Lue keskustelun säännöt.
Outo tilanne töissä: kiusaaja väittää olevansa kiusattu
18.09.2020 |
Onko kellään ollut vastaavaa? Työyhteisössämme on yksi henkilö, joka valittaa esimiehelle, että hänestä juoruillaan selän takana ja muut yrittävät pomottaa häntä ja on hän suoraan väittänytkin, että häntä kiusataan. Viimeisin esimerkki on, että eräs tiimiläinen laittoi teamsissä kaikille yhteisesti tarkoitetun viestin, että muistakaa hoitaa vanhimmat ja hankalimmat keissit alta pois, ettei ne jää roikkumaan. Ei ole reilua, että valitaan helpoimmat duunit ja jätetään hankalat muiden hoidettavaksi. No tämä yksi koki kyseisen viestin henkilökohtaisena loukkauksena ja samaan ketjuun laittoi hirveän haukkumisviestin, jossa syytetään tätä alkuperäisen kommentin kirjoittajaa kiusaajaksi. Tämä ei ole todellakaan ensimmäinen kerta vaan näitä purkauksia tulee säännöllisesti parin viikon välein. Voiko tämmöisestä antaa varoituksen tai jopa irtisanoa? Tämä alkaa vaikuttaa negatiivisesti meidän muiden fiilikseen ja yleiseen ilmapiiriin...
Kommentit (70)
Mä voisin olla tuo tyyppi. Teen töitä silloinkin kun toiset suunnittelevat pippaloita tai ovat facessa, ohessa luovat pitkiä katseita kun suhaan ohi tavarakuorman tai roskien kanssa.
Toiset katsovat kuinka kauan jaksan ja käyvät ahkerasti pomon oven takana raportoimassa, etten suoriudu töistäni.
Pääsin ihan puhutteluun. Pahoittelin tilannetta. En arvannut, että olisin erikoistarkkailussa ja että vielä enemmän pitäisi tehdä.
Huokaisen helpotuksesta kun kotona pääsen omiin hommiin. Avaan minäkin puhelimeni ja huomaan, ett muutama puhelu ja viesti on tullut. Vastailen sitt kun ehdin ja jaksan. En ehkä tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen on valitettavan yleistä. Tapahtuu sekä aikuisilla että lapsilla .
Itse olen kerran aikuisena joutunut kohteeksi . Silloin kun olin uusi, sain alunperin häneltä positiivista kohtelua.
Työpaikalla oli kauan kestäneitä kiusaamis-ja riita-asioita, jotka aluksi pidettiin minulta piilossa(kun olin lyhytaikaisena sijaisena). Myöhemmin aloin päästä vähitellen selville kuvioista. Juttu on pitkä ja mutkikas, mutta tiivistäen, se joka alkoi myöhemmin kiusata minua, sai ajettua työpaikalta ulos erään jota syytti kiusaajakseen. Myöhemmin minä jouduin hänen kohteekseen. Kiusasi ja haukkui, mutta pyrki esittämään asiat niin että hänestä minä toimin ikävästi häntä kohtaan ( en todellakaan). Selvisin järjissä, koska toimintatapansa oli tunnettu, ja sain myös tukea työyhteisössä. Silti hän myös sai usein jonkun manipuloitua toimimaan minua vastaan.
Onneksi myös eräs, jota oli manipuloinut, tajusi tilanteen ja sekä tuki sitten minua että paljasti asioita mitä oli tehnyt/sanonut ( silloin kun kiusaaja luuli saaneensa puolelleen). Esimieheltä sain myös henkistä tukea , joskin hänen oli vaikea saada asioita muuttumaan. Tämän ihmisen kohdalla oli töissä lukuisia kertoja asioita selvitetty, ja silloinen esimies oli jo päässyt kartalle tilanteesta, mutta vaikka asioita oli viety eteenpäin, niin vaikeaa oli saada mitään muuttumaan. Omalta kohdalta en jäänyt enää vääntämään,vaan
itse vaihdoin työpaikkaa lopulta.
En usko, että vika on minussa, koska eipä ole nytkään vuosiin kiusattu tai syytetty kiusaamisesta toisessa paikassa. Eikä aiemminkaan koulussa/töissä.
