Kun työpaikalla tietyt ihmiset menee vahvasti "ihon alle" negatiivisessa mielessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö ”päättämään”, että tekivät he mitä tahansa, se ei vaikuta työntekoosi? Millä tavalla he vaikuttavat sinun työhösi? Oletteko tiimi? Koitan sanoa, että jos saisit heidät ulkoistettua tekemisistäsi mielessäsi kokonaan, eli että heillä ei ole konkreettista valtaa sinun tekemisiisi? Vai onko jollain lailla?

Haen juurikin tuota, että miten saisi ulkoistettua nuo ihmiset, että he ja heidän olemassaolonsa muuttuisi minulle yhdentekeväksi. En vaan tiedä, miten onnistuisin tässä.

Siis käytännössä, vai mielestäsi? Jos heidän olemassaolonsa ei suoraan ole kytköksissä työhösi, vain päätät, että he eivät nyt vaikuta sinun tekemisiisi. Mutta jos olette tekemisissä käytännössä, on aika hankala. Silti voisi henkisesti kaiketi nousta heidän yläpuolelleen, mutta hirveän hankalaa sen saavuttaminen itsessä on.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tunne. Siis sellainen henkilö, jonka kanssa olisi pystyttävä toimimaan tehokkaasti töissä, mutta kun se on aivan mahdotonta. Henkilö ei kuuntele, dominoi, delegoi raskaimmat jutut toiselle,  kaikkitietävä, puhuu päälle, täyttää tilan ja vie kaiken hengitysilman. Itsellä vaan verenpaine nousee, nukkuu yöt huonosti kun tietää, että joutuu olemaan henkilön kanssa tiivisti töissä.

Tämän takia etätyöt korona-aikana ovat olleet niin ihanaa aikaa, huoh.....

Ap tarkoittaa työpaikan joitakin naisia.

Tätä ongelmaa ei ikinä ole miesten kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö ”päättämään”, että tekivät he mitä tahansa, se ei vaikuta työntekoosi? Millä tavalla he vaikuttavat sinun työhösi? Oletteko tiimi? Koitan sanoa, että jos saisit heidät ulkoistettua tekemisistäsi mielessäsi kokonaan, eli että heillä ei ole konkreettista valtaa sinun tekemisiisi? Vai onko jollain lailla?

Haen juurikin tuota, että miten saisi ulkoistettua nuo ihmiset, että he ja heidän olemassaolonsa muuttuisi minulle yhdentekeväksi. En vaan tiedä, miten onnistuisin tässä.

Ehkä joku lääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Ap tarkoittaa työpaikan joitakin naisia.

Tätä ongelmaa ei ikinä ole miesten kohdalla.

Kyllä muuten on myös miesten kohdalla. Puhun kokemuksesta. Miehet voivat olla pahempia kuin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin siitä, ettei työpaikan kuulukaan olla hyvien vibojen paikka. Siellä tehdään asioita ja jos ne saa tehtyä eipä niillä kemioilla ole väliä. On tutkittu että naisilla henkilökemiat vaikuttavat yhteistyökykyyn enemmän kuin miehillä. Tuollaisesta täytyisi kasvaa ulos sen minkä voi ja keskittyä asiaan eikä kemioihin.

Löytyihän tähänkin ketjuun yksi tällainen keskustelun aiheena oleva pahanilman lintu pätemään! Juuri tästä käytöksestä on kyse, kuinka joku on parempi kun muut eikä epäröi sitä muille näyttää.

Jos tuo kommentti riittää pahanilmanlintuuteen, niin kehottaisin paksuntamaan sitä ihoa, ettei mikä tahansa mene alle. Työpaikoilla kun on myös silmiä huomaamattaan pyörittelevä ihmistyyppi, jonka mielestä kaikki muut ovat potentiaalisesti osoittamassa paremmuuttaan, samaan aikaan kun pyörittelijä itse on koko ajan tuomaroimassa muita ja lajittelemassa niihin, joista hän vaan ei tykkää. Eli osoittamassa paremmuuttaan, ehkei muille avoimesti mutta itselleen senkin edestä. Eli kateellinen, kun joku törkimys hänen mielestään kehtaa tehdä julkisesti sitä mitä hän tekee yökaudet kotonaan. 

