Lapsi joka ei halua syödä temppuilee ruokapöydässä. Mikä avuksi?

Ongelma on, että alan itse hermostumaan ja suuttumaan syömistilanteissa nykyään. Jaksoin hermostumatta päivittäistä temppuilua ja sotkemista 1,5 vuotta kunnes enää en jaksa vaan suutun, koska kertaakaan syöminen ei ole onnistunut enkä ole itse kohta pariin vuoteen saanut syödä ilman että lautaselleni heitetään maidot, lautanen, seinään heitetään lautanen, minua huidotaan jne. Ap 

Teillä on nyt mennyt pahasti valtataisteluksi koko syöminen. Mutta toistan muita, ihan rauhallisesti lapsi pois pöydästä kun temppuilu alkaa. Joka kerta, järjestelmällisesti. Usko nyt.

Syöttehän mahdollisimman usein perheenä yhdessä tai edes sinä ja lapsi yhdessä? Pikkuhiljaa pyritte rauhoittamaan ruokahetket, juttelette mukavia, huomio pois varsinaisesta syömisestä. Voit myös ottaa lapsen mukaan tekemään ruokaa, sekoittamaan, kaatamaan, lisäämään jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä luulen että se kuitenkin syö kun on tämän pari vuotta elossa.

Teen päivittäin ihan valtavan työn houkutellakseni lapsen syömään. Kun oli vauva, niin jouduimme keksimään vaikka mitä hämäyksiä, että vahingossa söi eli joi maitoa. Useimmiten söi vain puoliunisena kun ei oikein tajunnut mitä tapahtuu. Ap

Eli olet jatkanut kierrettä päivittäin jo vuosia. Kuinka pitkään hermosi on pitänyt, ettet ole sitä ruokaa tuputtanut?

Vierailija kirjoitti:

Terve lapsi ei tapa itseään nälkään, mutta onko varmasti terve? Näläntunteessa ainakin vikaa. Onko kovin laiha?

Meidän lapsella on suolistosairaus ja ihan sama mitä syö tai juo, kunhan syö ja juo. Kun on kipuja, ei mene mikään alas. Sitten mennäänkin jo sairaalaan tiputukseen.

Ollaan käyty syömisongelmien takia erikoislääkärilläkin eikä kukaan ole löytänyt lapsestamme mitään varsinaista vikaa. On normaalipainoinen, koska saan jotenkin huijattua lopulta lapsen syömään. Mutta jos syöminen jäisi lapsen päätettäväksi hän ei söisi mitään. Vauvana oli isoja ongelmia kerätä painoa koska ei suostunut juomaan maitoa eikä muutakaan.  Ap

Vierailija kirjoitti:

Teillä on nyt mennyt pahasti valtataisteluksi koko syöminen. Mutta toistan muita, ihan rauhallisesti lapsi pois pöydästä kun temppuilu alkaa. Joka kerta, järjestelmällisesti. Usko nyt.

Syöttehän mahdollisimman usein perheenä yhdessä tai edes sinä ja lapsi yhdessä? Pikkuhiljaa pyritte rauhoittamaan ruokahetket, juttelette mukavia, huomio pois varsinaisesta syömisestä. Voit myös ottaa lapsen mukaan tekemään ruokaa, sekoittamaan, kaatamaan, lisäämään jotain.

Ei se ole mennyt valtataisteluksi vaan syöminen on ollut hyvin vaikeaa syntymästä lähtien. Rampattiin vauva-aikana neuvolassa ja erikoislääkäreillä ja erikoissairaanhoidossa hakemassa neuvoja siihen miksi vauva ei halua syödä, mutta ei kukaan ei osannut auttaa. Tämä on ollut tällaista aina. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on nyt mennyt pahasti valtataisteluksi koko syöminen. Mutta toistan muita, ihan rauhallisesti lapsi pois pöydästä kun temppuilu alkaa. Joka kerta, järjestelmällisesti. Usko nyt.

