.a ei tullut kovin usein, oli se kuitenkin arkisessa puheessa usein esillä tyyliin "nyt tottelet vai haetaanko remmi", ja tämä oli aika ankeaa. Erityisesti isompana esiteini tyttönä, kun olisi omaa tahtoa ja mielipidettä varmasti ollut, ja muuten kohdeltiin jo kuin isoa, niin silti milloin mistäkin asiasta sai kuulla, että tai muuten tulee remmiä. Ja ei ollut kuitenkaan tyhjä uhkaus vaan kyllä se vyö oikeasti haettiin, jos ei totellut.
Meillä "äiti" jakoi rangaistuksia. Usein ne johtuivat jostain, mihin vanhempi "veli" yllytti ja vyörangaistushan siitä seurasi... "äiti" ei kuitenkaan "pannut rangaistusta käytäntöön", vaan piti odottaa, että veturinkuljettaja-"isä" tuli kotiin (usein vasta seuraavana päivänä), nukkui työvuoron jälkeen ja sitten...
Pahinta ei ollut se selkäsauna, vaan pienelle tytölle se odottaminen!
"äitini" harjoitti pahinta mahdollista henkistä -suorastaan- kidutusta!
Ei myöskään syliä, halauksia, suukkoja, pään silitystä.
Vain arvostelua, väheksyntää... kaikki, mitä tein, tein väärin. Kun itsetunto nosti vähän päätään, lyötiin nuijalla kuten tivolin myyräpelissä !
Välit poikki ajat sitten ja onneksi kaikki (myös "veli") tuhkana!
Ei ole tullut tippa linssiin moisten takia!
Traumoja vieläkin ja varmaan myös lapseni ovat joutuneet kärsimään tunneköyhyydestäni, ehkä siksi valinneet itse lapsettomuuden?
Täysin OT, mutta oliko teillä hoitolapsia? Kuulostaa nimittäin tutulta varhaislapsuuden hoitopaikastani. Kun perheen isä tuli kotiin, komensi omat lapset karjumalla riviin saunan taakse selkäsaunaa varten, ja jokainen sitten vuorollaan piiskattiin. En paljon muuta muista, mutta lapset eivät itkeneet ääneen eikä kukaan heitä lohduttanut sen jälkeen. Ihan hirveää. :( En varmaan muuten koskaan ole kertonut tästä omille vanhemmille edes, olin niin pieni enkä tajunnut että eivät aikuiset saa toimia noin.
Ei sama perhe, ei hoitolapsia.
Kai aika tavallista 60-70-luvuilla, että rangaistuksen hoiti mies, kuului jotenkin rooliin ?
Vierailija kirjoitti:
Pääsiäisviikko oli ahdistava huipentuakseen pitkänäperjantaina vaitonaiseen kala-ateriaan naama laskoksilla. Ei saanu, juosta, meluta, pelata tai pitää kirkkaan värisiä vaatteita. Muuten ei oltu uskonnollisia, mutta pääsiäisenä surtiin koko vuoden surut kerralla. Aterian jälkeen aukesi korkki.
Myöskin kaupungissa oli kaikki kiinni koko pääsiäisen joten ahdistavaa tunnelmaa ei päässyt mihinkään pakoon. Kylään ei saanut mennä minnekään, sitähän olisi voinut häiritä toisten harrasta synkistelyä?
Nykyään koristelen kodin kauniiksi: paljon kukkia ja pupuja ja suklaata. Pääsiäinen on ikiaikainen kevään tulon juhla.
En muista lapsuudenkodistani yhtään ankeilua, joen sinänsä ot, mutta tuli lainaamastani kirjoituksesta mieleen yleinen ankeus, eli kohdallani se että juhlapyhinä piti kökkiä kotona koska kaikki kökkivät. Sukulaisia sai nähdä, mutta muutoin odotimme molemmat naapurin tytön kanssa että tulisipa jo joulupäivä, kun aatto piti olla oman perheen kanssa. Olin muutoinkin aika yksinäinen lapsi, eikä minulla ollut kuin vuosia vanhempi veli sisaruksena, emmekä tehneet koskaan hänen kanssaan yhdss ämitään. Hän oli pikku diktaattori ja kodin elämä pyöri veljeni ympärillä.
Nautin suuresti kun kauppojen aukiolo vapautui, ja kaupoilla saattoi käydä sunnuntaisin, ja pyhäpäivinäkin. Ei minulla enää ole ollut tarvetta niissä käydä, mutta muistan aikuisesta sinkkuäitinä olemisestani monet yksinäiset pyhävapaat, kun kaikilla muilla tuntui olevan läheisiä ja rakas perhe, ja lapsella sisarukset joiden kanssa leikkiä lyödä, ja itse kuljin puistolenkkiä yksin ainoan lapseni kanssa. Miltä epäonnistumiselta se tuntuikaan!