Analyyttiset luonteet nostavat faktat pöydälle, ja jos et kykene arvostamaan sitä, että osa ihmisistä on luontaisesti sellaisia ja että se ominaisuus on erittäin tärkeä olla ainakin osalla porukasta, voisi olla hyvä opetella. Luin viiteen kertaan lainaamasi kommentin enkä löydä siitä mitään, minkä nojalla se pitäisi nähdä alaspainamisena. Koska jos seulasi on noin tiukka, se estää täysin avoimen keskustelun. Mielipiteitä tai perusteltujakaan näkemyksiä ei sellaisen ihmisen mielestä sovi ilmaista edes silloin kun keskustellaan yleisesti aiheesta ilman esimerkkejä, koska joku voi niistä loukkaantua.

On myös olemassa sellaisia ihmisiä, jotka eivät näe koko ajan pätemistä ja alaspainamispyrkimyksiä ympärillään. Aina se ei johdu siitä, että he ovat itse painaneet kaikki muut jalkoihinsa.

Täällä kanssa. Työkaverina sellainen. Kaksinaamainen ihminen.

Kun on "yleisöä" on aivan ihana ihminen. Halaa kaikki läpi ja on niin ihana ja imelä, että oikein ällöttää. Jostain syystä tämä ihminen inhosi minua. Jos esim. tuli vastaan käytävällä aamulla, ei vastannut huomenta vaan nyrpisti nenäänsä. Olin ns. "alemassa asemassa oleva työntekijä".  Itse näin tämän ihmisen läpi ja todellisen luonteen. En tiedä, kuinka moni muu huomasi tämän henkilön esiintymisen.  

Siis kyseessä entinen työkaveri. Irtisanouduin. 

miksi naisilla on aina työpaikalla joku arkkivihollinen

Työpaikallemme tuli sellainen kaikille mairea tyyppi joka ystävystyi nopeasti muutamien kanssa. Minusta siinä tyypissä oli alusta saakka jotain "mätää". Ovat iltaa istuneet yhdessä toisinaan. Nyt olen selvästi huomannut, että nämä ikäänkuin jenginä suhtautuu minuun jotenkin halventavasti. Jos juttelevat keskenään niin juttu loppuu tai hajaantuvat, kun minä lähestyn. Olenko siis minä se työpaikan myrkyllinen vai nämä muut? Olen ainakin omasta mielestäni pyrkinyt olemaan kaikille mukava, vaikkakaan en yksin viihtyvänä ole aina änkeämässä mukaan. Ehkä sen vuoksi minua pidetään ylimielisenä, tai jotain.

Miten monesti mahtaa heillä olla kyse "salaisesta" epävarmuudesta, täytyy mielestään liittoutua ja taistella asemastaan, vaikka voisi vain keskittyä tekemään työnsä niin hyvin, ettei tarvitse olla koko ajan huolissaan.

Monet eläinlajit, ihminenkin on eläin, toimivat niin, että liittoutumalla jotakin vastaan pyrkivät parantamaan omaa asemaansa työyhteisössä. Mikäänhän ei tiivistä rivejä niin kuin yhteinen vihollinen.

Vierailija kirjoitti:

Monet eläinlajit, ihminenkin on eläin, toimivat niin, että liittoutumalla jotakin vastaan pyrkivät parantamaan omaa asemaansa työyhteisössä. Mikäänhän ei tiivistä rivejä niin kuin yhteinen vihollinen.

Miten oppia hyväksymään, että on tuo kaikille yhteinen vihollinen?

AP onko mahdollisesti tämä toinen työntekijä parempi kuin sinä ja kokisit hänet siksi uhkaavana? 

"Miten oppia hyväksymään, että on tuo kaikille yhteinen vihollinen?"

Eos. Eihän kukaan itse valikoidu uhriksi, sen päättävät ne liittoutujat. Kiusaaminenhan on tutkimusten mukaan aina - AINA - sosiaalinen tapahtuma, ei mikään yksittäinen "jäsenten välinen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin siitä, ettei työpaikan kuulukaan olla hyvien vibojen paikka. Siellä tehdään asioita ja jos ne saa tehtyä eipä niillä kemioilla ole väliä. On tutkittu että naisilla henkilökemiat vaikuttavat yhteistyökykyyn enemmän kuin miehillä. Tuollaisesta täytyisi kasvaa ulos sen minkä voi ja keskittyä asiaan eikä kemioihin.

