Lue keskustelun säännöt.
Olen koko elämä teini-iästä lähtien yrittänyt saada tyttöystävää, ja nyt 34-vuotiaana on aika luovuttaa ja laittaa hanskat naulaan monellakin tavalla tämän asian takia
17.09.2020 |
Raja tuli vastaan minun kohdallani, ei vain jaksa enää...
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (275)
Niin väkisinväännettyä tuo tyyli aina kun etsii puolisoa itselleen... johtuuko se kovista odotuksista vai mistä? Nuukuudesta? Luonteen vaikeudesta? Kun on parisuhteessa tulee uhrautua eikä ajatella vain itseään ja omia tarpeitaan. Paljon se vaatii ja paljon se myös antaa. Ei kannata olla epätoivoinen etsijä, se vain tekee katkeraksi. Kannattaa elää niin että menee sinne minne tuuli kuljettaa, että se on luontevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän paljon ylipainoisia alkoholisoituneita yksinäisiä naisia ja jos ei niistä kukaan kelpaa niin elä sitten yksin.
Jos on yli- ikäiseksi päässyt ja ronkeli niin ei auta valittaa vaan on otettava sen kenetkä saa. Ymmärrä se ettei sinulla ole enää valinnan varaa mistään misseistä. Urheilijoilla, entisillä ja mainetta saavuttaneilla julkisuuden henkilöillä voi olla valinnan varaa mutta ei millään taviksella.
Jos et halua yksin jäädä niin turhat luulot pois ja hae realistisesti sellaista jota saisit eikä sellaista jota et saisi iki maailmassa niin et tuhlaisi aikaa ihan turhaan.
Ottaisitko itse elämänhallintaongelmaisen ihmisen kumppaniksesi, jos et itse sellainen ole, etkä sellaista riesaa oikeasti halua?
Jos et, niin olepa fiksu ja lopeta moisten ehdotteleminen.
Vierailija kirjoitti:
No itse olen tavallinen työssäkäyvä 30 v nainen, mutta etsimisestä huolimatta en ole löytänyt kumppania. Vastaan tulee vain munanheiluttajia tai panomiehiä mihin sitten livenä tai virtuaalimaailmassa menenkin. Ei kiinnosta sellainen, haluan ihan tavallisen puolison jonka kanssa synkkaa edes jollain tasolla.
Että ei se oo pelkästään miehillä vaikeeta. Eikä se oo yleistetysti naisten tai miesten vika jos ei puolisoa löydy.
N30
Sun ulkonäössä on jotain vikaa niin ettei se vedä vastakkaista puolta puoleensa. Oletko liian tavallinen niin ettei kukaan jännity sinua nähdessäsi. Just liian tavallisten ihmisten ongelma on se ettei kukaan kiinnostu.
Vierailija kirjoitti:
Niin väkisinväännettyä tuo tyyli aina kun etsii puolisoa itselleen... johtuuko se kovista odotuksista vai mistä? Nuukuudesta? Luonteen vaikeudesta? Kun on parisuhteessa tulee uhrautua eikä ajatella vain itseään ja omia tarpeitaan. Paljon se vaatii ja paljon se myös antaa. Ei kannata olla epätoivoinen etsijä, se vain tekee katkeraksi. Kannattaa elää niin että menee sinne minne tuuli kuljettaa, että se on luontevaa.
Sitä kun kerran viidessä vuodessa saattaa treffeille päästä, niin se itsevarmuus ja peliliikkeet voivat olla vähän hukassa. Saattaa olla pientä epävarmuuttakin havaittavissa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän paljon ylipainoisia alkoholisoituneita yksinäisiä naisia ja jos ei niistä kukaan kelpaa niin elä sitten yksin.
Jos on yli- ikäiseksi päässyt ja ronkeli niin ei auta valittaa vaan on otettava sen kenetkä saa. Ymmärrä se ettei sinulla ole enää valinnan varaa mistään misseistä. Urheilijoilla, entisillä ja mainetta saavuttaneilla julkisuuden henkilöillä voi olla valinnan varaa mutta ei millään taviksella.
