Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkoti-ikäisten vanhemmat - saako teille tulla arkena kylään?
Minun on vaikea sopia näkemisiä kaverini ja hänen päiväkoti-ikäisen lapsensa kanssa. Itselläni on harvoin vapaita viikonloppuja, mutta kaverini ei koskaan halua sopia näkemisiä töiden jälkeen arki-illoille, vaan syyllistävään sävyyn vaatii tapaamisia vain viikonlopuille.
Asumme hyvin lähellä toisiamme, joten etäisyyden takia arki-iltojen vierailut eivät koidu ongelmaksi. Ja tosiaan, tarkoitus on nähdä yhdessä lapsen kanssa, ja useimmiten niin että minä tulisin kylään (tarjoilut mukana) tai ulkoilisimme kaikki yhdessä. Näettekö te päiväkoti-ikäisten vanhemmat kavereita tai kaveriperheitä iltaisin, vai onko tämä haaste kaikille?
Kommentit (447)
Kyllä tottakai saa tulla! Joka ilta ei jaksettaisi, mutta vaikkapa yhtenä iltana viikossa hyvinkin. Minä tulen töistä yleensä vähän viiden jälkeen, mies ja lapset vähän ennen viittä. Siinä puoli kuuden-kuuden maissa voisi tulla ja viimeistään 19.30 olisi syytä lähteä, että päästään iltapalalle.
Eikö täällä oikeasti ihmiset koskaan viikolla tee mitään? Me käydään kyllä arki-iltaisin joskus kaupassa, kuntosalilla (lapset lapsiparkkiin), lapsen harrastuksessa, pitkällä koiralenkillä, kyläilemässä ym. ja niin tekee kyllä muutkin lapsiperhetutut. Ei tietenkään joka ilta, mutta yhtenä-kahtena iltana viikossa. Ruokaa laitetaan yleensä isompi satsi kerrallaan eli ei tarvi joka päivä kokata.
Ymmärrän ettei yksinhuoltajalla ehkä olisi aikaa, mutta meidän perheessä on kaksi vanhempaa joista kumpikin osaa esim. laittaa ruokaa, joten usein toinen saattaa jäädä valmistelemaan seuraavan päivän ruokia jos toinen lähtee lasten kanssa ulos/tulee kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tottakai saa tulla! Joka ilta ei jaksettaisi, mutta vaikkapa yhtenä iltana viikossa hyvinkin. Minä tulen töistä yleensä vähän viiden jälkeen, mies ja lapset vähän ennen viittä. Siinä puoli kuuden-kuuden maissa voisi tulla ja viimeistään 19.30 olisi syytä lähteä, että päästään iltapalalle.
Eikö täällä oikeasti ihmiset koskaan viikolla tee mitään? Me käydään kyllä arki-iltaisin joskus kaupassa, kuntosalilla (lapset lapsiparkkiin), lapsen harrastuksessa, pitkällä koiralenkillä, kyläilemässä ym. ja niin tekee kyllä muutkin lapsiperhetutut. Ei tietenkään joka ilta, mutta yhtenä-kahtena iltana viikossa. Ruokaa laitetaan yleensä isompi satsi kerrallaan eli ei tarvi joka päivä kokata.
Ymmärrän ettei yksinhuoltajalla ehkä olisi aikaa, mutta meidän perheessä on kaksi vanhempaa joista kumpikin osaa esim. laittaa ruokaa, joten usein toinen saattaa jäädä valmistelemaan seuraavan päivän ruokia jos toinen lähtee lasten kanssa ulos/tulee kavereita.
Kukin tavallaan. Me joskus haetaan lapset aiemmin päivähoidosta, ja silloin käydään yhdessä ystäväperheen kanssa puistossa. Joku läheinen sukulainen saattaa myös tulla käymään kylässä arkena, mutta ehkä kavereita näen mieluummin viikonloppuna kun siinä ei usein samalla voi olla ja jutella myös lasten kanssa. Läheisimmät sukulaiset kyllä ymmärtävät hyvin, että se lapsi kiehnää sylissä päiväkotipäivän jälkeen.
Meillä viikonloppuisin harrastetaan enemmän, tai sitten viikolla vuorotellen jompi kumpi aikuisista käy jossain. Tämä ei kyllä onnistuisi ilman joustavia työaikoja.
Ihan rehellisesti sanottuna en voisi kuvitellakaan vieväni omia 2- ja 4-vuotiaita lapsia päiväkotipäivän jälkeen lapsiparkkiin, että pääsisimme miehen kanssa yhdessä kuntosalille. Tässä tulee kyllä selvä raja vastaan, mitä pidän turhana ja järjettömänä lasten kuormittamisena, mutta teidän elämään en ota kantaa. Omassani ei tulisi tapahtumaan.
Tehkööt jokainen miten itse haluaa. Aikuisiän ystävyyssuhteisiin nyt vaan kuuluu sellainen puolin toisin joustaminen ja ystävyyden vaaliminen myös sellaisena aikana, jolloin ei usein pystytä näkemään. Iso osa ystävistäni asuvat toisella puolen Suomea, ja yhtä läheisiä ollaan kuin 15 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaukset lapsiperhe-elämästä kuulostavat aivan kauhealta. Milloin ehditte elää, jos arki on pelkkää suoritusta?
