Lue keskustelun säännöt.
Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?
Meillä kirkossa käyminen oli jotenkin tosi ankea juttu kun piti pukea päälle tosi epämukavat vaatteet ja siellä kuunnella ikuisuuksia papin saarnoja. Enää en aikuisena ikinä mene kirkkoon.
Toinen ankea oli "kivat" perhematkat jonnekin tosi tylsään paikkaan jonne oli hirveän pitkä automatka ja lapset istuttiin autossa kuin sillit suolassa ja sit käytiin jossain lapsille äärimmäisen tylsissä paikoissa kuten museot.
Kommentit (1773)
Ilmeisesti 80 ja 90 luvulla ryyppääminen lasten läsnäollessa oli oikeasti yleisempää kuin luulin.
Luulin olleeni ainoa kavereista joilla tällaista oli ja kadehdin muiden elämää.
Meillä viikonloput ryypättiin, äiti katoili "tupakalta" jonnekin ja selkäsauna oli valmis kun isä löysi. Isä tuli usein ryyppäjäisten jälkeen kotiin ja ensitöikseen tempaisi äitiä turpaan.
Muistan kun isä löi äitiä nyrkillä ja itkeä ei saanut, eikä kukaan tullut ottamaan pientä lasta syliin. Myös lomat ryypättiin, niin paljon aamusta iltaan että ruokaa ei saanut koska se unohdettiin, muistan syöneeni kylmiä makkaroita paketista mikä lojui olohuoneen pöydällä känniläisten keskellä.
Lomilla ei koskaan tehty lasten juttuja, ei huvipuistoja ei mitään, olin niin kateellinen muille lapsille.
Ai niin, käytiin me laivalla ja porukat joi sielläkin.
Minulla ei myöskään ollut rippijuhlia koska isäni joi silloinkin. Äiti oli ainoa joka tuli kirkkoon. Muistan itkeneeni ennen tilaisuuden alkua ja hävenneeni. Kaverin äiti kyseli pitkään missä mun sukulaiset oli.
En ole koskaan juonut alkoholia omieni lasteni läsnäollessa ja kuvottaa yhä edelleen etenkin humalaiset miehet. Olen aina ollut tarkka että lapset on päässeet syliin ja meillä on aina sanottu rakastavansa, sen kuulin omalta äidiltä kerran vasta aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei saanut ottaa kahvipöydässä kakkua ennen kuin oli ottanut pullaa.
Olin jo aikuinen kun tajusin, että sehän oli ihan älytön sääntö. Mitä järkeä? Harmi ettei ole enää äitiä, jolta kysyä perusteluja.
Sehän on vanha sääntö joka oli ilman muuta selvä minun lapsuudessani .
Kun kylään mentiin , niin ensin piti ottaa pullaa ja sitten kakkua.
Meillä päin kaikki tiesivät tämän.
En tiedä syytä mutta olen itse ajatellut että pullapitko oli halvempaa ja oli usein pullan ja vehnäleivän sekamuoto.
Siinä oli vähemmän rasvaa ja sokeria kuin nykyreseptien mukaan tehdyssä pullassa.
Kakkuviipale oli siis ikäänkuin jälkiruokaa.
Ja kruunasi kahvihetken.
Tämä oli aikana jolloin kaikkea oli paljon niukemmin.
Minä olin laiha ja pieniruokainen lapsi. Olisin jaksanut syödä pienen palan kakkua, mutta en mitenkään sekä pullaa että kakkua. Ja miksi ylipäätään pitäisi ottaa jotain, mistä ei pidä (pulla) voidakseen saada jotain mistä pitää. Minusta se sääntö oli aivan mahdottoman typerä.
Eri asia, jos ruokapöydässä pyydetään syömään kasvikset ennen kuin saa jälkiruokaa. Pullasta sen sijaan ei ole koskaan ollut kenellekään mitään hyötyä toisin kuin kasviksista.
