Miesystävä toivoo, että luopuisin koirastani
Olemme olleet yhdessä kaksi vuotta ja koira minulla on ollut nyt kolme vuotta. Eli siis koko seurustelumme ajan. Olin ihan luullut, että mies on ihan yhtä kiintynyt koiraan kuin minä. Minulle koira on tosi tärkeä. Se on hyvinkäyttäytyvä ja lempeä, eikä mieheni ole allerginen. Mies usein leikkii koiran kanssa ja pyytää välillä ottaa sen juoksulenkille mukaan. Nyt kun olemme suunnittelemassa yhteenmuuttoa, niin mies alkoi puhumaan, miten nuoresta rotukoirasta saa torissa ihan helposti tonnin. En ensin edes tajunnut mitä hän höpötti. Luulin, että hän suunnittelee toisen koiran hankintaa, kun asunto, johon pitäisi muuttaa on iso ja siinä on oma piha. Mies on myös kertonut aikaisemmin haluavansa joskus oman koiran.
Kun tajusin, että minun koiran myymisestä se puhui, kun tulee ihan uusi asuntokin, olin aivan puulla päähän lyötä. Koirasta luopuminen olisi minulle täysin mahdotonta, enkä ymmärrä, miten hän ei tätä tiedä minusta. Toisaalta loukkaa myös se, ettei hän siis olekaan yhtään kiintynyt koiraan, vaikka niin esitti. Mainitsin hänelle, että eikös hän ole sanonut aina pitävänsä koirista ja kertonut haluavansa toisenkin koiran joskus. Hän mutisi, että eihän tuo ole hänen koiransa. Tottahan se on, että koira on täysin kiintynyt minuun. Kulkee minun vierelläni ja innostuu minuun kotiintulostani, vaikka mieheenikin on kyllä kiintynyt. En ymmärrä mitä merkitystä sillä on, kenestä koira pitää enemmän.
Mies sanoi, että olin muka antanut ymmärtää, että koirasta voidaan luopua sitten, kun muutetaan yhteen. En varmasti ole koskaan sanonut mitään tällista. En tule ikinä luopumaan koirastani. Miehestä luopumista sen sijaan olen nyt alkanut harkita. ....Osaisiko joku kertomani perusteella yhtään analysoida, että mitä tässä voi olla taustalla?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan äm mät on kyllä niin päästänsä sekasin. Koirat ja maah anmu uttajat nousee kaiken yläpuolelle. Jopa ihmislapsi jää tärkeydessä koiran jalkoihin.
Palstan kyselynkin mukaan moni pelastaisi tulipalon sattuessa ennemmin koiran, kuin ihmislapsen...Hävetkää äm mät hävetkää!!
No tälle ämmälle ongelma on juuri tuossa, että tämä olemassaoleva koira pitäs myydä ja myöhemmin ostaa uusi yhteinen. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Miksi ei voida pitää vaan sitä nykyistä koiraa, uutta ei tarvita. Ei eläin ole mikään tavara josta voi hankkitua eroon ja hommata heti pian uusi tilalle. Ymmärtäisin miehen halun päästä koirasta eroon jos mies ei tykkäis koirista tai olis niille allerginen. Mutta kun ei ole, hän vaan haluaa uuden koiran. Sitä en ymmärrä ja siksi olenkin mielelläni ämmä. Tuossa tilanteessa jokaisen pitäis olla ÄMMÄ!
No on kyllä todella erikoinen pyyntö. Ja erikoisesti esitetty, jos otti asian tosiaan esiin tuolla tyylillä, että rotukoirista Torissa saisi näin ja näin paljon.
En tiedä. Juttelisin kyllä asiasta pitkään ja perin pohjin miehen kanssa, että miten ihmeessä hän edes voi ehdottaa tällaista ja vielä kuvitella, että sinä suostuisit siihen.
Aika pahan loven suhteeseen tuollainen, vaikkakin vasta vain pyyntö, aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mistähän hän pyytää seuraavaksi luopumaan, kysy se jo ennakkoon.
Varmaan pyytää seuraavaksi niinkin itsekkään asian, että voisiko tämä nainen itse ruokkia ja ulkoiluttaa koiransa eikä velvoittaisi miestä tekemään sitä? Koira kuitenkin vaatii lähes 100% vapaa-ajasta.
Ehkä kannattais vaan suosiolla tehdä tosta omat johtopäätökset, ja heivata ukko.
Mitä nopeammin, sitä parempi, ja niin pitkälle, ku pippuri kasvaa.
Huolehtisin myös mitä pikimmiten tarvittaessa lukonvaihdon, ja vain omaan haltuuni avaimet huoneistoon, jossa koira asuu, ettei käy vahingossakaan niin, että ukko käy selän takana hakemassa koiran, ja myy sen ..
Sen tasoselta kuulostaa jo asenteensa ..
Hyi hitto kun puistattaa tämän tyyppiset jutut kerran sairaalloisen mustasukkaisen/narsistisen suhteen kokeneena. Juokse ja lujaa. Oli ap trolli tai ei, näitä tyyppejä maailmasta löytyy kyllä eivätkä ikävä kyllä tajua olevansa kelpaamattomia parisuhteeseen vaan vierittävät omia ongelmiaan muiden niskaan vaikka väkisin.
Et tietenkään luovu koirasta. Törkeää mieheltä suunnitella tuollaista sun selän takana. Mies joko asuu koiran kanssa tai sitten ette muuta yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan äm mät on kyllä niin päästänsä sekasin. Koirat ja maah anmu uttajat nousee kaiken yläpuolelle. Jopa ihmislapsi jää tärkeydessä koiran jalkoihin.
