Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?
Meillä kirkossa käyminen oli jotenkin tosi ankea juttu kun piti pukea päälle tosi epämukavat vaatteet ja siellä kuunnella ikuisuuksia papin saarnoja. Enää en aikuisena ikinä mene kirkkoon.
Toinen ankea oli "kivat" perhematkat jonnekin tosi tylsään paikkaan jonne oli hirveän pitkä automatka ja lapset istuttiin autossa kuin sillit suolassa ja sit käytiin jossain lapsille äärimmäisen tylsissä paikoissa kuten museot.
Kommentit (1773)
Äitini oli yksinhuoltaja ja toimi baarissa kaikki illat töissä.
Joten minä ja velieni emme koskaan syönyt oikeaa ruokaa ainoastaan välipaloja, karkkia tai roskaruokaa. Olimme myöd tottuneet olemaan kaksin suht pienistä.
Itse en ikinä jättäisi 8 vuotiasta ja 5 vuotiasta kaksin kotiin 6 tunniksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökille meno. Huone, jossa jouduin nukkumaan oli täynnä hämähäkkejä. Ihan oikeasti täynnä. Ei saanut valittaa ja pakko oli nukkua siellä.
Enään en ole mennyt mökille.
Vierailija kirjoitti:
Jouduin sitten lykkimään monena päivänä suojasäällä pitkiä hiihtolenkkejä. Siinä hikeä pukatessa ja kaulurin pistellessä niskaa mietin kaveria joka todennäköisesti chillaili kotona ja tunsin syvää katkeruutta.
Jos minulla on joskus lapsi, ja moista vapaa-ajan kontrollointia vielä harrastetaan, allekirjoitan lapun ja päästän toisen pälkähästä. Lapsikin tarvitsee lomaa, ja pakkourheilu on paras keino varmistaa että lapsesta tulee liikuntaa inhoava aikuinen.
Eivät kaikki ole noin lapsellisia, että inhoaisivat koko loppuelämänsä kaikkea epämiellyttävää, mitä elämässä täytyy tehdä.
Jokaviikkoinen rantasaunan lämmitys lauantaisin. Inhosin sitä vedenkantoa ja saunan siivousta.
Olen nykyisin onnellinen, kun saan omassa kylpyhuoneessa joka aamu suihkuun mennä.
Kun vuokraan mökin Suomessa, ehdoton vaatimus on kunnon kylpyhuone ja sisävessa. Ja mielellään myös tiski- ja pyykkikone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien juominen ja riitely, joka ikinen viikonloppu.
En ymmärrä, miksei meistä koskaan tehty lastensuojeluilmoitusta, vaikka sen hullun akan kirkumisen ja isän konttaamisen näkivät ja kuulivat kaikki.
Murtomaahiihdin Lapissa kilometritolkulla tyyliin 5-6-vuotiaana perheen ja isovanhempien kanssa, aamusta iltapäivään kokonaisen viikon ajan kun oltiin lomalla. Toki välillä pysähdyttiin laavulle syömään. Isoäiti juotti mulle urheilujuomaa mehupullosta, kun aloin kiukutella väsymystä. Mulla oli kyllä ihana perhe ja isovanhemmat, hekin edelleen hengissä. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lauantaisin pakkosiivouspäivä ja pakko sauna klo sejase.
Huoh.
Meillä oli saunapäivät keskiviikko ja lauantai. Pakko oli saunoa. Ei riittänyt, että olisin pessyt itseni pois ilman lauteilla istumista.
Löylyissä istuminen oli inhottavaa, kun happi ei kulkenut. Onneksi teininä sain lopettaa tuon epämiellyttävän perinteen. Sen verran onneksi ymmärrettiin murrosiän päälle.
Perheessäni muutenkin asiat tehtiin aikuisten ehdoilla.
Suomessa tuntuu olevan hirveä synti, jos olet mielummin suihkusuomalainen. Saunon kyllä jonkin verran kesäisin, jos vierailen ystävän mökillä. Se riittää.
Jos olisin lapsia tehnyt, niin heillä olisi ollut halutessaan vapautus saunomisesta. Lasta täytyy kuunnella ja ottaa tosissaan, jos hän ilmaisee jonkin asian olevan epämiellyttävää.