Se, että ei saanut syödä ennen lämpimän ruuan valmistumista mitään pohjille, vaikka olisi ollut kuinka mahaa kouriva nälkä. Sitten ei mukamas itse lämmin ruoka maistu. Nykyään todellakin syön lämpimän ruuan valmistumista odotellessa nälkääni ja kyllä maistuu sen jälkeen myös se itse lämmin ruoka.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin syötiin lähes aina kuoriperunoita, joskus oli perunamuusia vaikka isä ei siitä tykännyt ja pyhäpäivinä kuorittuna keitettyjä perunoita. Riisiä äiti keitti joskus lisukkeeksi ja sitä sai ruokalusikallisen, siihen perunan viereen annosteltuna. Omilleen muutettuani en syönyt perunoita muutamaan vuoteen, mutta sitten aloin tykätä perunoista. Niistä saa ihania lohkoperunoita, Hasselbackan perunoita, valkosipulikermaperunoita, uuniperunoita, muusia, pannulla raakana paistettuna valkosipulin kanssa ja ihan miten muuten vaan paitsi ei kuoriperunoina. Niitä inhoan edelleen.
Riisi oli kalliimpaa... meillä isä teki maksalaatikkoa, maksa oli halpaa, joten sitä oli varmaan 80%, riisiä loput, ei rusinoita (liian kallista). Maistui tosi kitkerältä, vaikka mukana myös rajoitettu määrä sokeroitua puolukkasurvosta. Sokeri oli "semihalpaa", sitä haettiin 10 kilon säkki VR:n vapaalipuilla Haaparannasta,samoin Wår-margariinia.
Sanomattakin on selvää, että puolukat käytiin itse poimimassa, isä ajoi mopolla, muut pyöräilivät monen kilometrin matkan. Ja poimimis"kiintiöt" muksujen iän mukaan; mukillisten määrä kasvoi vuosittain.
Voileipiä+ maitopullo villasukassa oli eväänä , mutta niitä sai vasta, kun "kiintiö" oli puolessavälissä.
Tämä siis 60-luvun loppupuolella.
Voileivälle sai laittaa Wårin lisäksi vain yhtä päällystettä, jos laittoi tankolauantaimakkaraa, ei saanut laittaa juustoa pyöreästä punakuorisesta Edam-pallosta. Sitä siis ostettiin vesimeloonin kokoisena pallona, viimeinen palanen... no, kuinkas kuivahtanutta ja kovaa, voitte itse kuvitella.
Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot...
Kotona säästettiin ruuassa, mutta vanhemmat tekivät ulkomaanmatkan kerran vuodessa...
Äiti oli intohimoinen marjastaja, erityisesti hillastaja. Niitä hilloja ei saanut sitten syödä, pakastimessa oli iänkaiken vanhoja marjoja. Niitä pihdattiin siksi, että jos seuraava vuosi onkin huono eikä lisää marjoja saada. Lopulta niitä heitettiin pois kun ne oli syömäkelvottomia.
Sain niin kylliksi marjastamisesta, etten aikuisena ole käynyt kertaakaan marjametsässä. Ostan marjani kaupasta. Ja meidän pakastimesta niitä saa syödä, ei tarvi säästää hamaan tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen perunavihaajia täällä on? Kuoriperunat ja ruskeakastike on aivan hyvää arkiruokaa. Pyhänä voi sitten vaikka jauhelihakastikkeen tai läskisoosin tekaista jos haluaa herkutella. Ei kuulu makaroonit tai riisi Suomalaiseen ruokavalioon, pizzoista puhumattakaan.
Niitä kuorineen keitettyjä perunoita oli oikeasti AINA! Joka päivä, vaan vähän eri ruuan kanssa. Omilleni muutettua en juurikaan syönyt perunaa, vain pastaa, riisiä tai kasviksia. Nyt olen löytänyt perunan monet muut muodot, siis perunamuusin, lohkoperunat, kermaperunat ja muut herkut. Myös bataatti on erinomainen lisuke. Sitä usein teininä mietin, etteikö vanhempani osanneet kokata muuta, mutta ilmeisesti tuo peruna oli joku kansallinen juttu.
Sehän se, jos sitä tarjotaan AINA!
Kullankaivajien piirissä oli joskus ILJETYS: juurikin siksi, että sitä on - jos ei ihan joka päivä- niin turhan usein. Aineet helppoja, säilyviä, suht. kevyitä kantaa... mönkijällähän ne nykyisin kuskaa.
Pussillinen makaroonia, Nötköttiä säilykepurkillinen, Olympia-sulatejuustoa paketti, suolaa+ muutama kokonainen maustepippuri. makaroonit keitetään vähässä vedesssä (+suola ja pippurit), Nötkötti ja sulatejuusto sekaan, lämmitetään, kunnes nötköt lämmintä ja juusto sulaa.
Hyvää, kun harvoin saa... tulipas nälkä!
