Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkoti-ikäisten vanhemmat - saako teille tulla arkena kylään?
Minun on vaikea sopia näkemisiä kaverini ja hänen päiväkoti-ikäisen lapsensa kanssa. Itselläni on harvoin vapaita viikonloppuja, mutta kaverini ei koskaan halua sopia näkemisiä töiden jälkeen arki-illoille, vaan syyllistävään sävyyn vaatii tapaamisia vain viikonlopuille.
Asumme hyvin lähellä toisiamme, joten etäisyyden takia arki-iltojen vierailut eivät koidu ongelmaksi. Ja tosiaan, tarkoitus on nähdä yhdessä lapsen kanssa, ja useimmiten niin että minä tulisin kylään (tarjoilut mukana) tai ulkoilisimme kaikki yhdessä. Näettekö te päiväkoti-ikäisten vanhemmat kavereita tai kaveriperheitä iltaisin, vai onko tämä haaste kaikille?
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hullun vähän ihmiset on aktiivista aikaa lastensa kansa, jotenkin surullista, että arki on sitä, että ollaan hätäisesti ehkä 2 tuntia tekemisissä, jos sitäkään, kun huomio menee myös lemmikkieläimiin ja kotitöihin :(
Mistä saat tuon kaksi tuntia?
Joidenkin kommenteistä, mutta olkoot vaikka kolmekkin tuntia, niin sekin on kyllä ihan järjettömän lyhyt aika.
Itse pääsin tänään töistä klo 15, kävin koiran kanssa 1,5h lenkillä ja vielä on monta tuntia aikaa tehdä ja touhuta ennenkuin menen nukkumaan. Koirani saa enemmän huomiota kuin joidenkin lapset.
Minun kommentistani varmaankin.
Minun lapsnei menevät hoitoon aamupäivällä, eivät ole siellä koko päivää. Isommalla on iltapäiväeskari. Siksi tämä aikataulu. Eli jompikumpi meistä on joka aamu useamman tunnin lasten kanssa ennen sinne päiväkodille menoa.
Ja sitä ennen he oli kotona niin että nuorinkin oli neljän.
Heidät haetaan kello 16.30 mutta matka kestää tunnin. Ei he sen tunnin aikanakaan ilman vanhempaa ole.
Ja he muuten on hoidossa vain lukuvuoden, eli joka vuosi on nelisen kuuakutta lomaa.
Mutta siltikään en halua viikolla vieraita iltaisin.
Ja muuten se että "lapset alkaa rauhoittua 19.30" ei tarkoita, että he menisi nukkumaan kello 19.30. Heidän kanssaan lueskellaan ja jutellaan siinä rauhoittuessa.
Ja koiraa kuuluukin kohdella hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hullun vähän ihmiset on aktiivista aikaa lastensa kansa, jotenkin surullista, että arki on sitä, että ollaan hätäisesti ehkä 2 tuntia tekemisissä, jos sitäkään, kun huomio menee myös lemmikkieläimiin ja kotitöihin :(
Mistä saat tuon kaksi tuntia?
Joidenkin kommenteistä, mutta olkoot vaikka kolmekkin tuntia, niin sekin on kyllä ihan järjettömän lyhyt aika.
Itse pääsin tänään töistä klo 15, kävin koiran kanssa 1,5h lenkillä ja vielä on monta tuntia aikaa tehdä ja touhuta ennenkuin menen nukkumaan. Koirani saa enemmän huomiota kuin joidenkin lapset.
Minun kommentistani varmaankin.
Minun lapsnei menevät hoitoon aamupäivällä, eivät ole siellä koko päivää. Isommalla on iltapäiväeskari. Siksi tämä aikataulu. Eli jompikumpi meistä on joka aamu useamman tunnin lasten kanssa ennen sinne päiväkodille menoa.
Ja sitä ennen he oli kotona niin että nuorinkin oli neljän.
Heidät haetaan kello 16.30 mutta matka kestää tunnin. Ei he sen tunnin aikanakaan ilman vanhempaa ole.