Silloin olisi ollut kiva kun olisi ollur kaupat auki, niin oltaisiin lapsen kanssa voitu edes shoppailla,. Aivan typerältä tuntui silloin, ja tuntuu edelleen yhteiskunnan järjestämä pakkoyksinolo kansalaisille. Just niinä päivinä kun koulut, hoitopoaikat ja työpaikat on kiinni, ja kerrankin olisi aikaa ja jaksamista, niin suoljetaan kaikki muukin että on pakko kökkiä kotona mitään tekemistä vailla.
Olemme mieheni kanssa saunahulluja. Vietämme saunassa n.6h/vko. Ankeaa oli lapsena kun kaikilla oli ihania kesämökin saunoja ja kotona pihasaunoja, jopa savusaunaankin pääsi kerran kesässä, mutta aina jonkun toisen omistamat ihanat saunat. Kotona oli ankea keskelle taloa pykätty ikkunaton sähkökoppi, joka lämmitettiin sataan asteeseen ennen kuin sinne mentiin. Katon rajassa oli 60W hehkulamppu posottamassa suoraan saunojan silmiin, ja kun löylyä heitti, niin pehmpisesta hellivästä vesihöyrystä ei ollut tietoakaan, kellastunut mäntypaneelikuutio vain kuumeni kuivumistaan.
Olin ainoa perheemme lapsista joka suostui käymään äidin kanssa pesutuvassa jopa niinä päivinä kun minun piti keskittyä koulun matikkakokeisiin joissa jäin pahasti jälkeen.Muut sisarukset katosivat ulos tai keksivät syyn ettei tarvitse lähteä mukaan.Pesula sijaitsi eri taloyhtiössä ja sinne oli pitkä matka.Kannoimme äitini kanssa kaikki lakanapyykit valtavassa pärekorissa.Olin aivan totaalisesti puhki.Pyykit haimme vielä illalla ennen pesulan sulkemisaikaa ja niitä oli koska meillä oli suuri perhe.Seuraavana päivänä oli vielä edessä mankelissa käynti ja lakanoiden viikkaus kotona.Se oli hauskaa mutta raskasta.Vanha mankeli pyöri puupaaluilla ja valtava rautainen kone pyöri eteenpäin ja laite käynnistettiin kahvasta.Meteli oli kauhea.Silti en unohda puhtaiden lakanoiden tuoksua enkä sitä yhteistyötä mitä äitini kanssa saimme aikaan.Oli aivan mahtavaa nukkua tuoksuvissa puhtaissa lakanoissa saunan jälkeen sitä en unohda koskaan.Koskaan ei tapahtunut mitään onnettomuutta vuosien mittaan mutta henkisesti se oli raskasta ja koulunkäynti kärsi siitä selkeästi.Tämä rutiini toistui vain minun kohdallani monta monta vuotta ja tiesin että olin ainoa joka siihen suostui kun muut eivät jaksaneet.Äitini takia tein sen hänellä oli aivan liikaa jo muutakin työtä meidän perheemme hyvinvoinnissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista lukea kuinka moni on syönyt lapsuudessaan perunaa niin paljon ettei enää ikinä pysty sitä sellaisenaan syödä. Sama mulla. Kotoa pois muutettuani söin pelkkää pastaa, riisiä, kasviksia tms perunan tilalla. Muistelen että myös koulussa oli aina perunaruokia. Missä kaikki maukkaat kasvislisukkeet olivat?? Vaikkapa karamellisoidut porkkanat tai vuohenjuustopunajuurigratiini. Olisi kai vaatinut liikaa mielikuvitusta tai rahaa.
Kotonamme oli vain yksi mielipide sallittu ja se oli isän. Vastaan ei saanut väittää, omia mielipiteitä ei saanut esittää, niille joko naurettiin tai hyvin nopeasti ammuttiin alas saaden mielipiteen esiintuova lapsi tuntemaan itsensä tyhmäksi ja huonoksi.
Saunassa piti olla aivan hiljaa. Ruokapöydässä piti olla aivan hiljaa. Kylässä piti olla aivan hiljaa. Meillä ei ollut normaalia ”’miten koulussa meni/mitä haluisitte kesälomalla tehdä” keskustelua perheen kesken vaan ruoka (usein peruna&veteen tehty jauhelihakastike) syötiin hiljaisuuden vallitessa.
Ruokaa äiti teki viiden hengen perheelle liian vähän. 250g kanansuikalepaketti lillutettiin kermassa jotta se näyttäisi isommalta määrältä. Isä otti ruokaa eniten koska ”on iso mies”, kaksi veljeäni seuraavaksi eniten ja minä ja äitini söimme lähinnä pelkkää perunaa kun lihakastiketta ei jäänyt kuin pari lusikallista.
Perheen pojille opetettiin ”miesten hommat” kuten saunan sytyttäminen ja lumityöt. Minä perheen tyttärenä siivosin vessat ja tein tiskit.
Tarkat rutiinit monelta mennään joka aamu töihin vaikka olisi joustava työaika. Rutiini että joka torstai oli kauppapäivä, perjantai leffapäivä ja lauantai siivouspäivä. Sunnuntai ankea ”odotetaan maanantaita” päivä jolloin masentuneen ilmapiirin pystyi aistimaan. Ikinä emme käyneet laivalla, elokuvateatterissa, laskettelemassa, kirjastossa, uimahallissa, markkinoilla. Edes mökkiä ei suvulla ollut. Kaikki päivät menivät kotona hautuessa. Oli sitten kesä tai talvi.
