Lapsella ei muka aspergeria, mitä tämä sitten on??
Lapsen kanssa on rampattu tutkimuksesta toiseen nyt pari vuotta, jotain hänellä on vialla kun ei onnistu sosiaaliset jutut ollenkaan. Aikuisen kanssa fiksusti ja kypsästikin käyttäytyvä ekaluokkalainen taantuu ryhmässä, roikkuu avustajan jaloissa vaan ja menee jotenkin ylikierroksille. Hän ei itse osaa sanoa mistä on kyse, suuttuu vaan jos varovasti yritetään kysellä tunnetilaa tai syytä tekemisiin. Olen seurannut vierestä näitä taantumisia ja on kuin pikkulapsen, taaperon, tekemisiä seuraisi vierestä...
Lapsella on normaali oppimiskyky, akateemiset kyvyt erittäin lupaavat (oppi laskemaan ja lukemaan 4-vuotiaana yms.) ja liikunnallisesti taitava tapaus. Vaan samaan aikaan ei kykene käsittämään esim. ryhmäpelin ideaa, tekee vaan omia maaleja eikä välitä muiden puuttumisesta kunnes hermostuu ja hylkää koko touhun. On kuin lapsella puuttuisi päästä jokin palikka! Aina hänen pitää nalkuttaa muille, tehdä asiat just eikä melkein oman päänsä mukaan, ei siedä ohjausta ollenkaan...niin ja perheessä on muitakin lapsia, yksikään ei ole kuten hän.
Toisaalta ihana, hellyydenkipeä tapaus, ja toisaalta taas uskomattoman rasittava ja aina ongelmissa erikoisuutensa vuoksi. Neurologia, terapeuttia jne. on tavattu mutta vieläkään ei ole selvää mistä oikein on kyse. Minusta tuo asperger olisi osunut oirekuvansa perusteella hyvin, koulu epäili samaa (ja eskari tätä ennen), mutta ei kuulemma voi olla autistinen?
Isoin ongelma kaikista on lapsen välinpitämätön käytös sääntöjä ja muita ihmisiä kohtaan. Häntä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta muiden mielipiteet, sosiaaliset taidot eivät tunnu juuri kehittyvän vaikka niitä on treenattu pienryhmässä (joka perustettiin tätä varten) ja kotonakin. Kun yritettiin opettaa hoivaamista väkivallan tilalle, homma meni ikäänkuin toiseen äärilaitaan: hän näki hoivaamisen "palvelemisena" ja alkoi puhua siitä niin. Hoivaa antava oli aina "palvelija" jne. Minua oikeasti häiritsee ja vähän pelottaakin tämä käytös, mutta huoltani ei ole otettu kamalan vakavasti muualla kuin koulussa. Naureskelevat vaan lapsen "omapäisyydelle".
Kommentit (39)
Älä suutu, tämä ei ole ilkeilyä vaan ensimmäinen asia, joka tuli mieleen. Jospa kyse ei ole sairaudesta tms, vaan lapsesi persoonasta? Ryhmätilanteissa levoton, jossain tilanteissa epäkunnioittava toisia kohtaan jne, se voi olla vain hankala luonne. Ehkä se ajan myötä menee paremmaksi, ehkä ei. Mutta myönnä pois, kaiken ikäisissä on ärsyttäviä tyyppejä. Ja toisaalta kyllä hekin löytävät yleensä ammatin, jossa pärjäävät ja ystäviä, jotka (ihme kyllä) viihtyvät heidän seurassaan.
2 meinaa että kaikki muut ovat tyhjäpäitä ja lapsi saa käyttäytyä muita kohtaan silloin välinpitämättömästi ja rumasti?
Opettaisitko oman lapsesi tekemään samoin?
ap
kuka väittää ettei aspergeria ole?
