Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi joka ei halua syödä temppuilee ruokapöydässä. Mikä avuksi?
18.09.2020 |
Kohta kolme täyttävä lapsi on nyt melkein kaksi vuotta temppuilut joka aterialla pöydässä. Huutaa, heittelee ruokaa, huitoo, kaataa maidon jne jne, tökkii muita, heittelee astioita mitä vain. Alan olla aivan loppu. Mitkään kannustukset, kehut, kiellot tms. ei toimi.
Lapsi on ollut pienestä saakka sellainen, että hän ei söisi mitään jos voisi itse päättää. Eli pöydästä poistaminen ei auta kun temppuilee pöydässä tai heittelee ruokaa tms. Koska lapsi vain ilahtuisi siitä, että ei tarvitsekaan syödä. Kova nälkäkään ei asiaan vaikuta.
Millä saan syömiset toimimaan? Neuvolassa olen puhunut enkä saa sieltä mitään apua muuta kuin että on "vaihe" ja pitää vain odottaa. Tämä vaihe on nyt kestänyt niin pitkään, että ei ole mikään vaihe. En ole saanut itse syötyä yhtään ateriaa rauhassa kohta kahteen vuoteen ja jokaiselta ruoalta jää isot sotkut siivottavaksi seinästä ja lattiasta.
Kommentit (128)
Onneksi olen iloinen ja lapseton sinkku. saan sentään syödä rauhassa. huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen iloinen ja lapseton sinkku. saan sentään syödä rauhassa. huh.
Värikynät on oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistenkin käyttöön, eikä kaikki ole noin dramaattista. :D
Ongelmassa voi useampi syy/osa-alue.
Esimerkiksi voi olla että joitain syitä,miksi alunperin syöminen ollut hankalaa, mutta ajan kuluessa tähän on tullut lisää syitä tai sitten ne toimintamallit miten lapsi/aikuinen toimii pitää yllä ongelmaa vaikka alkuperäinen ongelma on joko kadonnut tai pienentynyt. Toki voi olla että ongelma on edelleen sama, mutta ei se ole niinkään varmaa.
Kun lapsi syö huonosti, on mahdollista että ne tavat, millä lasta saadaan syömään saattavat toimia lyhyellä tähtäimellä siten, että lapsen saa jotain syömään, mutta pitkällä tähtäimellä ne tavat toimia pitävät yllä ongelmaa.
Vanhempi on usein huolissaan lapsen syömisestä ja saattaa käydä niin , että koska vanhemmasta tärkeintä on se , että lapsi syö, vanhempi saattaa toimia tavoilla jotka pitkällä tähtäimellä toimivat tavoitetta vastaan.
Lisäksi ruokailuun helposti sekoittuu muitakin asioita, ja lapsi saattaa oppia käyttämään sitä tapana ilmaista muitakin tunteita tai asioita tai hallitakseen tilanteita. Syöminen on vanhemmille tärkeää, ja lapsi aistii jännitteet ja saattaa myös helposti huomata että tämä on asia jossa pystyy vaikuttamaan vanhempiin tai minkä välityksellä voi vaikuttaa muihin asioihin.
Tässä aloittajan tilanteessa kiinnittää huomion ne konstit, millä lapsen saa syömään- ja se että hän kuitenkin jotain syö ja kasvaa.
Lapsella olisi siis mahdollista oppia tässä toimimaan itsenäisesti.
Tähän ei ole kuitenkaan ehkä ole tilaa nyt, koska hänen kanssaan toimitaan tietyllä tavalla, jolla hänet saa syömään jotain mutta lapsella ei ole tilaa kehittyä asiassa eikä ehkä itsellä tarvettakaan niin kauan kuin niitä konsteja käytetään.
Näistä täytyisi päästä eroon ja ottaa tavoitteeksi sen että lapsi saa tilaa itse toimia asiassa ja kehittyä. Tämä ei varmasti ratkea päivässä tai parissa, vaan vaatii kärsivällisyyttä. Lisäksi täytyy kestää se, että lapsi luultavasti jonkin aikaa syö vielä vähemmän.
Mutta tässä pitäisi päästä tilanteeseen, jossa lapsi toisaalta pystyisi saamaan tilaa aidosti olla ruokailussa itsenäinen (kukaan ei manipuloi tai huijaa tai painosta syömään) mutta ei kuitenkaan saa ruokailussa tai sen kautta tehdä mitä vaan tai pomottaa tai manipuloida vanhempia.
