Lapsi joka ei halua syödä temppuilee ruokapöydässä. Mikä avuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä auttaa, meillä 6v ja vasta nytten alkanut ruoka maistua paremmin, lapsi ei todellakaan itseään nälkään tapa. Säännöllinen ruokarytmi, pöydästä pois kun temppuilee ja ei napostelua aterioiden välillä.

En voi poistaa pöydästä koska se on meidän lapselle palkinto, hän siis ei haluaisi koskaan syödä mitään ja haluaisi aina tulla poistetuksi pöydästä. Ap

Ei ole palkinto enää siinä vaiheessa kun lapsi huomaa, että seuraava ruoka on todellakin vasta noin neljän tunnin kuluttua tarjolla. Usein lapset sitäpaitsi tulevat toimeen älyttömän pienillä ruokamääril, eli lapsi on jo kylläinem siitä vähästä mitä on tullut syöneeksi sotkemisen lomassa, vaikka vanhemmasta näytä

että koko annos on lattialla tai seinillä. Tuo vaihe on todella rasittava ja voi tosiaan kestää parikin vuotta, mutta kyllä se menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsin vielä kotihoidossa? Mitä mahtaidi tapahtua päiväkodissa kun näkee muiden lasten syövän? Onko vieradkorea, eikä sotkisi hoitajien kanssa.

Ei syö hoidossa vaikka muut syö. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella nälkä koskaan? Vai saako aterioiden välissä välipaloja, koska ei ole ruoka-aikaan syönyt? Yksikään terve lapsi ei ole itseään nälkään tappanut, joten heti pois pöydästä ja uusi yritys seuraavalla aterialla. Ja sitä seuraavalla jne. Jossain vaiheessa sillä on niin nälkä, ettei enää temppuile, jollei sitä sallita.

Minut luokiteltiin terveeksi lapseksi, mutta noin 4v iässä päädyin sairaalaan siksi, että olin ollut viikon syömättä. Join vain vettä. Oletettavasti minulla oli nälkä, mutta en syönyt.

Sairaalassa tarjosivat jäätelöä. Söin sen heti. Äiti kauhistui, kun lapsen nirsoilu palkittiin herkuilla ja lääkäri oli kysynyt, että kumpaa vaihtoehtoa tämän lapsen äiti nyt hakee, nälkään kuihtunutta vai elävää lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve lapsi ei tapa itseään nälkään, mutta onko varmasti terve? Näläntunteessa ainakin vikaa. Onko kovin laiha?

Meidän lapsella on suolistosairaus ja ihan sama mitä syö tai juo, kunhan syö ja juo. Kun on kipuja, ei mene mikään alas. Sitten mennäänkin jo sairaalaan tiputukseen.

Ollaan käyty syömisongelmien takia erikoislääkärilläkin eikä kukaan ole löytänyt lapsestamme mitään varsinaista vikaa. On normaalipainoinen, koska saan jotenkin huijattua lopulta lapsen syömään. Mutta jos syöminen jäisi lapsen päätettäväksi hän ei söisi mitään. Vauvana oli isoja ongelmia kerätä painoa koska ei suostunut juomaan maitoa eikä muutakaan.  Ap

Vauvana ja vauvana. Oletko kokeillut mitä NYT tapahtuu jos et tuputa syötävää missään vaiheessa? 

Olen monta kertaa. Alkaa lopulta saamaan raivareita nälän takia mutta ei silloinkaan suostu syömään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. mulla on ollut tuollainen. On nyt 15-vuotias ja edelleen syö mieleistä ruokaa kuin hevonen, mutta saattaa yhtä hyvin ottaa kasviswokkia tyyliin ruokalusikallisen. On 180 cm pitkä ja hyvin hoikka.

Joten muuta en osaa neuvoa, kuin että nälkään se lapsukainen ei itseään tapa. Me tehtiin niin, että pois pöydästä ja seuraavalla aterialla sama ruoka eteen, mutta ei se mitään auttanut. Tämä lapsi saattoi oikeasti olla vaikka vuorokauden syömättä, ei sillä tavalla ollut nälkäinen. Mieleisiä ruokia söi aina hyvin, mutta on ollut aina todella ennakkoluuloinen, niin kotona kuin päiväkodissa ja koulussakin. Istui kerran eskarissa tunnin puolukoiden äärellä ja nielaisi lopulta kolme. Ja esim.p'iväkodissa oli huippuhyvä ruoka, oma keittäjä joka leipoi leivänkin itse.