Yksi lapsistani joutui kerran vastaavan tyyppisen kiusaamisen kohteeksi, häntä kiusattiin ja pääkiusaajan taholta syytettiin kiusaamisesta. Siinä oli kyllä selvästi kotoa opittu toimintatapa. Vanhempansa käyttäytyminen ihan samanlaista.
Sekin ratkesi vasta koulua vaihtamalla.
Samoin, eipä sen jälkeen ole kiusattu tai syytetty kiusaamisesta.
Tutulta kuulostaa. Meidän työyhteisössä on henkilö, jonka mt-ongelmat näkyvät aina juuri tällaisen käänteisen käytöksen pahenemisena. Hän siis syyttää muita täsmälleen siitä, mitä tekee itse. Ihan kuin hänellä olisi vaikeuksia erottaa omaa toimintaansa muiden toiminnasta.
Tällä hetkellä hän on osastohoidossa, toista kertaa muutaman vuoden sisällä. Tervehdyttyään hän palannee taas töihin, koska hänellä on virka.
Esimerkki elävästä elämästä ja terveisiä teille, jotka tunnistatte:
Kaksi 'kiusattua' osapuolta samassa palaverissa. A kokee joutuneensa kiusatuksi, koska B on juorunnut hänen äidilleen = yhteiselle esimiehelle, että hän polttaa tupakkaa. B kokee joutuneensa kiusatuksi, koska A syyttää häntä aiheettomasti juoruamisesta. Kyseessä aikuiset ihmiset, A poltti julkisesti ja B tuli jossakin tilanteessa maininneeksi A:n ja kolmannen työntekijän käyneen tupakalla.
Ei ole mitenkään tavaton kiusaamistapa uhriutua ja syyttää toisia kiusaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lienee yleistä narsisteilla, että tekeytyvät uhreiksi ja ovat myös vainoharhaisia.
En tunne yhtään narsistia, joka ei kokisi olevansa itse se kaltoinkohdeltu ja pitäisi muita siihen syypäänä. Voivat myös kokea loukkauksiksi ihan olemattomia asioita.Aina tuo narsismi. 🙄
Mitähän vikaa mussa on kun en ole 56 ikävuoteen tunnistanut yhtään narsistia missään?
Ehkä se vika, että et ole koskaan tarkemmin tutustunut diagnoosin sisältöön? Todellakin kunnolla, ei minkään iltalehden ja menaisten höpöhöpöjuttujen ja keskustelupalstan perusteella.
Se on totta, että narsistileimaa heilutellaan aivan liian helposti nykyään. Ei jokainen hankala tai kyseenalaisia tekoja tehnyt ihminen todellakaan ole narsisti. Tilastollisesti kuitenkin jokainen meistä tuntee vähintään muutaman ihmisen, jolla on vahvasti narsistisia piirteitä (muistetaan kuitenkin, että se ns psykopaatti eli antisosiaalinen persoonallisuushäiriö on ihan eri asia ja omaa luokkaansa).
Kyllä kun diagnoosiin ja toimintamalliin kunnolla perehtyy, alkaa omasta piiristä tunnistamaan tyyppejä. Eikä sen narsistin tarvitse olla vihamies, ihan hyvissä väleissäkin olevan ihmisen voi tunnistaa kun oikein aivojaan käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
42/44 tarkentaa vielä: Mutt enhän mä voinutkaan olla tuo tyyppi.
En ehdi rettelöidä töissä, en tiuski enkä mulkoile, en juorua enkä pyörittele silmiäni. En paisko tavaroita enkä kiristele hampaitani. En mä edes tiennyt, että töissä pitäis jotenkin kiukutella, oikutella tai kärvistellä!
Mutta se on paha! Nousee itseä vastaan, mikä minusta on ihan "fysiikan lakien" vastaista. Joutuu toisten hampaisiin!
kyllä niitä on sellaisia kun nostetaan pöydälle kiusaamisasia, sitä heitetään takaisin kiusaajan uhriutumiskortti.
Huono työ-ja mikälieyhteisö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
42/44 tarkentaa vielä: Mutt enhän mä voinutkaan olla tuo tyyppi.
En ehdi rettelöidä töissä, en tiuski enkä mulkoile, en juorua enkä pyörittele silmiäni. En paisko tavaroita enkä kiristele hampaitani. En mä edes tiennyt, että töissä pitäis jotenkin kiukutella, oikutella tai kärvistellä!