(Esimerkiksi, lasta ei huijata tabletin avulla syömään, tai toisaalta lapsen ei anneta vaatia tablettia itselleen ruokailussa)
Tässä on ongelmana myös lapsen käytös ruokapöydässä. Nyt lapsen annetaan käyttäytyä todella ikävillä tavoilla. Se ei ole lapselle hyväksi. Ilmeisesti lapsi saa jatkaa käytösta siksi että hän ehkä saattaa syödä jos saa olla edelleen pöydässä .
Tähän pitää puuttua ja kannattaa yrittää erottaa nyt se käytös ja syöminen toisistaan asioina.
Kun olin 6-8 v niin en millään halunnut mennä nukkumaan iltaisin. Isä ratkaisi asian niin että kielsi menemästä sänkyyn eikä päästänyt ennen kun tosi myöhään. Viikon verran tätä, niin olin ihan sekaisin väsymyksestä ja opin että kannattaa mennä nukkumaan ajoissa.
Mitä jos kokeilisin tätä taktiikkaa ruuan kanssa. Ei ruokaa, ei huomiota, ei pöydässä riehumista. Ei sitä vanhaa kaavaa minkä mukaan on aina menty. Ehkä ruoka alkaa houkutella kun sitä ei anneta.
En nyt tarkoita että lapsi pitäisi pitää ruuatta viikkoja. Pari päivää ei vahingoita lasta jos hän muutenkin elää lähinnä raittiilla ilmalla.
En antaisi tulla heittelemään pöytään. Söisin itse normaalisti pöydässä ja jos lapsi tulisi kysymään ruokaa niin antaisin. Ja sano miehelle että on joskus kotona. Muut istumaan pöytään ja reippaasta syömisestä saa aina hienon tarran seinällä olevaan tauluun. Lapselle voi antaa tarran ja super kehut heti ensimmäisen olivin syönnistä lattialla. Seuraavaan tarraan vaaditaan jo enemmän jne. Paljonko lapsi painaa ja paljonko on pitkä? Jos on vaikka 07-16 tarhassa niin miten syö siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmassa voi useampi syy/osa-alue.
Esimerkiksi voi olla että joitain syitä,miksi alunperin syöminen ollut hankalaa, mutta ajan kuluessa tähän on tullut lisää syitä tai sitten ne toimintamallit miten lapsi/aikuinen toimii pitää yllä ongelmaa vaikka alkuperäinen ongelma on joko kadonnut tai pienentynyt. Toki voi olla että ongelma on edelleen sama, mutta ei se ole niinkään varmaa.Kun lapsi syö huonosti, on mahdollista että ne tavat, millä lasta saadaan syömään saattavat toimia lyhyellä tähtäimellä siten, että lapsen saa jotain syömään, mutta pitkällä tähtäimellä ne tavat toimia pitävät yllä ongelmaa.
Vanhempi on usein huolissaan lapsen syömisestä ja saattaa käydä niin , että koska vanhemmasta tärkeintä on se , että lapsi syö, vanhempi saattaa toimia tavoilla jotka pitkällä tähtäimellä toimivat tavoitetta vastaan.
Lisäksi ruokailuun helposti sekoittuu muitakin asioita, ja lapsi saattaa oppia käyttämään sitä tapana ilmaista muitakin tunteita tai asioita tai hallitakseen tilanteita. Syöminen on vanhemmille tärkeää, ja lapsi aistii jännitteet ja saattaa myös helposti huomata että tämä on asia jossa pystyy vaikuttamaan vanhempiin tai minkä välityksellä voi vaikuttaa muihin asioihin.
Tässä aloittajan tilanteessa kiinnittää huomion ne konstit, millä lapsen saa syömään- ja se että hän kuitenkin jotain syö ja kasvaa.
Lapsella olisi siis mahdollista oppia tässä toimimaan itsenäisesti.
Tähän ei ole kuitenkaan ehkä ole tilaa nyt, koska hänen kanssaan toimitaan tietyllä tavalla, jolla hänet saa syömään jotain mutta lapsella ei ole tilaa kehittyä asiassa eikä ehkä itsellä tarvettakaan niin kauan kuin niitä konsteja käytetään.Näistä täytyisi päästä eroon ja ottaa tavoitteeksi sen että lapsi saa tilaa itse toimia asiassa ja kehittyä. Tämä ei varmasti ratkea päivässä tai parissa, vaan vaatii kärsivällisyyttä. Lisäksi täytyy kestää se, että lapsi luultavasti jonkin aikaa syö vielä vähemmän.
