Sain lapsen, vihaan elämääni, mitä tehdä?

tää on provo! psykiatrilla ei "käydä" psykologilla käydään juttelemassa ja tässä tapauksessa pitäisi käydä psykiatrisellasairaanhoitajalla ja myöhemmin jonnin asteisessa psykoterapiassa. Psykiatri tekee diagnoosin, antaa lääkkeet ja laittaa hoitoon. Hänen luonaan käydään ehkä kerran kuussa tai kahdessa, koska hän on LÄÄKÄRI ei hoitaja. 

Psykiatriselle mennään silloin jos päässä on jokin oikeasti hullusti pakko-oireet, pahat fobiat, masennus yms. ja niissä määrätään aina jatkoa. Psykologilla käydään lievemmässä masennuksessa ja silloin jo tarvii vain juttelu kaveria.

Psykiatrin ja hoitajan kanssa pidetään yhdessä tapaamisia jossa päätetään jatkosta.

Iiiihana jenkki käsitys psykiatreistaaaa :)

Voimia tilanteeseen!rankalta prossulta kuulostaa:/olet vastuuntuntoinen sillä olet apua tilanteeseen hakenut ja uskallat myöntää näin ison ongelman.ehdottaisin psykoterapiaa sekä ehdottomasti parisuhdeneuvojalla käyntiä jotta saat liittosi korjattua.(käsitin että halua siihen on ja että vaimosi on tärkeä.)koita olla välittämättä noista asiattomista kommenteista ja älä vahingoita itseäsi sillä se ei ratkaisu ole.

Loppuiko teillä seksielämä täysin heti synnytyksen jälkeen tai jo raskauden aikana? Saattaa vaikuttaa isän tunteisiin asiassa, jos suhde äitiin muuttuu täysin toisenlaiseksi kuin se on aiemmin ollut.

Voi poikakulta, olet tehnyt liian nuorena ja tietämättäsi lapsen... :/ Se tehdään kun ollaan MOLEMMAT VALMIITA... :(

tekisin itsarin tai hoitaisin vastuuni, kun tekee kakaran hoitaa sen ja sillä sisti.

Luulen, että aika moni mies tekee lapsen ennen kuin on 100 % varma olevansa valmis isäksi. Ja miten sitä voisikaan olla *täysin* varma etukäteen -- lapsen saaminen on kuitenkin valtava muutos elämään ja omat tunteet voivat yllättää. Minä onnekseni kiinnyin ja rakastuin lapseeni mutta Ap oli vähemmän onnekas.

Olet saanut jo hyviä neuvoja. Ero ei ole maailmanloppu ja etäisyys voi auttaa. Terapian jatkaminen lienee joka tapauksessa fiksua, kun tilanne sinua ahdistaa.

Jäänyt käsittelemättä entiset vastoinkäymiset.Nyt uudessa tilanteessa nämä traumat kärjistyvät ja nyt katkeruus on helppo purkaa puolustuskyvyttömään omaan lapseen. Mies on jätetty kylmällä tavalla. Katkeruuden, vihan ja koston kohteena ovat nyt täysin viattomat henkilöt.

Kukaan muu ei pysty sinua auttamaan kuin sinä itse. Vaikka sinulla olisi puoli valtakuntaa neuvoja antamassa. Tällä asenteella peität ja salaat omia heikkouksiasi toisten silmissä. Vihaat elämää, kaikkea. Arvosta lähimmäisiäsi, vaikka he eivät mielestäsi olisikaan niin hyviä ja arvokkaita kuin itse olet. Alat näin saamaan kaipaamaasi hyväksyntää. Kun annat rakkautta myös saat sitä. Ja lapsen rakkaus on aitoa ja viatonta.

Kuinka tässä kävi?

Taidat olla hieman sairas jos et rakasta omaa lastasi. Pahinta lapsellesi on jos jäät hänen elämäänsä esittämään että välität. Lapset nimittäin huomaa kaiken.. Hae apua! Tai oletkin ilmeisesti jo hakenut mutta hae lisää...

