Jos lapsi ei syö kaverilla tarjottuja ruokia..?

Sen lapsen äiti on käynyt av:lla ja on kieltänyt lastaan syömästä kylässä, koska muuten luullaan ettei heillä ole kotona ruokaa ja hän ei saa enää mennä kaverille kylään, koska se on hirveä rasite, jos on yksi ylimääräinen syöjä joskus. Nämä mielipiteet tulevat vähän väliä täällä esiin, ei ole yleensä valitettu siitä, ettei joku syö kaappeja tyhjiksi.

Ajattelisin että harvinaisen moukkamainen ja töykeä lapsi. Tuskin saisi uutta kutsua.

Kyllä lapsen kasvatuksessa on jotain pahasti pielessä, jos mitään tarjottavaa ei uskalla edes maistaa edellyttäen että lapsi on kouluikäinen. Joitakin ruokia pitää maistaa useita kymmeniä kertoja ennenkuin voi sanoa ettei tykkää siitä...

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 20:20"]

Kyllä lapsen kasvatuksessa on jotain pahasti pielessä, jos mitään tarjottavaa ei uskalla edes maistaa edellyttäen että lapsi on kouluikäinen. Joitakin ruokia pitää maistaa useita kymmeniä kertoja ennenkuin voi sanoa ettei tykkää siitä...

[/quote]

On helppo kuitata lapsen nirsoilut sillä, että kyse on kasvatuksesta, mutta oikeastihan se ei ole niin: saman perheen lapset voivat suhtautua aivan eri tavoilla ruokaan.

Ja mulla ei ole mitenkään oma lehmä ojassa tässä, toistaiseksi lapseni on syönyt kaikkea, mitä hänelle on annettu.

Musta on jotenkin tylsää, kun lapsivieraille ei yleensä kelpaa kuin keksit. Ruoka jää kuppeihin ja menee roskiin. Sitten riehuvat sokerihumalassa ja kiukuttelevat laskuissa.

Ja meillä syödään monipuolista kunnon ruokaa. Omalle perheelle kelpaa, lapselle myös,  ja aikuiset vieraat kehuvatkin.

Miehen sukulaistyttö (9 vuotta) on kova nirsoilemaan. Ärsyttää suunnattomasti, kun tyttö määrää mitä syödään eli esim. mummolassa tehdään vain sitä ruokaa, mitä tyttö suostuu syömään.. Yleensä hän ottaa lautaselleen perunan ja pikkulusikallisen jotain kastiketta, mitä pyörittelee aikansa, joskus syö ja joskus ei. Karkit, sipsit ja limpparit kyllä maistuvat. Saman perheen teinityttö ilmoitti vähän aikaa sitten, että hän ei syö lihaa, eikä kanaa ja nyt pitää sitten molemmilla tehdä omat ruuat, kun isosisko syö ainoastaan kalaa ja kasviksia, kun taas nuorimmainen ei suostu syömään kalaa. Huhuhuh, meidän perheen 2-vuotias kyllä kasvatetaan siihen, että kaikkea syödään ja toistaiseksi ollaan onnistuttu siinä.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 20:34"]

Miehen sukulaistyttö (9 vuotta) on kova nirsoilemaan. Ärsyttää suunnattomasti, kun tyttö määrää mitä syödään eli esim. mummolassa tehdään vain sitä ruokaa, mitä tyttö suostuu syömään.. Yleensä hän ottaa lautaselleen perunan ja pikkulusikallisen jotain kastiketta, mitä pyörittelee aikansa, joskus syö ja joskus ei. Karkit, sipsit ja limpparit kyllä maistuvat. Saman perheen teinityttö ilmoitti vähän aikaa sitten, että hän ei syö lihaa, eikä kanaa ja nyt pitää sitten molemmilla tehdä omat ruuat, kun isosisko syö ainoastaan kalaa ja kasviksia, kun taas nuorimmainen ei suostu syömään kalaa. Huhuhuh, meidän perheen 2-vuotias kyllä kasvatetaan siihen, että kaikkea syödään ja toistaiseksi ollaan onnistuttu siinä.

