Miksihän nykyään on niin paljon ihmisiä, jotka ovat ihan pihalla oman identeettinsä kanssa?

Mielestäni osasyynä on ns liika ymmärtäminen, epävarmuuteen mukaan lähteminen.

Ihmisiä kannustetaan loukkaantumaan ja kokemaan kaikki itseensä kohdistuneena kielteisenä asenteena.

Ei siinä ilmastossa ole helppoa kasvaa terveesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Punavihreät käyttää kulttuurimarxismia enemmistön heikentämiseen ja paloitteluun, heikentäen enemmistöä, sen perinteitä ja arvoja ja tottakai valkoista lihaa syövää hetero miestä pitää kyykyttää

Eli keksitään ja masinoidaan koko ajan uusia vähemmistöjä alistamaan enemmistöä lainsäädännön ja median avulla

Hajota ja hallitse

kulttuurimarxismi

politiikka näkemys ja mielipide siitä, että vasemmistoliberaalit pitävät yllä valtaa hallituksessa, yliopistoissa, lehdistössä ja kulttuurielämässä ja pyrkivät muuttamaan käsityksiä ydinperheestä, sukupuolirooleista, nationalismista ja ihmisroduista kontrolloimalla valtamediaa ja pitämällä yllä kulttuurihegemonia

Cultural marxism explained in 7 minutes

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Älä sotke puoluepolitiikkaa tähän. Ääripäitä löytyy monista eri puolueista. Onhan persuissakin "vegaanihomoja".

Kun ihmisiä yllytetään jo lapsesta asti joka suunnasta epäilemään omaa seksuaalisuutta niin kyllähän sen tulos sitten on että moni menee sekaisin seksuaalisesti.

Totalitääriset ideologiat ovat vaarallisia, tarkoitan sitä että jos ei saa sanoa mielipidettä niin johtaa se kyttäysuhteiskuntaan.

Punavihreät kannattaa nimenomaan totalitäärisyyttä,  persuissa on myös esim homoja mutta ei siis totalitaristeja, siinä on suuri ero. Kaikilla pitäisi olla vapaus yhteiskunnassa seksuaalisuutensa kanssa ( kunhan ei vahingoita muita) mutta sateenkaari ideologia usuttaa valtakunnansyyttäjän toisinajattelijoiden kimppuun, se on ikävää se on totalitarismia

Elät jossain mielikuvitusmaailmassa. Puhut valinnanvapaudesta mutta kuitenkin samaan aikaan kannatat ahtaita sukupuolirooleja?

Kaikki mitä sanoin on faktaa, olisit laittanut jotain oikeesti mikä ei olisi faktaa kirjoituksessani mut sit vaan tulee tota mielikuvitus juttuu eli ala-arvoista herjaa, ei herja ole argumentti

Etkö itse näe sitten miten ristiriitaisesti kirjoitat? Onko sinulle ongelma jos mies haluaa olla koti-isä ja äiti haluaa luoda uraa?

Itse et edes vaivaudu nähtävästi lukemaan kirjoitustani, näin kirjoitin: "Kaikilla pitäisi olla vapaus yhteiskunnassa seksuaalisuutensa kanssa ( kunhan ei vahingoita muita) mutta sateenkaari ideologia usuttaa valtakunnansyyttäjän toisinajattelijoiden kimppuun, se on ikävää se on totalitarismia"

Siis minulle ei ole ongelma vaikka joku koti-isä pukeutuisi hameeseen ja vaimo olisi dominoiva jätkämäinen nainen. Mutta se on minulle ongelma jos en saa sanoa siitä mielipidettäni ja minua aletaan vainoamaan toisinajattelijana

Kirjoitit: pyrkivät muuttamaan käsityksiä ydinperheestä, sukupuolirooleista...

Mitä tuolla tarkoitat? Eihän sukupuoliroolit koskaan ole pysyviä, ne vaihtelevat eri kulttuureissa ja eri aikakausina. Suomessa ne ovat olleet tyypillisesti varsin väljät, jo maatalousyhteiskunnan aikanakin.

