Olen koko elämä teini-iästä lähtien yrittänyt saada tyttöystävää, ja nyt 34-vuotiaana on aika luovuttaa ja laittaa hanskat naulaan monellakin tavalla tämän asian takia

Joo. Ketään ei kiinnosta joutua pakkomielteen kohteeksi ja kenenkään elämän sisällöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tainnut tehdä tyttöystävän löytämisestä itsellesi elämän tärkeimmän asian, ja keskittänyt kaiken energiasi, ja voimasi siihen niin, ettet ole ilmeisestikään löytänyt itseäsi lainkaan, ja näin ollen oma ihmisenä kehittymisesi jääny väliin ..

Olet mennyt siitä, mistä aita on matalin ..

Sen toisen ihmisen tehtävä, eikä velvollisuus ole tehdä sitä puolestasi.

Ehdit vielä löytää vaikka mitä, mutta ihan ensimmäisenä, laita oma elämäsi, ja itsesi sellaiseen kuntoon, että toisen ihmisen on siihen mukava tupsahtaa, ja ilman, että hänen täytyy ensitöikseen aloittaa sinun kanssasi löytöretkeä sinun itsesi löytämiseksi ..

Voit toki heittää hanskat tiskiin, ja kirveen kaivoon, katkeroitua, ja viettää koko lopun elämäsi niinkin ..

Taisin kirjoittaa jo aikaisemmin, että minulla on hyvä työpaikka, omaisuutta, ystäviä ja harrastuksia. Että kyllä tässä on muutakin tehty kuin yritetty saada joku kiinnostumaan.

Hyvä työpaikka, omaisuus, ystävät, ja harrastukset eivät ole sama asia, kuin itsesi kehittäminen ihmisenä, ja itsesi löytäminen.

Yksinoloaika nimenomaan on sitä varten, että saat itsesi sellaiseen kuosiin ihmisenä, että kykenet rakastamaan, vastaanottamaan rakkautta jne. parisuhteeseen kuuluvaa.

Nyt pikemminkin näyttää, ettet edes tiedä, mitä loppujenlopuks haet, ja olet tehnyt siitä itsellesi pakkomielteen, ja se on parisuhteen toisena osapuolena sellainen osa, joho yksikään täysjärkinen ei halua joutua, ja näin ollen tekevät kaikkensa, ettei tarvitse ..

Keskity omaan elämääsi: työhösi, ystäviisi, harrastuksiisi, ja lopeta se pakonomainen tarve löytää joku.

Elä elämääs, kehitä itseäs ihmisenä, ja pidä silmäs auki .. koskaan ei tiedä, mitä eteen tupsahtaa ..

Olen 40v ja yksin. Kun hyväksyy tilanteen ja luovuttaa, niin se helpottaa henkisesti. Tämä voi kuulostaa pahalta, mutta näin olen sen itse kokenut. Olen ajatellut että voin olla vaikka loppuelämän yksin ja se ei ahdista enää ollenkaan. Samoja asioita en ala vatvomaan vuodesta toiseen, hyväksymisen kautta eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tainnut tehdä tyttöystävän löytämisestä itsellesi elämän tärkeimmän asian, ja keskittänyt kaiken energiasi, ja voimasi siihen niin, ettet ole ilmeisestikään löytänyt itseäsi lainkaan, ja näin ollen oma ihmisenä kehittymisesi jääny väliin ..

Olet mennyt siitä, mistä aita on matalin ..

Sen toisen ihmisen tehtävä, eikä velvollisuus ole tehdä sitä puolestasi.

Ehdit vielä löytää vaikka mitä, mutta ihan ensimmäisenä, laita oma elämäsi, ja itsesi sellaiseen kuntoon, että toisen ihmisen on siihen mukava tupsahtaa, ja ilman, että hänen täytyy ensitöikseen aloittaa sinun kanssasi löytöretkeä sinun itsesi löytämiseksi ..

Voit toki heittää hanskat tiskiin, ja kirveen kaivoon, katkeroitua, ja viettää koko lopun elämäsi niinkin ..

Taisin kirjoittaa jo aikaisemmin, että minulla on hyvä työpaikka, omaisuutta, ystäviä ja harrastuksia. Että kyllä tässä on muutakin tehty kuin yritetty saada joku kiinnostumaan.

Hyvä työpaikka, omaisuus, ystävät, ja harrastukset eivät ole sama asia, kuin itsesi kehittäminen ihmisenä, ja itsesi löytäminen.