Mutta tässä pitäisi päästä tilanteeseen, jossa lapsi toisaalta pystyisi saamaan tilaa aidosti olla ruokailussa itsenäinen (kukaan ei manipuloi tai huijaa tai painosta syömään) mutta ei kuitenkaan saa ruokailussa tai sen kautta tehdä mitä vaan tai pomottaa tai manipuloida vanhempia.
(Esimerkiksi, lasta ei huijata tabletin avulla syömään, tai toisaalta lapsen ei anneta vaatia tablettia itselleen ruokailussa)Tässä on ongelmana myös lapsen käytös ruokapöydässä. Nyt lapsen annetaan käyttäytyä todella ikävillä tavoilla. Se ei ole lapselle hyväksi. Ilmeisesti lapsi saa jatkaa käytösta siksi että hän ehkä saattaa syödä jos saa olla edelleen pöydässä .
Tähän pitää puuttua ja kannattaa yrittää erottaa nyt se käytös ja syöminen toisistaan asioina.
Viisas kirjoitus.
En ole minkään sorttinen asiantuntija asiassa eikä mulla edes ole lapsia, mutta pari juttua tulee mieleen. Ensimmäinen on se, että tässä on jonkinlainen psykologinen kierre jäänyt päälle siitä, että lapsi oli vauvana huono syömään, vähän niinkuin joku tuossa yllä kirjoittelikin. Ja toinen on se, että on jokin fyysinen syy jonka takia syöminen ylipäätään tai tiettyjen ruoka-aineiden syöminen tuntuu pahalta. Esim. allergia, aistiyliherkkyys, jokin vatsassa oleva ongelma tms. Ja jos tämä ongelma on ollut olemassa syntymästä asti, niin lapsi ei tiedä ettei syömisen kuulu tuntua sellaiselta eikä osaa kertoa mistä on kysymys. Hän vain tietää että syöminen tuntuu pahalta eikä halua tehdä sitä, ehkä jollain tasolla ihmetellen miten muut ihmiset kestävät sitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lääkärin lisäksi käynyt toimintaterapeutin ja puheterapeutin luona? Onko moniammatillisesti arvioitu tuota syömistä? Aikaisemmin joku kaiken kokenut äiti mainitsikin tuosta, että voi olla esim.aistiyliherkkä, jolloin vain tietyt ruuat tuntuvat sopivilta. Ja /tai sitten motoriikan kanssa jotain ongelmaa. Toisin kuin monet täällä ajattelevat, lapsellasi on todennäköisesti jokin syy poikkeukselliseen temppuiluun. Nyt pitäisi sinun ja lapsesi takia jonkun terveydenhuollossa ottaa tästä koppi ja lähteä selvittämään toden teolla asiaa. Mikäli lapsi ei tunnu tuntevan nälkää voi hän olla myös ns.aliherkkä reagoimaan ärsykkeisiin. Hoksaako, esim. jos on satuttanut itsensä?
Mä voin antaa sulle helevetin hyvän neuvon: opettele seuraavan kerran käyttämään ehkäisyä, niin ei tartte sen rääkyperseen kanssa tapella yhtään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä temppuilu, ruuan heittely ja toisten tökkiminen liittyvät ruokailutilanteisiin. Huono juttu. Pitäisi saada ruokailu ja riehuminen & pelleily erotettua toisistaan. Järjestä ruokailutilanteet uusiksi. Mieluiten niin että tämä lapsi ei syö muiden kanssa. Silloin jää se riemu pois että pääsee tökkimään ja häiritsemään muita ja saa huomiota. Ja ruokailu järjestettävä muutenkin niin että lapsella on mahdollisimman vähän mahdollisuuksia häiriökäyttäytymiseen. Esim. pidä kiinni lapsen lautasesta että ei pääse heittelemään ruokaa. Kuulostaa että teillä on jäänyt jonkunlainen kierre päälle. Se pitää saada katkaistua uusilla järjestelyillä.
Täällä on ehdotettu tarroja. Itse en oikein usko että alle 3v lapsella olisi niin paljon pitkäjänteisyyttä että innostuisi jostain tarrojen keräilystä. Varsinkin jos ongelmana on joku täällä mainittu aistiyliherkkyys tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse tuollainen taaperoikäisestä murrosikään. Vauvana söin kaiketi ihan tarpeeksi koska kuvista päätellen olen ollut normaali palleroinen vauva. Mutta parivuotiaasta alkaen ihan keppi, eikä ruoka vaan kiinnostanut. Jotain aina napsin ruokapöydässä kun pakko oli, mutta muistan itsekin pyytäneeni aina hyyyvin pieniä annoksia. Kerran äitini kyllästyi ja päätti ettei tuputa ruokaa ennenkuin itse pyydän. Meni kolme päivää kuulemma ennenkuin minulle tuli nälkä. Hengissä ollaan, ja varsin pulskassa kunnossa nykyään. Olen ilmeisesti vain harvinaisen pieniruokainen yksilö, ja nykyään sitten syön huomattavasti enemmän kuin olisi tarpeen.