Joku aiemmin laittoi että kyse on vaihtoehtojen lisäämisestä, mitä enemmän on tarjolla eri vaihtoehtoja sitä enemmän pohdiskellaan valintoja. Mielestäni tämä on tärkeä osasyy. Heijastuu myös muihin elämään liittyviin asioihin ammatinvalinnasta lastentekoon. Itse olen kokenut tämän ollessani aktiivina järjestössä. Jos järjestin jonkin tapahtuman kyselemättä liikaa osallistujien mielipidettä, kaikki olivat keskivertoa tyytyväisempiä. Mitä enemmän taas tarjosin äänestyksiä liittyen vaikka tapahtuman ajankohtaan tai teemaan, alkoi rutina jos oma mielipide oli vähemmistöön kuuluva eikä voittanut äänestystä. 

En henkilökohtaisesti ole koskaan ymmärtänyt miten esimerkiksi joku Suomessa syntynyt ja kasvanut voi kokea ettei voi toteuttaa itseään sukupuolen takia. Täällä ei ole mitään mikä olisi rajoitettua sukupuolen takia, naiset voivat olla todella miehekkäitä ja miehet naisellisia käytökseltään, harrastuksiltaan ja ammatiltaan. Jos minuus on kiinni äänen mataluustasosta ja kudospalojen sijainnista niin suosittelen etsimään tietä ulos ahdistuksesta muualta kuin oman kropan pahoinpitelystä.

Seim kirjoitti:

Asian ydin on juuri niissä roolien laventamisessa, kun hyväksymme monta tapaa olla nainen tai mies, niin ongelmat saattaisivat vähentyä

Itse olen herkkä ja eläinrakas esteetikkomies, tarkka ulkoasustani ja monet ns naisten juttuina pidetyt asiat kiinnostavat.

Silti olen reservin upseeri, määrätietoinen ja oikeita asioita aikaansaapa, en vatuloi enkä mystifioi.

Tunnustan peniksen visuaalisen kauneudeen vaginaan verrattuna, mutta olen hetero.  Autojen muotoilu ja kultturihistoria kiinnostaa muttei moottoriurheilu. Hiihto on kivaa ja lenkkely tylsää jne... vaimoni taas suoriutuu monista teknisistä asioista paremmin kuin minä ja hyvä niin. Täydennämme toisiamme. Ajattelen että näin on hyvä.

Näin juuri mutta minun mielestä ei pitäisi puhua miehenä olemisesta tai naisena olemisesta koska ne eivät eroa toisistaan millään tavalla.

Parempi olisi jos sanottaisiin että jokainen voi olla oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse "kipuillut" oman identiteetin kanssa. En siis ole varsinaisesti kipuillut, mutta miettinyt mikä on se "oikea" termi itselle. Olen naisellinen nainen joka tykkää myös "miesten" asioista eikä läheskään aina tunnista itsessään "naisten" mielipiteitä tai mieltymyksiä.

Tätä en ymmärrä. Mitä on "naisten mielipiteet tai mieltymykset". Oletko elänyt kovin ahdasmielisessä ympäristössä jossa on hyvin kapeat rooliodotukset?

Itse olen kasvanut maalla ja tuntenut hyvin erilaisia naisia mm. kalastajan joka ei ole koskaan eläessään meikannut, eikä omista ainuttakaan hametta. En ikinä kuitenkaan edes lapsenakaan ajatellut että hän olisi jotenkin vääränlainen nainen.

Ei ole kyse vain ammatista tai meikkauksesta, vaan yleisesti ajattelusta. En osaa sitä täysin avata, mutta kun (varsinkin nuorena) kuulee usein "oletko varmasti nainen?" kommentteja mielipiteistään, niin jotain ilmeisesti menee "väärin". Olen tehnyt töitä laidasta laitaan, eikä ns. miesten ammatteja juurikaan ihmetellä. Meikkaan joskus ja käytän myös mekkoja, mutta yleisesti aika sukupuolettomat vaatteet. Tulen toimeen naisten ja miesten kanssa, naisilta usein kuulen olevani "ihan kuin mun mies" (mielipiteistä ja yleisesti keskusteluista), miehiltä taas "välillä meinaa unohtua että sä oot nainen" (kun näkevät pitkästä aikaa laitettuna mekko päällä). Ja samoissa piireissä ollut myös homoja/ lesboja jne. joten ei ole ahdasmielisyydestä kiinni.

Voitko antaa esimerkkejä mitä nämä naisten ja miesten mielipiteet oikein on?

Itselleni tuntuu kovin vieraalta. Edelleen tulee vaikutelma että olet kasvanut aika konservatiivisessa/ahtaassa ympäristössä. Eikö miehet ole saaneet olla herkkiä tai naiset "karskeja"?