Meni vähän ohi aiheen, mutta kokeilkaa :-D
Pointti on siis se, että mikä tahansa ruoka alkaa tökkiä, kun sitä joutuu joka päivä syömään!
Eipä taitais pippuripihvi tai etanat valkosipulivoissa maistua, jos joutuisit syömään niitä 365 päivää/10 vuotta
Ulkoilu: lauantaisin / muina vapaapäivinä oli pakko mennä ulos aamiaisen jälkeen, koska muuten ”ei ruoka maistu”.... siis joka säällä ULOS noin kolmeksi tunniksi! Tätä jatkui noin 13 vuotiaaksi asti! Ja ulkona EI mitään, ei mitään tekemistä! Sanomattakin selvää ettei lapsiani pakoteta ulos - ei kotona EIKÄ mummilassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkoilu: lauantaisin / muina vapaapäivinä oli pakko mennä ulos aamiaisen jälkeen, koska muuten ”ei ruoka maistu”.... siis joka säällä ULOS noin kolmeksi tunniksi! Tätä jatkui noin 13 vuotiaaksi asti! Ja ulkona EI mitään, ei mitään tekemistä! Sanomattakin selvää ettei lapsiani pakoteta ulos - ei kotona EIKÄ mummilassa
Apua, kuulostaa tutulta! Meilläkin jatkui tuo "päiväkotikuri" koko ala-asteen, eli pakkoulkoilua joka päivä säässä kuin säässä. Ja märällä tietysti päälle kuravaatteet. Juuei, nykyään en mene kuin aurinkoisella säällä ulos! :P
Mitä tekemistä keksit siellä pihalla isompana, kun ei varsinaiset pihaleikit kiinnostaneet? Itse muistan usein käveleskelleeni pihan takana metsässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ruumillista kuritust.a ei tullut kovin usein, oli se kuitenkin arkisessa puheessa usein esillä tyyliin "nyt tottelet vai haetaanko remmi", ja tämä oli aika ankeaa. Erityisesti isompana esiteini tyttönä, kun olisi omaa tahtoa ja mielipidettä varmasti ollut, ja muuten kohdeltiin jo kuin isoa, niin silti milloin mistäkin asiasta sai kuulla, että tai muuten tulee remmiä. Ja ei ollut kuitenkaan tyhjä uhkaus vaan kyllä se vyö oikeasti haettiin, jos ei totellut.
Meillä "äiti" jakoi rangaistuksia. Usein ne johtuivat jostain, mihin vanhempi "veli" yllytti ja vyörangaistushan siitä seurasi... "äiti" ei kuitenkaan "pannut rangaistusta käytäntöön", vaan piti odottaa, että veturinkuljettaja-"isä" tuli kotiin (usein vasta seuraavana päivänä), nukkui työvuoron jälkeen ja sitten...
Pahinta ei ollut se selkäsauna, vaan pienelle tytölle se odottaminen!
"äitini" harjoitti pahinta mahdollista henkistä -suorastaan- kidutusta!
Ei myöskään syliä, halauksia, suukkoja, pään silitystä.
Vain arvostelua, väheksyntää... kaikki, mitä tein, tein väärin. Kun itsetunto nosti vähän päätään, lyötiin nuijalla kuten tivolin myyräpelissä !
Välit poikki ajat sitten ja onneksi kaikki (myös "veli") tuhkana!
Ei ole tullut tippa linssiin moisten takia!
Traumoja vieläkin ja varmaan myös lapseni ovat joutuneet kärsimään tunneköyhyydestäni, ehkä siksi valinneet itse lapsettomuuden?
Aika hämmentävää. Itse olen luullut, että fyysinen kuritus oli lähinnä sellaista, että äidiltä tai isältä meni ns. hermot ja sitten tuli joku luunappi tai vastaava. Mutta että oikein tuollainen harkittu rangaistus, jota piti odotella ja toteuttajakin oli eri. Aika karulta kuulostaa. Olikohan yleistäkin tuollainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun oli aika pestä ikkunat tai pyyhkiä pölyt kirjahyllystä ja joka ikisestä kirjasta erikseen niin kotona alkoi ihan järkyttävä raivoava nátsikuri, ja puhemies oli äitimme. Jos jotain teki vahingossa vähänki väärin tai liian hitaasti niin hirveä huuto naama punaisena ja sylki lentää. Ja tämä liittyi just ikkunan pesuun tai siihen saakelin kirjahyllyyn. Ja nämä piti siivota just jollain mahdollisimman vaikealla ja epämukavalla tavalla.