Ottaisin ainakin maidon lapselta heti pois, siis en edes kattaisi pöytään mitään juotavaa jota kaataa ja sotkea. Luultavasti en edes kattaisi lapselle hetkeen ruokaa kun muut syövät ja katsoisin kuinka kauan menee että lapsi alkaa näyttää jotain nälän oireita ja mitä silloin tapahtuu. Katsoisin vain että edes juo jotain. Tätä ei tietenkään nykyään oikeasti saa tehdä, lapsi pitää syöttää lähes väkisin, mutta kumpi on lopulta pahempi - antaa lapsen olla ilman ruokaa muutaman vuorokauden jos ei itse pyydä, vai tuputtaa väkisin ja tapella asiasta päivät pääksytysten. Jos lapsi ei kolmeen päivään osoita itse mitään merkkiä että haluaa ruokaa, pakottaisin lääkärit tutkimaan, vaikka yksityisellä sitten, koska jotain poikkeavaa on tuossa sitten menossa. Terve pikkulapsi ei näännytä itseään nälkään, joten jos ei useampaan vuorokauteen itse halua mitään syötävää, jotain voi olla pielessä.
Voisin lyödä vetoa, että lapselta löytyy epänormaalit aistit ja ruoka-aine allergioita. Syöminen tuntuu pahalta.
Ps: miksi ruokapöydässä on maitoa tms. juotavaa seinille heitettäväksi? Ne voi tarjota ihan erikseen. Toisekseen, lapsesi voi olla tuolle maidolle allerginen. Suolisto-oireinen allergia ei näy testeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa! Ihan ekaksi haluan sanoa, että yksin tässä "veneessä" et ole.
Minulle tuli mieleen syömisasioiden kanssa painiskelleena vielä yksi konsti: positiivisuus ja kehut. Eli kun lapselle on vielä kerran kerrattu säännöt ruokapöydässä ja että nyt muutetaan tapoja kauniiksi, ja kun lapsi tekee jotain toivotusti ja halutun mukaisesti, häntä kehutaan ja kiitetään. Yksi pieni askel kerrallaan. Oli se vaikka että tällä kerralla et kaatanut maitoa tai kylläpä osasit hienosti maistaa jne. Se turhauttaa kun taas siivoaa sapuskoja lattialta - been there - eikä ekana tulisi mieleenkään kehua, mutta se saattaa olla se keino, joka kannattaa ainakin kokeilla.
Syöminen herättää niin paljon tunteita äidillä että pään kylmänä pitäminen ei ole helppoa. Ja jokaisesta selvitystä ruokailusta voit kiittää myös itseäsi. Että jaksat, joka päivä, aina uudestaan. Olet hyvä äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on nyt mennyt pahasti valtataisteluksi koko syöminen. Mutta toistan muita, ihan rauhallisesti lapsi pois pöydästä kun temppuilu alkaa. Joka kerta, järjestelmällisesti. Usko nyt.
Syöttehän mahdollisimman usein perheenä yhdessä tai edes sinä ja lapsi yhdessä? Pikkuhiljaa pyritte rauhoittamaan ruokahetket, juttelette mukavia, huomio pois varsinaisesta syömisestä. Voit myös ottaa lapsen mukaan tekemään ruokaa, sekoittamaan, kaatamaan, lisäämään jotain.
Ei se ole mennyt valtataisteluksi vaan syöminen on ollut hyvin vaikeaa syntymästä lähtien. Rampattiin vauva-aikana neuvolassa ja erikoislääkäreillä ja erikoissairaanhoidossa hakemassa neuvoja siihen miksi vauva ei halua syödä, mutta ei kukaan ei osannut auttaa. Tämä on ollut tällaista aina. Ap
Vauvana lapsi oli jonkin aikaa jopa nenämahaletkussa, koska ammattilaisetkaan eivät saaneet häntä juomaan maitoa kuin vain välillä. Ap
Tässä VOI oikeasti olla selityksen poikanen. Olen tuon 15-vuotiaan äiti- Tämä nuorimmaisemme ei esim. huolinut tuttipulloa ikinä. Syntyi kaksi viikkoa etuajassa ja jopa imetysmyönteisessä imetysfanaatikkosairaalassa yritettiin antaa lisämaitoa pullosta. On siis 3. lapsemme, eli tiesin kyllä imetyksestä paljonkin siinä vaiheessa.