Ja he muuten on hoidossa vain lukuvuoden, eli joka vuosi on nelisen kuuakutta lomaa.
Mutta siltikään en halua viikolla vieraita iltaisin.
Ja muuten se että "lapset alkaa rauhoittua 19.30" ei tarkoita, että he menisi nukkumaan kello 19.30. Heidän kanssaan lueskellaan ja jutellaan siinä rauhoittuessa.
Ja koiraa kuuluukin kohdella hyvin.
Ok, no hyvä teille, tiedän kuitenkin, ettei lasten vanhemmillekkaan ole tavatonta olla töissä 9-17, eli kotoa lähdetään klo 8 aamulla ja ollaan takaisin klo 18. Ellei sitten vanhemmilla ole edes hieman erilliset työajat ja onneksi usein on näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Hullun vähän ihmiset on aktiivista aikaa lastensa kansa, jotenkin surullista, että arki on sitä, että ollaan hätäisesti ehkä 2 tuntia tekemisissä, jos sitäkään, kun huomio menee myös lemmikkieläimiin ja kotitöihin :(
Ei meillä lapset ole koskaan seitsemältä nukkumaan menneet. Päiväkoti-ikäisinä valot sammui yhdeksältä ja kun porrastettiin miehen kanssa töitä, niin yleensä neljältä oli lapset kotona. Hyvin ehti harrastaa ja käydä vaikka uimassa ym. Ruokaa laitoin aina isoja settejä, niin ettei joka päivä tarvinnut kokata. Ihan leppoisaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hullun vähän ihmiset on aktiivista aikaa lastensa kansa, jotenkin surullista, että arki on sitä, että ollaan hätäisesti ehkä 2 tuntia tekemisissä, jos sitäkään, kun huomio menee myös lemmikkieläimiin ja kotitöihin :(
Mistä saat tuon kaksi tuntia?
Joidenkin kommenteistä, mutta olkoot vaikka kolmekkin tuntia, niin sekin on kyllä ihan järjettömän lyhyt aika.
Itse pääsin tänään töistä klo 15, kävin koiran kanssa 1,5h lenkillä ja vielä on monta tuntia aikaa tehdä ja touhuta ennenkuin menen nukkumaan. Koirani saa enemmän huomiota kuin joidenkin lapset.
Minun kommentistani varmaankin.
Minun lapsnei menevät hoitoon aamupäivällä, eivät ole siellä koko päivää. Isommalla on iltapäiväeskari. Siksi tämä aikataulu. Eli jompikumpi meistä on joka aamu useamman tunnin lasten kanssa ennen sinne päiväkodille menoa.
Ja sitä ennen he oli kotona niin että nuorinkin oli neljän.
Heidät haetaan kello 16.30 mutta matka kestää tunnin. Ei he sen tunnin aikanakaan ilman vanhempaa ole.
Ja he muuten on hoidossa vain lukuvuoden, eli joka vuosi on nelisen kuuakutta lomaa.
Mutta siltikään en halua viikolla vieraita iltaisin.
Ja muuten se että "lapset alkaa rauhoittua 19.30" ei tarkoita, että he menisi nukkumaan kello 19.30. Heidän kanssaan lueskellaan ja jutellaan siinä rauhoittuessa.
Ja koiraa kuuluukin kohdella hyvin.
Ok, no hyvä teille, tiedän kuitenkin, ettei lasten vanhemmillekkaan ole tavatonta olla töissä 9-17, eli kotoa lähdetään klo 8 aamulla ja ollaan takaisin klo 18. Ellei sitten vanhemmilla ole edes hieman erilliset työajat ja onneksi usein on näinkin.
Suurin osa porrastaa, limittää ja lyhentää.