NurseBetty kirjoitti:
Murtomaahiihdin Lapissa kilometritolkulla tyyliin 5-6-vuotiaana perheen ja isovanhempien kanssa, aamusta iltapäivään kokonaisen viikon ajan kun oltiin lomalla. Toki välillä pysähdyttiin laavulle syömään. Isoäiti juotti mulle urheilujuomaa mehupullosta, kun aloin kiukutella väsymystä. Mulla oli kyllä ihana perhe ja isovanhemmat, hekin edelleen hengissä. <3
Minä 8-10 -vuotiaana oksentelin liikarasituksesta ja liian vähästä ravinnosta perheen urheiluretkien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
NurseBetty kirjoitti:
Murtomaahiihdin Lapissa kilometritolkulla tyyliin 5-6-vuotiaana perheen ja isovanhempien kanssa, aamusta iltapäivään kokonaisen viikon ajan kun oltiin lomalla. Toki välillä pysähdyttiin laavulle syömään. Isoäiti juotti mulle urheilujuomaa mehupullosta, kun aloin kiukutella väsymystä. Mulla oli kyllä ihana perhe ja isovanhemmat, hekin edelleen hengissä. <3
Minä 8-10 -vuotiaana oksentelin liikarasituksesta ja liian vähästä ravinnosta perheen urheiluretkien jälkeen.
Kauheeta! Miten vanhemmat reagoi? Mulla tuo ei ollut mitään noin rasittavaa, mutta nyt tuntuu hurjalta, että noin pieni oikeasti hiihtäisi koko päivän jossain metsässä, siis saman verran kuin aikuiset, ja oli kaikkia vaativia nousuja ja laskuja. Ruokaa kyllä oli paljon saatavilla. Lähisuvussa on nyt saman ikäisiä lapsia kuin minä tuolloin, enkä voisi kuvitellakaan, että heiltä odotettaisiin samanlaista jaksamista kuin aikuisilta. Siis tuollainen hiihtely on kuitenkin raavaalle miehellekin rankkaa.
NurseBetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NurseBetty kirjoitti:
Murtomaahiihdin Lapissa kilometritolkulla tyyliin 5-6-vuotiaana perheen ja isovanhempien kanssa, aamusta iltapäivään kokonaisen viikon ajan kun oltiin lomalla. Toki välillä pysähdyttiin laavulle syömään. Isoäiti juotti mulle urheilujuomaa mehupullosta, kun aloin kiukutella väsymystä. Mulla oli kyllä ihana perhe ja isovanhemmat, hekin edelleen hengissä. <3
Minä 8-10 -vuotiaana oksentelin liikarasituksesta ja liian vähästä ravinnosta perheen urheiluretkien jälkeen.
Kauheeta! Miten vanhemmat reagoi? Mulla tuo ei ollut mitään noin rasittavaa, mutta nyt tuntuu hurjalta, että noin pieni oikeasti hiihtäisi koko päivän jossain metsässä, siis saman verran kuin aikuiset, ja oli kaikkia vaativia nousuja ja laskuja. Ruokaa kyllä oli paljon saatavilla. Lähisuvussa on nyt saman ikäisiä lapsia kuin minä tuolloin, enkä voisi kuvitellakaan, että heiltä odotettaisiin samanlaista jaksamista kuin aikuisilta. Siis tuollainen hiihtely on kuitenkin raavaalle miehellekin rankkaa.
No ei kauheasti mitenkään. Oli mulla migreenikin vähintään kerran viikossa 9-vuotiaasta asti ja sitten lukiossa sain siihen vihdoin reseptilääkkeet, kun itse hommasin ne. Kun menetin vanhempani (eri aikaan), asiasta ei voinut puhua sanallakaan eli paljon isompiakin asioita pitänyt vaan kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kuin AP:lla. Isovanhempien luona vieraillessa, aina sunnuntaisin kirkkoon. Omista lapsista tulee ateisteja, valkatkoot jonkun niistä ~3400 eri ihmisen keksimästä jumalasta aikuisena jos johonkin haluavat hurahtaa. En ala syöttämään yhdenkään uskonnon satuja omilleni pakkopullana.
Vierailija kirjoitti:
NurseBetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NurseBetty kirjoitti:
Murtomaahiihdin Lapissa kilometritolkulla tyyliin 5-6-vuotiaana perheen ja isovanhempien kanssa, aamusta iltapäivään kokonaisen viikon ajan kun oltiin lomalla. Toki välillä pysähdyttiin laavulle syömään. Isoäiti juotti mulle urheilujuomaa mehupullosta, kun aloin kiukutella väsymystä. Mulla oli kyllä ihana perhe ja isovanhemmat, hekin edelleen hengissä. <3
Minä 8-10 -vuotiaana oksentelin liikarasituksesta ja liian vähästä ravinnosta perheen urheiluretkien jälkeen.