Vieraita meillä ei käynyt kuin ehkä kerran puolessa vuodessa(nekin sukulaisia) eikä kukaan pyytänyt perhettämme kylään. Vieläkin ihmettelen miten vanhempani voivat elää noin epäsosiaalisia elämää.
Nyt perheellisenä itse aion
-tehdä lapsilleni tarpeeksi lämmintä, monipuolista ruokaa
-opettaa sekö tyttö että poika lapsilleni samat kotityöt joita vaihdellen voivat tehdä (myös pojat voivat pestä vessoja!)
-tehdä tavallisesta arjesta mielenkiintoista rikkomalla välillä rutiineja. Siivouspäivä voikin olla tiistaina ja keskiviikkona mennäänkin retkelle herkkujen kanssa ulos tms
-lapset saavat olla eri mieltä kanssani ja perustella mielipiteensä. Kuuntelen heitä ja jos perustelu tarpeeksi hyvä voin muuttaa mieltäni/sääntöä
-meillä käy vieraita. Olen pitänyt huolen siitä että vaikka suku on pieni ja etäinen niin naapurista löytyy tuttavia kenen kanssa kahvitella ja lapset oppivat näkemään erilaisia ihmisiä ja tapoja elää arkea .
-tunteista saa puhua ja toivon että onnistun tavoitteesani saada avoin keskutelukulttuuri perheeseemme. Niin ruokapöytään kuin saunan lauteille. Tunteitaan saa näyttää, niin lapset kuin aikuisetkin.Tää perunajuttu on kyllä mielenkiintoinen! Varmaan osittain oli kustannuskysymys, mutta ainakin meillä olisi kotona ollut rahaa muuhunkin ruokaan. Suurin syy kai oli isässäni, joka ei kuulemma pidä muista lisukkeista. Sitä vaan en ymmärrä, miksi eivät tehneet edes muusia tai uuniperunaa, jotka kyllä tuntuvat vanhalle jäärälle maistuvan nykyään. Aina vaan niitä iänikuisia kuoripottuja.
-163
Meillä oli kyllä aina tarpeeksi kastiketta ja muitakin lisukkeita, mutta tämä pottuhomma on selkeästi jokin sukupolvijuttu. Asun sen verran kaukana vanhemmistani, että kun sinne menen, viivyn aina vähintään viikonlopun. Kun laitan siellä ruokaa, isälleni on hirveän vaikeaa syödä mitään muuta lisuketta kuin keitettyjä perunoita. No, joskus tekee lohkoja tai muusia, ja nyt vanhemmalla iällä on ihastunut ohraan lisukkeena. Mutta jos siis teen jotain wokkia tai pastakastiketta, äitini aina sanoo, että isäsi ei halua syödä riisiä tai pastaa, vaan pitäisi perunoita keittää. Hän pitää kyllä muuten laittamastani ruoasta, eikä kavahda esim. voimakkaita mausteita. Mutta esim. joku spaghetti bolognese lakkaa olemasta spaghetti bolognese jos se syödään perunoiden kanssa, jostain aasialaisesta ruoasta puhumattakaan. Itse olen saanut keitetyistä perunoista yliannostuksen kouluvuosina, enkä tee niitä oikeastaan ikinä jatkojalostamatta niitä muusiksi.
kirjoitti:
Lapset ovat hiljaa. Jos oli vieraita, lasten ei odotettu osallistuvan keskusteluun vaan päin vastoin oli oltava suu supussa. Keskeyttäminen oli pahinta mitä on, vaikka olisi ollut oikeaa asiaakin. Me lapset oltiin luonnostammekin hyvin rauhallisia tyttöjä, joten ei tod oltaisi häiriköity mitenkään. Kaikenlaisissa kohtaamisissa meidän odotettiin puhuvan vain kysyttäessä. Kiitos tämän en näin aikuisenakaan osaa puhua kenellekään mitään. Jos puhun itseäni vanhemmalle ihmiselle, suhtaudun häneen keskustelua ohjaavana aikuisena ja itseeni passiivisena pikkulapsena.
Äärimmäisyydestä toiseen. Ei ole hyvä juttu tää nykytilannekaan; aikuiset ei pysty keskustelemaan, jos on lapsia paikalla, kun ne huutavat suureen ääneen kaikki yhtäaikaa ja puhuvat päälle.
Alue: Aihe vapaa
Tää perunajuttu on kyllä mielenkiintoinen! Varmaan osittain oli kustannuskysymys, mutta ainakin meillä olisi kotona ollut rahaa muuhunkin ruokaan. Suurin syy kai oli isässäni, joka ei kuulemma pidä muista lisukkeista. Sitä vaan en ymmärrä, miksi eivät tehneet edes muusia tai uuniperunaa, jotka kyllä tuntuvat vanhalle jäärälle maistuvan nykyään. Aina vaan niitä iänikuisia kuoripottuja.
-163