Yksinoloaika nimenomaan on sitä varten, että saat itsesi sellaiseen kuosiin ihmisenä, että kykenet rakastamaan, vastaanottamaan rakkautta jne. parisuhteeseen kuuluvaa.

Nyt pikemminkin näyttää, ettet edes tiedä, mitä loppujenlopuks haet, ja olet tehnyt siitä itsellesi pakkomielteen, ja se on parisuhteen toisena osapuolena sellainen osa, joho yksikään täysjärkinen ei halua joutua, ja näin ollen tekevät kaikkensa, ettei tarvitse ..

Keskity omaan elämääsi: työhösi, ystäviisi, harrastuksiisi, ja lopeta se pakonomainen tarve löytää joku.

Elä elämääs, kehitä itseäs ihmisenä, ja pidä silmäs auki .. koskaan ei tiedä, mitä eteen tupsahtaa ..

Tässä maassa 90% ihmisistä ei ole kehittänyt itseään yhtään rakkautta antamaan tai vastaanottamaan, mutta niin niillä vain kumppaneita on. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v ja yksin. Kun hyväksyy tilanteen ja luovuttaa, niin se helpottaa henkisesti. Tämä voi kuulostaa pahalta, mutta näin olen sen itse kokenut. Olen ajatellut että voin olla vaikka loppuelämän yksin ja se ei ahdista enää ollenkaan. Samoja asioita en ala vatvomaan vuodesta toiseen, hyväksymisen kautta eteenpäin.

Niin samaa mieltä että olisi voinut olla minun kirjoittamaa. Niin ja olen yli 40 vuotias mies.

Miksi sitten ne munanheiluttajat tai panomiehet jaksaa lähestyä ja piirittää jos olen liian tavallinen ruma pihtaava hiirulainen ja parempaa on näille alfauroksille jonossa tarjolla? Luulis niidenkin kaikkoavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse olen tavallinen työssäkäyvä 30 v nainen, mutta etsimisestä huolimatta en ole löytänyt kumppania. Vastaan tulee vain munanheiluttajia tai panomiehiä mihin sitten livenä tai virtuaalimaailmassa menenkin. Ei kiinnosta sellainen, haluan ihan tavallisen puolison jonka kanssa synkkaa edes jollain tasolla.

Että ei se oo pelkästään miehillä vaikeeta. Eikä se oo yleistetysti naisten tai miesten vika jos ei puolisoa löydy.

N30

Sun ulkonäössä on jotain vikaa niin ettei se vedä vastakkaista puolta puoleensa. Oletko liian tavallinen niin ettei kukaan jännity sinua nähdessäsi. Just liian tavallisten ihmisten ongelma on se ettei kukaan kiinnostu. 

Miksi sitten ne munanheiluttajat tai panomiehet jaksaa lähestyä ja piirittää jos olen liian tavallinen ruma pihtaava hiirulainen ja parempaa on näille alfauroksille jonossa tarjolla? Luulis niidenkin kaikkoavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tainnut tehdä tyttöystävän löytämisestä itsellesi elämän tärkeimmän asian, ja keskittänyt kaiken energiasi, ja voimasi siihen niin, ettet ole ilmeisestikään löytänyt itseäsi lainkaan, ja näin ollen oma ihmisenä kehittymisesi jääny väliin ..

Olet mennyt siitä, mistä aita on matalin ..

Sen toisen ihmisen tehtävä, eikä velvollisuus ole tehdä sitä puolestasi.

Ehdit vielä löytää vaikka mitä, mutta ihan ensimmäisenä, laita oma elämäsi, ja itsesi sellaiseen kuntoon, että toisen ihmisen on siihen mukava tupsahtaa, ja ilman, että hänen täytyy ensitöikseen aloittaa sinun kanssasi löytöretkeä sinun itsesi löytämiseksi ..

Voit toki heittää hanskat tiskiin, ja kirveen kaivoon, katkeroitua, ja viettää koko lopun elämäsi niinkin ..

Taisin kirjoittaa jo aikaisemmin, että minulla on hyvä työpaikka, omaisuutta, ystäviä ja harrastuksia. Että kyllä tässä on muutakin tehty kuin yritetty saada joku kiinnostumaan.

Hyvä työpaikka, omaisuus, ystävät, ja harrastukset eivät ole sama asia, kuin itsesi kehittäminen ihmisenä, ja itsesi löytäminen.