Aamupuuroista luovuimme nopeasti, itsekin inhoan, niin en keksinyt yhtään syytä kiduttaa sillä kaurapuurolla. Söi aina hyvin leipää, munakasta, maustamatonta jogurttia hedelmien kanssa jne.

Lähes jokainen lapsi on tuollainen. Millä tavalla lapsesi siis on kuten ap:n lapsi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lopettaisin tuon typerän valtataistelun ja antaisin lapsen syödä vaikka videot pyörien. Tässä ei nyt kasvatusperiaatteet auta jos näläntunnetta ei ole.

On kuule yritetty videot, kirjat, palapelit jne. Ei vaikutusta. Ap

Ei mitään pelleilyjä ruokapöytään. Jos mielestäsi kaikki on jo tehty, niin mitään et häviä sillä että lapsi joka kerta, huom. joka kerta, pois pöydästä. Et häviä mitään, mutta voittaa voit. Ihan ensimmäiseksi omat hermosi takaisin. Ja sama sääntö, kun lapsi syö isän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella nälkä koskaan? Vai saako aterioiden välissä välipaloja, koska ei ole ruoka-aikaan syönyt? Yksikään terve lapsi ei ole itseään nälkään tappanut, joten heti pois pöydästä ja uusi yritys seuraavalla aterialla. Ja sitä seuraavalla jne. Jossain vaiheessa sillä on niin nälkä, ettei enää temppuile, jollei sitä sallita.

Minut luokiteltiin terveeksi lapseksi, mutta noin 4v iässä päädyin sairaalaan siksi, että olin ollut viikon syömättä. Join vain vettä. Oletettavasti minulla oli nälkä, mutta en syönyt.

Sairaalassa tarjosivat jäätelöä. Söin sen heti. Äiti kauhistui, kun lapsen nirsoilu palkittiin herkuilla ja lääkäri oli kysynyt, että kumpaa vaihtoehtoa tämän lapsen äiti nyt hakee, nälkään kuihtunutta vai elävää lasta.

Meillä on välillä tarjolla kyllä jätskiä ja keksiä mutta ei syö niitä, ilmeisesti ei tykkää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve lapsi ei tapa itseään nälkään, mutta onko varmasti terve? Näläntunteessa ainakin vikaa. Onko kovin laiha?

Meidän lapsella on suolistosairaus ja ihan sama mitä syö tai juo, kunhan syö ja juo. Kun on kipuja, ei mene mikään alas. Sitten mennäänkin jo sairaalaan tiputukseen.

Ollaan käyty syömisongelmien takia erikoislääkärilläkin eikä kukaan ole löytänyt lapsestamme mitään varsinaista vikaa. On normaalipainoinen, koska saan jotenkin huijattua lopulta lapsen syömään. Mutta jos syöminen jäisi lapsen päätettäväksi hän ei söisi mitään. Vauvana oli isoja ongelmia kerätä painoa koska ei suostunut juomaan maitoa eikä muutakaan.  Ap

Vauvana ja vauvana. Oletko kokeillut mitä NYT tapahtuu jos et tuputa syötävää missään vaiheessa? 

Olen monta kertaa. Alkaa lopulta saamaan raivareita nälän takia mutta ei silloinkaan suostu syömään. Ap

Onko mitään mitä lapsi tykkää syödä?

Itsekään en lapsena enkä koululaisena olisi halunnut syödä mitään, kaikki ruoka maistu todella pahalla ja vain yökkäytti, ruokaa ei saanut alas, edes jäätelöä ym. yleensä. Pelkäsin ihan ruokailuja ja varsinkin kouluruokailuja, tuli painajaisiakin miten saa syötyä pakollisen minimimäärän kun opettaja tarkasti lautasen. Ainoa mikä maistui oli hapankorppu, sitä sai harvoin ja salaatti sekä hedelmät. Olin ihan hirveän laiha. Täytyy kyllä sanoa, että kotona ja koulussa ruoat olivat tosi pahoja. Vasta aikuisena huomasin ensimmäisiä kertoja, että joku ruoka oli hyvää ja opin sellaisen tunteen ettei ollut nälkä, ainainen nälän tunne ole normaali olotila.

Itsellä sama ongelma 2v lapsen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve lapsi ei tapa itseään nälkään, mutta onko varmasti terve? Näläntunteessa ainakin vikaa. Onko kovin laiha?

Meidän lapsella on suolistosairaus ja ihan sama mitä syö tai juo, kunhan syö ja juo. Kun on kipuja, ei mene mikään alas. Sitten mennäänkin jo sairaalaan tiputukseen.