Jos et halua yksin jäädä niin turhat luulot pois ja hae realistisesti sellaista jota saisit eikä sellaista jota et saisi iki maailmassa niin et tuhlaisi aikaa ihan turhaan.
Höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin väkisinväännettyä tuo tyyli aina kun etsii puolisoa itselleen... johtuuko se kovista odotuksista vai mistä? Nuukuudesta? Luonteen vaikeudesta? Kun on parisuhteessa tulee uhrautua eikä ajatella vain itseään ja omia tarpeitaan. Paljon se vaatii ja paljon se myös antaa. Ei kannata olla epätoivoinen etsijä, se vain tekee katkeraksi. Kannattaa elää niin että menee sinne minne tuuli kuljettaa, että se on luontevaa.
Sitä kun kerran viidessä vuodessa saattaa treffeille päästä, niin se itsevarmuus ja peliliikkeet voivat olla vähän hukassa. Saattaa olla pientä epävarmuuttakin havaittavissa.
Jos ei sitten oikeasti ole parisuhdeihminen? Ongelmia tuo se, että haluaa tuntea rakkautta ja antaa sitä toiselle mutta silti sitoutumiskammoinen. Eli se iso ristiriita. Ja mahdollisuudet parisuhteeseen haihtuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro vaikkapa kolmesta viimeisimmästä ihastuksestasi eli tapauksesta, kun tutustuit kiinnostavaan naiseen ja yritit saada hänet kiinnostumaan itsestäsi; missä ja miten tutustuit, mitä sitten tapahtui, mikä (mielestäsi) meni pieleen?
Jos tähän tulee vastaus, varmaan putoan tuolilta silkasta järkytyksestä.
No viimeisin oli minua vuotta vanhempi 4:n lapsen äiti. Käytiin kahdesti ulkona syömässä, halattiin ja luvattiin pitää yhteyttä. Se yhteyden pito jäi sitten siihen, kun nainen vastasi että olisiko parempi, jos oltais vain kavereita. Minua hän kyllä aidosti kiinnosti.
Mikä juuri hänestä teki sinulle erityislaatuisen eli herätti kiinnostuksesi (jos ihastus on liian voimakas sana)? Mikä teitä yhdisti? Minusta olitte yllättävä kombo; täysin parisuhdekokematon mies ja neljän lapsen äiti. Oliko nimenomaan hänen äitiytensä se, mikä sinua viehätti?
No kun hän oli ainoa ihminen, kuka lähti edes ulos... Mukava hän oli ja pidin hänen seurastaan. Ei tässä enää voi kovin suuria kriteerejä laittaa, vaikka olisi minkälainen suurperhe takana naisella. Ei myöskään ulkonäölle.
Kuvitteletko tosiaan, ettei nainen sitä huomaa, että hän kelpaisi sinulle vain koska melkein mikä tahansa käy? Kyllä sen kuule huomaa. Sen näkee miehen katseesta, nonverbaalisesta viestinnästä, olemuksesta, kaikesta. Jos ei hehku minkäänlaista innostusta ja hyvää fiilistä siitä, että juuri tämä nainen on kanssani treffeillä, niin sen huomaa.
Tähänpä se sitten kaatuu. Ei saa olla kranttu, pitäisi kiihottua mielettömästi alkoholisoituneesta ylipainoisesta naisesta, niinkuin tuo yksi ehdotti. Sitten kun vähänkään haisee, että "tämä ei nyt ole se mun elämäni prinesessa, mutta kivahan häneen olisi tutustua ja katsoa kantaako tämä", niin nainen vaistoaa sen ja homma kaatuu siihen. Ja taas ollaan lähtöpisteessä, eikä mikään muuttunut.
Älä yhdistele eri ihmisten vastauksia. Minä en kehota etsimään alkoholisoitunutta fyysisesti vastenmielistä naista, päinvastoin. Olen aina painottanut jokaisen oikeutta etsiä kunnes löytää sellaisen ihmisen, jonka kokee aidosti puoleensavetävänä. Jätä omaan arvoonsa tuollaiset lapselliset ehdotukset.