Minä olen kasvanut sallivassa ympäristössä ainakin lapsuuden perheeni osalta, mutta kohtaan silti tätä samaa kuin lainaamasi kirjoittaja.

Esim. jos kirjoitan anonyymipalstalle, minua pidetään lähes poikkeuksetta miehenä, paitsi jos sukupuoli tulee ilmi kirjoituksesta. Ja silloinkin paikalle tulee yleensä joku huutelemaan, että olen selvästikin naisena esiintyvä miespuolinen trolli.

Kyllä yhteiskunnassa on edelleen niin paljon kapeisiin sukupuolirooleihin uskovaa ja niihin tukeutuvaa porukkaa, että tältä ilmiöltä ei ole mahdollista välttyä jos poikkeaa riittävän paljon noista rooliodotuksista. Jos itse et ole ilmiötä kohdannut, olet lähempänä perinteistä naista kuin me, joille tämä ilmiö on tuttu.

t. 27

Et vastannut kysymykseen. Mitä ne mielipiteet on? Mitä tarkoitat perinteisellä naisella? Miksi uskot että olen sellainen? Ehkä se että olen mm. töissä miesvaltaisella alalla ja olen kasvanut maatalousyhteisössä, jossa naiset ajoivat traktoria, käyttivät moottorisahaa jne, saa minut juuri ihmettelemään mikä se "nainen ja naisen mielipiteet" kaltaisesi mielestä on.

Mua  on muutaman kerran palstalla epäilty mieheksi, koska ajattelutapani on hyvin rationaalinen ja ratkaisukeskeinen. Omasta mielestäni tämä on ollut vähän outoa, koska eihän ajattelutapa kerro sukupuolta. Mielipiteistäni saattaa puuttua empaattisuus, jonka jotkut ihmiset ajattelevat kuuluvan naiseuteen. Osaan olla tarvittaessa empaattinenkin, mutta jos on jokin ongelma, ei sitä empatialla hoideta vaan mietitään erilaiset ratkaisuvaihtoehdot ja valitaan niistä paras. 

Nro 44

Keskustelupalstan roolit on ylipäätään aika erilaisia kuin tosielämässä. Eihän monikaan esim. ilkeile kasvotusten niin kuin täällä.

Perussyy on luultavasti biokemiallinen. Kaikki käyttämämme kemialliset aineet, joita ei ollut muutama vuosikymmen sitten, vaikuttavat myrkyttävästi ruumiisiimme ja aivoihimme. Lyhytjännitteisyys, ruumiinrakenteemme muuttuminen, ajattelumme sekavuus lienevät seurauksia. Sikiöt saavat jo yliannostuksen myrkkykoktailia.

Aamu-tv.n jlkinäytöksessä puitiin Kansallisteatterin transujupakkaa. Siellä eräs vieras totesi kovaan ääneen faktana, että transnainen on nainen ja transmies on mies. Sen jälkeen keskustelussa myötäiltiin hänen käsitystään, eikä uskallettu kyseenalaistaa järjettömyyttä.

Joillakuilla on ymmärrettävästi vaikeaa muodostaa Identiteettiä tässä sensuurin ja yhden totuuden ilmapiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Seim kirjoitti:

Tunnustan peniksen visuaalisen kauneudeen vaginaan verrattuna, mutta olen hetero. 

Pakko tarttua tähän. Kyllähän heteronaisetkin pitävät naisvartaloa usein kauniimpana kuin miesvartaloa. Onkohan tässä kyse kuitenkin jonkinlaisesta luontaisesta narsismista enemmän kuin seksuaalisuudesta. Oma ja tutumpi = kauniimpi.

Onkohan nyt kuitenkaan heteromiesten valtavirtaa tuo että ihailee enemmän peniksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä syynä voisi olla se, että nykyään on niin paljon vaihtoehtoja mitä voisi olla. Ennen olit heteromies, heteronainen tai friikki. Nykyään voit olla mitä vain (etkä ole friikki vaikka olet jotain muuta).

Itse "kipuillut" oman identiteetin kanssa. En siis ole varsinaisesti kipuillut, mutta miettinyt mikä on se "oikea" termi itselle. Olen naisellinen nainen joka tykkää myös "miesten" asioista eikä läheskään aina tunnista itsessään "naisten" mielipiteitä tai mieltymyksiä. Koen seksuaalista vetovoimaa sekä miehiin että naisiin (ja pitäisi kai ottaa huomioon myös muunsukupuoliset, mutta näitä aika vähän tullut vastaan).