Ollaan käyty syömisongelmien takia erikoislääkärilläkin eikä kukaan ole löytänyt lapsestamme mitään varsinaista vikaa. On normaalipainoinen, koska saan jotenkin huijattua lopulta lapsen syömään. Mutta jos syöminen jäisi lapsen päätettäväksi hän ei söisi mitään. Vauvana oli isoja ongelmia kerätä painoa koska ei suostunut juomaan maitoa eikä muutakaan.  Ap

Vauvana ja vauvana. Oletko kokeillut mitä NYT tapahtuu jos et tuputa syötävää missään vaiheessa? 

Olen monta kertaa. Alkaa lopulta saamaan raivareita nälän takia mutta ei silloinkaan suostu syömään. Ap

"Monta kertaa". Mutta et järjestelmällisesti, jatkuvasti, joka kerta. Ei yksittäiset kerrat muuta opittuja käyttäytymismalleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve lapsi ei tapa itseään nälkään, mutta onko varmasti terve? Näläntunteessa ainakin vikaa. Onko kovin laiha?

Meidän lapsella on suolistosairaus ja ihan sama mitä syö tai juo, kunhan syö ja juo. Kun on kipuja, ei mene mikään alas. Sitten mennäänkin jo sairaalaan tiputukseen.

Ollaan käyty syömisongelmien takia erikoislääkärilläkin eikä kukaan ole löytänyt lapsestamme mitään varsinaista vikaa. On normaalipainoinen, koska saan jotenkin huijattua lopulta lapsen syömään. Mutta jos syöminen jäisi lapsen päätettäväksi hän ei söisi mitään. Vauvana oli isoja ongelmia kerätä painoa koska ei suostunut juomaan maitoa eikä muutakaan.  Ap

Vauvana ja vauvana. Oletko kokeillut mitä NYT tapahtuu jos et tuputa syötävää missään vaiheessa? 

Olen monta kertaa. Alkaa lopulta saamaan raivareita nälän takia mutta ei silloinkaan suostu syömään. Ap

Onko mitään mitä lapsi tykkää syödä?

On. Oliivit. Mutta niitä ei voi syödä suolan takia paljon. Kuitenkin yritän tarjota usein niitäkin vaikka pari, jotta olisi jotain mieluista tarjolla. Ap

Vaatisin lisää tutkimuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella nälkä koskaan? Vai saako aterioiden välissä välipaloja, koska ei ole ruoka-aikaan syönyt? Yksikään terve lapsi ei ole itseään nälkään tappanut, joten heti pois pöydästä ja uusi yritys seuraavalla aterialla. Ja sitä seuraavalla jne. Jossain vaiheessa sillä on niin nälkä, ettei enää temppuile, jollei sitä sallita.

Näinhän se on, ap, jos järjellä ajattelee. Kyllä se teidän lapsi on syönyt, jos on hengissä :) Kaikkien lasten kanssa tuo konsti ei toimi hyvin, sillä on niitä, jotka nälkäisinä eivät iloisina sitten lopulta juokse pöytään vaan ovat puolihysteerisiä, eivätkä kykene enää syömään (omani oli tällainen). Mutta jälkiviisaana katson, että minunkin olisi pitänyt vain olla tiukempi. Meillä ei sotkettu tai muuten temppuiltu, mutta se äidin huoli siitä, että "lapsi ei syö" on usein ihan turha. Kukaan lapsi ei ole niin tyhmä, että tappaisi itseään nälkään (ellei ole jokin ihan fyysinen vika taustalla). Näin se vaan on. Mieti, millaista taistelua haluat käydä vaikka kymmenen vuoden päästä. Lue vaikka kirja "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea" (tai joku sinnepäin). Lyhyesti se selitys minusta oli, että siellä on häpeä, jos pelleilee ruokapöydässä, Suomessa siihen suhtaudutaan kuin johonkin väistämättömään vaiheeseen, jolloin vanhempien pitää vääntyä joka mutkalle miellyttääkseen lastaan.

Sinulla on pointti tuossa, mutta huoleni syömättömyydestä ei ole turha koska edes sairaalajaksolla vauvana hoitajat eivät saaneet lasta syömään kuin välillä joten päätyivät nenämahaletkuun. Ap

En nyt tietysti tarkkaan tiedä millaista apua olette hakeneet, mutta varmaan sinun tapauksessasi oikeasti jo vaatisin terveydenhoidosta lisää tutkimuksia. Jos ei onnistu julkisella, niin sitten yksityisellä. Ja vaikka tuo syömättömyys vauva-ajasta tähän päivään vaikuttaa toki yhdeltä ja samalta linjalta, niin kyllähän lapsi on muuttunut jo paljon. Entä jos olisi joskus päivähoidossa pidemmän ajan, niin että siihen mahtuisi useampi ruokailu. Siinä sitten katselisi kun muut syövät ja mitähän minä nyt tekisin. Yhden ruokailun voi varmaan helposti ohittaa, mutta monta peräkkäin ja joka päivä, sitten voi alkaa jo mieli muuttua.

