Miksi nykypäivänä perhe ahtaa elämän täyteen lasten harrastuksia jne.
Aina kun tulee puhettä äitien ajankäytöstä, ketjuihin ilmestyy Pyhiä Mammoja paasaamaan, kuinka heillä on niin ja niin monta harrastusta lapsella ja kuinka omaa aikaa ei ole ollenkaan silloin, kun lapset ovat hereillä. Eli koko aika, joka ollaan poissa töistä kuluu lasten ympärillä. Onko tämä enää tervettä?
En minä ainakaan muista, että omat vanhempani olisivat pitäneet minulle seuraa joka ainoan hereilläolohetkeni. Päiväkoti-ikäisenä vietin aikaa ihan omissakin oloissa leikkien, enkä odottanut että vanhempani ovat jatkuvasti vierelläni seuraamassa puuhastelujani. Vanhempana harrastuksia oli kerran viikossa baletti, toisena pianonsoitto. Nämäkin tosin vasta kouluikäisenä, jolloin pystyin kulkemaan niihin omatoimisesti.
Miten siis voi olla, ettei äideillä ole puolta tuntia omaa aikaa päivässä? Siis kotona ollessa?
t. Lapseton
Kommentit (40)
Kyllä mulla ainakin on omaa aikaakin päivässä, eli en osaa vastata. Mutta lapseni harrastavat jääkiekkoa, treenejä on 4-5 kertaa viikossa + pelit päälle ja kamojen takia täytyy kuljettaa. Lisäksi myös soittotunnit. Harrastavat siksi, että haluavat ja ovat lahjakkaita. Jos eivät harrastaisi, istuisivat tietokoneella kaikki illat, joten parempi näin.
No meillä ei ainakaan harrasteta noin. Mun vanhemmat kuskaa tytön kerran viikossa kuoroon, kun mulla ei oo autoa.
Lapsena leikin itsekseni tai kavereiden kanssa. Olisin varmaan ahdistunut, jos olisi vanhempien kanssa pitänyt leikkiä. Mun omat lapset leikkii keskenään. Aikuisen tehtävä on mun mielestä ihan muu kuin leikkikaveri.
No jos omaa rauhallista aikaa ajattelee, niin sitähän saattaa olla vaan enemmän näillä äideillä, jotka kuskaa harrastuksiin. Jos lapsi on tunnin ohjatussa toiminnassa, on tunti omaa aikaa, vaikka sitten lukea jonkin kentän laidalla. Jos lapsi ei harrasta vaan leikkii kotona, äitiä "häiritään" ehkä vähän väliä. Eli en ymmärrä, miten lasten harrastukset vähentäisivät äidin omaa aikaa.
Muuten suhtaudun varauksella ajatukseen, että elämä pitäisi pakata täyteen ohjelmaa. Todennäköisesti tällaiseen tottunut lapsi ei osaa tehdä oma-aloitteisesti juuri mitään, jos sitä aikaa yhtäkkiä on. Sivusta olen seurannut vauhdikasta perhettä, jonka "rauhalliset" lomat ovat sitä, että lapset kitisevät, kun ei ole tekemistä ja haastavat riitaa keskenään, kun näkevät toisiaan niin paljon, ja ratkaisu on keksiä pikapikaa ohjelmaa eli käydä joka päivä jossain lapsille suunnitellussa menopaikassa.
Toisaalta jos lapsi intohimoisesti haluaa harrastaa jotain, jossa on vaikka monet harjoitukset viikossa, niin pitäisikö sekään häneltä kieltää vain tasapäistämisen hengessä?
No itse kyllä ihmettelen erästä tuttavaa, joka on vielä kaiken lisäksi lastenhoidon ammattilainen. Lapsi kävi jo 5-vuotiaana ihan joka arkipäivä jossain harrastuksessa. Äiti vain kommentoi, että on se lapsi joskus väsynyt... Meidän 5-vuotiaalla on tasan yksi harrastus, jota harrastetaan kerran viikossa.