Yksinoloaika nimenomaan on sitä varten, että saat itsesi sellaiseen kuosiin ihmisenä, että kykenet rakastamaan, vastaanottamaan rakkautta jne. parisuhteeseen kuuluvaa.

Nyt pikemminkin näyttää, ettet edes tiedä, mitä loppujenlopuks haet, ja olet tehnyt siitä itsellesi pakkomielteen, ja se on parisuhteen toisena osapuolena sellainen osa, joho yksikään täysjärkinen ei halua joutua, ja näin ollen tekevät kaikkensa, ettei tarvitse ..

Keskity omaan elämääsi: työhösi, ystäviisi, harrastuksiisi, ja lopeta se pakonomainen tarve löytää joku.

Elä elämääs, kehitä itseäs ihmisenä, ja pidä silmäs auki .. koskaan ei tiedä, mitä eteen tupsahtaa ..

Niin, eikö ole vain huomattavasti helpompi vain luovuttaa? Noita klisheitä kun on saanut kuunnella koko elämänsä,; " pidä silmät auki", "ole oma ittes", " koskaan ei tiedä mitä vastaan tulee". No niin on tehty ja jos tosiaan kerran viidessä vuodessa pääsee oikein käymään naisen kans ulkona, niin se kaatuu johinkin asiaan, mille en mitään voi, niin mitä tätä enää yrittämäänkään?  Sen 30 vuotta kun on ollut naisista kiinnostunut ilman vastakaikua, niin sitä ei kuule enää todellakaan tiedä mitä haluaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tainnut tehdä tyttöystävän löytämisestä itsellesi elämän tärkeimmän asian, ja keskittänyt kaiken energiasi, ja voimasi siihen niin, ettet ole ilmeisestikään löytänyt itseäsi lainkaan, ja näin ollen oma ihmisenä kehittymisesi jääny väliin ..

Olet mennyt siitä, mistä aita on matalin ..

Sen toisen ihmisen tehtävä, eikä velvollisuus ole tehdä sitä puolestasi.

Ehdit vielä löytää vaikka mitä, mutta ihan ensimmäisenä, laita oma elämäsi, ja itsesi sellaiseen kuntoon, että toisen ihmisen on siihen mukava tupsahtaa, ja ilman, että hänen täytyy ensitöikseen aloittaa sinun kanssasi löytöretkeä sinun itsesi löytämiseksi ..

Voit toki heittää hanskat tiskiin, ja kirveen kaivoon, katkeroitua, ja viettää koko lopun elämäsi niinkin ..

Taisin kirjoittaa jo aikaisemmin, että minulla on hyvä työpaikka, omaisuutta, ystäviä ja harrastuksia. Että kyllä tässä on muutakin tehty kuin yritetty saada joku kiinnostumaan.

Hyvä työpaikka, omaisuus, ystävät, ja harrastukset eivät ole sama asia, kuin itsesi kehittäminen ihmisenä, ja itsesi löytäminen.

Yksinoloaika nimenomaan on sitä varten, että saat itsesi sellaiseen kuosiin ihmisenä, että kykenet rakastamaan, vastaanottamaan rakkautta jne. parisuhteeseen kuuluvaa.

Nyt pikemminkin näyttää, ettet edes tiedä, mitä loppujenlopuks haet, ja olet tehnyt siitä itsellesi pakkomielteen, ja se on parisuhteen toisena osapuolena sellainen osa, joho yksikään täysjärkinen ei halua joutua, ja näin ollen tekevät kaikkensa, ettei tarvitse ..

Keskity omaan elämääsi: työhösi, ystäviisi, harrastuksiisi, ja lopeta se pakonomainen tarve löytää joku.

Elä elämääs, kehitä itseäs ihmisenä, ja pidä silmäs auki .. koskaan ei tiedä, mitä eteen tupsahtaa ..

Tässä maassa 90% ihmisistä ei ole kehittänyt itseään yhtään rakkautta antamaan tai vastaanottamaan, mutta niin niillä vain kumppaneita on. 

Omalta osaltani (eri kuin tuo mille vastasit) totean, että minulla on nykyinen elämänkumppanini vain, koska olin aktiivinen. En olisi koskaan tutustunut häneen, ellei meillä olisi ollut yhteistä ystävää/tuttavaa, eikä sitä yhteistä tuttavaa olisi ollut ellen olisi ollut aktiivinen ja tutustunut tällä vuosituhannella liioittelematta satoihin uusiin ihmisiin. Heistä osa tuli tuttaviksi ja tuttavista osa sellaisiksi, joiden kanssa pidän yhteyttä ainakin jossain muodossa.

