Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkoti-ikäisten vanhemmat - saako teille tulla arkena kylään?
Minun on vaikea sopia näkemisiä kaverini ja hänen päiväkoti-ikäisen lapsensa kanssa. Itselläni on harvoin vapaita viikonloppuja, mutta kaverini ei koskaan halua sopia näkemisiä töiden jälkeen arki-illoille, vaan syyllistävään sävyyn vaatii tapaamisia vain viikonlopuille.
Asumme hyvin lähellä toisiamme, joten etäisyyden takia arki-iltojen vierailut eivät koidu ongelmaksi. Ja tosiaan, tarkoitus on nähdä yhdessä lapsen kanssa, ja useimmiten niin että minä tulisin kylään (tarjoilut mukana) tai ulkoilisimme kaikki yhdessä. Näettekö te päiväkoti-ikäisten vanhemmat kavereita tai kaveriperheitä iltaisin, vai onko tämä haaste kaikille?
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei kai ole puhuttu illalla myöhään kyläilystä tai roskaruoan syömisestä myöhään. Jos tapaa ystäviä, muita lapsiperheitä päiväkotipäivän jälkeen niin se voisi tarkoittaa vaikka klo 17-19 välillä ja hyvin ehtisi ajoissa nukkumaan. Jos vaikka ystävä tulee lapsen tai lasten kanssa kylään ja siinä syödään ja leikitään ja jutellaan yhdessä niin ei tuon tarvitse tarkoittaa sitä että ilta on kovin rauhaton tai jotenkin poikkeava siitä jos oltaisiin vain oman perheen kesken.
Kyllä tämä yksi erinomainen nimenomaan selitti miten hän on niin loistava ja sosiaalinen kun illalla myöhään tilaa pizzaa.
MIKSI sinne toisen kotiin pitää päästä arki-iltana? Tämä ei mulle aukea.
En muista että meillä olisi edes lapsuudenkodissa käynyt nimenomaan arki-iltaisin vieraita. Vaikak ei oltu edes päivähoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se ystävä nyt joka ilta ole tulossa käymään. Ehkä pari kertaa kuukaudessa ja jos silloin ei voi joustaa muutamaa tuntia niin jo on tiukkaa. Ei kai molempia vanhempia tarvita lasta nukuttamaan.
Kylläkai äiti voi jutella ystävänsä kanssa keittiössä sillävälin kun mies hoitaa iltapuuhat.
Ja se ystävä ei voi joustaa? Edes sitä paria kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei kai ole puhuttu illalla myöhään kyläilystä tai roskaruoan syömisestä myöhään. Jos tapaa ystäviä, muita lapsiperheitä päiväkotipäivän jälkeen niin se voisi tarkoittaa vaikka klo 17-19 välillä ja hyvin ehtisi ajoissa nukkumaan. Jos vaikka ystävä tulee lapsen tai lasten kanssa kylään ja siinä syödään ja leikitään ja jutellaan yhdessä niin ei tuon tarvitse tarkoittaa sitä että ilta on kovin rauhaton tai jotenkin poikkeava siitä jos oltaisiin vain oman perheen kesken.
Juuri näin. Samaa mieltä. Jotkut tekee vain asiat niin vaikeaksi. Ehkä silloin kyse ei ole niin hyvästä ystävästä jos ei kerran ehdi tai halua nähdä. Turha sitten ihmetellä muutaman vuoden päästä kun ei ole ystäviä.
En halua ystäviä, jotka änkeävät kotiini. Nähdään vkloppuisin esim. jossain kahvilassa, uimahallissa tai vaikka lenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Tämä selventää asiaa :) Tosin ehkä ”ilta” oli hieman harhaanjohtava, näkeminen olisi siis siinä 16-17 aikaan kun olemme molemmat jo päässeet töistä. Mutta tietysti silloinkin yhdessä vietetty aika jää hieman lyhyeksi. Lemmikkejä (tai muita lapsia) ei tällä perheellä ole.
