Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkoti-ikäisten vanhemmat - saako teille tulla arkena kylään?
Minun on vaikea sopia näkemisiä kaverini ja hänen päiväkoti-ikäisen lapsensa kanssa. Itselläni on harvoin vapaita viikonloppuja, mutta kaverini ei koskaan halua sopia näkemisiä töiden jälkeen arki-illoille, vaan syyllistävään sävyyn vaatii tapaamisia vain viikonlopuille.
Asumme hyvin lähellä toisiamme, joten etäisyyden takia arki-iltojen vierailut eivät koidu ongelmaksi. Ja tosiaan, tarkoitus on nähdä yhdessä lapsen kanssa, ja useimmiten niin että minä tulisin kylään (tarjoilut mukana) tai ulkoilisimme kaikki yhdessä. Näettekö te päiväkoti-ikäisten vanhemmat kavereita tai kaveriperheitä iltaisin, vai onko tämä haaste kaikille?
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
Onpa yllättävä tämä keskustelu. Meillä ihan tietoisesti tehdään arkenakin asioita, käydään iltaisin puistossa ja nähdään siellä kavereita. Voidaan kyläilläkin. Esim kaverit tulee syömään, kun itsekin pitää syödä niin siinä samalla tavataan ystäviä ja seurustellaan.
En suostu sellaiseen elämään, että aamulla päiväkodin kautta töihin, työn jälkeen päiväkodin kautta ehkä kauppaan, mutta muutoin kotona kotihommat ja iltatouhut ja taas aamulla sama.
Haluan nauttia myös arjesta ja hei se on ihan mahdollista.
Kokeilkaa joskus. Kutsukaa joku lapsiperhe syömään vaikka makaronilaatikkoa, ei siitä tarvitse ottaa stressiä ja voi huomata, että olipa mukava ilta.
Kyllä se niistä lapsistakin riippuu aika paljon ja vanhempien työajoista. Joillekin tuollainen on helppoa, mutta useimmille ei. Ei kaikki lapset halua ja jaksa nähdä kavereita/sukulaisia vietettyään 20 lapsen ryhmässä aikaa kahdeksan tuntia. Useimmat haluavat ruuan oma perheen kesken, ja sen jälkeen pikku kakkosen äidin/isän kainalossa ja se on ihan ok. Se on ihan hyvä, että perheessä kunnioitetaan myös lasten tarvetta rauhoittua oman porukan kesken. Eikä se tarkoita että teidänkään tavassa on mitään väärää. Ihmiset vain on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn itse salilla kyllä, mutta siellä ei ole tuttuja.
Lapset vien kerran viikossa harrastamaan, siellä riittää kun sanoo taas moi ja moikka.
En tiedä miksi olen näin kuormittunut sosiaalisesti. Ehkä koronakevät jäi päälle. Se oli ihanaa aikaa, viikonloppuja ilman velvoitteita. Ja vapaus salista ja lasten harrasteista. Nyt kai yritän jatkaa sitä ei oo pakko jos ei haluu- ajatteluna.
Omassa elämässä myös raskaita juttuja, niin kaverit joilla menee liian hyvin vähän kuormittaa. En jaksa avautua mutta keittiörempan tai uuden talon etsinnän ja selostuksen kuunteleminen on oikeasti kamalaa. Mieluummin luen.
Vierailija kirjoitti:
Olisikin kiva, kun arkiset ystävien tapaamiset onnistuisi vaivattomasti ja aika lyhyesti. Esim. nähdään lauantaina lähipuistossa klo 11 ja juodaan termareista kahvit samalla, kun lapsi leikkii. Tähän menisi ehkä tunti. Sitten olisi silloin tällöin harvakseltaan "kunnon" tapaamisia, kuten vaikka syömään tai kahville ystävän kanssa tms. Mutta koen, että ystävien tapaamiseen menee aina puoli päivää. Julkisella matkustaminen, sitten se parin tunnin tapaaminen jne. tai mikä vielä pahempaa, joku tulee kylään ja pitää siivota ja kestitä... Mutta ehkä pitäisi alentaa rimaa ja ottaa vieraita välillä sotkuisen kotiin ja tarjota vaan kupit kahvia sekä uskaltaa sanoa oikeasti et nähään nyt vain pikaisesti? Ehkä näik sitä tulisikin oikeasti nähtyä niitä ystäviä useammin.