Tiedän jo, mitä minulle vastataan: jos ei kerta kaikkiaan ole sellainen ihminen, joka jaksaa tutustua koko ajan uusiin ihmisiin, olla aktiivinen, osallistua monenlaiseen toimintaan, niin ei sellaista jaksa. Ymmärrän hyvin. Mutta ei se poista sitä faktaa, että kotoa hyvin, hyvin harvaa tullaan hakemaan. Niin se on ollut ennenkin; vanhojapoikia ja vanhojapiikoja on ollut aina, ja he ovat olleet juuri niitä erakkoluonteisia yksin viihtyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tainnut tehdä tyttöystävän löytämisestä itsellesi elämän tärkeimmän asian, ja keskittänyt kaiken energiasi, ja voimasi siihen niin, ettet ole ilmeisestikään löytänyt itseäsi lainkaan, ja näin ollen oma ihmisenä kehittymisesi jääny väliin ..

Olet mennyt siitä, mistä aita on matalin ..

Sen toisen ihmisen tehtävä, eikä velvollisuus ole tehdä sitä puolestasi.

Ehdit vielä löytää vaikka mitä, mutta ihan ensimmäisenä, laita oma elämäsi, ja itsesi sellaiseen kuntoon, että toisen ihmisen on siihen mukava tupsahtaa, ja ilman, että hänen täytyy ensitöikseen aloittaa sinun kanssasi löytöretkeä sinun itsesi löytämiseksi ..

Voit toki heittää hanskat tiskiin, ja kirveen kaivoon, katkeroitua, ja viettää koko lopun elämäsi niinkin ..

Taisin kirjoittaa jo aikaisemmin, että minulla on hyvä työpaikka, omaisuutta, ystäviä ja harrastuksia. Että kyllä tässä on muutakin tehty kuin yritetty saada joku kiinnostumaan.

Hyvä työpaikka, omaisuus, ystävät, ja harrastukset eivät ole sama asia, kuin itsesi kehittäminen ihmisenä, ja itsesi löytäminen.

Yksinoloaika nimenomaan on sitä varten, että saat itsesi sellaiseen kuosiin ihmisenä, että kykenet rakastamaan, vastaanottamaan rakkautta jne. parisuhteeseen kuuluvaa.

Nyt pikemminkin näyttää, ettet edes tiedä, mitä loppujenlopuks haet, ja olet tehnyt siitä itsellesi pakkomielteen, ja se on parisuhteen toisena osapuolena sellainen osa, joho yksikään täysjärkinen ei halua joutua, ja näin ollen tekevät kaikkensa, ettei tarvitse ..

Keskity omaan elämääsi: työhösi, ystäviisi, harrastuksiisi, ja lopeta se pakonomainen tarve löytää joku.

Elä elämääs, kehitä itseäs ihmisenä, ja pidä silmäs auki .. koskaan ei tiedä, mitä eteen tupsahtaa ..

Tässä maassa 90% ihmisistä ei ole kehittänyt itseään yhtään rakkautta antamaan tai vastaanottamaan, mutta niin niillä vain kumppaneita on. 

Ei se nyt ihan noinkaan ole ..

Sen verran on tullut tässä, sanotaanko, about 20 vuoden aikana tullu vastaan jos jonkinlaista hiihtäjää, että voisin jopa kirjoittaa kirjan kaikista niistä havainnoistani, sekä ihmisten tarinoista, joita minä, ja korttini ovat saaneet nähdä, ja kuulla, mutta koska vaitiolovelvollisuus, en sitä tee ..

Sen voin taata, ettei kaikki näy päällepäin. Varsinkaan ventovieraille tuntemattomille.

Ei edes se heidän itsensä kanssa tekemänsä työ.

Sen näkee, ja kuulee, kun kohtaa nämä ihmiset, ja tutustuu heihin syvällisemmin, ilman mitään odotuksia .. jos osaa katsoa, ja kuunnella ..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro vaikkapa kolmesta viimeisimmästä ihastuksestasi eli tapauksesta, kun tutustuit kiinnostavaan naiseen ja yritit saada hänet kiinnostumaan itsestäsi; missä ja miten tutustuit, mitä sitten tapahtui, mikä (mielestäsi) meni pieleen?