3, en suutu. Olen miettinyt kyllä tuota persoonapuoltakin, mutta mielestäni käytös on liian omituista ollakseen vain siitä johtuvaa. Esim. tuo väkivaltaisuus; ikäero lasten kesken perheessämme on sen verran suuri, ettei väkivaltaa sisarusten kesken juuri esiinny. Ja silti tämä yksi potkii, puree, lyö jne. muita jatkuvasti, myös tuota avustajaansa ja opettajaa koulussa.
Koska lapsi ei ole sosiaalisesti kehittynyt ikätasoisekseen, rangaistukset eivät meinaa tehota. Ja niitä on kokeiltu laidasta laitaan, ei liikuta karkkipäivän menettäminen, pelioikeuden menettäminen, lelujen poisotto...kavereita ei ole, viimeinenkin kaverinalku meni kun lapsi kävi tämän kimppuun ilman syytä. Ei tunnu oikein ymmärtävän ystävyyden käsitettä muutenkaan.
Olen lukenut paljon ja etsinyt tietoa, mutta oikein tiedä mitä tehdä seuraavaksi!
ap
5, lapsen lääkäri. Sama ihminen on työskennellyt aiemmin neurologina, eli luulisi hänen jotain asioista tietävän.
ap
Meidän pojalla aika samanlaisia oireita ja hänellä on diagnoosina adhd. Poika on ollut lastenneurologin seurattavana 3-vuotiaasta lähtien. 5-vuotiaasta lähtien on ollut oma toimintaterapeutti, joka harjaannuttanut sosiaalisia taitoja ja toimimista kiukkutilanteissa. 6-vuotiaana sai diagnoosin ja aloitettiin lääkitys, josta on saanut apua keskittymisvaikeuteen.
Onhan lääkärinne nimenomaan lastenneurologi? Apua lapsenne varmasti tarvitsee ja asiantuntevan lääkärin arviota. Lapsi ei ole tahallaan vaikea tai ärsyttävä vaan luultavasti hänellä on neurologinen sairaus. Lääkärin on vaikea tehdä diagnoosia yhden käyntikerran perusteella. Tarvitaan pidempiaikaisempaa seurantaa ja kenties yhteistyötä koulun ja opettajan kanssa. Koulussa voivat kirjata käyttäytymistä, jolloin lääkäri pystyy käyttämään tätä tietoa hyväkseen tehdessään diagnoosia. Toivottavasti saatte apua!
Taitaa olla joku psykopaatti, ja sangen kiinnostunut vain omasta hyvinvoinnistaan.
Persoonallisuushäiriö ihan taatusti, ei neurologista siis.
Vuorovaikutusongelma? Tunnepuolen ongelma? Lapsi vaikuttaa olevan hukassa, jos tulee pettymkysi. Miten te vanhemmat autatte lasta niistä yli? Ja noi rangaistukset kuulostaa kaukaa haetulta. Ei lapsen hankalaa käytöstä korjaa se, jos kaukana tulevaisuudessa oleva karkkipäivä menee.
8, olemme käyneet seurannassa samalla lääkärillä puoli vuotta. Lisäksi meillä on ollut kontakti paikalliseen sairaalaan, jossa lasta on tutkittu mm. toimintaterapeutin, psykiatrin sekä puheterapeutin toimesta. Nykyinen lääkäri on koulutukseltaan neurologi, kyllä. Koulun (ja aiemmin eskarin) kanssa on tehty yhteistyötä, ovat jopa tavanneet toisiaan ilman minua (luvallani). Mikään ei kuitenkaan tuota tulosta.