Noi tunnin puistoilut olis tosi kivoja. Ei kummankaan kotona, kahvia mukava ja lapsille leivät. Ihanan kuuloista. Tuohon jopa minusta olisi.
Kiinnitin huomiota tuohon kokkaamiseen ja siihen käytettyä aikaa. Jos tietää, että joku on tulossa käymään niin ei silloin ole pakko kokata. Voi lämmittää edellispäivän ruokaa tai hakea vaikka pizzat.
Vierailija kirjoitti:
Onpa yllättävä tämä keskustelu. Meillä ihan tietoisesti tehdään arkenakin asioita, käydään iltaisin puistossa ja nähdään siellä kavereita. Voidaan kyläilläkin. Esim kaverit tulee syömään, kun itsekin pitää syödä niin siinä samalla tavataan ystäviä ja seurustellaan.
En suostu sellaiseen elämään, että aamulla päiväkodin kautta töihin, työn jälkeen päiväkodin kautta ehkä kauppaan, mutta muutoin kotona kotihommat ja iltatouhut ja taas aamulla sama.
Haluan nauttia myös arjesta ja hei se on ihan mahdollista.
Kokeilkaa joskus. Kutsukaa joku lapsiperhe syömään vaikka makaronilaatikkoa, ei siitä tarvitse ottaa stressiä ja voi huomata, että olipa mukava ilta.
Tuttavaperhe harrastaa tuollaista elämää ja heillä lapset on kuin duracellpupuja eli jatkuva ADHDmainen käytös menossa. Minä haluan kaikessa rauhassa kuunnella, millainen päiväkoti- ja koulupäivä lapsilla oli, tarkistaa läksyt (jos lapsi haluaa), tehdä kotitöitä siinä sivussa, viedä esikoista harrastuksiin, käydä samalla pienemmän kanssa puistossa jne. En halua aikatauluttaa elämääni yhtää enempää kuin on pakko, joten ajatus tuttavaperheestä meillä syömässä keskellä viikkoa tuntuu todella tuskaiselta. Jonkun meistä pitäsi luopua harrastuksesta tai ns. omasta ajasta siksi, että pitää tietoisesti elää arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1630 kotona, heti sen perään päivällinen. Seitsemään mennessä lapsi iltapalalla ja siitä pesulle, 19.20 sängyssä jolloin ei valitettavasti nukahda jos ylimääräistä tapahtumaa huushollissa.
21.00 alkaa lapsen syvin univaihe, eli 21-23 meillä voisi käydä kylässä. Siellä mulla on omaa aikaa..
Illat tosi lyhyitä lapsen rytmin mukaan elettäessä.
Ihan aikataulutettuahan tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa yllättävä tämä keskustelu. Meillä ihan tietoisesti tehdään arkenakin asioita, käydään iltaisin puistossa ja nähdään siellä kavereita. Voidaan kyläilläkin. Esim kaverit tulee syömään, kun itsekin pitää syödä niin siinä samalla tavataan ystäviä ja seurustellaan.
En suostu sellaiseen elämään, että aamulla päiväkodin kautta töihin, työn jälkeen päiväkodin kautta ehkä kauppaan, mutta muutoin kotona kotihommat ja iltatouhut ja taas aamulla sama.
Haluan nauttia myös arjesta ja hei se on ihan mahdollista.