Joo, tämä raivosiivous kuulostaa tutulta. Äiti siivosi yleensä kireänä marttyyrina aina lauantaisin pahantuulisena. Leikki-ikäisenä sai silloin joskus tukkapöllyä. Joskus loppui mykkäkouluun. Tiskasi myös joskus raivona kolistellen. Auttaa ei saanut, koska ei "tehty kunnolla". Omat huoneet piti siivota juuri silloin kun hän halusi.
Ilmankos minulla on vähän neuroosia siivouksen suhteen. Viihdyn sotkussa ja sitten häpeän sitä kun on sotkuista. En jotenkin pidä itseäni siisteyden arvoisena.
Vierailija kirjoitti:
Äitini lörppäsuuna kertoi kaikki asiani, mm murrosiässä kuukautisten alkamiset jne jne, sukulaisille, ystäville, puolitutuille ja naapureille.
Traumaattista suorastaan.
Päätin jo varhain, että kunnioitan lasteni yksityisasioita ja tästä päätöksestä olen pitänyt kiinni.
Minun äitini teki täsmälleen samaa. Samoin kaikki terveyteeni ja pitkäaikaissairauksiini liittyvä reposteltiin puolelle suvulle ja epämääräisille tuttaville. Tämä alkoi 80-luvulla ja jatkuisi varmaan vieläkin, mutta nykyään olen tosi tarkka siitä, minkä verran äitini saa asioistani tietää. Kunnioitetaanko lasten ja nuorten yksityisyyttä ja kehorauhaa nykyään enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta oli kiva mennä ulos! Leikittiin usein metsässä pikkueläimillä, vielä varmaan kuudesluokkalaisina. Tosin mulla ei juuri ollut leluja joten olin paljon poissa kotoa kavereiden luona ja ulkoleikeissä niin sain leikkiä heidän leluillaan.
Ja ei, rahasta ei ollut pulaa lainkaan mutta tuolloin kai oli vallalla lapsen rankaisu syyttä ja kaikenlainen elämän ankeuttaminen.
Jos valitti ettei ole tekemistä niin käskettiin mennä pyörällä kirjastoon tai joskus sai jopa vitsaa kitisemisestä.
Omille lapsilleni olen ostanut leluja, ettei aina tarvi mennä kavereille leikkimään.
Vierailija kirjoitti:
Ulkoilu: lauantaisin / muina vapaapäivinä oli pakko mennä ulos aamiaisen jälkeen, koska muuten ”ei ruoka maistu”.... siis joka säällä ULOS noin kolmeksi tunniksi! Tätä jatkui noin 13 vuotiaaksi asti! Ja ulkona EI mitään, ei mitään tekemistä! Sanomattakin selvää ettei lapsiani pakoteta ulos - ei kotona EIKÄ mummilassa
Vanhempien pan*oaikaa. Muksut ulos lauantaina aamupäivällä -> vanhemmat heiluttamaan peittoa urakalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteellisuudentaju puuttui meillä kotona, kun nuukailua ja puuttumista tuli valojen käytöstä tai wc pytyn laskemisesta tai veden käytöstä. Tällaisilla ei ollut mitään merkitystä säästämisen kannalta, kun raha saatettiin yllättäen laittaa kankkulankaivoon typerillä hankinnoilla.
Ankea juttu oli se että ikinä ei saanut laittautua tai pukeutua kauniisti. ”Rumat ne vaatteilla koreilee” ja ”kuka sinua siellä kattoo” oli perinteiset lausahdukset. Tämä päti myös juhliin, jopa häissämme äiti totesi ”jos ei nämä vaatteet kelpaa, niin jätetään väliin kokonaan”. Jos vaikka jossain koulun joulujuhlassa joku oli pukeutunut juhlavasti niin silmien pyörittelyä tyyliin ”mikä tuokin luulee olevansa”.