Elän ihan 24/7 kuin muutkin ihmiset. Minun elämäni vain on tätä töihin-kauppaan-kotiin-lapset-linjaa. Itse olen tämän valinnut ja vaikka välillä on raskasta, en vaihtaisi tätä sinkkuelämään.
Miksi pitäisi vaihtaa sinkkuelämään? Voisihan elää parisuhteessa ilman lapsiakin.
Ps. Ei tuo mun korviin elämältä kyllä kuulosta...
Elämä on niin lyhyt, että senkin vuoksi siitä arjesta kannattaisi yrittää tehdä mukavaa. Ettei vain odoteta viikonloppua tai lomaa. Jos vaikka kerran viikossa unohtaisi kotityöt ja kokkaamisen. Laittaisi sen verran isomman satsin toisena päivänä, että yhtenä päivänä siihen ruoan tekemiseen ei menisi aikaa ja ehtisi vaikka ulos kävelylle ystävien kanssa tai puistoon leikkimään. Ottaisi eväät mukaan niin iltapalan voisi syödä puistossa. Ehkä se arki tuntuisi vähemmän raskaalta ihan koko perheelle, kun tehtäisiin yhdessä asioita ja vietettäisiin kiireetöntä aikaa eikä vain kiirehditä paikasta toiseen ja koko ajan suoriteta.
Itsekin olen tuollaista ruuhka-arkea elänyt, siihen kyllästynyt ja omaa asennetta ja sitä myöten perheen arkea paremmaksi muuttanut. Toki tässä auttaa osallistuva mies joka haluaa viettää aikaa perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on nimenomaan mukavaa olla rauhassa kotona perheeni kanssa sosiaalisen työpäivän jälkeen. Minusta ei ole mukavaa tavata sukulaisia/ystäviä arkisin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ennen ainakin saattoi mennä päiväkotilasten vanhempien luokse jopa iltakahville. Eikä sitä kukaan pitänyt mitenkään kummallisena.
Sellainen n. tunnin mittainen jutteluhetki, oli aivan normaalia naapureiden kanssa, vaikka lapset olivat pieniä ja vietiin aamulla hoitoon.
Mikä kumma sen saman estää nykyisin.
Ei me edes tunneta ketään naapuria.
Ja se päiväkotikin on ihan toisessa kaupunginosassa. Jos ei tunnin matkaa olisi, olisimme tietty kotonakin jo 16.30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aivan kammottavalta elämältä suurimman osan arki kun tätä keskustelua lukee. Käsi sydämelle, nautitteko elämästänne?
Vierailija kirjoitti:
Elämä on niin lyhyt, että senkin vuoksi siitä arjesta kannattaisi yrittää tehdä mukavaa. Ettei vain odoteta viikonloppua tai lomaa. Jos vaikka kerran viikossa unohtaisi kotityöt ja kokkaamisen. Laittaisi sen verran isomman satsin toisena päivänä, että yhtenä päivänä siihen ruoan tekemiseen ei menisi aikaa ja ehtisi vaikka ulos kävelylle ystävien kanssa tai puistoon leikkimään. Ottaisi eväät mukaan niin iltapalan voisi syödä puistossa. Ehkä se arki tuntuisi vähemmän raskaalta ihan koko perheelle, kun tehtäisiin yhdessä asioita ja vietettäisiin kiireetöntä aikaa eikä vain kiirehditä paikasta toiseen ja koko ajan suoriteta.
Itsekin olen tuollaista ruuhka-arkea elänyt, siihen kyllästynyt ja omaa asennetta ja sitä myöten perheen arkea paremmaksi muuttanut. Toki tässä auttaa osallistuva mies joka haluaa viettää aikaa perheen kanssa.
Minä nimenomaan olen tehnyt omasta arjestani mukavaa niin, etten sovi tapaamisia paljon arjeksi. Minulle, miehelle ja lapsille arki on ihanaa kun syömme yhdessä pöydän ääressä, autamme läksyissä, puhumme päiväkotipäivät läpi, köllöttelemme sohvalla tai leikimme/pelaamme yhdessä ja menemme aikaisin nukkumaan.
Kuvaamasi "mukava" arki olisi meidän perheelle ainakin suorittamista. Toivottavasti ymmärrät, ettei kaikille iltapalan syöminen puistossa ystäväperheen kanssa ole mukavaa ja rentouttavaa kun on oltu ensin päivä päiväkodissa, koulussa ja töissä. Ainoat päivän pari tuntia jolloin on aikaa kuulla mitä murheita ja iloja lapsilla on päivän aikana ollut, käytettäisiin muiden ihmisten kuulumisten kuuntelemiseen.