Meille ei missään tapauksessa vieraita arkisin! Meidän 4v ei enää nuku päiväunia tarhassa, vaikka tarvetta olisi. Käytännössä arkipäivät menee siten että tarhasta kotiin, tehdään ruokaa ja syödään, leikitään 30 min, aletaan pikkuhiljaa aloitella iltatoimia. Kuudelta pääsääntöisesti on jo väsykenkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa tulla. Mulla ei ole sellaisia ystäviä, jotka voimavaramielessä ottavat enemmän kuin antavat. Mitä järkeä sellaisia ihmisiä on edes kutsua ystäviksi? Tottakai kaikilla on joskus vaikeita elämänjaksoja eikä ne tapaamiset aina ole pelkästään ilossa kierimistä, mutta silti, se, että nämä ihmiset ovat ystäviäni, antaa minulle enemmän kuin ottaa. Siksi minulla on aikaa ja voimavaroja tavata heitä.
Tätä ei varmaan saisi sanoa, kun nykyään kaiken pitää olla niin superstrukturoitua ja säännöllistä, mutta ei meillä ja meidän lapsilla kyllä ole sellaistakaan. Eivät mene rikki siitä, että äidin ystävä jää olohuoneeseen neulomaan siksi aikaa kun äiti käy nukuttamassa lapset ja sitten äidin juttu ystävän kanssa jatkuu. Joskus on sellaisia päiviä, että päiväkodin jälkeen käydään hakemassa pizzat tai sushit eikä syödä kotona makaronilaatikkoa. Edes arkipäivisin ei välttämättä mennä nukkumaan prikulleen samaan aikaan ja kaikista hurjinta lienee se, että joskus lapset nukahtavat jossain muualla kuin kotona. Ei tarkoituksellisesti, mutta ei olla ihan kertaa tai kahta kannettu nukkuvaa lasta autoon ja autosta sänkyyn, kun uni on tullut mummolassa tai kaveriperheen luona. Ollaan ajateltu, että kasvatetaan arjesta(kin) nauttivia, sosiaalisia, elämäniloisia ja mukautuvia lapsia, mutta ehkä nämä ovatkin vain vastuuttomien vanhempien ja rutiinien puutteen traumatisoimia. Tiedä häntä, asia selvinnee vuosikymmenten päästä. Nyt ainakin menee hyvin.
Meillä mies tekee töitä usein klo n. 6-14 tai vaihtelee minun aikataulujen mukaan. Minulla vaihtelee aikataulut klo 6-14/9-17 välillä. Jos minulla on aikainen aamu, niin mies tekee töitä sitten klo 9-17. Tällä tavoin lapset ovat keskimäärin päiväkodissa klo 8.30-15. Todella monella lapset ovat tällä tavalla hoidossa, joilla työaika sen sallii. Vaikka meillä toinen vanhempi onkin aina lasten kanssa kolmesta eteenpäin, niin ei meille silti ole mieluista lähteä jonkun ystäväperheen kanssa illaksi ulos. On ihanaa kun voi viettää ajan kanssa aikaa lasten kanssa, samoin on mukavaa myös tarjota lapsille kahdenkeskistä aikaa pienillä järjestelyillä toisen vanhemman kanssa. Viikonloppuisin kyläillään sitten. Mielestäni on vähän erikoista, että ihan niin kuin kaikkien lapsiperheiden pitäisi olla hirveän ekstroverttejä ja saada voimaa jostain pakkososiaalisuudesta työ- ja päiväkotipäivän päätteeksi. Kun ihan kirkkaasti suurimmalla osalla se sosiaalisuuskiintiö on tullut täyteen päivällä. Varsinkin lapsille jo tuo klo 8.30-15 aikana tapahtuva päiväkodissa olo on täynnä näkö- ja kuuloärsykkeitä. Pitäisi olla päässä sen verran järkeä aikuisellakin, että ymmärtäisi kuinka paljon pieneltä ihmisen alulta jo siellä vaaditaan.