Pukeudun ihan normaalisti itse, mutta tilanteen mukaan. Meikkaan kevyesti arkisin ja juhliin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkoilu: lauantaisin / muina vapaapäivinä oli pakko mennä ulos aamiaisen jälkeen, koska muuten ”ei ruoka maistu”.... siis joka säällä ULOS noin kolmeksi tunniksi! Tätä jatkui noin 13 vuotiaaksi asti! Ja ulkona EI mitään, ei mitään tekemistä! Sanomattakin selvää ettei lapsiani pakoteta ulos - ei kotona EIKÄ mummilassa
Apua, kuulostaa tutulta! Meilläkin jatkui tuo "päiväkotikuri" koko ala-asteen, eli pakkoulkoilua joka päivä säässä kuin säässä. Ja märällä tietysti päälle kuravaatteet. Juuei, nykyään en mene kuin aurinkoisella säällä ulos! :P
Mitä tekemistä keksit siellä pihalla isompana, kun ei varsinaiset pihaleikit kiinnostaneet? Itse muistan usein käveleskelleeni pihan takana metsässä.
Ei kai säännöllisessä ulkoilussa mitään pahaa ole? Ja jos se on päivittäinen rutiini, kai lapsi on tottunut siihen ja keksii tekemistä. Tai sitten on tosi huono mielikuvitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkoilu: lauantaisin / muina vapaapäivinä oli pakko mennä ulos aamiaisen jälkeen, koska muuten ”ei ruoka maistu”.... siis joka säällä ULOS noin kolmeksi tunniksi! Tätä jatkui noin 13 vuotiaaksi asti! Ja ulkona EI mitään, ei mitään tekemistä! Sanomattakin selvää ettei lapsiani pakoteta ulos - ei kotona EIKÄ mummilassa
Apua, kuulostaa tutulta! Meilläkin jatkui tuo "päiväkotikuri" koko ala-asteen, eli pakkoulkoilua joka päivä säässä kuin säässä. Ja märällä tietysti päälle kuravaatteet. Juuei, nykyään en mene kuin aurinkoisella säällä ulos! :P
Mitä tekemistä keksit siellä pihalla isompana, kun ei varsinaiset pihaleikit kiinnostaneet? Itse muistan usein käveleskelleeni pihan takana metsässä.
Ei kai säännöllisessä ulkoilussa mitään pahaa ole? Ja jos se on päivittäinen rutiini, kai lapsi on tottunut siihen ja keksii tekemistä. Tai sitten on tosi huono mielikuvitus.
Ulkoilulla viitataan yleensä liikuntaan, mutta sitä voisi harrastaa myös sisätiloissa. Jos 13-vuotias pakotetaan pihalle seisomaan ei siitä ole mitään hyötyä, verrattuna siihen, että käyttäisi saman ajan sisätiloissa. Todennäköisesti voisi käyttää aikansa hyödyllisemmin sisällä, vaikka lukien tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkoilu: lauantaisin / muina vapaapäivinä oli pakko mennä ulos aamiaisen jälkeen, koska muuten ”ei ruoka maistu”.... siis joka säällä ULOS noin kolmeksi tunniksi! Tätä jatkui noin 13 vuotiaaksi asti! Ja ulkona EI mitään, ei mitään tekemistä! Sanomattakin selvää ettei lapsiani pakoteta ulos - ei kotona EIKÄ mummilassa
Apua, kuulostaa tutulta! Meilläkin jatkui tuo "päiväkotikuri" koko ala-asteen, eli pakkoulkoilua joka päivä säässä kuin säässä. Ja märällä tietysti päälle kuravaatteet. Juuei, nykyään en mene kuin aurinkoisella säällä ulos! :P
Mitä tekemistä keksit siellä pihalla isompana, kun ei varsinaiset pihaleikit kiinnostaneet? Itse muistan usein käveleskelleeni pihan takana metsässä.
Ei kai säännöllisessä ulkoilussa mitään pahaa ole? Ja jos se on päivittäinen rutiini, kai lapsi on tottunut siihen ja keksii tekemistä. Tai sitten on tosi huono mielikuvitus.
Ulkoilulla viitataan yleensä liikuntaan, mutta sitä voisi harrastaa myös sisätiloissa. Jos 13-vuotias pakotetaan pihalle seisomaan ei siitä ole mitään hyötyä, verrattuna siihen, että käyttäisi saman ajan sisätiloissa. Todennäköisesti voisi käyttää aikansa hyödyllisemmin sisällä, vaikka lukien tms.
Kyllä ulkoilma on eri tavalla hyväksi kuin sisällä istuminen. Ja tuleehan ulkona väkisinkin liikuttua.
Yksinäinen ihminen yleensä juttelee paljon "ohi suunsa" koska ei välttämättä pääse puhumaan kenellekään pitkään aikaan.