Teininä kun ensimmäisen kerran ihastuin tyttöön, mietin olenko lesbo. Sitten ihastuin poikaan, eli bi? En koe itseäni varsinaisesti naiseksi, ehkä trans? Mutta naisena oli myös ihan jees toisinaan, eli mikä?

Lopulta päädyin siihen, että ihan sama. Olen virallisesti nainen, eikä naiseus estä tekemästä niitä asioita mitä haluan. Ihastun keneen ihastun, ei sillä väliä miten seksuaalisuuden määrittelee. Ikää 35 ja vasta äskettäin päätin lopettaa identiteetin etsimisen. Reilu 20 vuotta kun miettinyt ja luullut löytäneensä jonkun sopivan "lokeron" kerta toisensa jälkeen, on ihan hyvä kun lokeroksi riittää "minä".

Sanoisin, että tässä taustalla on tietynlainen yhteiskunnan mutta naisten itsensä lietsoma naisviha tai ainakin naiseuden vähättely. En siis tarkoita tätä hyökkäykseksi sinua kohtaan, mutta moni nainen on aivopesty ajattelemaan, että feminiiniys ja naiseuden ydin on vaaleanpunaista hattaraa, bimboilua, meikkejä, juoruilua ja miesten leluksi heittäytymistä.

Naiseus on moniulotteista! Ei yksikään nainen sovi täydellisesti vain yhteen lokeroon, ja sehän on nimenomaan hyvä juttu. Voit olla nainen ja naisellinen omalla tavallasi ja silti tykätä patikoinnista tai extreme-urheilusta. Ei ole yhtä ainoaa muottia, johon pitäisi sopia.

Mielestäni pitäisi enemmän promotoida sitä naiseuden monipuolisuutta ja tehdä selväksi, ettei naiseudessa ole mitään vikaa myöskään. Se ei tarkoita heikkoutta tai alistumista eikä myöskään tyhmyyttä tai tyhmäksi tekeytymistä. Feminiiniys ei ole maskuliinisuutta huonompi asia.

Tämäpä juuri! Edelleenkin naisen rooli nähdään hyvin kapeana. Itse olen ulkoisesti tyttömäinen, mutta en pidä laittautumisesta ollenkaan. Vanhemmillani oli hyvin perinteiset roolit enkä koskaan kokenut äitini tarjoamaa mallia omakseni. Olisin mielelläni mennyt isäni perässä, mutta hän otti mukaansa vain velj́eni. Ihastuin myös teininä naiseen, mutta se tuntui väärältä, siis sosiaalisesta näkökulmasta väärältä. Kun erosin pitkästä suhteesta, mietin pitkään millaisen parisuhteen haluan ja millaisia ominaisuuksia kaipaan kumppanissa. Tajusin ettei sukupuoli oikeasti merkinnyt mitään. Kuitenkin seurustelen tällä hetkellä miehen kanssa, mutta hänellä on monessa mielessä feminiinisiksi miellettyjä piirteitä. Yhtä hyvin voisin siis seurustella naisen kanssa, mutta sattuneesta syystä miehiin on helpompi tutustua.

Mielenkiinnon kohteeni liittyvät nykyäänkin metsästykseen, ulkoiluun, kiipeilyyn, autoiluun... Musiikkimakuni on erittäin raskas. Kaikenlisäksi olen ujo introvertti, joten en ole koskaan löytänyt kaltaistani seuraa. Olen tuntenut pienestä pitäen olevani kiinnostuksenkohteiltani jotenkin väärä. Olen väkisin yrittänyt olla kiinnostunut "tyttöjen jutuista", mutta se on tuntunut pakkopullalta enkä ole onnistunut luomaan syvällisiä ystävyyssuhteita. Joitain pinnallisia olen löytänyt, mutta ne ovat jääneet aina elämäntilanteen muuttuessa. Nyt aikuisena tuntuu entistä vaikeammalta löytää itseni kaltaista seuraa.

