Mies ei ole missään vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa

Ei sano huomenta tai hyvää yötä, ei leiki, ei anna ruokaa tai juomaa, ei keskustele ei heittele palloa, ei hoida iltatoimia ei mitään, jos ostaa kauppamatkalla namin, niin ei edes ajattele sitä, että mussuttaa namia lapsen nenän edessä. Jos sanon, että heitä palloa kun lapsi pallon sulle toi, niin on "kiireinen" (yleensä kännykän kanssa) tai suuttuu ettei osaa. Siks hetkinen. Se on pallo, ei nasan raketti?? 

Olen sanonut ottavani eron jos ei käytös lasta kohtaan ala muuttua, mutta itse oikeuttaa käytöksensä kasvatuksen puutteesta ja vetoaa aina siihen. En ole tohtinut kysyä asianosaisilta mikä mennyt kasvatuksessa vikaan, mutta mulle vanhemmat on näyttäytyneet aivan tavallisina, vaativinakin ihmisinä.