Joku apu teidän pitää nyt saada, tuo ei todellakaan ole mikään vaihe. Enkä ymmärrä, että se neuvolan apu oli aikanaan viikoittaisia punnituksia, sehän se sitä alkusyytä hoitaakin, just joo :( Sukulaislapsi syötettiin pienenä väkisin, sidottiin kiinni tuoliin ja sitä rataa. Aikuisena onkin lihava. Eli jotenkin pitäisi saada selville mikä se kaiken pohjalla oleva juttu on, ei syöttää väkisin (kuten sukulaiseni) tai hämäämällä hosaista lusikallinen suuhun silloin tällöin. Apua kannattaa nyt varmaan hakea muualta kuin neuvolasta. Tsemppiä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve lapsi ei tapa itseään nälkään, mutta onko varmasti terve? Näläntunteessa ainakin vikaa. Onko kovin laiha?

Meidän lapsella on suolistosairaus ja ihan sama mitä syö tai juo, kunhan syö ja juo. Kun on kipuja, ei mene mikään alas. Sitten mennäänkin jo sairaalaan tiputukseen.

Ollaan käyty syömisongelmien takia erikoislääkärilläkin eikä kukaan ole löytänyt lapsestamme mitään varsinaista vikaa. On normaalipainoinen, koska saan jotenkin huijattua lopulta lapsen syömään. Mutta jos syöminen jäisi lapsen päätettäväksi hän ei söisi mitään. Vauvana oli isoja ongelmia kerätä painoa koska ei suostunut juomaan maitoa eikä muutakaan.  Ap

Vauvana ja vauvana. Oletko kokeillut mitä NYT tapahtuu jos et tuputa syötävää missään vaiheessa? 

Olen monta kertaa. Alkaa lopulta saamaan raivareita nälän takia mutta ei silloinkaan suostu syömään. Ap

"Monta kertaa". Mutta et järjestelmällisesti, jatkuvasti, joka kerta. Ei yksittäiset kerrat muuta opittuja käyttäytymismalleja.

Olen. Mutta en voi jatkaa sitä päivätolkulla koska lapsi kuivuu. Ei siis edes juo ilman että temppuilee siinäkin ja vesikin lentää pitkin seiniä. Edes mehua ei suostu juomaan ja jos ei pissaa kuin kerran päivässä niin on jo kuivuminen todellinen uhka. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on nyt mennyt pahasti valtataisteluksi koko syöminen. Mutta toistan muita, ihan rauhallisesti lapsi pois pöydästä kun temppuilu alkaa. Joka kerta, järjestelmällisesti. Usko nyt.

Syöttehän mahdollisimman usein perheenä yhdessä tai edes sinä ja lapsi yhdessä? Pikkuhiljaa pyritte rauhoittamaan ruokahetket, juttelette mukavia, huomio pois varsinaisesta syömisestä. Voit myös ottaa lapsen mukaan tekemään ruokaa, sekoittamaan, kaatamaan, lisäämään jotain.

Ei se ole mennyt valtataisteluksi vaan syöminen on ollut hyvin vaikeaa syntymästä lähtien. Rampattiin vauva-aikana neuvolassa ja erikoislääkäreillä ja erikoissairaanhoidossa hakemassa neuvoja siihen miksi vauva ei halua syödä, mutta ei kukaan ei osannut auttaa. Tämä on ollut tällaista aina. Ap

Vauvana lapsi oli jonkin aikaa jopa nenämahaletkussa, koska ammattilaisetkaan eivät saaneet häntä juomaan maitoa kuin vain välillä. Ap

Tässä VOI oikeasti olla selityksen poikanen. Olen tuon 15-vuotiaan äiti- Tämä nuorimmaisemme ei esim. huolinut tuttipulloa ikinä. Syntyi kaksi viikkoa etuajassa ja jopa imetysmyönteisessä  imetysfanaatikkosairaalassa yritettiin antaa lisämaitoa pullosta. On siis 3. lapsemme, eli tiesin kyllä imetyksestä paljonkin siinä vaiheessa.