Hän olisi varmasti itkenyt itsensä tajuttomaksi ennemmin kuin olisi ottanut tuttipulloa suuhun. Eikä toimunut hörpytykset susn muut yhtään paremmin, rintamaitoa kyllä söi, mutta sitäkin silleen, ettei koskaan käyttänyt "tuttina". Söi kyllikseen ja sitten lopetti ja nukahti.
Nyt 15-vuotiaana tosiaan on edelleen aika ruokakriittinen, mutta ei myöskään syö herkkuja. Saattaa syödä Tuplasta sen toisen puolikkaan ja sit viikkoa myöhemmin toinen puolikas on jossain pöydällä. Ei vaan koe ruokaa tai syömistä omaksi jutukseen.
No eihän sun tilanne ollut ollenkaan samanlainen kuin ap:n. Sun lapsi söi, vähänpuoleisesti, mutta kuitenkin. Ap:n lapsi taas ei syö. Mitään. Piste.
Laitathan lapsen itse siivoamaan aiheuttamansa sotkun? Meidän vilkas 2 v 10 kk siivoaa (yhdessä mun kanssa), jos sotkee. Laittaa myös kirjat kirjahyllyyn jos on pudottanut. Ei tosiaan tehnyt sitä heti suosiolla, mutta nyt tietää jo, mikä on homman nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on nyt mennyt pahasti valtataisteluksi koko syöminen. Mutta toistan muita, ihan rauhallisesti lapsi pois pöydästä kun temppuilu alkaa. Joka kerta, järjestelmällisesti. Usko nyt.
Syöttehän mahdollisimman usein perheenä yhdessä tai edes sinä ja lapsi yhdessä? Pikkuhiljaa pyritte rauhoittamaan ruokahetket, juttelette mukavia, huomio pois varsinaisesta syömisestä. Voit myös ottaa lapsen mukaan tekemään ruokaa, sekoittamaan, kaatamaan, lisäämään jotain.
Ei se ole mennyt valtataisteluksi vaan syöminen on ollut hyvin vaikeaa syntymästä lähtien. Rampattiin vauva-aikana neuvolassa ja erikoislääkäreillä ja erikoissairaanhoidossa hakemassa neuvoja siihen miksi vauva ei halua syödä, mutta ei kukaan ei osannut auttaa. Tämä on ollut tällaista aina. Ap
Vauvana lapsi oli jonkin aikaa jopa nenämahaletkussa, koska ammattilaisetkaan eivät saaneet häntä juomaan maitoa kuin vain välillä. Ap
Tässä VOI oikeasti olla selityksen poikanen. Olen tuon 15-vuotiaan äiti- Tämä nuorimmaisemme ei esim. huolinut tuttipulloa ikinä. Syntyi kaksi viikkoa etuajassa ja jopa imetysmyönteisessä imetysfanaatikkosairaalassa yritettiin antaa lisämaitoa pullosta. On siis 3. lapsemme, eli tiesin kyllä imetyksestä paljonkin siinä vaiheessa.
Hän olisi varmasti itkenyt itsensä tajuttomaksi ennemmin kuin olisi ottanut tuttipulloa suuhun. Eikä toimunut hörpytykset susn muut yhtään paremmin, rintamaitoa kyllä söi, mutta sitäkin silleen, ettei koskaan käyttänyt "tuttina". Söi kyllikseen ja sitten lopetti ja nukahti.
Nyt 15-vuotiaana tosiaan on edelleen aika ruokakriittinen, mutta ei myöskään syö herkkuja. Saattaa syödä Tuplasta sen toisen puolikkaan ja sit viikkoa myöhemmin toinen puolikas on jossain pöydällä. Ei vaan koe ruokaa tai syömistä omaksi jutukseen.
No eihän sun tilanne ollut ollenkaan samanlainen kuin ap:n. Sun lapsi söi, vähänpuoleisesti, mutta kuitenkin. Ap:n lapsi taas ei syö. Mitään. Piste.
Ap:n mukaan kuitenkin normaalipainoinen, joten syö ihan taatusti jotain.
Onko kaikki mahdollinen tutkittu? Raudanpuute (ferritiini), aistiyliherkkyydet, kielijänteet, vatsavaivat...
Alue: Aihe vapaa
Pois pöydästä jos ei maistu. Katsotaan uudestaan seuraavalla aterialla.