Selityksestäni pitkähkö ja sekava, mutta ehkä lopullinen pointtini oli se, että samaan aikaan kun puhutaan toksisesta maskuliinisuudesta, voitaisiin puhua yhtä lailla toksisesta feminiinisyydestä. Juuri Hesarissakin oli artikkeli, että juuri nuoret naiset hakeutuvat trans-hoitoihin. Pohdin sitä, voisiko tämä johtua siitä ettei perinteistä naiseuden kuvastoa tunnisteta omaksi ja siksi päädytään ajatukseen väärästä sukupuolesta?

Vierailija kirjoitti:

Aamu-tv.n jlkinäytöksessä puitiin Kansallisteatterin transujupakkaa. Siellä eräs vieras totesi kovaan ääneen faktana, että transnainen on nainen ja transmies on mies. Sen jälkeen keskustelussa myötäiltiin hänen käsitystään, eikä uskallettu kyseenalaistaa järjettömyyttä.

Joillakuilla on ymmärrettävästi vaikeaa muodostaa Identiteettiä tässä sensuurin ja yhden totuuden ilmapiirissä.

Häiritsi kun se tumma nainen jyräsi miehen, joka työskentelee kriitikkona (en muista nimiä valitettavasti). Nainen huomautteli mm. epäasiallisesti kehonkielestä. Kriitikolla oli kuitenkin pointti mm. siinä että Kansallisteatteri antoi aluksi laittomat potkut ja toimi vastoin perustuslakia.

Ja miksi ihmeessä olisi oikein että biologinen nainen näyttelee transnaista? Onhan nekin ihan eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Joku aiemmin laittoi että kyse on vaihtoehtojen lisäämisestä, mitä enemmän on tarjolla eri vaihtoehtoja sitä enemmän pohdiskellaan valintoja. Mielestäni tämä on tärkeä osasyy. Heijastuu myös muihin elämään liittyviin asioihin ammatinvalinnasta lastentekoon. Itse olen kokenut tämän ollessani aktiivina järjestössä. Jos järjestin jonkin tapahtuman kyselemättä liikaa osallistujien mielipidettä, kaikki olivat keskivertoa tyytyväisempiä. Mitä enemmän taas tarjosin äänestyksiä liittyen vaikka tapahtuman ajankohtaan tai teemaan, alkoi rutina jos oma mielipide oli vähemmistöön kuuluva eikä voittanut äänestystä. 

En henkilökohtaisesti ole koskaan ymmärtänyt miten esimerkiksi joku Suomessa syntynyt ja kasvanut voi kokea ettei voi toteuttaa itseään sukupuolen takia. Täällä ei ole mitään mikä olisi rajoitettua sukupuolen takia, naiset voivat olla todella miehekkäitä ja miehet naisellisia käytökseltään, harrastuksiltaan ja ammatiltaan. Jos minuus on kiinni äänen mataluustasosta ja kudospalojen sijainnista niin suosittelen etsimään tietä ulos ahdistuksesta muualta kuin oman kropan pahoinpitelystä.

Tämä on ehkä outo esimerkki, mutta aikoinaan kasvatin rotukoiria. Annoin välillä (pentueesta koosta ja tasosta riippuen) ostajaehdokkaalle mahdollisuuden valita tytön ja pojan välillä tai kahden eri värisen välillä, jolloin tilanne saattoi olla huomattavasti hankalampi ostajille verrattuna siihen, kun en antanut vaihtoehtoa, vaan vain yhden mahdollisuuden - silloin tilanne rento ja ostajat ikään kuin hyväksyivät sen välttämättömänä.

Miksi ap on pihalla muiden identiteeteistä? Oma persoona puuttuu?

Mua kiinnostaisi myös kuulla ihan konkreettisia esimerkkejä, minkälaisisissa tilanteissa ja keskusteluissa jollekin sanotaan, että ajattelet kuin mies/oletko varma, ettet ole mies. Mä olen pitkähiuksinen kaunis nainen (jos ulkoisella olemuksella on tässä väliä), enkä ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi naislaumoissa, tunnen olevani ulkopuolinen. Ajattelen usein asioista erilailla, enkä koe samoja asioita tärkeiksi. Silti en ole tuollaisia kommentteja koskaan saanut. Joku sanoi esimerkiksi merkkipäivien muistamisen. Omassa parisuhteessani niitä ei muista kumpikaan. Olisiko jollain antaa muita esimerkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse "kipuillut" oman identiteetin kanssa. En siis ole varsinaisesti kipuillut, mutta miettinyt mikä on se "oikea" termi itselle. Olen naisellinen nainen joka tykkää myös "miesten" asioista eikä läheskään aina tunnista itsessään "naisten" mielipiteitä tai mieltymyksiä.

