Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä toivoo, että luopuisin koirastani
18.09.2020 |
Olemme olleet yhdessä kaksi vuotta ja koira minulla on ollut nyt kolme vuotta. Eli siis koko seurustelumme ajan. Olin ihan luullut, että mies on ihan yhtä kiintynyt koiraan kuin minä. Minulle koira on tosi tärkeä. Se on hyvinkäyttäytyvä ja lempeä, eikä mieheni ole allerginen. Mies usein leikkii koiran kanssa ja pyytää välillä ottaa sen juoksulenkille mukaan. Nyt kun olemme suunnittelemassa yhteenmuuttoa, niin mies alkoi puhumaan, miten nuoresta rotukoirasta saa torissa ihan helposti tonnin. En ensin edes tajunnut mitä hän höpötti. Luulin, että hän suunnittelee toisen koiran hankintaa, kun asunto, johon pitäisi muuttaa on iso ja siinä on oma piha. Mies on myös kertonut aikaisemmin haluavansa joskus oman koiran.
Kun tajusin, että minun koiran myymisestä se puhui, kun tulee ihan uusi asuntokin, olin aivan puulla päähän lyötä. Koirasta luopuminen olisi minulle täysin mahdotonta, enkä ymmärrä, miten hän ei tätä tiedä minusta. Toisaalta loukkaa myös se, ettei hän siis olekaan yhtään kiintynyt koiraan, vaikka niin esitti. Mainitsin hänelle, että eikös hän ole sanonut aina pitävänsä koirista ja kertonut haluavansa toisenkin koiran joskus. Hän mutisi, että eihän tuo ole hänen koiransa. Tottahan se on, että koira on täysin kiintynyt minuun. Kulkee minun vierelläni ja innostuu minuun kotiintulostani, vaikka mieheenikin on kyllä kiintynyt. En ymmärrä mitä merkitystä sillä on, kenestä koira pitää enemmän.
Mies sanoi, että olin muka antanut ymmärtää, että koirasta voidaan luopua sitten, kun muutetaan yhteen. En varmasti ole koskaan sanonut mitään tällista. En tule ikinä luopumaan koirastani. Miehestä luopumista sen sijaan olen nyt alkanut harkita. ....Osaisiko joku kertomani perusteella yhtään analysoida, että mitä tässä voi olla taustalla?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äijä vaihtoon. Kyllä on joillakin otsaa...
Otsaa kertoa omista toiveistaan?!
Toive vaan sattuu olemaan naurettava, kohtuuton ja aivan täysin typerä.
Totta kai on, mutta kyllähän ne ikävätkin asiat pitää ääneen sanoa, jos ne mietityttääja nyt asia on tuotu pöydälle keskusteltavaksi ja ap pitää antaa se oma vastine asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miul olis tyttöystävä ja hän vaatisi miuu luopumaan tuosta miun koirastani, nii nainen saisi lähteä saman tien. Ehkä o parasta, et juttelette vielä, ja jos koira ei saa jäädä, nii kait teidän pitää sit erota. :/ M25
Mene sinä jo helvettiin siitä.
Ei jatkoon. Löytyy niitä sellaisiakin miehiä, jotka tykkäävät aidosti elää lemmikkien kanssa.
Nuoruuden sulhanen äitinsä kanssa kertoivat minulle joskus, että kun olimme menneet kihloihin tuon exän kanssa, niin minun tulisi luopua hevosestani, vaihtaa opiskelupaikka johonkin naisille sopivampaan ja alkaa harjoitella kodinhoitoa, koska tulisihan minusta insinöörin vaimo. Hetken siinä nikottelin ja totesin että v-u mitä p-kaa. Viikkoa myöhemmin lusikat jaettu, oma kämppä ja ostin toisen hevosen. Minusta kyllä tuli insinöörin vaimo ja insinööri itsekin, exästä ei. Ja meillä on kunnon eläintarha miehen kanssa, molemmat ollaan eläinrakkaita samoin kuin lapsemmekin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki koirat vois painua vithun
Sinun äitisi vithun.
No en todellakaan luovu lemmikeistäni miehen takia. Ajatuksenakin typerä. Mies kiertoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse luopuisi rakkaasta lemmikistäni yhdenkään ihmisen vuoksi.
Koira on sinun, ja sinä teet päätöksen ihan itse.
Ilman painostuksia, ilman johdatteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äijä vaihtoon. Kyllä on joillakin otsaa...
Otsaa kertoa omista toiveistaan?!
Toive vaan sattuu olemaan naurettava, kohtuuton ja aivan täysin typerä.
Totta kai on, mutta kyllähän ne ikävätkin asiat pitää ääneen sanoa, jos ne mietityttääja nyt asia on tuotu pöydälle keskusteltavaksi ja ap pitää antaa se oma vastine asialle.
Ja taas on eri asia sanoa ääneen, että mietiyttää koira koska asia X, eikä vihjailla epämääräisesti että hei myypäs tuo piskisi niin voidaan myöhemmin ottaa uusi yhteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän tuo mies ole eläinrakas alkuunkaan. Tais häntä vaan kismittää, et sulla on jotain omaa.
Jos mulle mies sanoisi noin, niin se äijä olis sekunnissa pihalla kamojensa kera, ei tarvis kyllä miettiä yhtään. Musta tommonen lause kertoo kyllä aika paljon ihmisestä, että kuinka paljon oikeasti arvostaa elävää eläintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miul olis tyttöystävä ja hän vaatisi miuu luopumaan tuosta miun koirastani, nii nainen saisi lähteä saman tien. Ehkä o parasta, et juttelette vielä, ja jos koira ei saa jäädä, nii kait teidän pitää sit erota. :/ M25
Mene sinä jo helvettiin siitä.