Kokeilkaa joskus. Kutsukaa joku lapsiperhe syömään vaikka makaronilaatikkoa, ei siitä tarvitse ottaa stressiä ja voi huomata, että olipa mukava ilta.Tuttavaperhe harrastaa tuollaista elämää ja heillä lapset on kuin duracellpupuja eli jatkuva ADHDmainen käytös menossa. Minä haluan kaikessa rauhassa kuunnella, millainen päiväkoti- ja koulupäivä lapsilla oli, tarkistaa läksyt (jos lapsi haluaa), tehdä kotitöitä siinä sivussa, viedä esikoista harrastuksiin, käydä samalla pienemmän kanssa puistossa jne. En halua aikatauluttaa elämääni yhtää enempää kuin on pakko, joten ajatus tuttavaperheestä meillä syömässä keskellä viikkoa tuntuu todella tuskaiselta. Jonkun meistä pitäsi luopua harrastuksesta tai ns. omasta ajasta siksi, että pitää tietoisesti elää arkea.
Mulle taas tää sun elämä näyttää kiireisemmältä kuin tuon toisen puistossa kaverin näkeminen tai jos joku tulee kotiin syömään arki-iltana. Ehkä heillä ei harrasteta niin ei tarvitse kotitöiden lomassa tarkistaa läksyjä vaan ehditään ihan istua rauhassa juttelemassa ystäväperheen kanssa? On erilaisia perheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtaisesti en jaksaisi nähdä arkena, mutta voin kyllä tehdä kompromisseja. Olen perheellinen, ja toisen perheellisen ystävän näkeminen on alkanut ärsyttää, kun hän käytännössä sanelee milloin hänelle sopii.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ennen ainakin saattoi mennä päiväkotilasten vanhempien luokse jopa iltakahville. Eikä sitä kukaan pitänyt mitenkään kummallisena.
Sellainen n. tunnin mittainen jutteluhetki, oli aivan normaalia naapureiden kanssa, vaikka lapset olivat pieniä ja vietiin aamulla hoitoon.
Mikä kumma sen saman estää nykyisin.
Ennen ei ollut niin hektistä kuin nykyisin. Päiväkodit olivat päiväkoteja eivätkä suuria kasvatuslaitoksia, joissa lapsi uupuu metelistä ja suorittamisesta. Myös työelämä oli rauhallisempaa ja paineita oli vähemmän kun informaatiotulva ja suorituspaineet olivat vähäisemmät. Siinä ensin mieleen tulevat syyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä teiden kommenteista saa sen käsityksen, että se lapsi menee rikki jos se ei yhtenä iltana pääse nukkumaan kl. 19.20. Tarkka aika. Mitä jos menee tunnin yli.
Vierailija kirjoitti:
Kuvaukset lapsiperhe-elämästä kuulostavat aivan kauhealta. Milloin ehditte elää, jos arki on pelkkää suoritusta?
Lomilla, kun lähden perhettäni pakoon pariksi päiväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näistä teiden kommenteista saa sen käsityksen, että se lapsi menee rikki jos se ei yhtenä iltana pääse nukkumaan kl. 19.20. Tarkka aika. Mitä jos menee tunnin yli.
Menee väsymys niin yli, ettei sitten nukuta koko yönä. Varsinkin pienille lapsille on tärkeää pitää suht tarkka rytmi niin koko perhe pääse helpommalla. Näin ainakin minun lähipiirini perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Näistä teiden kommenteista saa sen käsityksen, että se lapsi menee rikki jos se ei yhtenä iltana pääse nukkumaan kl. 19.20. Tarkka aika. Mitä jos menee tunnin yli.
Viikonloppuisin asia ei olisi ongelma, mutta arkena kyllä. Ei jaksaisi aamulla nousta aikaisin päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvaukset lapsiperhe-elämästä kuulostavat aivan kauhealta. Milloin ehditte elää, jos arki on pelkkää suoritusta?
Elän ihan 24/7 kuin muutkin ihmiset. Minun elämäni vain on tätä töihin-kauppaan-kotiin-lapset-linjaa. Itse olen tämän valinnut ja vaikka välillä on raskasta, en vaihtaisi tätä sinkkuelämään.