Tätä en ymmärrä. Mitä on "naisten mielipiteet tai mieltymykset". Oletko elänyt kovin ahdasmielisessä ympäristössä jossa on hyvin kapeat rooliodotukset?

Itse olen kasvanut maalla ja tuntenut hyvin erilaisia naisia mm. kalastajan joka ei ole koskaan eläessään meikannut, eikä omista ainuttakaan hametta. En ikinä kuitenkaan edes lapsenakaan ajatellut että hän olisi jotenkin vääränlainen nainen.

Ei ole kyse vain ammatista tai meikkauksesta, vaan yleisesti ajattelusta. En osaa sitä täysin avata, mutta kun (varsinkin nuorena) kuulee usein "oletko varmasti nainen?" kommentteja mielipiteistään, niin jotain ilmeisesti menee "väärin". Olen tehnyt töitä laidasta laitaan, eikä ns. miesten ammatteja juurikaan ihmetellä. Meikkaan joskus ja käytän myös mekkoja, mutta yleisesti aika sukupuolettomat vaatteet. Tulen toimeen naisten ja miesten kanssa, naisilta usein kuulen olevani "ihan kuin mun mies" (mielipiteistä ja yleisesti keskusteluista), miehiltä taas "välillä meinaa unohtua että sä oot nainen" (kun näkevät pitkästä aikaa laitettuna mekko päällä). Ja samoissa piireissä ollut myös homoja/ lesboja jne. joten ei ole ahdasmielisyydestä kiinni.

Voitko antaa esimerkkejä mitä nämä naisten ja miesten mielipiteet oikein on?

Itselleni tuntuu kovin vieraalta. Edelleen tulee vaikutelma että olet kasvanut aika konservatiivisessa/ahtaassa ympäristössä. Eikö miehet ole saaneet olla herkkiä tai naiset "karskeja"?

Minä olen kasvanut sallivassa ympäristössä ainakin lapsuuden perheeni osalta, mutta kohtaan silti tätä samaa kuin lainaamasi kirjoittaja.

Esim. jos kirjoitan anonyymipalstalle, minua pidetään lähes poikkeuksetta miehenä, paitsi jos sukupuoli tulee ilmi kirjoituksesta. Ja silloinkin paikalle tulee yleensä joku huutelemaan, että olen selvästikin naisena esiintyvä miespuolinen trolli.

Kyllä yhteiskunnassa on edelleen niin paljon kapeisiin sukupuolirooleihin uskovaa ja niihin tukeutuvaa porukkaa, että tältä ilmiöltä ei ole mahdollista välttyä jos poikkeaa riittävän paljon noista rooliodotuksista. Jos itse et ole ilmiötä kohdannut, olet lähempänä perinteistä naista kuin me, joille tämä ilmiö on tuttu.

t. 27

Et vastannut kysymykseen. Mitä ne mielipiteet on? Mitä tarkoitat perinteisellä naisella? Miksi uskot että olen sellainen? Ehkä se että olen mm. töissä miesvaltaisella alalla ja olen kasvanut maatalousyhteisössä, jossa naiset ajoivat traktoria, käyttivät moottorisahaa jne, saa minut juuri ihmettelemään mikä se "nainen ja naisen mielipiteet" kaltaisesi mielestä on.

Mua  on muutaman kerran palstalla epäilty mieheksi, koska ajattelutapani on hyvin rationaalinen ja ratkaisukeskeinen. Omasta mielestäni tämä on ollut vähän outoa, koska eihän ajattelutapa kerro sukupuolta. Mielipiteistäni saattaa puuttua empaattisuus, jonka jotkut ihmiset ajattelevat kuuluvan naiseuteen. Osaan olla tarvittaessa empaattinenkin, mutta jos on jokin ongelma, ei sitä empatialla hoideta vaan mietitään erilaiset ratkaisuvaihtoehdot ja valitaan niistä paras. 

Nro 44

Keskustelupalstan roolit on ylipäätään aika erilaisia kuin tosielämässä. Eihän monikaan esim. ilkeile kasvotusten niin kuin täällä.