Ja sitten on vielä sekin, että monilla vanhemmilla se työaika vaan on klo 8-16 ja leipä on pöytään tuotava. Tyhmää ja lapsellista syyllistää aikuisia siitä, että elättävät lapsensa parhaansa mukaan. Kovinkohan nautitte siitä näystä, mitä peili antaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saa tulla. Mulla ei ole sellaisia ystäviä, jotka voimavaramielessä ottavat enemmän kuin antavat. Mitä järkeä sellaisia ihmisiä on edes kutsua ystäviksi? Tottakai kaikilla on joskus vaikeita elämänjaksoja eikä ne tapaamiset aina ole pelkästään ilossa kierimistä, mutta silti, se, että nämä ihmiset ovat ystäviäni, antaa minulle enemmän kuin ottaa. Siksi minulla on aikaa ja voimavaroja tavata heitä.
Tätä ei varmaan saisi sanoa, kun nykyään kaiken pitää olla niin superstrukturoitua ja säännöllistä, mutta ei meillä ja meidän lapsilla kyllä ole sellaistakaan. Eivät mene rikki siitä, että äidin ystävä jää olohuoneeseen neulomaan siksi aikaa kun äiti käy nukuttamassa lapset ja sitten äidin juttu ystävän kanssa jatkuu. Joskus on sellaisia päiviä, että päiväkodin jälkeen käydään hakemassa pizzat tai sushit eikä syödä kotona makaronilaatikkoa. Edes arkipäivisin ei välttämättä mennä nukkumaan prikulleen samaan aikaan ja kaikista hurjinta lienee se, että joskus lapset nukahtavat jossain muualla kuin kotona. Ei tarkoituksellisesti, mutta ei olla ihan kertaa tai kahta kannettu nukkuvaa lasta autoon ja autosta sänkyyn, kun uni on tullut mummolassa tai kaveriperheen luona. Ollaan ajateltu, että kasvatetaan arjesta(kin) nauttivia, sosiaalisia, elämäniloisia ja mukautuvia lapsia, mutta ehkä nämä ovatkin vain vastuuttomien vanhempien ja rutiinien puutteen traumatisoimia. Tiedä häntä, asia selvinnee vuosikymmenten päästä. Nyt ainakin menee hyvin.
No, kai nyt ymmärrät kuitenkin että ihmiset ovat erilaisia?
On niitä lapsettomiakin, jotka saavat enemmän voimaa yksinolosta, vaikka ystävät rakkaita ovatkin.
Vierailija kirjoitti:
Saa tulla. Mulla ei ole sellaisia ystäviä, jotka voimavaramielessä ottavat enemmän kuin antavat. Mitä järkeä sellaisia ihmisiä on edes kutsua ystäviksi? Tottakai kaikilla on joskus vaikeita elämänjaksoja eikä ne tapaamiset aina ole pelkästään ilossa kierimistä, mutta silti, se, että nämä ihmiset ovat ystäviäni, antaa minulle enemmän kuin ottaa. Siksi minulla on aikaa ja voimavaroja tavata heitä.
Tätä ei varmaan saisi sanoa, kun nykyään kaiken pitää olla niin superstrukturoitua ja säännöllistä, mutta ei meillä ja meidän lapsilla kyllä ole sellaistakaan. Eivät mene rikki siitä, että äidin ystävä jää olohuoneeseen neulomaan siksi aikaa kun äiti käy nukuttamassa lapset ja sitten äidin juttu ystävän kanssa jatkuu. Joskus on sellaisia päiviä, että päiväkodin jälkeen käydään hakemassa pizzat tai sushit eikä syödä kotona makaronilaatikkoa. Edes arkipäivisin ei välttämättä mennä nukkumaan prikulleen samaan aikaan ja kaikista hurjinta lienee se, että joskus lapset nukahtavat jossain muualla kuin kotona. Ei tarkoituksellisesti, mutta ei olla ihan kertaa tai kahta kannettu nukkuvaa lasta autoon ja autosta sänkyyn, kun uni on tullut mummolassa tai kaveriperheen luona. Ollaan ajateltu, että kasvatetaan arjesta(kin) nauttivia, sosiaalisia, elämäniloisia ja mukautuvia lapsia, mutta ehkä nämä ovatkin vain vastuuttomien vanhempien ja rutiinien puutteen traumatisoimia. Tiedä häntä, asia selvinnee vuosikymmenten päästä. Nyt ainakin menee hyvin.