9, miksi epäilet psykopaatiksi?
ap
10, karkkipäivän tapauksessa se karkkipäivä olisi ollut seuraavana päivänä. Rangaistukset ovat näin aineellisia, koska lapsi ei välitä muusta...on kokeiltu lievempiäkin keinoja, puhumista, jäähypenkkiä...ei niistä ole mitään hyötyä. :(
Kaikki valuu vain kuin vesi hanhen selästä...
ap
Suosittelen ihan oikeesti kunnon ja perusteellista tutkimusjaksoa. Jos asutte hesan lähistöllä niin esim NeuroMental. Siellä on monta asiaan ja lapsiin perehtynyttä erikoislääkäriä.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 17:33"]
10, karkkipäivän tapauksessa se karkkipäivä olisi ollut seuraavana päivänä. Rangaistukset ovat näin aineellisia, koska lapsi ei välitä muusta...on kokeiltu lievempiäkin keinoja, puhumista, jäähypenkkiä...ei niistä ole mitään hyötyä. :(
Kaikki valuu vain kuin vesi hanhen selästä...
ap
[/quote]
ps. tuollaiselle tyypille erittäin harvoin rangaistukset tehoaa...
Eli kannattaa ainakin kokeilla ja unohtaa ne rangaistukset joksikin aikaa ja keksiä uusia toimintatapoja.
Onko lapsi käynyt aspergertesteissä? Kannattaa tehdä psykologilla.
Mun kaverin lapsella on tourette diagnoosina. On vähän samanlainen. Onko sinun lapsellasi outoja usein toistuvia käyttäytymiskaavoja ap?
Ovatko muut lapset eri sukupuolta?
Tunnepuolen ongelmille ääni täältä.
Psykopatia oli vähän ylilyönti, mutta kyllä minäkin jotain lapsuuden narsismia jo miettisin.
Missä kohtaa sisarussarjaa hän on syntynyt? Onko teillä ollut kuormittunut tilanne siihen aikaan kun tämä lapsi on ollut 0-2 v? Sanoisin, että perheneuvola olisi nyt oikea paikka tai sitten yksityisesti esim. theraplay-tyyppinen työskentely - ja kiivaasti. Mikäli kyse on tosiaan alkavasta persoonallisuushäiriöstä, niin se kyllä vakiintuu hurjan tiukaksi aikuisuuteen mennessä. Hakekaa apua nyt.
T. Alan ihminen
Vähän aikaa sitten tuli teemalta ohjelma autisteista. Selvisi että heidän tilaansa voitiin vaikuttaa yllättävän paljon ruokavaliolla. Mahdollisimman paljon prosessoimatonta ruokaa, vehnää ym. Maitohppobakteereja suositeltiin myös.
myös ADHD lapsille on huomattu osalle ruokavalion lievittävän oireilua.
kannattaisiko seurata onko ruualla merkitystä lapsen vointiin? Meillä lapsi saa asunnon hepuleita ja satuttaa joskus myös sisaruksia jos syö hänelle sopimattomia ruokia. Hänellä nämä sopimattomat ruuat näkyvät myös allergiatesteissä vaikka ainoat oireet näistä ruuista on kohelpottaahelpottaa
Erityiskouluissa työskennelleenä, vaikuttaa tutulta, eräs lapsi etenkin muistutti kuvailuasi (hän oli täysin väärässä paikassa, eri tasoisten ja syvästi kehitysvammaisten seurassa). Pikkuhiljaa päästessämme yhteyteen huomasin hänellä valtavan tarpeen keskustella, kysellä ja kokea yhteyttä näennäisen sooloilun alla. Hän oli lämminsydäminen, huumorintajuinen ja fiksu-mutta väkivältaisten purkaustensa vuoksi heitetty kouluista pihalle kerta toisensa perään-ja kyseessä oli alle kymmenvuotias lapsi. En ole lääkäri mutta epäilin vahvasti neurologista pohjaa käytökselleen. Perusteellinen seurantajakso on hyvä ajatus. Luota vanhemman vaistoosi tarjottavien diagnoosien kanssa, tunnet oman lapsesi parhaiten.
hyvätasoinen autismi sekoitetaan usein tunnepuolen häiriöihin. Jos lapsessasi on molempia, diagnosointi on vaikeaa.
Itselläni on autistinen lapsi.
Jospa se on vaan tosi fiksu eikä jaksa teitä tyhjäpäitä?