Siis kuinka aikaisin pääsette töistä jos näkeminen onnistuisi jo 16-17 aikaan? Otatko huomioon, että kaverisi pitää hakea lapset hoidosta ja mennä kotiin, ruokkia heidät? Vai ajattelitko että siinä samalla näkeminen ja keskustelu onnistuisi kun lapset huutavat nälkäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pääsen 16/16:30 töistä, haen lapset päikystä ja olen kotona 16:30/17. Siinä riisut hiekkaset pikkulapset, paimennat käsipesulle ja keittiöön ruokapöytään. Pikainen ruoka heille eteen ja kun kaikki ovat syöneet, kello on jo 18, emme ehdi edes pikku2 katsomaan. 18 jälkeen on lapset aivan sairaan väsyneet joten pikaiset suihkut/kylvyt, vaipat + pyjamat päälle, iltapalat ja hampaiden pesut ja sänkyyn 18:30-19 välillä, sammuvat kuin lyhdyt sänkyihinsä. Koti on pieni, joten ei voi seurustella kavereiden kanssa lasten nukkumaanmenon jälkeen kun tarvitsevat rauhan nukahtaakseen.
Vierailija kirjoitti:
Saa tulla. Mulla ei ole sellaisia ystäviä, jotka voimavaramielessä ottavat enemmän kuin antavat. Mitä järkeä sellaisia ihmisiä on edes kutsua ystäviksi? Tottakai kaikilla on joskus vaikeita elämänjaksoja eikä ne tapaamiset aina ole pelkästään ilossa kierimistä, mutta silti, se, että nämä ihmiset ovat ystäviäni, antaa minulle enemmän kuin ottaa. Siksi minulla on aikaa ja voimavaroja tavata heitä.
Tätä ei varmaan saisi sanoa, kun nykyään kaiken pitää olla niin superstrukturoitua ja säännöllistä, mutta ei meillä ja meidän lapsilla kyllä ole sellaistakaan. Eivät mene rikki siitä, että äidin ystävä jää olohuoneeseen neulomaan siksi aikaa kun äiti käy nukuttamassa lapset ja sitten äidin juttu ystävän kanssa jatkuu. Joskus on sellaisia päiviä, että päiväkodin jälkeen käydään hakemassa pizzat tai sushit eikä syödä kotona makaronilaatikkoa. Edes arkipäivisin ei välttämättä mennä nukkumaan prikulleen samaan aikaan ja kaikista hurjinta lienee se, että joskus lapset nukahtavat jossain muualla kuin kotona. Ei tarkoituksellisesti, mutta ei olla ihan kertaa tai kahta kannettu nukkuvaa lasta autoon ja autosta sänkyyn, kun uni on tullut mummolassa tai kaveriperheen luona. Ollaan ajateltu, että kasvatetaan arjesta(kin) nauttivia, sosiaalisia, elämäniloisia ja mukautuvia lapsia, mutta ehkä nämä ovatkin vain vastuuttomien vanhempien ja rutiinien puutteen traumatisoimia. Tiedä häntä, asia selvinnee vuosikymmenten päästä. Nyt ainakin menee hyvin.
