Onko 35-vuotias liian vanha äidiksi?

Ei ole liian myöhäistä, kivempaahan se nyt olisi, paremmat puitteet, kokemusta ja itsevarmuutta. Moni tekee yli 40 lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika lyhyt on naisen lisääntymiskausi, jos oletetaan, että täysi-ikäisenä alkais, ja 35-vuotiaana loppuis... Ei ihme, että toiset kokee paineita. 😂

Kannattaa tutustua tilastoihin, ennen kuin täällä naureskelee. Raskauteen liittyvät riskit alkavat selkeästi kasvaa jo 25 ikävuoden jälkeen Kolmenkympin jälkeen alkaa jo raju hedelmällisyyden laskeminen.

Tämä ei tarkoita, että olisi liian vanha äidiksi 35- tai vaikka 55-vuotiaana. Ei vaan kannata kuvitella, että se olisi yhtä helppoa vielä silloin.

Kolmenkympin jälkeen ei todellakaan ala ”raju hedelmällisyyden laskeminen”. Tilastojen mukaan kolmekymppiset tulevat raskaiksi kaikkein nopeimmin. 35 vuoden iän jälkeen alkaa ensimmäisen lapsen saaminen vaikeutua. Vielä nelikymppisistä puolet saa lapsia luomukeinoin halutessaan.

Ja jos jollakulla alkavat vaihdevuodet nelikymppisenä, se ei ole

normaalia, vaan hoitoa vaativa lääketieteellinen tila. Osteoporoosin kanssa ei ole leikkimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olen sitä mieltä, että on liian vanha. Itse en olisi voinut kuvitellakaan hankkivani lapsia enää täytettyäni 30v. Kuopus syntyi, kun olin 28 ja sekin meni jo kategoriaan "liian vanha".

Riippuu varmaan millaisessa ympäristössä ja porukassa itse elää, että missä iässä kokee olevansa liian vanha. Varmaan silloin kun ei saman ikäiset ympärillä ole enää samassa pikkulapsivaiheessa. Monet kouluttautuneet, ehkä akateemisten perheiden jälkeläisiä itsekin olevat tai muuten uraa luoneet eivät todellakaan lisäänny niin, että kuopukset syntyisivät 28v. Mutta tietysti jos niitä lapsia alkaa poikimaan jo 19-20v. niin ehkä tuo 35v. tuntuu sitten vanhalta. Jos tuossa iässä kokee olevansa jo ikäloppu niin olisin kyllä huolissani.

Kylläkyllä, näinhän se on, että 28v, tai vanhemmat naiset lisääntyvät, ja lapset syntyvät heille.

19-20-vuotiaat taasen alkavat poikimaan. Kateus se paistaa tästäkin kommentista sanavalintojen muodossa.

T: omat lapset ja muiden kakarat

Tyypillinen asenne suomalaisilla tämä, että jos joku nainen ei ole kyennyt pidättäytymään lastenteosta nuorena, on se varma todiste siitä että on jotenkin heikkolahjainen. Todellisuudessa se nyt vain voi olla todiste siitä, että nainen on todella halunnut lapsia ja aloittanut niistä haaveilunkin aiemmin - kun muut ovat haaveilleet toisenlaisesta nuoruudesta baarijuoksuineen tai muine omine menoineen. Sellaiset sitten ajattelevat, että nuoren äidin nuoruus on pilalla kun ei saanut sitä nuoruutta josta itse ovat haaveilleet.

Todellisuudessa, joo kyllä osa nuorista pitää vahinkonsa eivätkä kaikki elä toivomaansa elämää, mutta osalle nuorista pärjääminen itsenäisesti lapsen kanssa, taloudellisesti ja ihmissuhteiden kannalta, on vaan aina ollut sen verran varmaa ja helppoa, ettei ole tarvinnut kypsytellä ajatusta lapsesta muka-akateemisesti loputtomiin.

Osalla on erilaisia haaveita elämälle tosiaan, minullekaan talo, pari koiraa ja akateeminen loppututkinto eivät ainakaan ole absoluuttisen onnistumisen mittareita. Sattumalta kaikki löytyy vaikka aloin poikimaan 20-vuotiaana, viimeisen kerran 24-vuotiaana.

Joidenkin on vaikeampi käsittää mitä elämältä toivoo ja kaikki pitää kysyä palstalta. Tuskin siitäkään suurta tuhoa seuraa jos lapsia on monta ja ikäerot isompia. Ainoa mitä itse miettisin olisi kuinka se vaikuttaa isompiin sisaruksiin ja erityisesti koska on jo lapsia, mitä jos kuopus olisikin erityislapsi. Jos nuo ovat teille ok niin lapsen uskaltaa vielä tehdä. Varsinkin palstalta on helppo löytää kavereita kun on talo, työ, koirat, samaa miestä katsot ja kaikki paperilla juuri niinkuin muutkin haluaa.

Ihan ohis, mutta kun sait lapsesi 20-24-vuotiaana, kai mietit sitä mahdollisuutta, että saisit erityislapsen, ja kuinka se vaikuttaisi loppuelämäänne.

Ei ole. Sain ainokaiseni 35-vuotiaana ja se oli juuri sopiva ikä. Sitä ennen olin ehtinyt opiskella pitkään, asua ulkomailla ja matkustella mielin määrin. Toki jos olisin aloittanut aiemmin, olisin ehkä ehtinyt saada useamman lapsen. Mutta voi myös olla että oma jaksaminen ei olisi riittänyt useammalle lapselle, yksikin teki välillä tiukkaa.

ja minä 41v mietin samaa..

Vierailija kirjoitti:

Biologisesta näkökulmasta ehkä viime metreillä. Kaikki riskit sekä äidille että lapsen epämuodostumille nousee 35v.

Yli 35-vuotiaiden äitien lapsilla kasvaa ainoastaan kromosomihäiriöiden riski. Muut epämuodostumat ovat yhtä yleisiä kaiken ikäisillä.

Vammaisen lapsen todennäköisyys on kaikilla äideillä kaksi prosenttia, yli nelikymppisillä kolme prosenttia. Lähde: verneri.net

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen ajatus, että Iltatähti etäännyttäisi äitiä vanhemmista lapsista. Itse taas ajattelen, että se aika, jonka olisin kotona vauvan kanssa, myös tarjoaisi kiireetöntä läsnäoloa ja huomiota isommille lapsille (jotka ovat alakouluikäisiä). Tietenkään kaikkiin isompien lasten kanssa tehtäviin juttuihin ei voisi vauva tulla mukaan (esim laskettelureissu) , mutta onhan meitä kaksi vanhempaa.

Onko tämä tunne, että ehkä haluaisi vielä yhden lapsen tyypillinen tässä iässä, kun pikkuhiljaa alkaa "parasta ennen" - päiväys tulla vastaan?

Ap

Meillä iltatähtien syntymä on lähentänyt myös lasteni ja heidän isänsä välejä. Kun minä en ole voinut olla heidän mukanaan harrastuksissa, se homma on längennut isälle, joka on sitten harrastusmatkoilla jutellut teinien kanssa kaikenlaista. Nyt, kun iltatähdet ovat kouluiässä, minun pitää suorastaan painostaa miestäni olemaan näiden nuorempien kanssa edes joskus. Tuntuu, että vanhimmat lapset ovat "isän lapsia" ja nämä iltatähdet minun. Tosin olen minäkin nyt kuskaipput teinejä, kun pienet eivät enää sido minua kotiin.