[/quote]

Toivottavasti onnistutte :)

Kun se 2v tuppaa kasvamaan, makuaisti kehittyy, myöhemmin voi tulla niitä aatteitakin... Mutta en suosittele pakottamaan...

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 20:28"]

Musta on jotenkin tylsää, kun lapsivieraille ei yleensä kelpaa kuin keksit. Ruoka jää kuppeihin ja menee roskiin. Sitten riehuvat sokerihumalassa ja kiukuttelevat laskuissa.

Ja meillä syödään monipuolista kunnon ruokaa. Omalle perheelle kelpaa, lapselle myös,  ja aikuiset vieraat kehuvatkin.

[/quote]Lähetätkö laskun perään vaikka ei ruokaa söisikään?

Meidän keskimmäinen on aika nirso, mutta syö kyllä normaalia ruokaa. Kyllä mua hiukan ihmtetyttää, jos ei lapselle edes leipä ja jogurtti kelpaa. Tai perunat/spagetti ja jauhelihakastike tms. hyvin tavallinen ruoka. Tulee aika turhautunut olo, jos lapsi on vaikka viikonloppuhoidossa ja itse on miettinyt sellaiset ruoat, joiden luulisi maistuvan kaikille, mutta sitten lapsi ei syö juuri mitään. Ja vähän huolestuttaa, kuinka lapsi pärjää syömättä, vaikkei kukaan parin päivän vähäiseen syömiseen kuole.

Kaikken eniten mua ärsyttää ne lapset, jotka haluavat kaikkea, mutta eivät sitten syö juuri mitään, kun annetaan.  Aina ne samat lapset ruinaa ruokaa/herkkuja, mutta koskaan eivät syö mitään loppuun. Pahimmille ei kelpaa edes kaikki karkit, sipsit ja jäätelöt. Niitäkin otetaan, mutta aina jää syömättä.  

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 19:37"]

Minullakin on nirso lapsi. En murehdi muiden mielipiteitä, ainoastaan hävettää omat entiset mielipiteet.

Joskus luulin minäkin että lapsi nirsoksi kasvatetaan....

[/quote]

Niin kasvatetaankin. Se, että sinä olet epäonnistunut tuossa asiassa kasvattajana, ei tarkoita sitä, etteikö tuo aiempi luulosi olisi ihan todellakin fakta.

Kuten myös nukkumisrutiinit opetetaan. Paitsi he ketkä siinä epäonnistuvat selittävät kuinka sekään ei ole kasvatuksesta kiinni.

Kuten myös moni muu asia lastenkasvatuksessa.

Minä olen ilkeä. Lapsen kaverin olen joka kerta pakottanut syömään. On nirso (tässä tapauksessa on kasvatuksesta kiinni). Aika hyvin olen tytön saanut syömään kaikkea. Olen sopinut tytön kanssa, että meillä maistetaan kaikkea. MUTTA saa sylkäistä ruoan paperiin ja jättää lopun lautaselle. Viimeksi kieltäytyi vihreästä salaatista (on väkevää kuulemma). Pyysin maistamaan ja lopuksi tyttö söi ison kasan salaattia ottaen lisää.

Tämä tyttö tuli sellaisella asenteella ekalla kertaa, että hän ei muuten syö kuin ketsupilla kuorrutettua makaronia ja juo vain mehua.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 21:12"]

Minä olen ilkeä. Lapsen kaverin olen joka kerta pakottanut syömään. 

[/quote]

Meidän lapsi ei ainakaan tulisi teille toista kertaa. Kyläily voi muutenkin jännittää, saati jos joutuu syömään jotain ällöttävää. Ei ole sinun tehtäväsi kasvattaa sitä lasta.

Itseni on pakotettu lapsena syömään ja usein tällöin oksensin. Koulussa käskettiin sitten syömään myös se oksennus.