Mutta se on paha! Nousee itseä vastaan, mikä minusta on ihan "fysiikan lakien" vastaista. Joutuu toisten hampaisiin!
Meillä on muuten samanlainen ilmiö. Jos ei valita töistä tai työvuoroista tai ole niiiiiin poikki ja stressaantunut, niin joutuu muiden hampaisiin. "Esimiehen lellikki, tuo pääsee liian helpolla töissä ja saa mitä haluaa". Ärsyttävää negatiivisuudesta piehtarointia on koko pulju täynnä. Pitää sanoa ihan näön vuoksi, että on paskat työvuorot, loma väärään aikaa, vtttaa ja on ihan liikaa hommia (jälkimmäinen usein on totta, mutta ei se tilanne sillä kitinällä yleensä parane).
Meillä oli tällinen tyyppi. Kovin minulle märehti kuinka häntä kiusataan vaikka sivusta näin kuinka itse oli pahin ja kiusasi muita. Minä olin jostain syystä neutraali välikappale jolle valittaa. Kerran kysyin miksi et vaihda työpaikkaa jos on paha olla? Onneksi sitten vihdoin tajusi lähteä ja työpaikan ilmapiiri kohosi kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Passiivis-agressiivinen käyttäytymistyyppi mielestäni. Meidän työpaikalla on eräs ihan mukava henkilö, joka yhtäkkiä rupee väittämään, että hän on syrjitty ja häntä kohdellaan huonosti. Jos hän saa sunnuntaivuorot, häntä mielestään syrjitään ja jos ei - taas syrjitään. Niin joka asiassa. Kaikki tietävät sen ja yrittävät kaikin tavoin olla loukkaamatta häntä, että ei tulisi ongelmia. Kuitenkin ongelmia on koko ajan
Kai se on joku defenssi? Tai kieroilua. Itse olen törmännyt tähän kun netissä huomasin että entinen koulukiusaajani väitti somessa olleensa itse kiusattu kouluaikoina. En tiedä miten hänellä on pokkaa. Luulen että on jotenkin sosiopaattinen tms, tai sitten kokee aidosti olleensa kiusattu. Minä ainakin yritin vältellä häntä koska oli usein ilkeä ja kiusaava minua kohtaan. Kerran kostinkin. Muistaa ehkä vain sen koston? Onneksi ei tarvitse asialla sen enempää päätä aikuisena vaivata, tätä kiusaajaa en päästä elämääni enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai se on joku defenssi? Tai kieroilua. Itse olen törmännyt tähän kun netissä huomasin että entinen koulukiusaajani väitti somessa olleensa itse kiusattu kouluaikoina. En tiedä miten hänellä on pokkaa. Luulen että on jotenkin sosiopaattinen tms, tai sitten kokee aidosti olleensa kiusattu. Minä ainakin yritin vältellä häntä koska oli usein ilkeä ja kiusaava minua kohtaan. Kerran kostinkin. Muistaa ehkä vain sen koston? Onneksi ei tarvitse asialla sen enempää päätä aikuisena vaivata, tätä kiusaajaa en päästä elämääni enää.
Ja tämän tyypin olin siis unohtanut kun yritti luikerrella elämääni sen somen kautta. Vilkaisin profiilia ja totesin että no, tämä ihminen varmaan aivan sekaisin. Kouluajoista oli tuossa vaiheessa kulumut vuosia. Toki tuli tutkittua gaslightingia ja narsismia sen jälkeen, ja tuollaisestahan uhriutumisessa voi olla kyse. Hän varmaan halusi muistuttaa minua olemassaolostaan ja saada pahan olon sillä että väittikin itse olleensa uhri. Mutta minä näen läpi ja säälin häntä.
Nämä ovat niin säälittäviä, tosielämän sankareita työpaikalla. Haalivat hovin taakkeen, ja juoruilevat muista, joita kadehtivat. Saattaapa hyvinkin olla narskun piirteitä, ainakin nuo uhriutuvat, vaikka valehtelemalla tulleensa kiusatuksi, ja palvova hovi uskoo, sekä esihenkilö, jolla ei äly riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta. Yleensä kiusaajat ylpeilevät sillä kiusaamisellaan. Ovat siis hyvinkin tietoisia siitä, kummassa roolissa ovat.