Jos tähän tulee vastaus, varmaan putoan tuolilta silkasta järkytyksestä.

No viimeisin oli minua vuotta vanhempi 4:n lapsen äiti. Käytiin kahdesti ulkona syömässä, halattiin ja luvattiin pitää yhteyttä. Se yhteyden pito jäi sitten siihen, kun nainen vastasi että olisiko parempi, jos oltais vain kavereita. Minua hän kyllä aidosti kiinnosti.

Mikä juuri hänestä teki sinulle erityislaatuisen eli herätti kiinnostuksesi (jos ihastus on liian voimakas sana)? Mikä teitä yhdisti? Minusta olitte yllättävä kombo; täysin parisuhdekokematon mies ja neljän lapsen äiti. Oliko nimenomaan hänen äitiytensä se, mikä sinua viehätti?

No kun hän oli ainoa ihminen, kuka lähti edes ulos...  Mukava hän oli ja pidin hänen seurastaan. Ei tässä enää voi kovin suuria kriteerejä laittaa, vaikka olisi minkälainen suurperhe takana naisella. Ei myöskään ulkonäölle.

Kuvitteletko tosiaan, ettei nainen sitä huomaa, että hän kelpaisi sinulle vain koska melkein mikä tahansa käy? Kyllä sen kuule huomaa. Sen näkee miehen katseesta, nonverbaalisesta viestinnästä, olemuksesta, kaikesta. Jos ei hehku minkäänlaista innostusta ja hyvää fiilistä siitä, että juuri tämä nainen on kanssani treffeillä, niin sen huomaa.

Tähänpä se sitten kaatuu. Ei saa olla kranttu, pitäisi kiihottua mielettömästi alkoholisoituneesta ylipainoisesta naisesta, niinkuin tuo yksi ehdotti. Sitten kun vähänkään haisee, että "tämä ei nyt ole se mun elämäni prinesessa, mutta kivahan häneen olisi tutustua ja katsoa kantaako tämä", niin nainen vaistoaa sen ja homma kaatuu siihen. Ja taas ollaan lähtöpisteessä, eikä mikään muuttunut.

Olen ylipainoinen, mutta en alkoholisoitunut. Jos huomaan, että mies yrittää hampaat irvessä sietää seuraani, niin se homma loppuu siihen. Siinä tuntee itsensä vain nöyryytetyksi eikä kummallakaan ole mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro vaikkapa kolmesta viimeisimmästä ihastuksestasi eli tapauksesta, kun tutustuit kiinnostavaan naiseen ja yritit saada hänet kiinnostumaan itsestäsi; missä ja miten tutustuit, mitä sitten tapahtui, mikä (mielestäsi) meni pieleen?

Jos tähän tulee vastaus, varmaan putoan tuolilta silkasta järkytyksestä.

No viimeisin oli minua vuotta vanhempi 4:n lapsen äiti. Käytiin kahdesti ulkona syömässä, halattiin ja luvattiin pitää yhteyttä. Se yhteyden pito jäi sitten siihen, kun nainen vastasi että olisiko parempi, jos oltais vain kavereita. Minua hän kyllä aidosti kiinnosti.

Mikä juuri hänestä teki sinulle erityislaatuisen eli herätti kiinnostuksesi (jos ihastus on liian voimakas sana)? Mikä teitä yhdisti? Minusta olitte yllättävä kombo; täysin parisuhdekokematon mies ja neljän lapsen äiti. Oliko nimenomaan hänen äitiytensä se, mikä sinua viehätti?

No kun hän oli ainoa ihminen, kuka lähti edes ulos...  Mukava hän oli ja pidin hänen seurastaan. Ei tässä enää voi kovin suuria kriteerejä laittaa, vaikka olisi minkälainen suurperhe takana naisella. Ei myöskään ulkonäölle.

Voin kuvitella, että neljän lapsen äidillä arki on niin kiireistä, että hänellä ei paljon aikaa treffailla. Jos treffikumppanin kanssa ei heti natsannut niin hänellä ei ehkä vaan ollut aikaa tutustua paremmin. Sinussa ei välttämättä ole vikaa, et vain heti tuntunut ”siltä oikealta”. Sitten pitikin jo kurvata hakemaan lapsia harrastuksista.