En mitään. Ei aina ole nälkä tai ei kaikesta ruuasta voi pitää. En itsekään syö ruokia, mistä en pidä, joten miksi syöttäisin niitä lapsillekaan?

Kotona ehkä kielletty syöminen naapureissa. Vettä saa ottaa. Tämä hammashoidon takia. Hampaat kestävät 5-6 happohyökkäystä päivässä.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 21:05"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 19:37"]

Minullakin on nirso lapsi. En murehdi muiden mielipiteitä, ainoastaan hävettää omat entiset mielipiteet.

Joskus luulin minäkin että lapsi nirsoksi kasvatetaan....

[/quote]

Niin kasvatetaankin. Se, että sinä olet epäonnistunut tuossa asiassa kasvattajana, ei tarkoita sitä, etteikö tuo aiempi luulosi olisi ihan todellakin fakta.

Kuten myös nukkumisrutiinit opetetaan. Paitsi he ketkä siinä epäonnistuvat selittävät kuinka sekään ei ole kasvatuksesta kiinni.

Kuten myös moni muu asia lastenkasvatuksessa.

[/quote]

kannattaisikohan ottaa asioista selvää, ennen kuin laukoo tämmöisiä kommentteja? Miten selität sen, että samassa perheessä on lapsi, joka on tosi nirso ja toine syö mitä vaan?

lapsen nirsoilu kun riippuu monesta eri asiasta. Jopa niin yksinkertainen asia kuin isot nieulurisat voi aiheuttaa syömisongelmia. Varmaan itseäsikin tympisi syödä asioita, joita on vaikea niellä

myös ihmisten ja lasten makuaistiherkkyydessä on eroja. Olemme yksilöitä.

eli, sorry vaan, että on täyttä P....ka puhetta, että nirsot lapset on kaikki huonon kasvatuksen tulosta.

kotona hoidetaan ruokien maistelut. Kotona on varmasti ruoka odottamassa joten miksi lapsen edes pitäisi vierailla syödä jotain mistä ei pidä? Kotona saattaa olla vaikka makaronilaatikko päivä ja lapsi tietää sen.

En minäkään jos anoppi tekee jotain sorsaa niin syö sanon että söin juuri tai olen menossa hampparille.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 19:24"]

Mitä ajattelet, jos lapsesi kaveri tulee teille ja kohteliaasti kieltäytyy syömästä mitään (tai suurtaa osaa) mitä teillä tarjotaan? On mielellään syömättä koko vierailun ajan, voi kyllä juoda vettä. Jos kysyt mitä haluaisi syödä, niin syö mielellään ihan tavallisia asioita esim. ruisleipää ja vettä tai omenan.

t. Nirson lapsen äiti

[/quote]

Yhden nirson äitinä toivon, että älkää ottako kylässä tapahtuvaa ruokailua lapsen kasvatushetkenä siinä mielessä, että "nytpä opetan sen Maijan syömään sieniä". Antakaa sen lapsen iloita siitä vierailusta ilman mitään ylimääräisiä paineita. Nirsoiluun voi olla monia monia syitä, eikä vain ainoastaan, että "lapsi on kasvatettu sellaiseksi"

mä amputoisin vaikka käteni, jos pääsisin sisälle toisen lapseni pääkoppaan ja ymmärtäisin, mikä siinä ruuassa pelottaa. Muu perhe on kaikkiruokainen, meillä on aina syöty monipuolisesti eikä taatusti ole tätä yhtä opetettu nirsoiksi. 