Hän olisi varmasti itkenyt itsensä tajuttomaksi ennemmin kuin olisi ottanut tuttipulloa suuhun. Eikä toimunut hörpytykset susn muut yhtään paremmin, rintamaitoa kyllä söi, mutta sitäkin silleen, ettei koskaan käyttänyt "tuttina". Söi kyllikseen ja sitten lopetti ja nukahti.

Nyt 15-vuotiaana tosiaan on edelleen aika ruokakriittinen, mutta ei myöskään syö herkkuja. Saattaa syödä Tuplasta sen toisen puolikkaan ja sit viikkoa myöhemmin toinen puolikas on jossain pöydällä. Ei vaan koe ruokaa tai syömistä omaksi jutukseen.

Välttäisin suuria konflikteja ruoan kanssa, pahimmillaan seuraa vaan vääristynyt suhde ruokaan. Laita tarrataulu, kymmenestä tarrasta jotain kivaa. Yhteen tarraan riittää vaikka 3 lusikallista ruokaa. Älä pakota syömään, 5 Min istuttava ruokapöydässä, sitten pois jos ei nälkä.

Ehkä voisit myös kysyä, mitä haluaisi syödä. Voisi auttaa tässä vaiheessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. mulla on ollut tuollainen. On nyt 15-vuotias ja edelleen syö mieleistä ruokaa kuin hevonen, mutta saattaa yhtä hyvin ottaa kasviswokkia tyyliin ruokalusikallisen. On 180 cm pitkä ja hyvin hoikka.

Joten muuta en osaa neuvoa, kuin että nälkään se lapsukainen ei itseään tapa. Me tehtiin niin, että pois pöydästä ja seuraavalla aterialla sama ruoka eteen, mutta ei se mitään auttanut. Tämä lapsi saattoi oikeasti olla vaikka vuorokauden syömättä, ei sillä tavalla ollut nälkäinen. Mieleisiä ruokia söi aina hyvin, mutta on ollut aina todella ennakkoluuloinen, niin kotona kuin päiväkodissa ja koulussakin. Istui kerran eskarissa tunnin puolukoiden äärellä ja nielaisi lopulta kolme. Ja esim.p'iväkodissa oli huippuhyvä ruoka, oma keittäjä joka leipoi leivänkin itse.

Aamupuuroista luovuimme nopeasti, itsekin inhoan, niin en keksinyt yhtään syytä kiduttaa sillä kaurapuurolla. Söi aina hyvin leipää, munakasta, maustamatonta jogurttia hedelmien kanssa jne.

Lähes jokainen lapsi on tuollainen. Millä tavalla lapsesi siis on kuten ap:n lapsi? 

No että ei syö. 

Ja jokainen lapsi ei ole tällainen. Mulla on kaksi vanhempaa lasta, eikä hekään ole ikinä olleet mitään sellaista, että söisivät mitä tahansa. Mutta kuopus on aivan omaa lajiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella nälkä koskaan? Vai saako aterioiden välissä välipaloja, koska ei ole ruoka-aikaan syönyt? Yksikään terve lapsi ei ole itseään nälkään tappanut, joten heti pois pöydästä ja uusi yritys seuraavalla aterialla. Ja sitä seuraavalla jne. Jossain vaiheessa sillä on niin nälkä, ettei enää temppuile, jollei sitä sallita.

Minut luokiteltiin terveeksi lapseksi, mutta noin 4v iässä päädyin sairaalaan siksi, että olin ollut viikon syömättä. Join vain vettä. Oletettavasti minulla oli nälkä, mutta en syönyt.

Sairaalassa tarjosivat jäätelöä. Söin sen heti. Äiti kauhistui, kun lapsen nirsoilu palkittiin herkuilla ja lääkäri oli kysynyt, että kumpaa vaihtoehtoa tämän lapsen äiti nyt hakee, nälkään kuihtunutta vai elävää lasta.

Täytyy nyt kysyä, miten söit kotiinpaluun jälkeen? Siis tavallisesti vai odotitko jäätelöä? Utelias vain olen.

Vierailija kirjoitti:

Syntyikö keskosena? Tuttavan keskoslapsi ei koskaan ole tuntenut kunnolla nälkää. Kouluikäisenäkin saa jatkuvasti muistutella syömisestä.

Itselläni on sama juttu, syntynyt 2,5 kiloisena ja en pitänyt syömisestä lapsena. Pituuskasvuun se tietenkin vähän vaikuttaa, mutta ruoan tuputtaminen on ihan turhaa, jos ei ole nälkä. Luulen, että ruokien maku on vaan sellainen, ettei lasta kiinnosta. Saako makeita hedelmiä, mangoa, nektariinejä ym. hyvää ruokaa vai puuroa ym. pahaa?