Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsella ei muka aspergeria, mitä tämä sitten on??
16.11.2013 |
Lapsen kanssa on rampattu tutkimuksesta toiseen nyt pari vuotta, jotain hänellä on vialla kun ei onnistu sosiaaliset jutut ollenkaan. Aikuisen kanssa fiksusti ja kypsästikin käyttäytyvä ekaluokkalainen taantuu ryhmässä, roikkuu avustajan jaloissa vaan ja menee jotenkin ylikierroksille. Hän ei itse osaa sanoa mistä on kyse, suuttuu vaan jos varovasti yritetään kysellä tunnetilaa tai syytä tekemisiin. Olen seurannut vierestä näitä taantumisia ja on kuin pikkulapsen, taaperon, tekemisiä seuraisi vierestä...
Lapsella on normaali oppimiskyky, akateemiset kyvyt erittäin lupaavat (oppi laskemaan ja lukemaan 4-vuotiaana yms.) ja liikunnallisesti taitava tapaus. Vaan samaan aikaan ei kykene käsittämään esim. ryhmäpelin ideaa, tekee vaan omia maaleja eikä välitä muiden puuttumisesta kunnes hermostuu ja hylkää koko touhun. On kuin lapsella puuttuisi päästä jokin palikka! Aina hänen pitää nalkuttaa muille, tehdä asiat just eikä melkein oman päänsä mukaan, ei siedä ohjausta ollenkaan...niin ja perheessä on muitakin lapsia, yksikään ei ole kuten hän.
Toisaalta ihana, hellyydenkipeä tapaus, ja toisaalta taas uskomattoman rasittava ja aina ongelmissa erikoisuutensa vuoksi. Neurologia, terapeuttia jne. on tavattu mutta vieläkään ei ole selvää mistä oikein on kyse. Minusta tuo asperger olisi osunut oirekuvansa perusteella hyvin, koulu epäili samaa (ja eskari tätä ennen), mutta ei kuulemma voi olla autistinen?
Isoin ongelma kaikista on lapsen välinpitämätön käytös sääntöjä ja muita ihmisiä kohtaan. Häntä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta muiden mielipiteet, sosiaaliset taidot eivät tunnu juuri kehittyvän vaikka niitä on treenattu pienryhmässä (joka perustettiin tätä varten) ja kotonakin. Kun yritettiin opettaa hoivaamista väkivallan tilalle, homma meni ikäänkuin toiseen äärilaitaan: hän näki hoivaamisen "palvelemisena" ja alkoi puhua siitä niin. Hoivaa antava oli aina "palvelija" jne. Minua oikeasti häiritsee ja vähän pelottaakin tämä käytös, mutta huoltani ei ole otettu kamalan vakavasti muualla kuin koulussa. Naureskelevat vaan lapsen "omapäisyydelle".
Kommentit (39)
Osoittaako empatiaa tai auttamishalua edes eläimiä kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnepuoli kypsyy joskus muita taitoja hitaammin ja ristiriita ja taitojen epätasaisuus aiheuttaa hämmennystä.
Näin opettajan näkökulmasta sanottuna lapsesi on aivan normaali, samanlaisia ne monet muutkin ovat. Harmittaako, ettet saanut diagnoosia, jonka taakse olisit voinut piiloutua kasvatusvastuulta? Jotkut lapset vain tarvitsevat jämäkämpää otetta kuin toiset, jopa saman perheen sisällä.
Millä lääkäri perustelee sitä, että lapsi ei voi olla autistinen. Minusta kaikki kertomasi viittaa hyvin vahvasti Aspergerin syndroomaan. Voisiko olla, että lääkärillä on ollut hoidettavana lähinnä selvästi heikkotasoisempia autisteja ja hän ei sen vuoksi pysty tunnistamaan selvästi korkeampitasoista? Onko lääkäri nähnyt yhtään tilannetta, jossa lapsesi on yhdessä muiden lasten kanssa? Monestihan korkeatasoiset AS-lapset pystyvät helposti hämäämään hoitohenkilökuntaa silloin, jos lapsi on yksistään pelkästään aikuisten kanssa. Korkeatasoinen AS-lapsihan tuntuu aikuistesta helposti ikäistään kypsemmältä. Ongelmat näkyvät vasta sitten, kun pitäisi tulla toimeen muiden lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aspergeriin kuuluu nimenomaan kykyprofiilin epätasaisuus. Vaikka ette diagnoosia saakaan, kannattaa luottaa omaan tuntemukseen.
Tunneasioiden ja sosiaalisten asioiden käsittely piirtämällä, ennakointi, ym ovat hyviä ja niiden käyttämiseen ei vaadita diagnoosia. Ruokavalion tarkailu, päivärutiinit, riittävä yöuni, niillä pääsee pitkälle. Asseille ei rangaistukset tehoa. Ennemminkin pitää asiat käydä tarkasti läpi mitä on tapahtunut, mikä meni vikaan ja miksi ja millaista toimintaa lapselta odotetaan. Taitoja ja tapoja käyttäytyä voi opetella, niiden ei tarvitse tulla luonnostaan. Miten käyttäydytään kun tavataan ihminen:katsotaan silmiin, tervehditään, ehkä kätellään jne...Käyttäytymismalleja voi opetella. Itse jouduin opettelemaan small talkia aivan tosissani siirtyessäni työelämään. Alkuun tuntui että kuolen, mutta nyt se sujuu jo suht kivuttomasti kuin ulkoa opetellut vuorosanat näytelmässä.
t. as-piirteinen äiti jolla jo iso as-poika.