Kiusaajat on oppineet uusia keinoja. Ennen kiusaajaa yliymmärrettiin ja taputeltiin olalle, tänä päivänä suuressa osassa työpaikkoja kiusattu saa enemmän myötätuntoa joten kiusaaja ensin kiusaa, sitten väittää olevansa kiusattu. Voitto kotiin taas. He on kieroja vttupäitä.
Hyvässä työpaikassa ei ole draamaa ja jatkuvaa selän takana puhumista. Siitä tietää työyhteisön saastuneen luonnevikaisella henkilöllä kun aina on jotain negatiivista ilmassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallinen tarina. Hyökkäys on paras puolustus. Yleensä se työpaikan narsisti yrittää esiintyä Itse uhrina.
"SE työpaikan narsisti"? Onko työpaikan narsisti vähän niin kuin saunatonttu, joka löytyy joka saunasta?
Narsisteja on arvioitu olevan vain 0,5 - 3 % väestöstä (joista 75 % miehiä).
Vierailija kirjoitti:
Hyvässä työpaikassa ei ole draamaa ja jatkuvaa selän takana puhumista. Siitä tietää työyhteisön saastuneen luonnevikaisella henkilöllä kun aina on jotain negatiivista ilmassa.
Harvoin siinä yksi luonnevikainen riittää. Yleensä on lisäksi johtamisongelmia, rakenteellisiä ongelmia (matala hierarkia -> epäselvät vastuut -> henkilötason kitka) tai jotain vastaavaa, mikä mahdollistaa hankalan ihmisen mellastamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on joku defenssi? Tai kieroilua. Itse olen törmännyt tähän kun netissä huomasin että entinen koulukiusaajani väitti somessa olleensa itse kiusattu kouluaikoina. En tiedä miten hänellä on pokkaa. Luulen että on jotenkin sosiopaattinen tms, tai sitten kokee aidosti olleensa kiusattu. Minä ainakin yritin vältellä häntä koska oli usein ilkeä ja kiusaava minua kohtaan. Kerran kostinkin. Muistaa ehkä vain sen koston? Onneksi ei tarvitse asialla sen enempää päätä aikuisena vaivata, tätä kiusaajaa en päästä elämääni enää.
Ja tämän tyypin olin siis unohtanut kun yritti luikerrella elämääni sen somen kautta. Vilkaisin profiilia ja totesin että no, tämä ihminen varmaan aivan sekaisin. Kouluajoista oli tuossa vaiheessa kulumut vuosia. Toki tuli tutkittua gaslightingia ja narsismia sen jälkeen, ja tuollaisestahan uhriutumisessa voi olla kyse. Hän varmaan halusi muistuttaa minua olemassaolostaan ja saada pahan olon sillä että väittikin itse olleensa uhri. Mutta minä näen läpi ja säälin häntä.
Mistä sinä tiedät, kuka häntä kiusasi mahdollisesti vaikka kouluajan ulkopuolella? Tai oliko kiusaaja vaikka vyönsoljella pakaroita naputellut vanhempi.
Sekin voi olla tilanne, että sama ihminen voi olla sekä kiusaaja että kiusattu. Meillä on töissä sellainen tapaus: eräs työntekijä on saanut erittäin epäreilua kohtelua muutamalta taholta. Jopa minua harmittaa välillä hänen puolestaan, sillä tilanne on pari kertaa ollut aika kestämätön. Siitä huolimatta hän puolestaan kohteli minua todella ala-arvoisesti kun tulin taloon. Ja kyllä, valitin jopa esimiehelle. Nykyään kun olemme "samalla tasolla" tulemme ihan hyvin toimeen. Mutta olen huomannut saman kuvion toistuvan: uusille työntekijöille ja harjoittelijoille tämä ihminen on todella ilkeä. Hän myös kaveeraa suorastaan perännuolemistasoisesti muutamien vanhempien ja "vahvempien" työntekijöiden kanssa. Käyttäytymismalli on vähän kuin jostain eläinlaumasta: heilutetaan häntää ja painetaan pää vahvemman edessä ja näykitään heikompia. Sama työntekijä on avoimesti kertonut olleensa koulukiusattu. Toisaalta se selittää paljon, miten käyttäytymismoodi on siinä selviytymistilassa, jossa kaikin keinoin yritetään välttää pahnanpohjimmaiseksi joutuminen. Toisaalta joskus ihmetyttää että onko ihminen niin sokea omalle käytökselleen ja miksi se empatia ei riitä muille kiusatuille?