Miks sie oot noin ilkee? :o M25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luopuisin tuollaisesta miehestä. Ensi tilassa. Koira ei tule olemaan viimeinen asia mistä hän haluaa sinun luopuvan. Seuraavana tulevat ystävät ja harrastukset.
En tietystikkään luovu. Minulle olisi aivan mahdotonta luopua koirasta. En fyysisesti pystyisi siihen. Vaikka olisin allerginen, niin hankkisin vain lääkkeet. Koira on vielä sellainen, joka tulee lattialle viereeni istumaan, kun vaikka istun sohvalle. Kulkee vierelläni, kun liikumme luonnossa. On siis hirveän uskollinen ja täysin minuun kiintynyt. Ihan hirveä teko olisi antaa se jonnekin tuntemattomaan paikkaan. Luulen, että pääsisin miehen ja minun erosta paljon helpommin yli kuin koirasta luopumisesta, koska koira on tilanteessa täysin syytön osapuoli.
Kun olen tilannetta miettinyt, niin käsitän tosiaan, että hän haluaa koiran (vain yhden koiran), mutta ei koiraa, jolle minä olen se ykkösihminen. On muuten hyvin todennäköstä, että uusikin koira kokisi minut emännäkseen, koska olen aina ollut luontaisesti "hyvä" koirien kanssa. Pitäisikö silloin siitäkin luopua?
En ymmärrä, miten tällainen yllätys voi tulla esille kahden vuoden kuluttua.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koira on kolme vuotias ja teidän suhde on kestänyt kaksi vuotta, niin tuo mieshän on muutenkin ollut läsnä koiran elämässä lähes pennusta asti. Tietysti se on ensisijaisesti sinuun kiintynyt kun kanssasi on asunut, mutta eihän se tarkoita etteikö mies ja koira voisi luoda läheisempää suhdetta saman katon alla. Täysin vajukkia käytöstä siis.
Tee hänelle kerralla selväksi että rakkaasta koirastasi sinä et luovu. Älä anna yhtään periksi. Muutatteko siis hänen omistamaansa asuntoon? Jos näin, niin nyt olet ikään kuin hänen armoillaan. Hän katsoo oikeudekseen käskyttää ja pompottaa sinua. Hyvin kylmää edes mölyttää sulle koirasta luopumista. Ei ajattele yhtään sun tunteitasi. Huonot merkit on ilmassa. Mistä voit tietää, mikä on seuraava vaatimus ja sen jälkeen seuraava vaatimus? Älä anna yhtään periksi. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm minusta kuulostaa taas, että mies tahtoo lyödä rahoiksi koirallasi. Vai miksihän on tutkinut paljonko saisi koirasta? Ja mitenhän ne rahat jaettaisiin? Onko miehellä peliongelmaa vai mihin tarvii rahaa? Ei kyllä kuulosta hyvältä parisuhteen kannalta, antaisin miehen mennä menojaan. Ja ostaisin koiralle luun palkinnoksi, kun säästyin tuollaiselta mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
En tietystikkään luovu. Minulle olisi aivan mahdotonta luopua koirasta. En fyysisesti pystyisi siihen. Vaikka olisin allerginen, niin hankkisin vain lääkkeet. Koira on vielä sellainen, joka tulee lattialle viereeni istumaan, kun vaikka istun sohvalle. Kulkee vierelläni, kun liikumme luonnossa. On siis hirveän uskollinen ja täysin minuun kiintynyt. Ihan hirveä teko olisi antaa se jonnekin tuntemattomaan paikkaan. Luulen, että pääsisin miehen ja minun erosta paljon helpommin yli kuin koirasta luopumisesta, koska koira on tilanteessa täysin syytön osapuoli.
Kun olen tilannetta miettinyt, niin käsitän tosiaan, että hän haluaa koiran (vain yhden koiran), mutta ei koiraa, jolle minä olen se ykkösihminen. On muuten hyvin todennäköstä, että uusikin koira kokisi minut emännäkseen, koska olen aina ollut luontaisesti "hyvä" koirien kanssa. Pitäisikö silloin siitäkin luopua?
En ymmärrä, miten tällainen yllätys voi tulla esille kahden vuoden kuluttua.
-AP
Mies ei selkeästi pahemmin tiedä koirista, koska on tosiaan normaalia että yhteisenäkin otettu koira valitsee joukosta sen, kuka on sille se ykkösihminen. Tähän ei viime kädessä ihan kauheasti voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äijä vaihtoon. Kyllä on joillakin otsaa...
Otsaa kertoa omista toiveistaan?!
Toive vaan sattuu olemaan naurettava, kohtuuton ja aivan täysin typerä.
Totta kai on, mutta kyllähän ne ikävätkin asiat pitää ääneen sanoa, jos ne mietityttääja nyt asia on tuotu pöydälle keskusteltavaksi ja ap pitää antaa se oma vastine asialle.
Minun "vastineeni" asialle olisi näyttää miehelle ovea. xD
Kuulostaa täysin empatiakyvyttömältä mieheltä. Ei selvästikään arvosta yhtään sinulle tärkeitä asioita eikä niillä ole hänelle mitään painoarvoa päätöksen teossa. Ei pysty ottamaan toisia ihmisiä aidosti huomioon. Hänen omat tarpeet, toiveet ja näkemykset tulevat varmasti aina menemään etusijalle.
Eroa äkkiä, ennen kuin löydät Torista koirasi myynti-ilmoituksen.
Kyllä mäkin muijastani luopuisin ennen koiraani.
Kaikki koirat vois painua vithun