Oletko kokeillut ulkomailta? Muutama tuttu on sieltä vaimon/miehen löytänyt. Yksi syy mätsäämättömyyteen voi olla niinkin simppeli juttu kuin "epätyypillinen suomalaisuus".

Esimerkiksi takavuosina opiskelijabileissä ei hyvällä katsottu absolutisteja, vaikka bileet oli pääväylä monelle sosiaalistua. Musatyyli ja siihen liittyvä pukeutuminen oli joskus teini-iässä syy siihen, kenen kanssa oltiin tai ei oltu. Nykyisin taas kytätään työhistoriaa ja ammattia ihan järjettömästi. Kouluissa kytätään merkkivaatteita ja kännyköitä. Kyttääminen ja valkkaaminen Suomessa alkaa nuoresta.

Suomalainen yhteiskunta on normatiivinen. Seuranhakuilmoituksissakin kummittelee edelleen se vanha, vuosikymmenien takainen klisee, pitkä ja tumma. Pelisäännöt eivät ole kaikkialla samat.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä pitkään jaksoit uurastaa asian eteen. Itse menetin gustoni tuota asiaa kohtaan jo parikymppisenä viiden vuoden yrittämisen jälkeen. Esoteerisestä ja henkisestä kirjallisuudesta löysin turvasatmani ilman eskapismia. Vaatii vahvuutta ja ataraksisuutta taistella geeniekspressiota vastaan, joka kausaalisesti aiheuttaa biologisten viettien vahvuuden, ja siten luo sokkelin psykologisille tarpeille, joiden toutumattomuus luo dysforiaa.

Heh, esoteeriseen ja henkiseen kirjallisuuteen uppoaminen vasta voikin olla mitä pahinta eskapismia. Tiedän sen omasta kokemuksesta.

M31

Mä taas aina ihmettelen ihmisiä jotka tapaavat jo kuusitoistavuotiaina ja menevät parikymppisinä naimisiin ja ihan hyvin menee siitä eteenpäinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut ulkomailta? Muutama tuttu on sieltä vaimon/miehen löytänyt. Yksi syy mätsäämättömyyteen voi olla niinkin simppeli juttu kuin "epätyypillinen suomalaisuus".

Esimerkiksi takavuosina opiskelijabileissä ei hyvällä katsottu absolutisteja, vaikka bileet oli pääväylä monelle sosiaalistua. Musatyyli ja siihen liittyvä pukeutuminen oli joskus teini-iässä syy siihen, kenen kanssa oltiin tai ei oltu. Nykyisin taas kytätään työhistoriaa ja ammattia ihan järjettömästi. Kouluissa kytätään merkkivaatteita ja kännyköitä. Kyttääminen ja valkkaaminen Suomessa alkaa nuoresta.

Suomalainen yhteiskunta on normatiivinen. Seuranhakuilmoituksissakin kummittelee edelleen se vanha, vuosikymmenien takainen klisee, pitkä ja tumma. Pelisäännöt eivät ole kaikkialla samat.

No kyllä meno on aika pitkälle samanlaista joka puolella maailmaa.

Suosittelen silti minäkin etsimään sitä kumppania ulkomailta, suomalaiset on etelämmässä eksoottisia. Olette kuulkaa eksoottisia, kaikki suomalaiset miehet!

Vierailija kirjoitti:

No minä olen 45, eikä ole ollut varsinaisesti tyttö- eikä naisystävääkään. Yksi oli 25 vuotiaana, mutta tämä halusi elää vain mun rahoilla, ei ollut seksiä, mutta petti mua kyllä muiden miesten kanssa. Se suhde oli pakko sitten lopettaa.

10 vuotta sitten eräs nainen sanoi, että "tiedätkös, ei susta kukaan nainen kiinnostu muuten kuin sinun rahojen takia"

Kai se sitten niin on. Mielestäni normaali ja normaalipainoinen mies olen, on ystäviä, omaisuutta ja hyvä työpaikka, mutta ketään en saa minusta kiinnostumaan aidosti.

Joo ja käyn suihkussa, parturissa ja hampaat on ehjät ja puhtaat.

Varakkuus tuntuu tuovan tämän ongelman usein mukanaan, sitten kun rahaa on ja näkyvästi, niin ei voi olla enää varma onko ystävät ystäviä sinun vuoksesi vai rahojesi vuoksi tai tykästyykö muut sinuun ja ryhtyy parisuhteeseen kanssasi sinun vuoksesi tai rahojesi vuoksi.