Lähde pois. Voit ehkä joskus luoda jonkinlaisen suhteen lapseesi, mutta nyt taitaa olla aika hävitä kuvioista joksikin aikaa.

aika kasvaa aikuiseksi! Jatkat perhe-elämää ja vaikka et tykkääkään olla isä, niin otat vastuun lapsesta. Hoidat ja leikit sen kanssa ja näet kasvun ja kehityksen. ei kukaan äitikään aina jaksa olla äiti, mutta tiedätkö lapsesta on pidettävä huoli. Mitä tuumisit jos synnytyksen jälkeen äiti olisi jättänyt lapsen sinulle ja sanonut, että ei nappaa - hoida sinä tämä ja hän lähtee ulos? Älä anna tuntemuksiesi vaikuttaa siihen, miten käyttäydyt isänä ja otat vastuuta - näin varmasti olet onnellisempi tulevaisuudessasi ja myös lapsesi sekä lapsen äitkin. Käy psykologilla juttelemassa, mutta käyttäydy lasta kohtaan hyvin ja välittäen, hoidat ja kasvatat.

Jatka hoitoa ja keskusteluja psykiatrin kanssa, sopeudu.

Ootkohan tosissas? :D jos oot, niin tekis mieli läsäyttää turpaan, anteeksi vaan. Ei lapsen hankkimiseen pidä suostua, ellei ole asiasta ihan satavarma. Jos taas olit suostuessasi varma ja olet muuttanut mieltäsi vasta lapsen synnyttyä, on sinun velvollisuutesi osallistua lapsen elättämiseen. Paraneeko se olo muka sillä, jos jättää kaiken kun ei olekaan enää niin kivaa? Jos oot terve ja tasapainoinen aikuinen, niin et pysty lähtemään ja jättämään kaikkea tuosta noin vain potematta huonoa omaatuntoa. Itsari taas ei ole ratkaisu yhtään mihinkään.

Jos nyt jotain neuvoja voin antaa, niin jatka terapiassa käyntiä ja jos ei oikeasti auta niin vaihda vaikka terapeuttia. Joka tapauksessa sun pitäis yrittää kaikkes lapsen vuoksi. Ei se oo mikään lelu jonka voi heittää pois kun kyllästyy. :D

Jos suhde kerran vetelee viimeisiään, niin eroa vaimosta ja rupea etäisäksi. Ei tarvitse esittää hyvää isää kuin pari viikonloppua, ja maksaa elareita. Lopun ajan voit huokaista ja elää huolentonta poikamieselämää. 

Parempi iloinen etäisä, kuin kamala, traumoja aiheittava lähi-isä. 

Vaimo voi tietysti olla erimieltä.. 

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 17:11"]

Jos oot terve ja tasapainoinen aikuinen, niin et pysty lähtemään ja jättämään kaikkea tuosta noin vain potematta huonoa omaatuntoa.

[/quote]

Helvetinmoinen syyllisyys asiasta vaivaa koko ajan. Välillä luulin jo olevani asian kanssa sujut mutta kaikki tilanteessa tuntuu vaan niin pahalta! Olen lapsen kanssa mutta viime aikoina lapsen äitikin on alkanut rajoittaa sitä kun on ilmeistä että kärsin. Pelkää kai lapselle koituvan haittaa siitä etten osaa teeskennellä niin hyvin kuin haluaisin.

Älä usko kaikkea, mitä ihmiset täällä sinulle vastaavat, ainakin puolet neuvoista on melko varmasti väärin. Hienoa, että olet rehellinen itsellesi ja ajattelet omaa, äidin ja lapsen etua. Psykiatrisi saattaa olla parempi neuvomaan kuin me. Jos on kulunut 2 vuotta ja vihaat yhä elämääsi, saattaa olla paras erota, mutta keskustele asiasta useamman kanssa ennen päätöstä. Olisi kuitenkin hyvä, jos eronneenakin pystyisit tapaamaan lastasi edes joskus ja kehumaan häntä, mutta ei ole pakko pitää häntä joka 2. viikonloppu, jos se ei tunnu lapsen edun mukaiselta. Tapaa sen verran, että jaksat olla hyvä isä ja tukea häntä, älä liikaa. 