Meillä ainoastaan oikeastaan isovanhemmat tai todella läheiset saattavat käydä arkena kylässä, ehkä kerran viikossa tällainen maksimissaan. Viikonloppuna sitten nähdään usein jotain sukulaista ja ystäväperheitä ehkä joka toinen viikko. Kyllä aikuisten elämään useimmilla kuuluu sen hyväksyntä, ettei kavereita nähdä niin usein kuin ennen. Tämä sama tilanne on monilla lapsettomilla. Halutaan arkena palautua työpäivästä ja harrastaa. Mitään vikaa sinunkaan tavassasi ei ole, mutta pointtini on ettei kyllä minunkaan tavassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aivan kammottavalta elämältä suurimman osan arki kun tätä keskustelua lukee. Käsi sydämelle, nautitteko elämästänne?
Ai että kun ei pompita satunnaisen lapsettoman pillin mukaan niin ei voi nauttia?
Mun lapset on päivän erossa. He haluaa illan olla yhdessä. Eikä mua huvita ketään viihdyttää tai ulkoilla väkisin jonkun kanssa, kun joka tapauksessa ulkoilen koirani kanssa. Mikä on ihanaa kun saa kävellä omien ajatusten kanssa meren rannassa.
Lapsia hoidin kotona niin pitkään että ei se heidän ulkoiluttamienn iltakuudelta ole mikään kummonen nautinto. Eikä he tarvitse sitä koska päiväkoti hoitaa sen jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaukset lapsiperhe-elämästä kuulostavat aivan kauhealta. Milloin ehditte elää, jos arki on pelkkää suoritusta?
Elän ihan 24/7 kuin muutkin ihmiset. Minun elämäni vain on tätä töihin-kauppaan-kotiin-lapset-linjaa. Itse olen tämän valinnut ja vaikka välillä on raskasta, en vaihtaisi tätä sinkkuelämään.
Miksi pitäisi vaihtaa sinkkuelämään? Voisihan elää parisuhteessa ilman lapsiakin.
Ps. Ei tuo mun korviin elämältä kyllä kuulosta...
Se on yksi elämänvaihe, kun lapset ovat pieniä. Kestän tämän toisinaan raskaan elämänvaiheen, kun asetan asiat kokonaisuuteen. Kukin tavallaan. Eri vastaaja.
Hullun vähän ihmiset on aktiivista aikaa lastensa kansa, jotenkin surullista, että arki on sitä, että ollaan hätäisesti ehkä 2 tuntia tekemisissä, jos sitäkään, kun huomio menee myös lemmikkieläimiin ja kotitöihin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aivan kammottavalta elämältä suurimman osan arki kun tätä keskustelua lukee. Käsi sydämelle, nautitteko elämästänne?
En nauti joka hetkestä, mutta olen erittäin onnellinen perheestäni. Omaa aikaa saisi olla vähän enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Hullun vähän ihmiset on aktiivista aikaa lastensa kansa, jotenkin surullista, että arki on sitä, että ollaan hätäisesti ehkä 2 tuntia tekemisissä, jos sitäkään, kun huomio menee myös lemmikkieläimiin ja kotitöihin :(
Mistä saat tuon kaksi tuntia?
Ei tartte tulla.Omaan kotiin ja varsinki ny korona aikaan ja muutenki.
Vierailija kirjoitti:
Ei kovin mielellään nähdä. Päiväkotipäivän jälkeen jää yllättävän niukasti aikaa. Et ehkä hahmota, miten aikaisin iltatoimet lapsiperheessä alkavat? Mutta kyllä me satunnaisesti tehdään poikkeuksia, esim. voin hakea lapsen päiväkodista jo kolmelta ja sitten aika kyllä riittää.
Meilläkin suunnilleen näin. Meille satunnaisesti joku tulee arkisin, yleensä tulevat sitten syömään samalla.
Joskus on ollut hankala jos lapsettomien tuttujen kanssa sovittu arkivierailuista, ja sitten selviää että olisivatkin tulossa vasta kuuden jälkeen. Mutta on siitäkin selvitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hullun vähän ihmiset on aktiivista aikaa lastensa kansa, jotenkin surullista, että arki on sitä, että ollaan hätäisesti ehkä 2 tuntia tekemisissä, jos sitäkään, kun huomio menee myös lemmikkieläimiin ja kotitöihin :(
Mistä saat tuon kaksi tuntia?
Joidenkin kommenteistä, mutta olkoot vaikka kolmekkin tuntia, niin sekin on kyllä ihan järjettömän lyhyt aika.
Itse pääsin tänään töistä klo 15, kävin koiran kanssa 1,5h lenkillä ja vielä on monta tuntia aikaa tehdä ja touhuta ennenkuin menen nukkumaan. Koirani saa enemmän huomiota kuin joidenkin lapset.
Tuollaisessa tilanteessa saa tulla, mutta säännöllisesti en ala ottaa vieraita työ- ja päiväkotipäivän jälkeen. En jaksa.
Alue: Aihe vapaa
Ehdin nähdä ystäviä esim treenien tai lenkin merkeissä. Mies on silloin lasten kanssa kotosalla ja aloittaa muksujen iltatoimia.