Veikkaan, että kun nyky-yhteiskunnassa ihmisarvo määritellään esim. sen kautta kuinka kiireinen olet niin tämä motivoi piiskaamaan aikataulut täyteen.Osa todellisia,mutta ei tarpeellisia,osa liioittelua/keksittyä. Näin vastaan sinä minä,jolla ei tätä ongelmaa ole, mutta tämän vastauksen jälkeen varmaan nämä "tehomammat" aktivoituu puolustukseen....
nykyään asutus on keskittynyt muutamaan suureen kaupunkiin jolloin nuo harrastusket ovat useilla niin kaukana että niihin ei pääse enää yksin.
on vähemän tällaisia pieniä kaupunkeja, muutaman kymmenen tuhannen asukkaan kaupunkeja joissa löytyy nuo mainitut harrastukset mutta kaupunki on niin pieni että kaikki asuvat 5 kilsan säteellä että pääsee pyörällä.
Lapsi harrastaa jalkapalloa, eikä todellakaan tarvi sen lisäksi muita sellaisia harrastuksia, jossa olisi säännöllisiä kodin ulkopuolisia harjoituksa. Treenit 4-5 kertaa viikkossa ja pelit päälle.
Kahdella muulla onneksi vähän vähemmän kalenterikellotettut harrastukset.
"Eli koko aika, joka ollaan poissa töistä kuluu lasten ympärillä. Onko tämä enää tervettä?"
En minä ole jalkapallotreeneissä lapsen ympärillä, käyn sillä aikaa lenkilllä, tosi hyvä pakkorako ottaa sitä omaa aikaa.
-9-
Lasten kanssa on niin paljon ns keskusteltavia asioita, että olkoon heillä edes yksi heidän tahdon asia eli harrastukset. Lapsella on omatahto tehdä omaehtoista työtä itselleen rakkaan harrastuksen eteen ja se on sitten meidän vanhempien vastuulla olla mukana, tukea ja kannustaa.
Kyllä sitä jää joutoaikaakin pitää perhearvoista kiinni pitämiseenkin ja harrastuksen sitovuus taitaa olla vähän liioiteltua, eikä vapaa-aika ole niin mainostettua.
Tuota samaa itsekin ihmettelin lapsettomana. Nyt mulla on kaksi poikaa, ja aivan varmasti tulen olemaan vaikka joka ilta viemässä harrastuksiin, jos sitä kautta saa lapsille kunnollisia kavereita ja järkevää tekemistä. Mun pojat ainakin ovat tosi energisiä ja helposti porukan vietävissä, ja parempi että minä voin edes vähän vaikuttaa siihen kaveripiiriin. Mitä enemmän lapsilla on sosiaalisia kontakteja, ja mitä paremmat liikunnalliset taidot varsinkin pojilla on, sen paremmin voi ehkäistä esimerkiksi kiusatuksi tulemista ja vahvistaa itsetuntoa. Ja koska itse olen elänyt aika yksinäisen ja ahdistavan tylsän lapsuuden ja nuoruuden, en halua samaa omille lapsilleni. Ei mulle jäänyt siitä yksin leikkimisestä ja keskellä korpea asumisesta mitään sellaista pääomaa, jolle olisi ollut aikuisena käyttöä.
Meillä lapsilla on max 2 kuskaamista vaativaa harrastuskertaa viikossa. Mutta kun lapsia on kolme, laskekaa siitä.. En silti valita.
Vaihtoehto olisi räkiä kadulla ja olla muille haitoiksi. Ei monikaan tällainen vanhempi jonka mielestä harrastukset turhia, myöskään katsele mielellään kotona sisällä toisten lapsia. Tai kannusta lapsiaan kulkemaan itsenäisesti luistelemaan tai lenkille.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:37"]
Aina kun tulee puhettä äitien ajankäytöstä, ketjuihin ilmestyy Pyhiä Mammoja paasaamaan, kuinka heillä on niin ja niin monta harrastusta lapsella ja kuinka omaa aikaa ei ole ollenkaan silloin, kun lapset ovat hereillä. Eli koko aika, joka ollaan poissa töistä kuluu lasten ympärillä. Onko tämä enää tervettä?