Voi tietysti olla, että takana on vaikkapa jokin oman lapsuutesi trauma, ja kun saat käsiteltyä sen psykiatrin kanssa, tilanne paranee. Tai ehkä psykiatria pitää vaihtaa. Koita olla olematta liikaa lapsen kanssa.

Kun sinä avauduit täällä siitä, että lapsen hankkiminen oli virhe, niin se saa muut harkitsemaan tarkemmin. Siksi on väärin haukkua sinua, joka rohkenit kääntää virheesi muiden auttamiseksi. Pitää ennemmin neuvoa niitä, jotka yhä harkitsevat. 

Se mitä olet tehnyt väärää on että olet harrastanut seksiä varmistamatta ettet saata naista raskaaksi ja aiheuta viattoman lapsen syntymistä siihen surulliseen tilanteeseen että hän ihan pelkällä olemassaolollaan aiheuttaa isässään suuttumusta, inhoa ja ahdistusta.

Olet siis tehnyt todella, todella pahasti väärin. Sen verran voit hyvittää että eroat lapsen äidistä ja sovit todella vähäisistä tapaamisista - ja PIDÄT ne harvat tapaamiset ja TEESKENTELET välittäväsi siitä lapsesta mollaamatta hänen äitiään. Kerrot että olet vähän huono tässä isyysasiassa mutta silti rakastat lastasi (VALEHTELE!!) ja kerrot että te yhdessä hänen äitinsä kanssa olitte sitä mieltä että hänen äitinsä on se joka kaikkein parhaiten osaa hänestä huolehtia ja että hänen pitäisi olla se joka niin tekeekin.Sinä käyt joskus välillä moikkailemassa ja ajattelet aina rakasta lastasi vaikket paikalla olekaan.

Se mitä olet tehnyt väärää on että olet harrastanut seksiä varmistamatta ettet saata naista raskaaksi ja aiheuta viattoman lapsen syntymistä siihen surulliseen tilanteeseen että hän ihan pelkällä olemassaolollaan aiheuttaa isässään suuttumusta, inhoa ja ahdistusta.

Olet siis tehnyt todella, todella pahasti väärin. Sen verran voit hyvittää että eroat lapsen äidistä ja sovit todella vähäisistä tapaamisista - ja PIDÄT ne harvat tapaamiset ja TEESKENTELET välittäväsi siitä lapsesta mollaamatta hänen äitiään. Kerrot että olet vähän huono tässä isyysasiassa mutta silti rakastat lastasi (VALEHTELE!!) ja kerrot että te yhdessä hänen äitinsä kanssa olitte sitä mieltä että hänen äitinsä on se joka kaikkein parhaiten osaa hänestä huolehtia ja että hänen pitäisi olla se joka niin tekeekin.Sinä käyt joskus välillä moikkailemassa ja ajattelet aina rakasta lastasi vaikket paikalla olekaan.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 20:51"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 20:47"]

Muistakaa aina tämä aloitus kun haukutte miehiä, jotka vahinkoraskauden tullen lähtevät (jos nainen ei halua aborttia) jos sanovat syyksi etteivät ole valmiita isäksi. 

Se voi vaan olla totta.

[/quote]

Nii in. Voi nyyh.

Tässä sulle totuutta: aikuisen on kannettava vastuu teoistaan. Lapsi ei pyydä vanhemmaksi huonoja aikuisia, mutta huonot aikuiset voivat tehdä lapsia. Jos lapsen saa, menee hän etusijalle riippumatta yhtään tippaakaan sitä, halusiko kumpikin tai kumpikaan vanhemmista häntä. Se on totuutta.

[/quote]

Niin millä lailla vastuu? Voisitko avata hieman? Mikä on sinun neuvosi ap:lle? (Ota huomioon, mihin hän kykenee)

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 21:36"]

Se mitä olet tehnyt väärää on että olet harrastanut seksiä varmistamatta ettet saata naista raskaaksi ja aiheuta viattoman lapsen syntymistä siihen surulliseen tilanteeseen että hän ihan pelkällä olemassaolollaan aiheuttaa isässään suuttumusta, inhoa ja ahdistusta.

[/quote]

Niin, ja ap:n vaimolla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa? Hänhän se on, jolla oli valta päättää raskauden viemisestä loppuun.