Itse olin lapsena nirso, mutta mustapa kasvoi ihan kelpo aikuinen, joka syö lähes kaikkea, paitsi sieniä ja mereneläviä :)

Mielestäni tässä ei ole kyseessä välttämättä nirsous, osaamattomuus maistaa tai muu epäluulo. Jos lapsi kohteliaasti kieltäytyy tarjotuista syötävistä, pitää häntä kunnioittaa. Lapselle on voitu ihan hyvin opettaa kotona, että syödään kotona, ei kylässä. Sitä ei tarvitse kavereiden luona selostaa.  Lapsella tai lapsen perheellä saattaa myös olla tietty ruokavalio, mikä ei välttämättä toteudu kyläpaikoissa. Näistä asioistakaan ei tarvitse huudella kaikille. Kunnioitus lapsen kohteliasta sanomistakin kohtaan on hyväksi.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 12:47"]

Itse olin lapsena nirso, mutta mustapa kasvoi ihan kelpo aikuinen, joka syö lähes kaikkea, paitsi sieniä ja mereneläviä :) 

[/quote]

Ja tässäpä se tulikin. Esimerkistä ne lapsetkin oppii nirsoiksi. "Mä en kyllä syö sieniä, sorry." Ja lapsi hoksaa, ettei tartte syödä asioita, joista ei tykkää. Mallioppimista, mallioppimista.

Mun kavereiden lapsi ei syö kuin herkkuja ja isänsä tekemiä ruokia. Tää muksu on meillä usein yökylässä. Vanhempansa ovat pyytäneet, että tarjotkaa samaa kuin ite syödään, että oppis edes maistamaan. Niin ollaan kasvissyöjä perhe ja nuo jauhomakkaraa syövä perhe. Niille peruna ja sipulikin on kauhistus, eivät syö mitään hedelmiä.. Tuossa perheessä aikuisetkin ovat nirsoja.

Kun tämä lapsi on meillä, niin pyydän ruokapöytään mukaan kun on ruoka-aika. Tulee, on reipas kohtelias ja niin nirso. Ottaa lautaselle vähän ja tunnin verran yleensä istuskelee pöydässä, vaikka olisin antanut jo luvan lähteä. Mä en siedä ruuan pyörittelyä, eikä hän sitä teekään.. Vaan vilkuilee epäuskoisesti ruokaansa ja toisinaan jopa maistaa. Sitten syökin sen vähän pois, kun olikin hyvää. En tuputa, en kiirehdi, enkä anna suklaisia kannustimia..

Leivon pitkälti leivät itse ja sitten keksin pyytää tämän lapsen avuksi. Oli vielä päivä, kun omat lähti treeneihinsä, nii sain tämän lainalapsen kanssa leipoa kaksin.

Hän on nykyään siis 9 v, eikä ennen leiponut.

Tehtiin porkkanaleipää. Raastoi porkkanat, mittas aineita yms tehtiin aivan ihana uunituore paistos. Sitten kun piti maistaa, niin likka kysäs, että uskaltaakohan. Itsehän sä laitoit aineet, ettei siellä kummosia asioita ole.. Empien maistoi ja tykkäs. Ylpeenä vei kotiinsakin lämpimäisiä, jossa tosi ei vanhemmat sitten uskaltaneet maistaa.. :D

Pyydän nykyään aina häntä tekemään yhdessä, asutaan lähekkäin ja tyttö tuntuu viihtyvän munkin seurassa. Ei välttämättä joka kerta tule, mutta 80%sti piipahtaa. Leipää olen saanut tyttösen syömään. Alku sekin, josta vanhempansa ovat olleet onnellisia. Lisäksi syö meillä mun kasvislasagnea ja miehen tekemää intialaista tofusatayta.

Tää kaikki on siis kuuden vuoden tulos. Ei ehkä vastannut sun kysymykseen, mutta itse olen aika lungi nirsojen suhteen. Tämä lapsi on opitusti nirso ja vanhemmat yrittää meidän perheen kautta saada lapselleen järkevämmät ruokailutottumukset. Kaikillahan ei ole niin.

Hirvittää tietty, jos verensokerit heittelee, kuten tällä meidän pikkuvieraalla alkoi pari vuotta sitten. Tasaantui. Tsemppiä kaikille nirsojen lasten vanhemmille ja kestitsijöille

. Älkää ottako toisen syömättömyyttä henkilökohtaisesti.