Tavataan vaan puistossa päiväkotipäivän jälkeen tai pyydetään kaverin lapsi pihaan tai kylään leikkimään.
Tää on tapauskohtaista. Mun luo saa aina tulla, oli arki tai pyhä tai päivä tai yö. Otan kaikki hädässä olijatkin vaikka keskellä yötä.
Joskus on esim kaveri joutunut miehen mukiloimaksi ja min luo tullut turvaan.
Mutta, en stressaa siivoamisen ja tarjoilun suhteen. Ne jotka stressaa tarvitsee sitä valmistautumisaikaa. Minä en tarvi.
Vierailija kirjoitti:
Näistä teiden kommenteista saa sen käsityksen, että se lapsi menee rikki jos se ei yhtenä iltana pääse nukkumaan kl. 19.20. Tarkka aika. Mitä jos menee tunnin yli.
Ei se rikki mene, mutta onhan se hemmetin kiukkuinen sitten kun on liian väsynyt ja ylivirittynyt liiasta aktiviteetista. Siksi rauhoitamme arki-illat pääosin perheen kesken oleiluun ja pidämme rytmin suhteellisen samana joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän palstan mukaan heille ei saa koskaan tulla kylään.
Ei arkena, ei pyhinä, ei päivällä eikä illalla.
Kummallisia täysin outoja naisia nämä.
Eikä saa sukulaiset tulla yövieraaksi, eikä kukaan yleensäkään minnekään, edes heidän asuntonsa, kotinsa läheisyyteen.
Piiloon juoksevat kotonakin kun ovikello soi, lapset sylissä ja kuiskitaan niille että olkaa nyt hiljaa p.rkele.
Ja tämä on aivan totta ja oikeasti läheltä nähty juttu.
Meille saa tulla ihan vapaasti silloin, kun mies siivoaa niin, että koti on aina kyläilykunnossa. Yövieraitakin saa tulla, kunhan mies miettii tarjottavat, käy kaupassa, valmistaa syötävät, huolehtii kodin siisteydestä ja tiskeistä ennen ja jälkeen vierailun sekä tietenkin sen aikana, seurustelee vieraiden kanssa, laittaa pedit ja pesee petivaatteet sen jälkeen. Minä mieluusti rupattelen vieraiden kanssa. Sitä päivää odotellessa.
Tämä! Koko elämäni on jo muutenkin passaamista, niin valitettavasti en jaksa enää passata vieraita. Ehkä vieras voisi joskus tuoda vaikka ruoat tullessaan. Jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Näistä teiden kommenteista saa sen käsityksen, että se lapsi menee rikki jos se ei yhtenä iltana pääse nukkumaan kl. 19.20. Tarkka aika. Mitä jos menee tunnin yli.
Asia ei ole ongelma, jos se samainen ystävä on seuravaana aamulla paikalla heti klo. 5.30 hoitamassa sen väsymystään karjuvan lapsen aamutoimet. Tulisitko?
Alue: Aihe vapaa
Olisikin kiva, kun arkiset ystävien tapaamiset onnistuisi vaivattomasti ja aika lyhyesti. Esim. nähdään lauantaina lähipuistossa klo 11 ja juodaan termareista kahvit samalla, kun lapsi leikkii. Tähän menisi ehkä tunti. Sitten olisi silloin tällöin harvakseltaan "kunnon" tapaamisia, kuten vaikka syömään tai kahville ystävän kanssa tms. Mutta koen, että ystävien tapaamiseen menee aina puoli päivää. Julkisella matkustaminen, sitten se parin tunnin tapaaminen jne. tai mikä vielä pahempaa, joku tulee kylään ja pitää siivota ja kestitä... Mutta ehkä pitäisi alentaa rimaa ja ottaa vieraita välillä sotkuisen kotiin ja tarjota vaan kupit kahvia sekä uskaltaa sanoa oikeasti et nähään nyt vain pikaisesti? Ehkä näik sitä tulisikin oikeasti nähtyä niitä ystäviä useammin.