Longplayssa oli artikkeli lapsista jotka oirehtuvat koska aivot eivät kallon sisään. Leikkauksia tehdään useita vuodessa. En tosin ole lukenut artikkeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 21:35"]
aspergeriin kuuluu nimenomaan kykyprofiilin epätasaisuus.
[/quote]
Joka ikisen lapsen kykyprofiili on epätasainen. Kukaan ei päde ihan kaikissa asioissa.
Aspergereilla se ero on iso ja tämän lisäksi vaikeuksia ei oteta todesta, jos esim koulussa jotkin aineet ovat kymppejä ja jotkut vitosia ja siihen päälle sosiaaliset ongelmat... harva opettaja osaa tukea tällaista lasta oikein jos ei tiedä mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on lisäksi yksi ominaisuus, joka huolestuttaa minua. Toivon ettei mene provon huuteluksi nyt kun kerron tämän...
Hän ei osaa tuntea häpeää. Oli kerran tilanteessa, jossa teki jotain todella typerää ja loukkaavaa ja kun aikuiset käskivät miettimään käytöstään, lapsi alkoi vaan riitelemään vastaan kuin murrosikäinen. Lopulta yksi aikuisista menetti hermonsa ja käski häpeämään. Lapsi tuskastui tästä ja alkoi raivoamaan itkua vääntäen, että ei hän osaa! Kun sain hänet pois tilanteesta rauhoittumaan, kiukkusi pitkään ja selitti vihaisena, että ei hän äiti OSAA hävetä, "miten se tehdään?". Tämän välikohtauksen myötä olen ollut jotenkin varuillani hänen kanssaan.
Lapsi on keskimmäinen kolmesta sisaruksesta, muut kaksi ns. normaaleja. Mitään keskinäistä kiusaamista tai jotain vaikeampaa ei ole, siitä olen varma, koska keskimmäinen on niin paljon valvovan silmäni alla (pakosta). Lapsi tykkää kovasti perheestään ja sisaruksistaan, halailee ja suukottaa meitä paljon, varsinkin nuorinta. Eläimistä pitää, jos ovat tiettyä lajia, muuten pelkää selvästi eikä halua mennä lähellekään. Näitä pelkoja on muutenkin paljon, osa niistä hallitsee elämää selvästi mutta emme ole saaneet niitä kuriin tavallisin keinoin. Esim. pelkää murtovarkaita (meillä ei ole koskaan sellaisia käynyt eikä tunne ketään, kenellä olisi..?) eikä siihen auta mitkään varmistelut, keskustelut tai lapsenmieliset "taiat". Samat pelot pyörivät mielessä kuukaudesta ja vuodesta toiseen...kun otin tämän puheeksi lääkärin kanssa, sain vastaukseksi että "tuohon ikään nyt kuuluu pelkääminen". Onkohan näin?
ap
Aistisäätelyn häiriöt auheuttavat myös paljon todella erikoista käytöstä ja tunne-elämän ongelmia. Onko niitä tutkittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkinasteinen psykopaatti minulle tulee mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi tapaus kuulostaa kyllä aspergerilta. Sehän on yksi autististen häiriöiden lievimmistä muodoista, että autistiseksi sinun tuskin kannattaa lastasi epäillä.
Itsellä on ystävä, joka on kertonut veljestään jolla on diagnosoitu asperger. Heidän lapsuusaikansa kuulostaa juuri samalta, mistä sinä olet kertonut; lapsi ei osaa käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa, raivokohtauksia jne.. Ja varsinkin tuo että rangaistukset eivät tehoa millään.
Tämä ystäväni veli on käynyt terapiassa lapsesta asti, eikä hänen käytöksessään enää huomaa tälläisiä venkauksia suuremmin. Asperger-ihmisen täytyy vain opetella käyttäytymään sosiaalisissa tilanteissa ja kait se terapia siihen auttaa, ainakin ystäväni veljellä on auttanut :) Voimia sinulle, kyllä ne asiat siitä ratkeavat aina jollain tapaa.
Lapsesi on pieni vielä.
Omalla lapsellani epäilin aspergeria tai jotain muuta autismin kirjon häiritä 3- vuotiaasta alkaen. Korkeasti koulutettu kasvatusalan ihminen sanoi että mitään sellaista ei voi olla. Vuosia myöhemmin diagnoosi tuli, harmittaa kun koulun alkamiseenkin olisi voinut valmistautua toisin. Haluan vain sanoa ettei yksi ihminen, lääkärikään sellaista voi sanoa että jotain on tai ei. AS ja muut autismin kirjon diagnoosiin tarvitaan monta eri ammattilaista, useita testejä, haastatteluja, seurantaa.
minunkin as-poikani kysyisi mitä häpeäminen tarkoittaa...
Minullekin tuli mieleen tämä kallon muoto..luin siitä artikkelin jostain..oireet oli hiukan samantapaisia..
Kuvasit juuri minun poikani tuossa iässä, joka nyt on parikymppinen. Meillä vastaus oli: omaa jonkin verran aspergerpiirteitä. Poika ei eroa normaalista nyt juurikaan, mitä jumittuu joskus jankuttamaan samoja asioita aika pitkäänkin. Mutta ei se juuri ketään haittaa. Ihan normiarmeijankin pystyi käymään A-luokassa. Meillä alkoi ottaa sosiaalisesti muita kiinni tuossa 10-v iässä ja nykyään on todella sosiaalinen, paljon kavereita.
Alue: Aihe vapaa
Tunne-elämän häiriöt voivat olla osittain kiinni ihan geeniperimästä. Itse näkisin aika mielenkiintoiseksi kysymykseksi tässä sen, miten lapsesi käyttäytyy eläimiä kohtaan?