Kauheeta! Miten vanhemmat reagoi? Mulla tuo ei ollut mitään noin rasittavaa, mutta nyt tuntuu hurjalta, että noin pieni oikeasti hiihtäisi koko päivän jossain metsässä, siis saman verran kuin aikuiset, ja oli kaikkia vaativia nousuja ja laskuja. Ruokaa kyllä oli paljon saatavilla. Lähisuvussa on nyt saman ikäisiä lapsia kuin minä tuolloin, enkä voisi kuvitellakaan, että heiltä odotettaisiin samanlaista jaksamista kuin aikuisilta. Siis tuollainen hiihtely on kuitenkin raavaalle miehellekin rankkaa.
No ei kauheasti mitenkään. Oli mulla migreenikin vähintään kerran viikossa 9-vuotiaasta asti ja sitten lukiossa sain siihen vihdoin reseptilääkkeet, kun itse hommasin ne. Kun menetin vanhempani (eri aikaan), asiasta ei voinut puhua sanallakaan eli paljon isompiakin asioita pitänyt vaan kestää.
Jäin vielä miettimään tuota niin minulle on jäänyt sellainen olo itselle, että olen liian huonokuntoinen ja läski, että se johtuu siitä. Pidinkin itseäni aina liian lihavana. Ihan harmitti, kun katsoin vähän aikaa sitten vanhoja valokuvia ja tajusin, etten ole ollut mitenkään erityisen läski esim. 60-kiloisena ylioppilaana. Vaikka nyt olenkin painavampi, pään sisällä ei ole samanlaista oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainainen eväiden syönti kaikkialla kodin ulkopuolella. Ei puhettakaan, että olisi menty koskaan syömään jonnekin vaikka edes huoltoasemalle. Pitkillä mökkimatkoilla - eväät. Lomalla jenkeissä - eväät.
Meillä oli mökillä pari hehtaaria mustaviinimarjapensaita. Niistä sitten väännettiin kesällä mehua hirveällä työllä, mitä en koskaan juuri muista juoneeni vaikka sitä oli siis tyyliin sata litraa. Joskus muistan juoneeni sitä kuumana. Äiti siis keitti sen ensin.
Marjojen poimiminen metsässä oli lapsena tappotylsää. Tuntui ettei saa edes vasun pohjaa peittoon.
Sitten se marjasaaliin harras putsaus kotona. Tuntikaupalla nypittiin niistä roskia aina.
Mutta siis joo, eväitä en ole itse harrastanut enää.
Ei niinkään ankeaa, mutta turhaa työtä se jokakesäinen hätä tilata mansikanviljelijältä 10-15 kg tuoretta mansikkaa ja sitten tuskailla sen putsauksen, pilkkomisen ja pakastamisen kanssa. Tätä puuhaa äitini harrasti, vaikka joka kaupassa jo oli pakastettua kotimaista mansikkaa myynnissä. Viimeisin mansikkasouvi oli sinä kesänä, jonka syksynä hän sairastui ja menetti liikuntakykynsä. Kuinka turhaa raadantaa, kun me lapsetkin olimme jo kotoa muuttaneet.
Vierailija kirjoitti:
Uskovaiset vanhemmat raahasivat mukanaan kokouksiin, joissa oli lapsen mielestä kuolettavan tylsää. Tylsistyisin siellä vielä näin aikuisenakin, onneksi ei kukaan enää pakota menemään.
Meno oli todellakin kaukana niistä jenkkilän vauhdikkaista uskovaisten tapahtumista. Paikalla oli lähinnä mummoja, luettiin Raamatusta pätkiä ja veisattiin hartaasti virsiä. Muita lapsia oli harvoin, eikä sekään hirveästi olisi lohduttanut, kun piti istua hiirenhiljaa kuuntelemassa monen tunnin (ainakin silloin tuntuneen) ajan.
Hihhulien eli helluntailaisten kokouksissa käytiin. 80-luvulla, kun nälänhätää tuli televisiostajoka päivä ja sitten siellä kokouksessa joku kiilusilmä-uskis vaahtosi puhujanpöntöstä, miten veriletut ovat saa tanasta! Lapsena yksi suosikkiruoistani olisi muka pitänyt jättää syömättä?