Totta ja senhän vuoksi onkin outoa, että pidetään miehenä, jos on ratkaisukeskeinen. Tosielämässä taas ei pidetä. Vai johtuuko tämä tosielämässä siitä, että toisen ihmisen näkee, kuulee äänen tai ainakin sähköpostissa on nimi, josta voi päätellä sukupuolen?  Ts ei ole mitään epäselvyyttä, onko kyseessä mies vai nainen. Muuttuisiko käsitys, jos näyttäisi ja kuulostaisi mieheltä ja nimikin olisi sukupuolineutraali? 

Silti omankin kokemukseni mukaan naisilta usein odotetaan (eri asia kuin vaaditaan) enemmän myötätuntoa ja empaattisuutta kuin miehiltä. Nainen lohduttaa ja myötäelää, mies toimii. Tai sitten tämä on vain sukupolviasia. Kuulun vielä sukupolveen, jossa miehet osoittivat välittämisensä tekemällä jotain toisen hyväksi ja naiset taas ilmaisivat välittämisensä sanoin. 

Mutta vielä tähän identiteettinsä kanssa tuskailuun niin mun mielestä nykyisin kaikkea analysoidaan paljon enemmän kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Omia tunteita, muiden sanomisia ja tekemisiä jne. Ihan jokaiselle asialle halutaan löytää joku syy tai piilomerkitys. Vatvotaan ja vatvotaan. 

Nro 44

Kyse on myös vahvasti sukupolviasioista. Omat vanhempani ja appivanhempani ovat hyvin vanhoillisia sukupuoliodotusten suhteen.

Itse joudun jatkuvasti nielemään ärtymystäni kun anoppi yrittää roolittaa minua. En ole kiinnostunut käsitöistä, sisustamisesta, leipomisesta jne. Näen punaista kun hän tarjoilee minulle "kodinhoitoniksejä, vaikka poikansakin istuu vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä syynä voisi olla se, että nykyään on niin paljon vaihtoehtoja mitä voisi olla. Ennen olit heteromies, heteronainen tai friikki. Nykyään voit olla mitä vain (etkä ole friikki vaikka olet jotain muuta).

Itse "kipuillut" oman identiteetin kanssa. En siis ole varsinaisesti kipuillut, mutta miettinyt mikä on se "oikea" termi itselle. Olen naisellinen nainen joka tykkää myös "miesten" asioista eikä läheskään aina tunnista itsessään "naisten" mielipiteitä tai mieltymyksiä. Koen seksuaalista vetovoimaa sekä miehiin että naisiin (ja pitäisi kai ottaa huomioon myös muunsukupuoliset, mutta näitä aika vähän tullut vastaan).

Teininä kun ensimmäisen kerran ihastuin tyttöön, mietin olenko lesbo. Sitten ihastuin poikaan, eli bi? En koe itseäni varsinaisesti naiseksi, ehkä trans? Mutta naisena oli myös ihan jees toisinaan, eli mikä?

Lopulta päädyin siihen, että ihan sama. Olen virallisesti nainen, eikä naiseus estä tekemästä niitä asioita mitä haluan. Ihastun keneen ihastun, ei sillä väliä miten seksuaalisuuden määrittelee. Ikää 35 ja vasta äskettäin päätin lopettaa identiteetin etsimisen. Reilu 20 vuotta kun miettinyt ja luullut löytäneensä jonkun sopivan "lokeron" kerta toisensa jälkeen, on ihan hyvä kun lokeroksi riittää "minä".

Sanoisin, että tässä taustalla on tietynlainen yhteiskunnan mutta naisten itsensä lietsoma naisviha tai ainakin naiseuden vähättely. En siis tarkoita tätä hyökkäykseksi sinua kohtaan, mutta moni nainen on aivopesty ajattelemaan, että feminiiniys ja naiseuden ydin on vaaleanpunaista hattaraa, bimboilua, meikkejä, juoruilua ja miesten leluksi heittäytymistä.

Naiseus on moniulotteista! Ei yksikään nainen sovi täydellisesti vain yhteen lokeroon, ja sehän on nimenomaan hyvä juttu. Voit olla nainen ja naisellinen omalla tavallasi ja silti tykätä patikoinnista tai extreme-urheilusta. Ei ole yhtä ainoaa muottia, johon pitäisi sopia.

Mielestäni pitäisi enemmän promotoida sitä naiseuden monipuolisuutta ja tehdä selväksi, ettei naiseudessa ole mitään vikaa myöskään. Se ei tarkoita heikkoutta tai alistumista eikä myöskään tyhmyyttä tai tyhmäksi tekeytymistä. Feminiiniys ei ole maskuliinisuutta huonompi asia.