Syöttehän mahdollisimman usein perheenä yhdessä tai edes sinä ja lapsi yhdessä? Pikkuhiljaa pyritte rauhoittamaan ruokahetket, juttelette mukavia, huomio pois varsinaisesta syömisestä. Voit myös ottaa lapsen mukaan tekemään ruokaa, sekoittamaan, kaatamaan, lisäämään jotain.

Ei se ole mennyt valtataisteluksi vaan syöminen on ollut hyvin vaikeaa syntymästä lähtien. Rampattiin vauva-aikana neuvolassa ja erikoislääkäreillä ja erikoissairaanhoidossa hakemassa neuvoja siihen miksi vauva ei halua syödä, mutta ei kukaan ei osannut auttaa. Tämä on ollut tällaista aina. Ap

Vauvana lapsi oli jonkin aikaa jopa nenämahaletkussa, koska ammattilaisetkaan eivät saaneet häntä juomaan maitoa kuin vain välillä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Teillä on nyt mennyt pahasti valtataisteluksi koko syöminen. Mutta toistan muita, ihan rauhallisesti lapsi pois pöydästä kun temppuilu alkaa. Joka kerta, järjestelmällisesti. Usko nyt.

Syöttehän mahdollisimman usein perheenä yhdessä tai edes sinä ja lapsi yhdessä? Pikkuhiljaa pyritte rauhoittamaan ruokahetket, juttelette mukavia, huomio pois varsinaisesta syömisestä. Voit myös ottaa lapsen mukaan tekemään ruokaa, sekoittamaan, kaatamaan, lisäämään jotain.

Komppaan. Kun ikää tulee lisää vuosi-pari, niin luultavasti alkaa helpottaa. Tsemppiä siihen asti.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että alan itse hermostumaan ja suuttumaan syömistilanteissa nykyään. Jaksoin hermostumatta päivittäistä temppuilua ja sotkemista 1,5 vuotta kunnes enää en jaksa vaan suutun, koska kertaakaan syöminen ei ole onnistunut enkä ole itse kohta pariin vuoteen saanut syödä ilman että lautaselleni heitetään maidot, lautanen, seinään heitetään lautanen, minua huidotaan jne. Ap 

Ja se on kyllä ihan oma vikasi, jos et ole sitä omaa aikaa itsellesi ottanut ja lapsesi on oppinut, että hän on itseään heikomman vanhemman lapsi.

Mitä, jos menisit jo takaisin töihin?

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella nälkä koskaan? Vai saako aterioiden välissä välipaloja, koska ei ole ruoka-aikaan syönyt? Yksikään terve lapsi ei ole itseään nälkään tappanut, joten heti pois pöydästä ja uusi yritys seuraavalla aterialla. Ja sitä seuraavalla jne. Jossain vaiheessa sillä on niin nälkä, ettei enää temppuile, jollei sitä sallita.

Näinhän se on, ap, jos järjellä ajattelee. Kyllä se teidän lapsi on syönyt, jos on hengissä :) Kaikkien lasten kanssa tuo konsti ei toimi hyvin, sillä on niitä, jotka nälkäisinä eivät iloisina sitten lopulta juokse pöytään vaan ovat puolihysteerisiä, eivätkä kykene enää syömään (omani oli tällainen). Mutta jälkiviisaana katson, että minunkin olisi pitänyt vain olla tiukempi. Meillä ei sotkettu tai muuten temppuiltu, mutta se äidin huoli siitä, että "lapsi ei syö" on usein ihan turha. Kukaan lapsi ei ole niin tyhmä, että tappaisi itseään nälkään (ellei ole jokin ihan fyysinen vika taustalla). Näin se vaan on. Mieti, millaista taistelua haluat käydä vaikka kymmenen vuoden päästä. Lue vaikka kirja "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea" (tai joku sinnepäin). Lyhyesti se selitys minusta oli, että siellä on häpeä, jos pelleilee ruokapöydässä, Suomessa siihen suhtaudutaan kuin johonkin väistämättömään vaiheeseen, jolloin vanhempien pitää vääntyä joka mutkalle miellyttääkseen lastaan.