Se, että piti mennä pe saunaan vuorolla kun siitä oli maksettu! Vielä koko perhe yhdessä, vaikka murrosikäisenä olisi halunnut mennä ilman isää, joka irvaili muodoista isoon ääneen. TV:ssä oli juuri silloin hyvää ohjelmaa ja sitä ei saanut sitten katsoa. Se, että ei ollut mitään sanomista siihen, mitä kanavaa/ohjelmaa katsottiin. Isä ihan kiusallaan tuli vaihtamaan kanavaa kun tiesi meidän katsovan jotain mielenkiintoista. Pakottaminen marjaan syksyisin useina viikonloppuina. Äidin mielestä, miehet ottavat ruokaa ensin ja siis parhaimmat palat, lapset viimeisenä! Äitini myös usein kuori isälle valmiiksi perunut. Kun isä kävi pesulla, äiti pesi selän ja toi puhtaat vaatteet valmiiksi odottamaan. Se miehen palveleminen otti päähän kovasti ja jysähti päälle kun olimme perheenä ensimmäisen kerran kylässä ja äiti sanoi, että laita miehellesi annos!?!? Siis kuori perunat , voitele leipä ja kaada ruokajuoma. Kun sanoin, että osaa ihan itse, katse oli jotenkin todella outo äidin puolelta! Eniten ärsytti kuitenkin se, että ei ikinä arvostettu mitään lasten tekemistä! Hyviä arvosanoja tai sitä, miten paljon siivottiin jo hyvin pienenä kotia. Aloin tehdä ruokaa perheelle 12-vuotiaana, koska äiti oli vuorotöissä! Siis mieletön määrä kotitöitä! Roskien vienti, pyykkien ripustaminen, ikkunoiden pesu, mattojen tamppaaminen, matonkuteiden leikkaus, tiskaus, pölyjen pyyhkiminen jne. Oltiin jotain piikoja. Kun täytin 18 vuotta, piti maksaa vuokraa kotona asumisesta, vaikka olin lukiolainen. Penniäkään ei tullut opiskeluun rahaa, olin töissä samaan aikaan. Lapset olivat enempi hyödyke kun mitään muuta!!
Kasvoin maatilalla, ja niillähän on aina jotakin tehtävää. 12-vuotiaasta lähtien loma-ajat piti tehdä töitä. Äitini kävi huutaen haukkumassa minua läskiperseeksi ollessani juuri 12, kun olin pelaamassa tietokoneella pellon äestyksen sijaan. Siitä sitten lähdettiin aika vauhdilla itku silmässä töihin. Samoin yhteen harrastukseen raahattiin väkisin vaikka itkin hysteerisenä, etten halua mennä. Isä ei juuri tunteita näyttänyt lapsilleen, painoi vain eteenpäin työkuormansa alla.
Noiden seurauksena olen todella hyvä suorittamaan annetut tehtävät / elämää yleisemminkin kovalla tasolla ja paineista tai omista tunteista välittämättä, mutta vastinparina armollisuus itseä ja muita kohtaan on todella matalalla tasolla. En selittele itse mitään ja en kuuntele muiden selityksiä. Pari vuotta sitten ryhdyin kirjoittamaan tajunnanvirtaa paperille ja se oli niin synkkää luettavaa itseäni kohtaan, että jätin sen harrastuksen ensimmäiseen ja viimeiseen kertaan.
Menin naimisiin yhtä kovan naisen kanssa kuin äitini. Pitää pitää huolta, että pystyn itse pehmentämään viestiä omalle jälkikasvulleni.
Olen muuten oikein hyvissä väleissä vanhempieni kanssa. Ymmärrän, miksi he olivat kuten olivat.
M30
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani ovat aikamoisia terveysfriikkejä ja meillä oli lapsuudessani tiukka suhtauminen karkkiin. Vain karkkipäivänä sai tyyliin suklaapatukan, ei todellakaan mitään karkkipusseja. Tämä päti myös joulukuussa, jolloin saimme joulukalenterit. Eli saimme kyllä pikkusiskon kanssa avata luukun joka päivä, mutta suklaa piti jättää luukkuun ja vasta lauantaina sai syödä sen. Ihan sairasta. Muuten ihan normaali perhe meillä kyllä oli. Vanhempani nyt yli 70-vuotiaina ovat edelleen hoikkia ja terveitä, mutta herkuttelevat itsekin toisinaan. Siis muulloinkin kuin karkkipäivänä. ;)