Ärsyttävän ylimieliseen sävyyn kirjoitettu teksti. Tuskin kukaan teidän elämäntyyliä tuomitsee (ja tuo "tätä nyt varmaan kauhistellaan" -jankutus kuulostaa lähinnä typerältä), mutta ihmisten tarpeet, elämäntilanne tai lapset ovat erilaisia. Ei kaikkien lapset nukahda niin nopeasti että sen ystävän olisi mielekästä jäädä odottamaan. Sitäpaitsi usein sillä ystävällä on ne omatkin lapset nukutettavana. Eikä kaikkien lapset nuku niin sikeästi, että autoon tai rattaisiin nukahtanut lapsi jatkaisi edes suhteellisen sujuvasti yöunia kotona. Joillekin lapsille se säännöllisyys tuntuu tärkeämmältä kuin toisille ja rutiineista luistaminen kostautuu rankemmin. Ei läheskään kaikkien äitien syyt elää säännöllisempää elämää ole pelkkää "mutku mä en haluu koskaan tehdä mitään kivaa" kuten tunnut vihjailevan. Aika monet elää, tekee ja liikkuu juuri sen verran mihin oma perhetilanne taipuu ja oma jaksaminen riittää. Ihan yhtä iloisia ja sosiaalisia lapsia ne muutkin toivovat kasvattavansa, vaikkei kaikkia kiinnostakaan nukuttaa huutavaa taaperoa kolmeen asti yöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vuorotyössä, samoin lähes kaikki tuttavani. Tavataan usein aamupäivä kahveilla sen jälkeen kun lapset ovat menneet kouluun ja päiväkotiin ja ennen kuin itse mennään iltavuoroon töihin. Saa rauhassa höpötellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei kai ole puhuttu illalla myöhään kyläilystä tai roskaruoan syömisestä myöhään. Jos tapaa ystäviä, muita lapsiperheitä päiväkotipäivän jälkeen niin se voisi tarkoittaa vaikka klo 17-19 välillä ja hyvin ehtisi ajoissa nukkumaan. Jos vaikka ystävä tulee lapsen tai lasten kanssa kylään ja siinä syödään ja leikitään ja jutellaan yhdessä niin ei tuon tarvitse tarkoittaa sitä että ilta on kovin rauhaton tai jotenkin poikkeava siitä jos oltaisiin vain oman perheen kesken.
No mutta, entäs jos itsestä ja lapsista vaan on mukavaa olla tuo aika oman perheen kesken.
Eiköhän näissä ole tapoja niin monta kuin ihmisiäkin, ja ei ne tapaamisfrekvenssit mene aina vaan yhteen. Silloin molemmat joustaa, ehkä nähdään arkena, mutta tyyliin kerran kuussa lasten mentyä nukkumaan tai juurikin nopean kahvin merkeissä, jos toiselle osapuolelle ei viikonloppuisin tapaaminen sovi vaikka työn puolesta. Kerran viikossa ottaminen kylään kotiin arkena, kun se ei ihan aikuisten oikeasti itselle sovi, on puolestaan jos sitten kohtuuton toive.
Aina hämmennyn av-palstalla, kuinka kyvyttömiä ollaan näkemään toisten tarpeita ja toiveita, ja yhdistämään niistä kompromissi suhteessa omiin tarpeisiin ja toiveisiin. Tällä tavalla minä elän elämääni, eikä ole ongelmia ihmissuhteissa. Kaikki joustaa, mutta kukaan ei kohtuuttomasti. Ja jos jokin ihmissuhde vaatii kohtuutonta joustoa omiin tarpeisiin nähden, niin sellainen ihmissuhde yleensä hiipuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se ystävä nyt joka ilta ole tulossa käymään. Ehkä pari kertaa kuukaudessa ja jos silloin ei voi joustaa muutamaa tuntia niin jo on tiukkaa. Ei kai molempia vanhempia tarvita lasta nukuttamaan.
Kylläkai äiti voi jutella ystävänsä kanssa keittiössä sillävälin kun mies hoitaa iltapuuhat.
Kaikilla ei ole kahta vanhempaa, ainakaan kahta jotka olisivat nukutusaikaan paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei kai ole puhuttu illalla myöhään kyläilystä tai roskaruoan syömisestä myöhään. Jos tapaa ystäviä, muita lapsiperheitä päiväkotipäivän jälkeen niin se voisi tarkoittaa vaikka klo 17-19 välillä ja hyvin ehtisi ajoissa nukkumaan. Jos vaikka ystävä tulee lapsen tai lasten kanssa kylään ja siinä syödään ja leikitään ja jutellaan yhdessä niin ei tuon tarvitse tarkoittaa sitä että ilta on kovin rauhaton tai jotenkin poikkeava siitä jos oltaisiin vain oman perheen kesken.