Laitat tietenkin lapsen siivoamaan sotkunsa. Jos ei halua tai osaa, autat kirjaimellisesti kädestä pitäen.

Lautaselle vain minimaalisen vähän ruokaa ja nostat heti pois pöydästä, jos viskoo astioita.

Ota ruoka pois ja annat sitten kun sitä nätisti pyytää. Vaikka menisi 10 tuntia. Ei se bershedelmä siihen kuole.

Minä lopettaisin tuon typerän valtataistelun ja antaisin lapsen syödä vaikka videot pyörien. Tässä ei nyt kasvatusperiaatteet auta jos näläntunnetta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että alan itse hermostumaan ja suuttumaan syömistilanteissa nykyään. Jaksoin hermostumatta päivittäistä temppuilua ja sotkemista 1,5 vuotta kunnes enää en jaksa vaan suutun, koska kertaakaan syöminen ei ole onnistunut enkä ole itse kohta pariin vuoteen saanut syödä ilman että lautaselleni heitetään maidot, lautanen, seinään heitetään lautanen, minua huidotaan jne. Ap 

Ja se on kyllä ihan oma vikasi, jos et ole sitä omaa aikaa itsellesi ottanut ja lapsesi on oppinut, että hän on itseään heikomman vanhemman lapsi.

Mitä, jos menisit jo takaisin töihin?

Olen osapäivätyössä. 

Kukaan ulkopuolinen esim. lastenhoitaja ei ole saanut lasta syömään kuin vain vähän närppimään ruokaa. Ap

Hmm.. mulla on ollut tuollainen. On nyt 15-vuotias ja edelleen syö mieleistä ruokaa kuin hevonen, mutta saattaa yhtä hyvin ottaa kasviswokkia tyyliin ruokalusikallisen. On 180 cm pitkä ja hyvin hoikka.

Joten muuta en osaa neuvoa, kuin että nälkään se lapsukainen ei itseään tapa. Me tehtiin niin, että pois pöydästä ja seuraavalla aterialla sama ruoka eteen, mutta ei se mitään auttanut. Tämä lapsi saattoi oikeasti olla vaikka vuorokauden syömättä, ei sillä tavalla ollut nälkäinen. Mieleisiä ruokia söi aina hyvin, mutta on ollut aina todella ennakkoluuloinen, niin kotona kuin päiväkodissa ja koulussakin. Istui kerran eskarissa tunnin puolukoiden äärellä ja nielaisi lopulta kolme. Ja esim.p'iväkodissa oli huippuhyvä ruoka, oma keittäjä joka leipoi leivänkin itse.

Aamupuuroista luovuimme nopeasti, itsekin inhoan, niin en keksinyt yhtään syytä kiduttaa sillä kaurapuurolla. Söi aina hyvin leipää, munakasta, maustamatonta jogurttia hedelmien kanssa jne.

Vierailija kirjoitti:

Minä lopettaisin tuon typerän valtataistelun ja antaisin lapsen syödä vaikka videot pyörien. Tässä ei nyt kasvatusperiaatteet auta jos näläntunnetta ei ole.

On kuule yritetty videot, kirjat, palapelit jne. Ei vaikutusta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on nyt mennyt pahasti valtataisteluksi koko syöminen. Mutta toistan muita, ihan rauhallisesti lapsi pois pöydästä kun temppuilu alkaa. Joka kerta, järjestelmällisesti. Usko nyt.

Syöttehän mahdollisimman usein perheenä yhdessä tai edes sinä ja lapsi yhdessä? Pikkuhiljaa pyritte rauhoittamaan ruokahetket, juttelette mukavia, huomio pois varsinaisesta syömisestä. Voit myös ottaa lapsen mukaan tekemään ruokaa, sekoittamaan, kaatamaan, lisäämään jotain.