Väitän, että jos vaikkapa tulevana viikonloppuna osallistuisit johonkin tilaisuuteen, jossa joku naisista viehättäisi sinua, niin hän kyllä huomaisi sen. Vastaavasti, jos menet treffeille naisen kanssa, joka ei herätä sinussa pienintäkään sen kaltaista tunnetta, sekin näkyy.
Ongelmasi on, että et tutustu naisiin. Arvaanko oikein, että vietät tulevankin viikonlopun kotona/yksin tai korkeintaan ennestään tutussa ystäväpiirissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kahdesti pitkässä suhteessa 8 ja 12 vuotta. Lapsiakin on/oli ja on koettu ruuhkavuosia kun pienin oli päiväkodissa ja vanhemmat peruskoulussa. Vapaa-aikaa ei ollut yhtään hetkeä ainakaan 10 vuoteen. Nyt pari vuotta sitten eronneena ja vuoroviikko isänä voin sanoa että olo on kuin paratiisissä kun saa olla viikon yksin. Ei tähän varmaan ikinä kyllästy. Voi tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä mitään jos ei huvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin väkisinväännettyä tuo tyyli aina kun etsii puolisoa itselleen... johtuuko se kovista odotuksista vai mistä? Nuukuudesta? Luonteen vaikeudesta? Kun on parisuhteessa tulee uhrautua eikä ajatella vain itseään ja omia tarpeitaan. Paljon se vaatii ja paljon se myös antaa. Ei kannata olla epätoivoinen etsijä, se vain tekee katkeraksi. Kannattaa elää niin että menee sinne minne tuuli kuljettaa, että se on luontevaa.
Sitä kun kerran viidessä vuodessa saattaa treffeille päästä, niin se itsevarmuus ja peliliikkeet voivat olla vähän hukassa. Saattaa olla pientä epävarmuuttakin havaittavissa.
Peliliikkeet... niitähän tässä tarkoitettiin. Eli taas kerran meidän naisten on aivan turha tuhlata tähän ketjuun aikaamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei tunnista hyviä naisia. Aina mun kaveriporukasta ne kieroimmat ja itsekkäimmät on omannut eniten vientiä. Varatut myös. Sen sijaan sinkusta jotka elää normaalia elämää,Ei tunnu kukaan kiinnostuvan.
N24
Aivan sama huomio! Tätä samaa oli jo 90- luvulla. Itselle jäi fiilis että miehet on niin laumasieluja että mieluusti jakavat saman naisen ennenkuin tutustuvat johonkin ihan uuteen ja tuntemattomaan. Tämän takia Maisa Torppakin onnistui käymään koko jääkiekkojoukkueen läpi. Miehet on jotenkin yksinkertaisia, se oma ajattelu puuttuu monelta.
Olet tainnut tehdä tyttöystävän löytämisestä itsellesi elämän tärkeimmän asian, ja keskittänyt kaiken energiasi, ja voimasi siihen niin, ettet ole ilmeisestikään löytänyt itseäsi lainkaan, ja näin ollen oma ihmisenä kehittymisesi jääny väliin ..
Olet mennyt siitä, mistä aita on matalin ..
Sen toisen ihmisen tehtävä, eikä velvollisuus ole tehdä sitä puolestasi.
Ehdit vielä löytää vaikka mitä, mutta ihan ensimmäisenä, laita oma elämäsi, ja itsesi sellaiseen kuntoon, että toisen ihmisen on siihen mukava tupsahtaa, ja ilman, että hänen täytyy ensitöikseen aloittaa sinun kanssasi löytöretkeä sinun itsesi löytämiseksi ..
