Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä toivoo, että luopuisin koirastani
18.09.2020 |
Olemme olleet yhdessä kaksi vuotta ja koira minulla on ollut nyt kolme vuotta. Eli siis koko seurustelumme ajan. Olin ihan luullut, että mies on ihan yhtä kiintynyt koiraan kuin minä. Minulle koira on tosi tärkeä. Se on hyvinkäyttäytyvä ja lempeä, eikä mieheni ole allerginen. Mies usein leikkii koiran kanssa ja pyytää välillä ottaa sen juoksulenkille mukaan. Nyt kun olemme suunnittelemassa yhteenmuuttoa, niin mies alkoi puhumaan, miten nuoresta rotukoirasta saa torissa ihan helposti tonnin. En ensin edes tajunnut mitä hän höpötti. Luulin, että hän suunnittelee toisen koiran hankintaa, kun asunto, johon pitäisi muuttaa on iso ja siinä on oma piha. Mies on myös kertonut aikaisemmin haluavansa joskus oman koiran.
Kun tajusin, että minun koiran myymisestä se puhui, kun tulee ihan uusi asuntokin, olin aivan puulla päähän lyötä. Koirasta luopuminen olisi minulle täysin mahdotonta, enkä ymmärrä, miten hän ei tätä tiedä minusta. Toisaalta loukkaa myös se, ettei hän siis olekaan yhtään kiintynyt koiraan, vaikka niin esitti. Mainitsin hänelle, että eikös hän ole sanonut aina pitävänsä koirista ja kertonut haluavansa toisenkin koiran joskus. Hän mutisi, että eihän tuo ole hänen koiransa. Tottahan se on, että koira on täysin kiintynyt minuun. Kulkee minun vierelläni ja innostuu minuun kotiintulostani, vaikka mieheenikin on kyllä kiintynyt. En ymmärrä mitä merkitystä sillä on, kenestä koira pitää enemmän.
Mies sanoi, että olin muka antanut ymmärtää, että koirasta voidaan luopua sitten, kun muutetaan yhteen. En varmasti ole koskaan sanonut mitään tällista. En tule ikinä luopumaan koirastani. Miehestä luopumista sen sijaan olen nyt alkanut harkita. ....Osaisiko joku kertomani perusteella yhtään analysoida, että mitä tässä voi olla taustalla?
Kommentit (130)
Jos ihminen pyytää tuollaista toiselta ihmiseltä, kertoo se hänestä jotakin niin pimeää ja karmeaa, että pyrkisin eroon alta aikayksikön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on sentää rehellinen. Harva myöntää suoraan, että ei ole täysin sinut sen kanssa, että koira on sinun oma. Hän kuitenkin joutuu osallistumaan ja sitoutumaan koiraan, joka on kiintynyt pelkästään sinuun.
Hommatkaa uusi yhteinen koira, niin miehesi katkeruus tuota tunnetta kohtaan katoaa.
Jos miehellä on noin katkera luonne ja mustasukkaisia taipumuksia, miten muut tulevat mielipahat hoidetaan? Niitä meinaan tulee. Ap katkaisee välit ystäviin? Viettää vapaa-aikansa kotona? Antaa miehelle kaikki salasanansa?
Miestä ei kiinnostaa hoitaa +10 vuotta koiraa, joka ei ole ollenkaa kiintynyt häneen. Voit olla varma, että lenkkeilyvuorot menevät vähintään tasan.
Naisen koira/kissa on miehelle paljon kovempi pala kuin lapsi aiemmasta suhteesta. Naisen lapseen voi syntyä kiintymys vuosien aikana, mutta koiraan/kissaan ei.
Miehet nyt sanoo kaikenlaista.. Eräs suhteeseen kanssani haluava kertoi, että hyväksyisi lapseni. Ei kai siinä muuta, kuin että älä hitossa. Piikille aattelinkin sen laittaa, että sais olla sulle patjana. Se on kun saakelisti tärkeempää kuin oma lapsi. Joo se homma jäi siihen. Niin että ap. Se koira on sulla vielä ens vuonnakin. Miehistä ei ikinä tiedä.
Jos mun miesystävä pyytäisi luopumaan mun kahdesta rakkaasta kissasta, nauraisin räkäisesti ja näyttäisin ovea. Sitten hemmottelisin katteja herkuilla ja rapsutuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on sentää rehellinen. Harva myöntää suoraan, että ei ole täysin sinut sen kanssa, että koira on sinun oma. Hän kuitenkin joutuu osallistumaan ja sitoutumaan koiraan, joka on kiintynyt pelkästään sinuun.
Hommatkaa uusi yhteinen koira, niin miehesi katkeruus tuota tunnetta kohtaan katoaa.
Jos miehellä on noin katkera luonne ja mustasukkaisia taipumuksia, miten muut tulevat mielipahat hoidetaan? Niitä meinaan tulee. Ap katkaisee välit ystäviin? Viettää vapaa-aikansa kotona? Antaa miehelle kaikki salasanansa?
Miestä ei kiinnostaa hoitaa +10 vuotta koiraa, joka ei ole ollenkaa kiintynyt häneen. Voit olla varma, että lenkkeilyvuorot menevät vähintään tasan.