Juuri näin. Samaa mieltä. Jotkut tekee vain asiat niin vaikeaksi. Ehkä silloin kyse ei ole niin hyvästä ystävästä jos ei kerran ehdi tai halua nähdä. Turha sitten ihmetellä muutaman vuoden päästä kun ei ole ystäviä.
Kumma kyllä jotkut meistä onnistuvat ylläpitämään vuosikymmenten mittaisia ihmissuhteita, vaikka nähdään vain silloin kun molemmille sopii.
Meillä on aikaa. Tullaan kotiin neljän aikaan ja syödään ja sen jälkeen on aikaa sinne kello kahdeksaan, jonka jälkeen ruvetaan valmistautumaan nukkumaan menoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset oli pitkään kotihoidossa.
Tää päiväkotiarki oli mun äidille ja siskoille mahdoton hahmottaa. Hirveitä riitoja siitä, että he haluaa piipahdella kuten ennenkin.
Yleensä ei mielellään ota vieraita arkisin, mutta joskus voi olla ihan ok. Riippuu paljon tilanteesta: millaiset työvuorot mulla on, onko paljon jäänyt ns kotitöitä rästiin tai itsellä muuta ajateltavaa tai onko ollut lähiaikoina paljon muitakin menoja tai kylässä kävijöitä. Kyllä mä mieluummin suosin viikonloppuisin tapaamista enkä jaksaisi joka arkipäivä (tai edes joka arkiviikko) kyläilijöitä tai muuta ylimääräistä sosiaalista ohjelmaa.
Kyllä meillä silti joskus arkenakin saa käydä ihmisiä kylässä. Esim miehen täysi-ikäinen poika, miehen siskot, mun sisko, mun äiti tai mun oikein hyvä ystävä. Sellaisia ihmisiä, jotka tajuavat tilanteen (tulee ajoissa, lähtee ajoissa, ymmärtää että lapset saattavat olla väsyneitä tai ylikierroksilla päiväkodin jälkeen). Kaikille en välttämättä sanoisi tervetuloa arkena. Esimerkiksi mun oma isä tai anoppi on sen verran raskasta seuraa että ei aina jaksaisi ja kummallakaan ymmärrystä ei ole poistua ajoissa, pitää kirjaimellisesti heittää pihalle siinä vaiheessa kun lapsilla on yöpuvut päällä ja hampaat pesty ja itsekin on rättiväsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa tulla. Mulla ei ole sellaisia ystäviä, jotka voimavaramielessä ottavat enemmän kuin antavat. Mitä järkeä sellaisia ihmisiä on edes kutsua ystäviksi? Tottakai kaikilla on joskus vaikeita elämänjaksoja eikä ne tapaamiset aina ole pelkästään ilossa kierimistä, mutta silti, se, että nämä ihmiset ovat ystäviäni, antaa minulle enemmän kuin ottaa. Siksi minulla on aikaa ja voimavaroja tavata heitä.
Tätä ei varmaan saisi sanoa, kun nykyään kaiken pitää olla niin superstrukturoitua ja säännöllistä, mutta ei meillä ja meidän lapsilla kyllä ole sellaistakaan. Eivät mene rikki siitä, että äidin ystävä jää olohuoneeseen neulomaan siksi aikaa kun äiti käy nukuttamassa lapset ja sitten äidin juttu ystävän kanssa jatkuu. Joskus on sellaisia päiviä, että päiväkodin jälkeen käydään hakemassa pizzat tai sushit eikä syödä kotona makaronilaatikkoa. Edes arkipäivisin ei välttämättä mennä nukkumaan prikulleen samaan aikaan ja kaikista hurjinta lienee se, että joskus lapset nukahtavat jossain muualla kuin kotona. Ei tarkoituksellisesti, mutta ei olla ihan kertaa tai kahta kannettu nukkuvaa lasta autoon ja autosta sänkyyn, kun uni on tullut mummolassa tai kaveriperheen luona. Ollaan ajateltu, että kasvatetaan arjesta(kin) nauttivia, sosiaalisia, elämäniloisia ja mukautuvia lapsia, mutta ehkä nämä ovatkin vain vastuuttomien vanhempien ja rutiinien puutteen traumatisoimia. Tiedä häntä, asia selvinnee vuosikymmenten päästä. Nyt ainakin menee hyvin.