En minä ainakaan muista, että omat vanhempani olisivat pitäneet minulle seuraa joka ainoan hereilläolohetkeni. Päiväkoti-ikäisenä vietin aikaa ihan omissakin oloissa leikkien, enkä odottanut että vanhempani ovat jatkuvasti vierelläni seuraamassa puuhastelujani. Vanhempana harrastuksia oli kerran viikossa baletti, toisena pianonsoitto. Nämäkin tosin vasta kouluikäisenä, jolloin pystyin kulkemaan niihin omatoimisesti.
Miten siis voi olla, ettei äideillä ole puolta tuntia omaa aikaa päivässä? Siis kotona ollessa?
t. Lapseton
[/quote]
Minun mielestä AP kirjoittaa vähän eri asiasta kuin mitä otsikko sanoo. Ei AP:n kirjoituksessa oikeasti ole kyse lasten harrastuksista vaan että joka hetkelle pitäisi olla jotain ohjelmaa.
Meilläkin lapsi harrastaa monta kertaa viikossa. On kaksi urheiluharrastusta ja lisäksi yksi taideharrastus. Nämä ovat lapsen itse valitsemia harrastuksia ja haluaa niissä käydä ja jaksaa niissä käydä. Se, että melkein joka päivälle on joku harrastus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meillä päivät olisi ympätty täyteen ohjelmaa tai että äidillä(/isällä) ei omaa aikaa olisi ollenkaan. Omaa aikaa saa lapsen harrastuksen aikaan samoin kuin niinä hetkinä kun ollaan omissa harrastuksissa. Kotonakaan ei keksimällä keksitä lapselle tekemistä vaan lapsi keksii ne itse.
Tosin tämä lapsi on kolmosluokkalainen ja vasta tänä vuonna on harrastusmäärä noussut noin suureksi. Ensi vuonna jouduttaneen toisesta urheiluharrastuksesta sitten vähän karsimaan... Alle kouluikäisenä lapsi harrasti kerran viikossa.
Niin kauan kuin harrastusinto lähtee lapsesta itsestään, harrastaminen on mukavaa eikä aiheuta väsymystä, aikaa riittää muuhunkin, sekä vanhemmat pystyvät harrastuksen lapselle järjestämään (rahat riittää, jaksaa/haluaa/voi kuskata jne.) niin en lähtisi rajoittamaan harrastuksia. Sitten jos joku osa-alue alkaa tökkiä, on pakko harrastaa karsintaa.
niin jos on illalla tunnin kestävä harrastus niin jää silti vielä useampi tunti aikaa, meillä lapset kotona ovat itsekseen, ei keksitä ohjelmaa, piirtävät tai lukevat. tai ovat koneella.
En minulla alle kouluikäisenä ollut mitään erityisiä harrastuksia. Kaverien kanssa touhattiin pihalla tai leikittiin jonkun kotona. Vasta 7-8 vuotiaana aloitin ratsastuksen ja alusta asti kuljin tallille itse yksin tai kaverien kanssa, pyörällä tai bussilla.
Ap:n aloitus pisti kyllä miettimään, miksi nykyään ihan pienillekin pitää olla niin hirveästi ohjelmaa?
entä jos nykyään ei onnistu tuo yksin kulkeminen? asutaan asutuskeskittymissä. harratsukset muualla.
Eli kuten sinä käytit illat ennen harrastuksiin, aivan kute minäkin kouluiässä, ja yksin kulkeminen onnistui kun pieni paikkakunta, ja harrastukset lähellä, nykyään sama ei onnistu enää.
itse en tunne alle kouluikäisiä joilla paljon harrastuksia.
Alle kouluikäinen tarvitsee kuria ja kasvatausta omalta vanhemmalta, ei harrastuksia.
mutta jos esim. 4-5v lapsi pyytää saada harrastaa soittamista tai tanssia tai urheilua, niin ei minusta ole väärin että 5v käy kerran viikossa soittaamassa ja kerran viikossa pelaamassa.
Onko tämä väärin?
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 10:11"]
Alle kouluikäinen tarvitsee kuria ja kasvatausta omalta vanhemmalta, ei harrastuksia.
[/quote]
ja nämäkö sulkevat toisensa pois? Harrastavia lapsia ei kasvateta? Saavat elää kotona ja harrastuksessa ihan täysin pellossa?
Eikö kukaan halua vastata?