Voit toki heittää hanskat tiskiin, ja kirveen kaivoon, katkeroitua, ja viettää koko lopun elämäsi niinkin ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin väkisinväännettyä tuo tyyli aina kun etsii puolisoa itselleen... johtuuko se kovista odotuksista vai mistä? Nuukuudesta? Luonteen vaikeudesta? Kun on parisuhteessa tulee uhrautua eikä ajatella vain itseään ja omia tarpeitaan. Paljon se vaatii ja paljon se myös antaa. Ei kannata olla epätoivoinen etsijä, se vain tekee katkeraksi. Kannattaa elää niin että menee sinne minne tuuli kuljettaa, että se on luontevaa.
Sitä kun kerran viidessä vuodessa saattaa treffeille päästä, niin se itsevarmuus ja peliliikkeet voivat olla vähän hukassa. Saattaa olla pientä epävarmuuttakin havaittavissa.
Peliliikkeet... niitähän tässä tarkoitettiin. Eli taas kerran meidän naisten on aivan turha tuhlata tähän ketjuun aikaamme.
No korvataan sana "peliliikkeet" sanalla "nonverbaalinen viestintä". Kelpaako?
Kylläpä pitkään jaksoit uurastaa asian eteen. Itse menetin gustoni tuota asiaa kohtaan jo parikymppisenä viiden vuoden yrittämisen jälkeen. Esoteerisestä ja henkisestä kirjallisuudesta löysin turvasatmani ilman eskapismia. Vaatii vahvuutta ja ataraksisuutta taistella geeniekspressiota vastaan, joka kausaalisesti aiheuttaa biologisten viettien vahvuuden, ja siten luo sokkelin psykologisille tarpeille, joiden toutumattomuus luo dysforiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todennäköisesti olet tehnyt muutakin kuin vikitelly tyttöjä 24/7 viimeset 20 vuotta.
Kai olet syönyt joskus edes?entäs nukkunut
Vierailija kirjoitti:
Olet tainnut tehdä tyttöystävän löytämisestä itsellesi elämän tärkeimmän asian, ja keskittänyt kaiken energiasi, ja voimasi siihen niin, ettet ole ilmeisestikään löytänyt itseäsi lainkaan, ja näin ollen oma ihmisenä kehittymisesi jääny väliin ..
Olet mennyt siitä, mistä aita on matalin ..
Sen toisen ihmisen tehtävä, eikä velvollisuus ole tehdä sitä puolestasi.
Ehdit vielä löytää vaikka mitä, mutta ihan ensimmäisenä, laita oma elämäsi, ja itsesi sellaiseen kuntoon, että toisen ihmisen on siihen mukava tupsahtaa, ja ilman, että hänen täytyy ensitöikseen aloittaa sinun kanssasi löytöretkeä sinun itsesi löytämiseksi ..
Voit toki heittää hanskat tiskiin, ja kirveen kaivoon, katkeroitua, ja viettää koko lopun elämäsi niinkin ..
Taisin kirjoittaa jo aikaisemmin, että minulla on hyvä työpaikka, omaisuutta, ystäviä ja harrastuksia. Että kyllä tässä on muutakin tehty kuin yritetty saada joku kiinnostumaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei tunnista hyviä naisia. Aina mun kaveriporukasta ne kieroimmat ja itsekkäimmät on omannut eniten vientiä. Varatut myös. Sen sijaan sinkusta jotka elää normaalia elämää,Ei tunnu kukaan kiinnostuvan.
N24
Ne on kai niitä jännänaisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin väkisinväännettyä tuo tyyli aina kun etsii puolisoa itselleen... johtuuko se kovista odotuksista vai mistä? Nuukuudesta? Luonteen vaikeudesta? Kun on parisuhteessa tulee uhrautua eikä ajatella vain itseään ja omia tarpeitaan. Paljon se vaatii ja paljon se myös antaa. Ei kannata olla epätoivoinen etsijä, se vain tekee katkeraksi. Kannattaa elää niin että menee sinne minne tuuli kuljettaa, että se on luontevaa.
Sitä kun kerran viidessä vuodessa saattaa treffeille päästä, niin se itsevarmuus ja peliliikkeet voivat olla vähän hukassa. Saattaa olla pientä epävarmuuttakin havaittavissa.
