Kun työpaikalla tietyt ihmiset menee vahvasti "ihon alle" negatiivisessa mielessä

Pystytkö ”päättämään”, että tekivät he mitä tahansa, se ei vaikuta työntekoosi? Millä tavalla he vaikuttavat sinun työhösi? Oletteko tiimi? Koitan sanoa, että jos saisit heidät ulkoistettua tekemisistäsi mielessäsi kokonaan, eli että heillä ei ole konkreettista valtaa sinun tekemisiisi? Vai onko jollain lailla?

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö ”päättämään”, että tekivät he mitä tahansa, se ei vaikuta työntekoosi? Millä tavalla he vaikuttavat sinun työhösi? Oletteko tiimi? Koitan sanoa, että jos saisit heidät ulkoistettua tekemisistäsi mielessäsi kokonaan, eli että heillä ei ole konkreettista valtaa sinun tekemisiisi? Vai onko jollain lailla?

Haen juurikin tuota, että miten saisi ulkoistettua nuo ihmiset, että he ja heidän olemassaolonsa muuttuisi minulle yhdentekeväksi. En vaan tiedä, miten onnistuisin tässä.

Minulla ollut sama. Irtisanouduin. En vaan jaksa. 

Meillä myös yksi joka aiheuttaa tuota tunnetta. "Menee ihon alle" kuvastaa hyvin mistä kyse. Erittäin ahdistava ja ärsyttävä henkilö, määrittelemättömällä tavalla.

Yritän myös tolkuttaa itselleni, että älä mieti, älä ajattele, älä provosoidu, anna asian x mennä vaan takertumatta siihen.... jne. Mutta toki helpommin sanottu kuin tehty. Monesti kun asia x vaan on sellainen että siihen on jollain lailla pakko reagoida.

Kuinkahan monta kymmentä migreenikohtausta olen tuon henkilön vuoksi vuosien aikana saanut.

Tavallaan tajuan ja tavallaan en, koska työpaikallani on ollut useita ihmisiä, jotka ovat aiheuttaneet ahdistusta välillä enemmän ja välillä vähemmän. Yhdestä en ollut edes tajunnut, etten pitänyt hänestä ennen kuin hän vaihtoi työpaikkaa ja tajusin ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen hengittäneeni syvään helpotuksesta. Aivan kuin jokin raskas taakka olisi lähtenyt rintani päältä.

Osaan kai sitten siirtää nämä ahdistavat ihmiset pois tajunnastani ainakin ns. tavallisina päivinä. Puran myös mieleni ystävälleni, joka tuntee nämä työpaikkani energiasyöpöt varmaa paremmin kuin monet oman työpaikkansa ihmiset. Sen avulla jaksan vetää töissä hymyä ja kestän monenlaiset vihjaukset ja katseet.

Puhutaanko nyt niistä aspergertyypeistä, jotka on niin kaameen creepyjä ja silleen ja laukovat creepyjä vitsejä kun ei ole sosiaaliset normit niin kauheen hyvin hanskassa. Välillä ovat sitten hiljaa ja niiden seurassa tulee niin creepy olo. Hyh, creepyä.

Jos nämä tyypit eivät pääse ihon alle kahden kesken, he siirtyvät juoruilemaan sinusta toisaalla. Mieleltään sairasta sakkia. Työpaikkojen syöpää.

Mun työpaikalla on yksi tällainen ihminen myös. Se tunne, kuinka huomaa pystyvänsä hengittämään kun se yksi on vapaapäivällä, on huikea!

Vierailija kirjoitti:

Puhutaanko nyt niistä aspergertyypeistä, jotka on niin kaameen creepyjä ja silleen ja laukovat creepyjä vitsejä kun ei ole sosiaaliset normit niin kauheen hyvin hanskassa. Välillä ovat sitten hiljaa ja niiden seurassa tulee niin creepy olo. Hyh, creepyä.

Ei, nämä aspergerihmiset ovat joskus ihan hyväsydämisiä.

Puhun aloituksessa ihmisistä, joista jollain tavalla huokuu joku määrittelemätön paha.

Minä aistin heidät aina ja se on jotenkin ärsyttävää. Joka työpaikalta löytyy.

Ihmettelen etteivät monet vaihtuvat pomot ole puuttuneet. Meillä yksi ja sama nainen heittelee suustaan mitä sattuu, pidemmän päälle käy raskaaksi. Leikkii "pikkupomoa" muiden keskellä. Aina pahaa puhuu muista, tehnyt omia kuppikuntia missä hän häärää seremoniamestarina.

Tuttu tunne. Siis sellainen henkilö, jonka kanssa olisi pystyttävä toimimaan tehokkaasti töissä, mutta kun se on aivan mahdotonta. Henkilö ei kuuntele, dominoi, delegoi raskaimmat jutut toiselle,  kaikkitietävä, puhuu päälle, täyttää tilan ja vie kaiken hengitysilman. Itsellä vaan verenpaine nousee, nukkuu yöt huonosti kun tietää, että joutuu olemaan henkilön kanssa tiivisti töissä.

Lähtisin siitä, ettei työpaikan kuulukaan olla hyvien vibojen paikka. Siellä tehdään asioita ja jos ne saa tehtyä eipä niillä kemioilla ole väliä. On tutkittu että naisilla henkilökemiat vaikuttavat yhteistyökykyyn enemmän kuin miehillä. Tuollaisesta täytyisi kasvaa ulos sen minkä voi ja keskittyä asiaan eikä kemioihin.