No, kai nyt ymmärrät kuitenkin että ihmiset ovat erilaisia?
On niitä lapsettomiakin, jotka saavat enemmän voimaa yksinolosta, vaikka ystävät rakkaita ovatkin.
Juuri näin.
Kai se suuri perusongelma joillekin on se, että osa enemmän ekstroverteista ei suostu ymmärtämään että se enemmän introvertti ihminen vain toimii eri tavalla.
Mun oma henkilökohtainen ongelma on se, että en saa arkisin tarpeeksi yksinoloa ladataksesi akut. Ja vaikka miten paljon ystävistäni pidänkin, niin en minä enää arkisin jaksa mitään ylimääräistä sosiaalista toimintaa. Haluan iltaisin hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Se ei tee minusta tippaakaan paskempaa ihmistä, outoa tai luuseria. Olen vain erilainen kuin se jatkuvasti sosiaalisesta toiminnasta ja muista ihmisistä akkujaan lataileva ulospäinsuuntaunut tyyppi.
Onneksi omilla ystävillä on sen verran laajempi ymmärrys, että he tietävät tämän eivätkä ala tuomitsemaan. Ihmiset nyt vain ovat erilaisia. Jos ei pysty ymmärtämään tai hyväksymään kaverinsa luonnetta, ei se kaveruus ole kovin hyvää tai aitoa ystävyyttä.
Tuo riippuu niin paljon perheestä. Omat tuntemani pikkulapsiperheet nimenomaan toivoo että juuri arki-iltoina tultaisiin (lyhyesti ja nopeasti) käymään. Viikonloppu on pyhitetty perheajalle/sukulointikäynneille, kavereita eivät halua nähä sillon.
Kyllä ollaan kyläilty ja meille saa tulla kylään niin arkena kuin viikonloppunakin. Lapsemme ei tarvitse tunteja rauhoittumiseen iltaisin eikä ole koskaan menneet ennen klo 20 nukkumaan.
Jos joku on tulossa kylään, voidaan syödä ruoka porukalla. Tai sitten vieraat tulee n. 17:30-18 aikaan ja lähtee ennen kahdeksaa kotiin. Ei ongelmaa. Lapset tykkää kovasti varsinkin jos tulee lapsivieraita.
Ei kyläilijöitä kuitenkaan käy ihan joka viikko, niin hyvin jaksaa! Isompi on nykyään jo koululainen, joten meillä pyörii muiden lapsia kuitenkin lähes joka päivä 19-20 asti iltaisin.
En ole ekstrovertti enkä introvertti vaan jotain siltä väliltä.
Mun kaveri ei käsitä miksi en jaksa vieraita klo 19. Tämä kaveri itse laukkaa ympäri kyliä lasten kanssa vielä klo 21.
Alue: Aihe vapaa
Ei kai se ystävä nyt joka ilta ole tulossa käymään. Ehkä pari kertaa kuukaudessa ja jos silloin ei voi joustaa muutamaa tuntia niin jo on tiukkaa. Ei kai molempia vanhempia tarvita lasta nukuttamaan.
Kylläkai äiti voi jutella ystävänsä kanssa keittiössä sillävälin kun mies hoitaa iltapuuhat.