Tai voihan tuota varmaan testata niin, että varallisuudesta huolimatta ei kustanna toisille yhtään sen enempää mitään kuin normaalistikkaan, mutta onko sekään sitten luontevaa ja tuleeko vain pihin maine? Kamalaa kuitenkin :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tainnut tehdä tyttöystävän löytämisestä itsellesi elämän tärkeimmän asian, ja keskittänyt kaiken energiasi, ja voimasi siihen niin, ettet ole ilmeisestikään löytänyt itseäsi lainkaan, ja näin ollen oma ihmisenä kehittymisesi jääny väliin ..

Olet mennyt siitä, mistä aita on matalin ..

Sen toisen ihmisen tehtävä, eikä velvollisuus ole tehdä sitä puolestasi.

Ehdit vielä löytää vaikka mitä, mutta ihan ensimmäisenä, laita oma elämäsi, ja itsesi sellaiseen kuntoon, että toisen ihmisen on siihen mukava tupsahtaa, ja ilman, että hänen täytyy ensitöikseen aloittaa sinun kanssasi löytöretkeä sinun itsesi löytämiseksi ..

Voit toki heittää hanskat tiskiin, ja kirveen kaivoon, katkeroitua, ja viettää koko lopun elämäsi niinkin ..

Taisin kirjoittaa jo aikaisemmin, että minulla on hyvä työpaikka, omaisuutta, ystäviä ja harrastuksia. Että kyllä tässä on muutakin tehty kuin yritetty saada joku kiinnostumaan.

Hyvä työpaikka, omaisuus, ystävät, ja harrastukset eivät ole sama asia, kuin itsesi kehittäminen ihmisenä, ja itsesi löytäminen.

Yksinoloaika nimenomaan on sitä varten, että saat itsesi sellaiseen kuosiin ihmisenä, että kykenet rakastamaan, vastaanottamaan rakkautta jne. parisuhteeseen kuuluvaa.

Nyt pikemminkin näyttää, ettet edes tiedä, mitä loppujenlopuks haet, ja olet tehnyt siitä itsellesi pakkomielteen, ja se on parisuhteen toisena osapuolena sellainen osa, joho yksikään täysjärkinen ei halua joutua, ja näin ollen tekevät kaikkensa, ettei tarvitse ..

Keskity omaan elämääsi: työhösi, ystäviisi, harrastuksiisi, ja lopeta se pakonomainen tarve löytää joku.

Elä elämääs, kehitä itseäs ihmisenä, ja pidä silmäs auki .. koskaan ei tiedä, mitä eteen tupsahtaa ..

Niin, eikö ole vain huomattavasti helpompi vain luovuttaa? Noita klisheitä kun on saanut kuunnella koko elämänsä,; " pidä silmät auki", "ole oma ittes", " koskaan ei tiedä mitä vastaan tulee". No niin on tehty ja jos tosiaan kerran viidessä vuodessa pääsee oikein käymään naisen kans ulkona, niin se kaatuu johinkin asiaan, mille en mitään voi, niin mitä tätä enää yrittämäänkään?  Sen 30 vuotta kun on ollut naisista kiinnostunut ilman vastakaikua, niin sitä ei kuule enää todellakaan tiedä mitä haluaa!

Nuo klisheet toimii lähinnä naisilla ja mehän tiedämme miten hyviä naiset on antamaan neuvoja omasta perspektiivistään miehille mitä deittailuun tulee...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen 45, eikä ole ollut varsinaisesti tyttö- eikä naisystävääkään. Yksi oli 25 vuotiaana, mutta tämä halusi elää vain mun rahoilla, ei ollut seksiä, mutta petti mua kyllä muiden miesten kanssa. Se suhde oli pakko sitten lopettaa.

10 vuotta sitten eräs nainen sanoi, että "tiedätkös, ei susta kukaan nainen kiinnostu muuten kuin sinun rahojen takia"

Kai se sitten niin on. Mielestäni normaali ja normaalipainoinen mies olen, on ystäviä, omaisuutta ja hyvä työpaikka, mutta ketään en saa minusta kiinnostumaan aidosti.

Joo ja käyn suihkussa, parturissa ja hampaat on ehjät ja puhtaat.

Varakkuus tuntuu tuovan tämän ongelman usein mukanaan, sitten kun rahaa on ja näkyvästi, niin ei voi olla enää varma onko ystävät ystäviä sinun vuoksesi vai rahojesi vuoksi tai tykästyykö muut sinuun ja ryhtyy parisuhteeseen kanssasi sinun vuoksesi tai rahojesi vuoksi.