Minä olen iltauninen. Haluan lueskella rauhassa ja mennä nukkumaan.
Eikä me ole edes ennen lapsia jaksettu mättää jotain roskaruokaa iltamyöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä sitten suomalainen tapa, että ollaan oman perheen kesken? Iltaisin ei voi mennä vaikka ravintolaan syömään koska a) ravintolaan ei voi viedä lapsia b) lasten täytyy mennä aina ajoissa ja samaan aikaan nukkumaan
Ja tämä näyttää koskevan myös ystävien kanssa tapaamista iltaisin.
Oikeastaan ystävien tapaaminen onkin pakkopullaa ja riittäisi jos nähtäisiin vain pari kertaa vuodessa.
Tässä ketjussa taitaa yksi ja sama puhua tuosta, kuinka lapsiperheet eivät osaa nauttia arjesta kun aikatauluun ei mahdu ystävien tapaamista. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että toiset tästä nauttivat ja toiset eivät. Aika tyhmäähän se olisi tehdä jotain itselle epämieluisaa vain jotta voisi jonkun muun standardien mukaan elää sitä "oikeanlaista" elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä sitten suomalainen tapa, että ollaan oman perheen kesken? Iltaisin ei voi mennä vaikka ravintolaan syömään koska a) ravintolaan ei voi viedä lapsia b) lasten täytyy mennä aina ajoissa ja samaan aikaan nukkumaan
Ja tämä näyttää koskevan myös ystävien kanssa tapaamista iltaisin.Oikeastaan ystävien tapaaminen onkin pakkopullaa ja riittäisi jos nähtäisiin vain pari kertaa vuodessa.
Et sitten osaa lukea vastauksia?
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä sitten suomalainen tapa, että ollaan oman perheen kesken? Iltaisin ei voi mennä vaikka ravintolaan syömään koska a) ravintolaan ei voi viedä lapsia b) lasten täytyy mennä aina ajoissa ja samaan aikaan nukkumaan
Ja tämä näyttää koskevan myös ystävien kanssa tapaamista iltaisin.Oikeastaan ystävien tapaaminen onkin pakkopullaa ja riittäisi jos nähtäisiin vain pari kertaa vuodessa.
Me käydään lasten kanssa paljon ravintoloissa ja kahviloissa. Mutta ei arki-iltoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä sitten suomalainen tapa, että ollaan oman perheen kesken? Iltaisin ei voi mennä vaikka ravintolaan syömään koska a) ravintolaan ei voi viedä lapsia b) lasten täytyy mennä aina ajoissa ja samaan aikaan nukkumaan
Ja tämä näyttää koskevan myös ystävien kanssa tapaamista iltaisin.Oikeastaan ystävien tapaaminen onkin pakkopullaa ja riittäisi jos nähtäisiin vain pari kertaa vuodessa.
Minä olen ihan lapseton, ja en näe kovinkaan ystäviä arkena.
Olen asunut myös Espanjassa, ja kyllä sekin on aika hurjan näköistä, kun pienet lapset illastavat vanhempien kanssa nuokkuen pöydässä klo 22 melun keskellä. Aamulla herätys kuudelta. Ei se ulkomaiden tapa ole aina parempi. Mielestäni on hyvä että Suomessa korostetaan aikaisin nukkumaanmenoa lapsille. Tai oikeastaan heidän oikeutta nukkua riittävästi.