Naisen koira/kissa on miehelle paljon kovempi pala kuin lapsi aiemmasta suhteesta. Naisen lapseen voi syntyä kiintymys vuosien aikana, mutta koiraan/kissaan ei.
Koirat kiintyvät sen yhteisen kivan tekemisen ja reilun olemuksen mukaan. Ei lenkkiä, ei kiintymystä. Ihan kuin ap:n ja koirankaan suhde olisi taivaasta tipahtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi vuotta on juuri se aika jonka jälkeen huonot luonteenpiirteet alkavat paljastua. Nyt muuttosuunnitelmat jäihin! Ei tuossa ole kyse siitä koirasta, vaan kontroilloinnista, joka alkaa pikkuhiljaa noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on sentää rehellinen. Harva myöntää suoraan, että ei ole täysin sinut sen kanssa, että koira on sinun oma. Hän kuitenkin joutuu osallistumaan ja sitoutumaan koiraan, joka on kiintynyt pelkästään sinuun.
Hommatkaa uusi yhteinen koira, niin miehesi katkeruus tuota tunnetta kohtaan katoaa.
Jos miehellä on noin katkera luonne ja mustasukkaisia taipumuksia, miten muut tulevat mielipahat hoidetaan? Niitä meinaan tulee. Ap katkaisee välit ystäviin? Viettää vapaa-aikansa kotona? Antaa miehelle kaikki salasanansa?
Niin ja entäs jos sen jälkeen, kun AP olisi luopunut tästä rakkaasta koirastaan, niin uusikin koira kiintyy taas enemmän häneen kuin mieheen? Silloinko heitettäisiin menemään tämä uusikin koira? H*elvetin naurettava neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan sivuhuomiona, että persoonallisuushäiriöihin kuuluu julmuus eläimiä kohtaan. Heille ihmiset ja eläimet ovat elottomia esineitä, jotka omistetaan ja joita voi kohdella miten huvittaa, koska normaali empatia puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan siis vasta suunniteltu yhteistä asuntoa. Vuokralle oltaisiin luultavasti menossa kuitenkin. Olemme katsoneet muutamaa, joissa olisi oma piha ja jotka olisivat tilavia. Päädyimme myös siihen, että muutamme kaupungista pienemmälle paikkakunnalle, kuitenkin lyhyen ajomatkan päähän kaupungista. Omasta mielestäni se olisi täydellinen asuinpaikka myös koiralle.
Sanoin jyrkän ein miehen vihjailuihin ja sitten hän mökötti hiljaa koko illan. Siitä on pari päivää ja sen jälkeen hän on ollut aika tavallinen. Kun yritin aloittaa asiasta kysymisen uudestaan, niin hän sanoi, että annetaan sen olla jo. Asia jäi kuitenkin minua vaivaamaan.
Jos se on taas alkanut äkisti käyttäytyä "normaalisti", tajusi, ettei tätä reittiä saa sairasta tahtoaan läpi ja mielessä on suunnitelmat, joita ei koskaan tule kertomaan sinulle. Oikeasti, ap, jos aloituksesi todellakin on täyttä totta, kuuntele tässä keskustelussa monen antamaa neuvoa ja ota nopeasti jalat allesi. Älä jätä koiraasi miehen seuraan, äläkä varsinkaan anna lenkitettäväksi (ties minkälaisten fantasioiden kera).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vaihtoon. Ex oli myös luopumassa minulta kysymättä kaikesta omistamastani, lemmikit mukaan lukien. Ensin lähti omaisuuttani kävelemään, myöhemmin ystävät ja sukulaiset kun tuli koiran vuoro järkiinnyin ja se joka lähti oli ex. Juu, luonnevikaa oli muutenkin.
Oletko tosissasi? Mies ihan helevettiin samantien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti ja lemmikkieläin:
https://www.psychologytoday.com/us/blog/here-there-and-everywhere/20170…
Vierailija kirjoitti:
No on kyllä todella erikoinen pyyntö. Ja erikoisesti esitetty, jos otti asian tosiaan esiin tuolla tyylillä, että rotukoirista Torissa saisi näin ja näin paljon.
En tiedä. Juttelisin kyllä asiasta pitkään ja perin pohjin miehen kanssa, että miten ihmeessä hän edes voi ehdottaa tällaista ja vielä kuvitella, että sinä suostuisit siihen.
Aika pahan loven suhteeseen tuollainen, vaikkakin vasta vain pyyntö, aiheuttaa.
Hyvä tarkoitus on varmasti tämän kirjoittajalla, mutta älä ap missään nimessä jää juttelemaan asiasta miehen kanssa. Hän luultavasti osaa manipuloida keskustelua niin, että pääsette miellyttävään yhteisymmärrykseen, jos hän niin haluaa!!!
Olet nyt vastuussa myös rakkaan koirasi hyvinvoinnista, joten toimi sen mukaan viipymättä, ette joudu katumaan! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on sentää rehellinen. Harva myöntää suoraan, että ei ole täysin sinut sen kanssa, että koira on sinun oma. Hän kuitenkin joutuu osallistumaan ja sitoutumaan koiraan, joka on kiintynyt pelkästään sinuun.