Ei se ole mennyt valtataisteluksi vaan syöminen on ollut hyvin vaikeaa syntymästä lähtien. Rampattiin vauva-aikana neuvolassa ja erikoislääkäreillä ja erikoissairaanhoidossa hakemassa neuvoja siihen miksi vauva ei halua syödä, mutta ei kukaan ei osannut auttaa. Tämä on ollut tällaista aina. Ap

Vauvana lapsi oli jonkin aikaa jopa nenämahaletkussa, koska ammattilaisetkaan eivät saaneet häntä juomaan maitoa kuin vain välillä. Ap

Onko maitoallergia testattu?

Lapsin vielä kotihoidossa? Mitä mahtaidi tapahtua päiväkodissa kun näkee muiden lasten syövän? Onko vieradkorea, eikä sotkisi hoitajien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella nälkä koskaan? Vai saako aterioiden välissä välipaloja, koska ei ole ruoka-aikaan syönyt? Yksikään terve lapsi ei ole itseään nälkään tappanut, joten heti pois pöydästä ja uusi yritys seuraavalla aterialla. Ja sitä seuraavalla jne. Jossain vaiheessa sillä on niin nälkä, ettei enää temppuile, jollei sitä sallita.

Näinhän se on, ap, jos järjellä ajattelee. Kyllä se teidän lapsi on syönyt, jos on hengissä :) Kaikkien lasten kanssa tuo konsti ei toimi hyvin, sillä on niitä, jotka nälkäisinä eivät iloisina sitten lopulta juokse pöytään vaan ovat puolihysteerisiä, eivätkä kykene enää syömään (omani oli tällainen). Mutta jälkiviisaana katson, että minunkin olisi pitänyt vain olla tiukempi. Meillä ei sotkettu tai muuten temppuiltu, mutta se äidin huoli siitä, että "lapsi ei syö" on usein ihan turha. Kukaan lapsi ei ole niin tyhmä, että tappaisi itseään nälkään (ellei ole jokin ihan fyysinen vika taustalla). Näin se vaan on. Mieti, millaista taistelua haluat käydä vaikka kymmenen vuoden päästä. Lue vaikka kirja "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea" (tai joku sinnepäin). Lyhyesti se selitys minusta oli, että siellä on häpeä, jos pelleilee ruokapöydässä, Suomessa siihen suhtaudutaan kuin johonkin väistämättömään vaiheeseen, jolloin vanhempien pitää vääntyä joka mutkalle miellyttääkseen lastaan.

Sinulla on pointti tuossa, mutta huoleni syömättömyydestä ei ole turha koska edes sairaalajaksolla vauvana hoitajat eivät saaneet lasta syömään kuin välillä joten päätyivät nenämahaletkuun. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve lapsi ei tapa itseään nälkään, mutta onko varmasti terve? Näläntunteessa ainakin vikaa. Onko kovin laiha?

Meidän lapsella on suolistosairaus ja ihan sama mitä syö tai juo, kunhan syö ja juo. Kun on kipuja, ei mene mikään alas. Sitten mennäänkin jo sairaalaan tiputukseen.

Ollaan käyty syömisongelmien takia erikoislääkärilläkin eikä kukaan ole löytänyt lapsestamme mitään varsinaista vikaa. On normaalipainoinen, koska saan jotenkin huijattua lopulta lapsen syömään. Mutta jos syöminen jäisi lapsen päätettäväksi hän ei söisi mitään. Vauvana oli isoja ongelmia kerätä painoa koska ei suostunut juomaan maitoa eikä muutakaan.  Ap

Vauvana ja vauvana. Oletko kokeillut mitä NYT tapahtuu jos et tuputa syötävää missään vaiheessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lopettaisin tuon typerän valtataistelun ja antaisin lapsen syödä vaikka videot pyörien. Tässä ei nyt kasvatusperiaatteet auta jos näläntunnetta ei ole.

On kuule yritetty videot, kirjat, palapelit jne. Ei vaikutusta. Ap

Anna kännykkä käteen