En usko että tässä välttämättä olisi kyse siitä ettei ymmärretä toisten halua olla iltaisin kotona perheen kanssa. Usein kuulee, ja tässäkin ketjussa, ettei ehditä eikä voida tehdä mitään muuta arjessa kuin pk, työ, kauppa, kotityöt... minusta tässä on moni, ehkä osa lapsettomia mutta myös perheellisiä koittanut sanoa, että on myös vaihtoehtoja tuolle oravanpyörälle. Ei tartte loukkaantua. Jos nautit siitä, että arki ja ehkä viikonloputkin on kotona perheen kesken, ja jos puolisollekaan tällainen elämä riittää niin asiahan on ok. Monet lapsiperheet valittavat sitä ettei ikinä ehdi tehdä mitään ja siihen tästä voisi saada vinkkejä
Vierailija kirjoitti:
En usko että tässä välttämättä olisi kyse siitä ettei ymmärretä toisten halua olla iltaisin kotona perheen kanssa. Usein kuulee, ja tässäkin ketjussa, ettei ehditä eikä voida tehdä mitään muuta arjessa kuin pk, työ, kauppa, kotityöt... minusta tässä on moni, ehkä osa lapsettomia mutta myös perheellisiä koittanut sanoa, että on myös vaihtoehtoja tuolle oravanpyörälle. Ei tartte loukkaantua. Jos nautit siitä, että arki ja ehkä viikonloputkin on kotona perheen kesken, ja jos puolisollekaan tällainen elämä riittää niin asiahan on ok. Monet lapsiperheet valittavat sitä ettei ikinä ehdi tehdä mitään ja siihen tästä voisi saada vinkkejä
Mikä "oravanpyörä" se on että eletään rauhallista elämää? Eikö oravanpyörä tarkoita sitä että haalii itselleen liikaa tekemistä ehtimättä nauttia mistään?
Mistä tästä? Siitä että joku lapseton marisee kun joku ei halua arki-iltana syödä yöllä pizzaa?
Tottakai saa tulla. Meillä on ystävieni kanssa rennot välit, eikä minun tarvitse passata yhtään ketään, vaikka ystävä tulisi kyläilemään arkenakin, kuten joku täällä kirjoitti. Teemme usein esimerkiksi päivällistä yhdessä, tilaamme ruokaa, syömme juttelemme jne. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät jaksa sosiaalisia kontakteja työpäivän päälle, mutta outo ajatus, että läheisiä YSTÄVIÄ joutuisi jotenkin passaamaan.
Suurin osa mun tuntemista vanhemmista tekee illalla vielä töitä. Pitävät sen varsinaisen työpäivän lyhyenä, hakevat lapset mahdollisimman aikaisin, ovat näiden kanssa, laittavat nukkumaan ja tekevät sitten ne puuttuvat työt.
Tässä ei kai ole puhuttu illalla myöhään kyläilystä tai roskaruoan syömisestä myöhään. Jos tapaa ystäviä, muita lapsiperheitä päiväkotipäivän jälkeen niin se voisi tarkoittaa vaikka klo 17-19 välillä ja hyvin ehtisi ajoissa nukkumaan. Jos vaikka ystävä tulee lapsen tai lasten kanssa kylään ja siinä syödään ja leikitään ja jutellaan yhdessä niin ei tuon tarvitse tarkoittaa sitä että ilta on kovin rauhaton tai jotenkin poikkeava siitä jos oltaisiin vain oman perheen kesken.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen lisäksi vietän itsekin päivät päiväkodissa - siis hoidan ja näen muiden lapsia arkipäivinä enemmän kuin omaani. Päivän päätteeksi olen todella kuormittunut ja uupunut siitä metelistä, kiireestä ja jatkuvasta sosiaalisuudesta ja varuillaan/tarkkana olosta.
Ilta on lyhyt, olemme kotona 16.30-17.45 välillä. Jos mies on iltavuorossa, meillä on lapsen kanssa edessä ensin koiralenkki ja sitten päivällinen. Ruoka meillä on sentään aina valmiina, mutta joka toinen pvä pitää tehdä illan aikana seuraava ruoka valmiiksi.
Menen itsekin nukkumaan siinä klo 20-21, ja sitä ennen pitää ehtiä pesemään hiukset, käyttämään iltalenkki, tekemään se ruoka, hoitamaan pyykit ja tiskit, kauppareissut jne. Haluan myös olla mahdollisimman rauhassa lapsen kanssa sen pienen ajan mitä nähdään arkipäivänä.