Löytyihän tähänkin ketjuun yksi tällainen keskustelun aiheena oleva pahanilman lintu pätemään! Juuri tästä käytöksestä on kyse, kuinka joku on parempi kun muut eikä epäröi sitä muille näyttää.

Eli kaiken ytimessä on se, että työpaikalla ei saisi näyttää osaamistaan? Joku on aina parempi ja se pitää vaan kestää. Näyttää siltä, että taitaa olla kuitenkin omassa päässä nämä kokemukset työkaverin pahuudesta. Huomioitavaa myös se että jokaisessa työpaikassa on ainakin yksi paha ollut.

Itsellä toimii tämä, että pysyn aina töissä rauhallisena, ystävällisenä ja asiallisena. En kerro yhdellekään kolleegalleni mitään henkilökohtaisia asioita. Koskaan.

Kaikki eivät pidä kaikista, koskaan, mutta töissä on silti tultava toimeen.

Vierailija kirjoitti:

AP onko mahdollisesti tämä toinen työntekijä parempi kuin sinä ja kokisit hänet siksi uhkaavana? 

Ei kyse ole tällaisesta, emme tee samoja tehtäviä eikä näin ollen ole tilannetta, jossa voisin kokea toisen olevan parempi. 

Korvalappustereot päähän, silloin kun täti Tomera jauhaa p:tä. Keskittymistä vaativat tehtävät pitää hoitaa joko etänä tai etsiä työpaikalta hiljainen soppi, jonne mennä kannettavan kanssa. En mene kahville tai syömään lounasta samaan aikaan täti Tomeran kanssa. Kun on pakko puhua hänen kanssaan, naamalle mairea hymy ja hiukan imartelua kehiin. Näillä keinoin pärjättävä siihen asti, että uusi työpaikka löytyy tai nykyinen sijaisuus loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallemme tuli sellainen kaikille mairea tyyppi joka ystävystyi nopeasti muutamien kanssa. Minusta siinä tyypissä oli alusta saakka jotain "mätää". Ovat iltaa istuneet yhdessä toisinaan. Nyt olen selvästi huomannut, että nämä ikäänkuin jenginä suhtautuu minuun jotenkin halventavasti. Jos juttelevat keskenään niin juttu loppuu tai hajaantuvat, kun minä lähestyn. Olenko siis minä se työpaikan myrkyllinen vai nämä muut? Olen ainakin omasta mielestäni pyrkinyt olemaan kaikille mukava, vaikkakaan en yksin viihtyvänä ole aina änkeämässä mukaan. Ehkä sen vuoksi minua pidetään ylimielisenä, tai jotain.

Niin, vaikka tässä nyt puhutaan yhdestä henkilöstä niin usein se vaikuttaa negatiivisesti koko dynamiikkaan. Olen huomannut mm. 

- hervoton kaksinaamaisuus ja vaihtuvat "klikit"tyyliin lähes kaikki puhuu kaikista pahaa. Juoruilun kohde on aina se poissaoleva.

-hirveä ylimääräisen draaman haku: Juoruilut alkavat elämään aivan omaa elämäänsä, kun puhe kiertää monen kautta. Alunperin joku on sanonut  A niin koko kierroksen jälkeen sanottava onkin  muotoa v*s*p*jl* A. 

-kieroilu ja kantelu esimiehelle. Tämänkin yleensä sattuu juuri sille, joka on esim. vapailla ja tulee töihin suoraan esimiehen puhutteluun sanomisista tai rikkeistä, joita ei edes tunnista omikseen.

- valedemokratia: uusi vastuualue tai velvollisuus päätetään aina "demokraattisesti" äänestämällä taas se poissaoleva "kunniavirkaan". Koko paikallaoleva kööri  komppaa, kun  ei itse haluaa lisää työtä samaan palkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten monesti mahtaa heillä olla kyse "salaisesta" epävarmuudesta, täytyy mielestään liittoutua ja taistella asemastaan, vaikka voisi vain keskittyä tekemään työnsä niin hyvin, ettei tarvitse olla koko ajan huolissaan.

Näillä ei riitä omat taidot. Se aiheuttaa epävarmuutta ja kateutta, joten keräävät kuppikunnan ja levittävät valheita. Lopulta sahaavat samalla omaa oksaansa, jos hyvin käy.