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin siitä, ettei työpaikan kuulukaan olla hyvien vibojen paikka. Siellä tehdään asioita ja jos ne saa tehtyä eipä niillä kemioilla ole väliä. On tutkittu että naisilla henkilökemiat vaikuttavat yhteistyökykyyn enemmän kuin miehillä. Tuollaisesta täytyisi kasvaa ulos sen minkä voi ja keskittyä asiaan eikä kemioihin.

Ihan hyvä idea, mutta ei toimi hoitoalalla, jossa ollaan muutenkin niin puserruksissa ja ihmisten kanssa jatkuvasti tekemisissä. Hoivakodissa olisikin ihan ok, jos siellä pätisi vain asiallinen, kuiva minimivuorovaikutuksella pelaava työnteko. Mutta inhimillinen tekijä on koko ajan läsnä. 

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin siitä, ettei työpaikan kuulukaan olla hyvien vibojen paikka. Siellä tehdään asioita ja jos ne saa tehtyä eipä niillä kemioilla ole väliä. On tutkittu että naisilla henkilökemiat vaikuttavat yhteistyökykyyn enemmän kuin miehillä. Tuollaisesta täytyisi kasvaa ulos sen minkä voi ja keskittyä asiaan eikä kemioihin.

Löytyihän tähänkin ketjuun yksi tällainen keskustelun aiheena oleva pahanilman lintu pätemään! Juuri tästä käytöksestä on kyse, kuinka joku on parempi kun muut eikä epäröi sitä muille näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin siitä, ettei työpaikan kuulukaan olla hyvien vibojen paikka. Siellä tehdään asioita ja jos ne saa tehtyä eipä niillä kemioilla ole väliä. On tutkittu että naisilla henkilökemiat vaikuttavat yhteistyökykyyn enemmän kuin miehillä. Tuollaisesta täytyisi kasvaa ulos sen minkä voi ja keskittyä asiaan eikä kemioihin.

Mutta kun ihminen ei ole robotti. Onneksi. Naiset on kovia selkään puukottajia tilaisuuden tullen, valitettavasti. Miksi ei voi olla ystävällinen muille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin siitä, ettei työpaikan kuulukaan olla hyvien vibojen paikka. Siellä tehdään asioita ja jos ne saa tehtyä eipä niillä kemioilla ole väliä. On tutkittu että naisilla henkilökemiat vaikuttavat yhteistyökykyyn enemmän kuin miehillä. Tuollaisesta täytyisi kasvaa ulos sen minkä voi ja keskittyä asiaan eikä kemioihin.

Löytyihän tähänkin ketjuun yksi tällainen keskustelun aiheena oleva pahanilman lintu pätemään! Juuri tästä käytöksestä on kyse, kuinka joku on parempi kun muut eikä epäröi sitä muille näyttää.

Tällainen kun tulee ”läksyttämään” niin monesti läksytyksen ajankohta valitaan niin että läksytys tapahtuu mahdollisimman julkisesti, eli on jonkinlainen show muille työntekijöille. Kahden kesken ollaan maireana ja udellaan yksityiselämään liittyviä asioita jotka luonnollisesti levitellään juoruina salaa muille. Jos niljake on esimiehenä (Todella usein on) se junailee organisaation niin että langat pysyvät tiukasti omissa käsissä. Mikään ei ole omaa vikaa vaan kaikki vika on muualla. Työpaikalla suuri vaihtuvuus ja kuppikuntia. Osakkeenomistajat ihmettelevät mikä mättää mutta viesti ei kulje eteenpäin vaikka kaikki tapahtuu heidän silmiensä edessä. Narsismi Ja muut persoonallisuushäiriöt pitäisi seuloa pois jo työhaastattelussa. Tämä olisi suoraviivainen ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin siitä, ettei työpaikan kuulukaan olla hyvien vibojen paikka. Siellä tehdään asioita ja jos ne saa tehtyä eipä niillä kemioilla ole väliä. On tutkittu että naisilla henkilökemiat vaikuttavat yhteistyökykyyn enemmän kuin miehillä. Tuollaisesta täytyisi kasvaa ulos sen minkä voi ja keskittyä asiaan eikä kemioihin.

Kyllä minä ainakin yh:na toivon että edes työpaikalla voisin olla aikuisten ihmisten parissa ja tehdä työtäni asiallisessa ilmapiirissä, eikä huumorikaan välillä olisi pahitteeksi. Miten jaksaa eteen tulevat vastoinkäymiset, jos työelämäkin syö henkisesti todella lujaa? Se on kuitenkin tavallaan sitä ainoaa omaa aikaa, jota yh: lla on.

Töissä ollaan tekemässä töitä. Wtut idiooteista ..

Zinc

"Kahden kesken ollaan maireana ja udellaan yksityiselämään liittyviä asioita jotka luonnollisesti levitellään juoruina salaa muille"

Erityisesti naiset tekee tätä ja olenkin oppinut hyödyntämään tätä muka jutellessani jostain kiinnostavasta naisesta kahdenkesken toisen naisen kanssa, joka on tämän kiinnostavan kanssa tekemisissä. Voi olla takuuvarma että juttukaverinainen raportoi kaiken tälle toiselle naiselle. Naiset ei osaa pitää salaisuuksia.