Palstan kyselynkin mukaan moni pelastaisi tulipalon sattuessa ennemmin koiran, kuin ihmislapsen...Hävetkää äm mät hävetkää!!
En todellakaan häpeä pätkääkään sitä, että ennemmin pelastan eläimen, kuin yhdenkään ihmisen, ja kun luet viestisi ajatuksella niin, että oma asenteesi välittyy rivien välistä, ymmärrät miksi ..
edellyttäen, että sulla on ymmärrykseen vaadittava laitteisto korvies välissä.
Heti pihalle. Mies siis. En uskaltaisi moisen jälkeen edes jättää miestä kaksin koiran kanssa. Miehiä tulee ja menee, uskollisia ystäviä ei niinkään.
Ollaan siis vasta suunniteltu yhteistä asuntoa. Vuokralle oltaisiin luultavasti menossa kuitenkin. Olemme katsoneet muutamaa, joissa olisi oma piha ja jotka olisivat tilavia. Päädyimme myös siihen, että muutamme kaupungista pienemmälle paikkakunnalle, kuitenkin lyhyen ajomatkan päähän kaupungista. Omasta mielestäni se olisi täydellinen asuinpaikka myös koiralle.
Sanoin jyrkän ein miehen vihjailuihin ja sitten hän mökötti hiljaa koko illan. Siitä on pari päivää ja sen jälkeen hän on ollut aika tavallinen. Kun yritin aloittaa asiasta kysymisen uudestaan, niin hän sanoi, että annetaan sen olla jo. Asia jäi kuitenkin minua vaivaamaan.
Minulle ex pimahti, kun otin ensin yhden, sitten kaksi kissaa lisää. Kaksi jälkimäistä tulivat minulle oloista, minne en jättäisi mitään eläimiä ja toin ne luokseni turvaan isoon kaksioon. Emme asuneet yhdessä, mutta ex koki velvollisuudekseen haukkua minut pystyyn ja otti oikeudekseen kommentoida tilannetta ja tehdä siitä maailmanlopun draaman. Hän mm. suuttui, että nyt kissat eivät tule toimeen keskenään (aivan pentuja kaikki kolme), mutta laitoin felifelin seinään ja alle vuorokaudessa mulla oli kolme märkää rättiä vierekkäin. Vein tyypit eläinlääkäriin rokotuksiin, sirutuksiin ja madotin koko jengin. Jossain vaiheessa kun piukurat olivat isompia, niin kummatkin tulokkaista pääsivät uusiin koteihin, ja pidin oikein pääsykokeet ennen kissojen eteenpäin luovutusta. Olin saanut vuosia aiemmin lapsettomuusdiagnoosin, joten päätin sitten purkaa energiaani eläimiin. Olisin pitänyt koko poppoon edelleen itselläni, mutten toisaalta nähnyt estettä luovuttaa eläimiä eteenpäin ihmisille, jotka tosissaan kissaa halusivat ja olivat sen tyyppisiä että pystyivät sitoutumaan niiden hoitoon.
Eksäni mielestä olin maailman huonoin ihminen ja tämä toiminta muuttui muotoon "ensin niitä kissoja otetaan ja sitten laitetaan kiertoon", mikä ei vastannut tilannetta mitenkään päin.
Emme ole enää yhdessä, mutta kissoista olen kuullut säännöllisesti. Heillä menee nykyisin, eksällä ei niinkään.
En uskaltaisi jättää koiraani hetkeäkään kyseisen äijän kanssa kaksistaan. Pelottava tyyppi. Ukko vaihtoon. Kokee eläimet esineinä. Ihmisyyden tason näkee siitä, miten joku suhtautuu eläimiin, lapsiin, vanhuksiin ja heikoimpiin ihmisiin. Sinäkin voit olla hänelle pelkkä esine. Lähtisin koiran kanssa pois, en jäisi enää.
Typeryyshän tuossa on taustalla.
Mies haluaa olla elämäsi keskipiste. Saman huomaavat todella monet naiset, joilla on tai jotka saavat lapsia. Miesvauva nyyhkii, kun ei ole enää jatkuvan huomion kohteena.
Kuulostaa minun extyttöystävältäni. Hänkin jotenkin epämääräisesti vihjaili koirasta luopumisesta. En onneksi luopunut. Myöhemmin selvisi, että hän oli mustasukkainen koiran kanssa viettämästä ajastani. Esimerkiksi siitä, ettei menty kahdestaan kävelylle, vaan koira tuli mukaan. Kyllä tällaisia ihmisiä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan äm mät on kyllä niin päästänsä sekasin. Koirat ja maah anmu uttajat nousee kaiken yläpuolelle. Jopa ihmislapsi jää tärkeydessä koiran jalkoihin.
Palstan kyselynkin mukaan moni pelastaisi tulipalon sattuessa ennemmin koiran, kuin ihmislapsen...Hävetkää äm mät hävetkää!!
Nykyajan jonnet on kyllä niin huonosti kasvatettuja. Huomaa, että ovat ottaneet oppinsa isältään. Minä, minä, minä. Jonne, jonne, jonne ensin.
Koira on ”se”, mies on ”hän”. Mies voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Koira on ”se”, mies on ”hän”. Mies voittaa.
Niin...siis koira on 'hän' ja mies on 'se'.
Näin meillä.
Miten helkkarissa joku voi edes ehdottaa tollasta? Sika vaihtoon ja mies tilalle.
Se että mies on jo oikein ottanut selvää siitä paljonko koirasta saisi kertoo, että kuse ei ole mistään hetkellisestä tyhmästä päähänpistosta, vaan harkitusta teosta.