Lue keskustelun säännöt.
Lapsi joka ei halua syödä temppuilee ruokapöydässä. Mikä avuksi?
18.09.2020 |
Kohta kolme täyttävä lapsi on nyt melkein kaksi vuotta temppuilut joka aterialla pöydässä. Huutaa, heittelee ruokaa, huitoo, kaataa maidon jne jne, tökkii muita, heittelee astioita mitä vain. Alan olla aivan loppu. Mitkään kannustukset, kehut, kiellot tms. ei toimi.
Lapsi on ollut pienestä saakka sellainen, että hän ei söisi mitään jos voisi itse päättää. Eli pöydästä poistaminen ei auta kun temppuilee pöydässä tai heittelee ruokaa tms. Koska lapsi vain ilahtuisi siitä, että ei tarvitsekaan syödä. Kova nälkäkään ei asiaan vaikuta.
Millä saan syömiset toimimaan? Neuvolassa olen puhunut enkä saa sieltä mitään apua muuta kuin että on "vaihe" ja pitää vain odottaa. Tämä vaihe on nyt kestänyt niin pitkään, että ei ole mikään vaihe. En ole saanut itse syötyä yhtään ateriaa rauhassa kohta kahteen vuoteen ja jokaiselta ruoalta jää isot sotkut siivottavaksi seinästä ja lattiasta.
Kommentit (128)
Onko syytä syömättömyyteen yritetty selvittää kunnolla?
Ystävällä oli lapsena reikä ruokatorven ja henkitorven välillä. Hänelle tuli aina syödessä sellainen olo että ruokaa menee henkeen. Juominen oli vielä tympeämpää kuin syöminen.
Aikuisilta kertoo saaneensa paljon moitteita ja rangaistuksia.
Se reikä huomattiin ihan vahingossa kun ystävä oli jo koululainen.
Tuommoinen on tietysti tosi harvinaista, enkä usko että ap:n lapsella mitään tuommoista. Haluan vaan kertoa, että yleensä tuommoisten ongelmien takana on joku syy. Ei kukaan lapsi huvikseen ala "hankalaksi syöjäksi". Lapsi haluaako olla niinkuin kaikki muutkin.
Joku aistiyliherkkyys tai allergia saattaa olla taustalla.
Omalla nirsolla, raivareita ruokapöydässä saaneella lapsella todettiin useita ruoka-aineallergioita. Pahin oli ja on vehnäallergia. Oireet ovat siinä vaikeimmat ja välttäminen on työlästä kun vehnää tungetaan joka paikkaan (jopa mausteissa sitä voi olla jostain oudosta syystä).
Tällä lapsella kuitenkin loppui nirsous ja syömiseen liittyvät raivarit kun saatiin ruokavalio kohdalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös autismin kirjon lapset hyvin valikoivia syöjiä. Oma lapseni on autisti ja oli kaksi päivää syömättä. Riehumista ja huutamista ruokapöydässä ei ole katseltu. Kaatoi myös yhteenväliin maitolasin mutta kyllästyi siivoamaan jälkiään.
Hohhoijaa...
Tähän tilanteeseen toimii ihan vanha klassinen ”routa porsaan kotiin ajaa”-metodiikka.
Jos/kun lapsi alkaa temppuilla, ruokailuhetki keskeytetään VÄLITTÖMÄSTI ja lapsi eristetään seuraavaan ruokailuun asti.
Eristyksen aikana valvotaan ettei lapsi saa sen enempää ravintoa, kuin juotavaakaan, ja myös ettei minkäänlaisia virikkeitä (leluja ym.) ole lapsen saatavilla.
Eristyksen pituutta kasvatetaan asteittain, ts. lapsi ehdollistetaan siihen, että seuraava ruokailumahdollisuus on aina kauempana tulevaisuudessa kuin edellinen ruokailuväli...
Yhä kasvava nälkä, jano, ja yleinen tylsistyminen takaa että melko pian lapsi ottaa ns. ”lusikan kauniiseen käteen”
Jos lapsi kokee pöydästä poistamisen palkintona, mitä jos käyttäisit päinvastaista taktiikkaa? Isompi ongelma minusta on se, ettei lapsi osaa käyttäytyä pöydässä kuin se, ettei söisi. Jos on kolme vuotiaaksi elänyt, niin jotain on syönyt väkisinkin.
Eli opeta sille lapselle, että ruokapöydässä ei temppuilla. Istuta pöydässä joka kerta niin kauan, kunnes on nätisti. Älä anna mitään muita aktiviteetteja (ei mitään tablettia/piirrettyjä/palapelejä todellakaan) vaan lapsi istuu siinä pöydässä niin kauan, että osaa olla kunnolla. Eli lapsi saa palkinnon (pääsee pöydästä) vasta, kun osaa olla ruokailutilanteessa nätisti. Sitten, kun osaa käyttäytyä, voit alkaa miettiä, miten ruoan saisi maistumaan paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoiko ruoka temppuilu rokotteen jälkeen?
Jätä vehnä pois ruokavaliosta ja katso kuinka käy. Onko allergiaa, ihottumia?
Mä olin tollanen lapsena ja olen yhä nykypäivänä. Nuoruudessa sairastin lisäksi anoreksian. Ruoka ei maittanut koskaan. Synnyin 3 vkoa ennen laskettua aikaa. Syön jotain kuitenkin mut hyvin yksipuolisesti ja lapsena ei kelvannut juuri mikään.