Peliliikkeet... niitähän tässä tarkoitettiin. Eli taas kerran meidän naisten on aivan turha tuhlata tähän ketjuun aikaamme.
No korvataan sana "peliliikkeet" sanalla "nonverbaalinen viestintä". Kelpaako?
Ei, jos et oikeasti ymmärrä niiden eroa. Nonverbaalisesta viestinnästä osa on täysin tiedostamatonta ja sellaista, mihin ei itse pysty edes vaikuttamaan. "Nonverbaalinen viestintä voi olla vähän hukassa" olisi siis lauseena älytön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin väkisinväännettyä tuo tyyli aina kun etsii puolisoa itselleen... johtuuko se kovista odotuksista vai mistä? Nuukuudesta? Luonteen vaikeudesta? Kun on parisuhteessa tulee uhrautua eikä ajatella vain itseään ja omia tarpeitaan. Paljon se vaatii ja paljon se myös antaa. Ei kannata olla epätoivoinen etsijä, se vain tekee katkeraksi. Kannattaa elää niin että menee sinne minne tuuli kuljettaa, että se on luontevaa.
Sitä kun kerran viidessä vuodessa saattaa treffeille päästä, niin se itsevarmuus ja peliliikkeet voivat olla vähän hukassa. Saattaa olla pientä epävarmuuttakin havaittavissa.
Peliliikkeet... niitähän tässä tarkoitettiin. Eli taas kerran meidän naisten on aivan turha tuhlata tähän ketjuun aikaamme.
No korvataan sana "peliliikkeet" sanalla "nonverbaalinen viestintä". Kelpaako?
Ei, jos et oikeasti ymmärrä niiden eroa. Nonverbaalisesta viestinnästä osa on täysin tiedostamatonta ja sellaista, mihin ei itse pysty edes vaikuttamaan. "Nonverbaalinen viestintä voi olla vähän hukassa" olisi siis lauseena älytön.
Eli omana itsenään olo ei riitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin väkisinväännettyä tuo tyyli aina kun etsii puolisoa itselleen... johtuuko se kovista odotuksista vai mistä? Nuukuudesta? Luonteen vaikeudesta? Kun on parisuhteessa tulee uhrautua eikä ajatella vain itseään ja omia tarpeitaan. Paljon se vaatii ja paljon se myös antaa. Ei kannata olla epätoivoinen etsijä, se vain tekee katkeraksi. Kannattaa elää niin että menee sinne minne tuuli kuljettaa, että se on luontevaa.
Sitä kun kerran viidessä vuodessa saattaa treffeille päästä, niin se itsevarmuus ja peliliikkeet voivat olla vähän hukassa. Saattaa olla pientä epävarmuuttakin havaittavissa.
Peliliikkeet... niitähän tässä tarkoitettiin. Eli taas kerran meidän naisten on aivan turha tuhlata tähän ketjuun aikaamme.
No korvataan sana "peliliikkeet" sanalla "nonverbaalinen viestintä". Kelpaako?
Ei, jos et oikeasti ymmärrä niiden eroa. Nonverbaalisesta viestinnästä osa on täysin tiedostamatonta ja sellaista, mihin ei itse pysty edes vaikuttamaan. "Nonverbaalinen viestintä voi olla vähän hukassa" olisi siis lauseena älytön.
Eli omana itsenään olo ei riitä?
Sano, please, että trollaat.
Tähänpä se sitten kaatuu. Ei saa olla kranttu, pitäisi kiihottua mielettömästi alkoholisoituneesta ylipainoisesta naisesta, niinkuin tuo yksi ehdotti. Sitten kun vähänkään haisee, että "tämä ei nyt ole se mun elämäni prinesessa, mutta kivahan häneen olisi tutustua ja katsoa kantaako tämä", niin nainen vaistoaa sen ja homma kaatuu siihen. Ja taas ollaan lähtöpisteessä, eikä mikään muuttunut.