Tai voihan tuota varmaan testata niin, että varallisuudesta huolimatta ei kustanna toisille yhtään sen enempää mitään kuin normaalistikkaan, mutta onko sekään sitten luontevaa ja tuleeko vain pihin maine? Kamalaa kuitenkin :(

Vähän ohis kun lompakossa on about 20 e mutta jos olisin rikas ja pohdiskelisin samaa kuin sinä, niin touhuaisin alkuunsa pelkästään kaikenlaisia ilmaisia juttuja niiden "testattavien" ihmisten kanssa. Siinähän sen sitten näkee viihtyykö ne seurassa vai olivatko muuta vailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tainnut tehdä tyttöystävän löytämisestä itsellesi elämän tärkeimmän asian, ja keskittänyt kaiken energiasi, ja voimasi siihen niin, ettet ole ilmeisestikään löytänyt itseäsi lainkaan, ja näin ollen oma ihmisenä kehittymisesi jääny väliin ..

Olet mennyt siitä, mistä aita on matalin ..

Sen toisen ihmisen tehtävä, eikä velvollisuus ole tehdä sitä puolestasi.

Ehdit vielä löytää vaikka mitä, mutta ihan ensimmäisenä, laita oma elämäsi, ja itsesi sellaiseen kuntoon, että toisen ihmisen on siihen mukava tupsahtaa, ja ilman, että hänen täytyy ensitöikseen aloittaa sinun kanssasi löytöretkeä sinun itsesi löytämiseksi ..

Voit toki heittää hanskat tiskiin, ja kirveen kaivoon, katkeroitua, ja viettää koko lopun elämäsi niinkin ..

Taisin kirjoittaa jo aikaisemmin, että minulla on hyvä työpaikka, omaisuutta, ystäviä ja harrastuksia. Että kyllä tässä on muutakin tehty kuin yritetty saada joku kiinnostumaan.

Hyvä työpaikka, omaisuus, ystävät, ja harrastukset eivät ole sama asia, kuin itsesi kehittäminen ihmisenä, ja itsesi löytäminen.

Yksinoloaika nimenomaan on sitä varten, että saat itsesi sellaiseen kuosiin ihmisenä, että kykenet rakastamaan, vastaanottamaan rakkautta jne. parisuhteeseen kuuluvaa.

Nyt pikemminkin näyttää, ettet edes tiedä, mitä loppujenlopuks haet, ja olet tehnyt siitä itsellesi pakkomielteen, ja se on parisuhteen toisena osapuolena sellainen osa, joho yksikään täysjärkinen ei halua joutua, ja näin ollen tekevät kaikkensa, ettei tarvitse ..

Keskity omaan elämääsi: työhösi, ystäviisi, harrastuksiisi, ja lopeta se pakonomainen tarve löytää joku.

Elä elämääs, kehitä itseäs ihmisenä, ja pidä silmäs auki .. koskaan ei tiedä, mitä eteen tupsahtaa ..

Niin, eikö ole vain huomattavasti helpompi vain luovuttaa? Noita klisheitä kun on saanut kuunnella koko elämänsä,; " pidä silmät auki", "ole oma ittes", " koskaan ei tiedä mitä vastaan tulee". No niin on tehty ja jos tosiaan kerran viidessä vuodessa pääsee oikein käymään naisen kans ulkona, niin se kaatuu johinkin asiaan, mille en mitään voi, niin mitä tätä enää yrittämäänkään?  Sen 30 vuotta kun on ollut naisista kiinnostunut ilman vastakaikua, niin sitä ei kuule enää todellakaan tiedä mitä haluaa!

Nuo klisheet toimii lähinnä naisilla ja mehän tiedämme miten hyviä naiset on antamaan neuvoja omasta perspektiivistään miehille mitä deittailuun tulee...

MIKSI te siis tulette tänne naisvaltaiselle palstalle tekemään näitä avauksia? Auta minua ymmärtämään. Kun suurin osa täällä olevista kirjoittajista on nimenomaan naisia ja nimenomaan perheellisiä naisia, monet meistä äitienne ikäisiä. Mitä oikein haette sillä, että avaatte keskustelun nimenomaan vauvalehden keskustelupalstalla, jos kuitenkin ohjeita haluatte muilta miehiltä?