Hommatkaa uusi yhteinen koira, niin miehesi katkeruus tuota tunnetta kohtaan katoaa.
Jos miehellä on noin katkera luonne ja mustasukkaisia taipumuksia, miten muut tulevat mielipahat hoidetaan? Niitä meinaan tulee. Ap katkaisee välit ystäviin? Viettää vapaa-aikansa kotona? Antaa miehelle kaikki salasanansa?
Miestä ei kiinnostaa hoitaa +10 vuotta koiraa, joka ei ole ollenkaa kiintynyt häneen. Voit olla varma, että lenkkeilyvuorot menevät vähintään tasan.
Naisen koira/kissa on miehelle paljon kovempi pala kuin lapsi aiemmasta suhteesta. Naisen lapseen voi syntyä kiintymys vuosien aikana, mutta koiraan/kissaan ei.
Vai että oikein kovempi pala :D
Höpö höpöä muutenkin etteikö lemmikeihin voisi syntyä kiintymys. Kuten todettu eläimet yleensä tykkäävät siitä henkilöstä, joka heille antaa kaikkea mieluisaa: ruokaa, lenkkiä ja huveja.
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiselle sopii koira tai 20 kissaa paremmin kuin mies. Tosin naimisiin pitää mennä ensin, että saa erossa puolet miehen talosta, autosta, osakkeista ym
Nykynaiselle sopii koira tai 20 kissaa paremmin kuin mies, koska nainen saa niiltä lemmikeiltä paljon enemmän rakkautta ja hellyyttä kuin mieheltä.
Nykynaisen ei tarvitse mennä naimisiin. Nykynainen kouluttautuu ja hommaa uran ja talon ja auton ja osakkeet ym. ihan itse omilla rahoilla.
Hoidatko aloittaja koirasi itse, edes suurimmaksi osaksi?
Vuosia sitten kun aloin seurustella miehen kanssa jolla oli koira. Jonkin ajan kuluessa tuli selväksi että mies ei sitä jaksa lenkittää tarpeeksi usein ja tarpeeksi pitkästi, mikä näkyi myös koiran käytöksessä. Mies ei myöskään viitsinyt imuroida edes kerran viikossa vaan mä jouduin siivoamaan karvat joita oli varsinkin karvanlähtöaikaan joka paikassa koska koiraa ei oltu opetettu pysymään poissa sängystä ja sohvalta, ja mun koulutustaidoilla se pysyi poissa niiltä vain kun mä olin näkemässä. Mies kakatti koiraa rivitalon takapihalle ja mä jouduin ne sieltä siivomaan. Mä ruokin koiran ja ulkoilutin sitä.
En ole koiraihminen joten en halunnut koiranomistajaksi ja muutaman kuukauden päästä miehen sukulainen otti koiran, kun sanoin että se oon minä tai koira.
Vierailija kirjoitti:
Hoidatko aloittaja koirasi itse, edes suurimmaksi osaksi?
Vuosia sitten kun aloin seurustella miehen kanssa jolla oli koira. Jonkin ajan kuluessa tuli selväksi että mies ei sitä jaksa lenkittää tarpeeksi usein ja tarpeeksi pitkästi, mikä näkyi myös koiran käytöksessä. Mies ei myöskään viitsinyt imuroida edes kerran viikossa vaan mä jouduin siivoamaan karvat joita oli varsinkin karvanlähtöaikaan joka paikassa koska koiraa ei oltu opetettu pysymään poissa sängystä ja sohvalta, ja mun koulutustaidoilla se pysyi poissa niiltä vain kun mä olin näkemässä. Mies kakatti koiraa rivitalon takapihalle ja mä jouduin ne sieltä siivomaan. Mä ruokin koiran ja ulkoilutin sitä.
En ole koiraihminen joten en halunnut koiranomistajaksi ja muutaman kuukauden päästä miehen sukulainen otti koiran, kun sanoin että se oon minä tai koira.
Olisi kyllä ihan äärimmäisen vaikea, ettei ap hoitaisi koiraansa, kun kerran on kouluttautunutkin koira-alalle. Ja miksi mies olisi puhunut yhteisestä koirasta, jos nyt jo yhden kanssa on ongelmia?
No et tietenkään luovu!!!! Mun päässä soi aika iso hälytyskello. Ei ihan terve mies ole, kun tuollaist edes ehdottaa. Veikkaan että seuraavaks luovut ystävistä, sit salasanoista, sit palkasta. Ja lopulta ihmisarvosta. Nyt tuntosarvet koholle kuinka paljon mies manipuloi sua niin ettet huomaa!! Kuka oikeesti ehdottaa luopumista rakkaasta koirasta muuton takia? Vain jollain tavalla häiriintynyt ihminen.
Jos miehellä on noin katkera luonne ja mustasukkaisia taipumuksia, miten muut tulevat mielipahat hoidetaan? Niitä meinaan tulee. Ap katkaisee välit ystäviin? Viettää vapaa-aikansa kotona? Antaa miehelle kaikki salasanansa?