Tämäpä juuri! Edelleenkin naisen rooli nähdään hyvin kapeana. Itse olen ulkoisesti tyttömäinen, mutta en pidä laittautumisesta ollenkaan. Vanhemmillani oli hyvin perinteiset roolit enkä koskaan kokenut äitini tarjoamaa mallia omakseni. Olisin mielelläni mennyt isäni perässä, mutta hän otti mukaansa vain velj́eni. Ihastuin myös teininä naiseen, mutta se tuntui väärältä, siis sosiaalisesta näkökulmasta väärältä. Kun erosin pitkästä suhteesta, mietin pitkään millaisen parisuhteen haluan ja millaisia ominaisuuksia kaipaan kumppanissa. Tajusin ettei sukupuoli oikeasti merkinnyt mitään. Kuitenkin seurustelen tällä hetkellä miehen kanssa, mutta hänellä on monessa mielessä feminiinisiksi miellettyjä piirteitä. Yhtä hyvin voisin siis seurustella naisen kanssa, mutta sattuneesta syystä miehiin on helpompi tutustua.

Mielenkiinnon kohteeni liittyvät nykyäänkin metsästykseen, ulkoiluun, kiipeilyyn, autoiluun... Musiikkimakuni on erittäin raskas. Kaikenlisäksi olen ujo introvertti, joten en ole koskaan löytänyt kaltaistani seuraa. Olen tuntenut pienestä pitäen olevani kiinnostuksenkohteiltani jotenkin väärä. Olen väkisin yrittänyt olla kiinnostunut "tyttöjen jutuista", mutta se on tuntunut pakkopullalta enkä ole onnistunut luomaan syvällisiä ystävyyssuhteita. Joitain pinnallisia olen löytänyt, mutta ne ovat jääneet aina elämäntilanteen muuttuessa. Nyt aikuisena tuntuu entistä vaikeammalta löytää itseni kaltaista seuraa.

Selityksestäni pitkähkö ja sekava, mutta ehkä lopullinen pointtini oli se, että samaan aikaan kun puhutaan toksisesta maskuliinisuudesta, voitaisiin puhua yhtä lailla toksisesta feminiinisyydestä. Juuri Hesarissakin oli artikkeli, että juuri nuoret naiset hakeutuvat trans-hoitoihin. Pohdin sitä, voisiko tämä johtua siitä ettei perinteistä naiseuden kuvastoa tunnisteta omaksi ja siksi päädytään ajatukseen väärästä sukupuolesta?

Samaa mieltä etenkin tuosta naiseuskäsityksen kapeudesta ja sen vaikutuksesta siihen, mitä sukupuolta kokee olevansa. Minä koen olevani sataprosenttisesti nainen, vaikka en kaikkia perinteisiä naiseuteen liitettyjä ominaisuuksia ja "kriteereitä" täytäkään. Olen huomannut sen, että monesti naiset itse ovat toistensa kovimpia vahtijoita ja arvostelijoita ja varsinkin naisporukoissa odotetaan, että kaikkien tulee toteuttaa naiseuttaan tietyn kaavan mukaan. Tähän toksiseen feminiinisyyteen (tai miksi sitä haluaakaan kutsua) olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota sekä siihen, kuinka vahvasti se korreloi nuorten naisten transhoitoihin hakeutumisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä syynä voisi olla se, että nykyään on niin paljon vaihtoehtoja mitä voisi olla. Ennen olit heteromies, heteronainen tai friikki. Nykyään voit olla mitä vain (etkä ole friikki vaikka olet jotain muuta).

Itse "kipuillut" oman identiteetin kanssa. En siis ole varsinaisesti kipuillut, mutta miettinyt mikä on se "oikea" termi itselle. Olen naisellinen nainen joka tykkää myös "miesten" asioista eikä läheskään aina tunnista itsessään "naisten" mielipiteitä tai mieltymyksiä. Koen seksuaalista vetovoimaa sekä miehiin että naisiin (ja pitäisi kai ottaa huomioon myös muunsukupuoliset, mutta näitä aika vähän tullut vastaan).

Teininä kun ensimmäisen kerran ihastuin tyttöön, mietin olenko lesbo. Sitten ihastuin poikaan, eli bi? En koe itseäni varsinaisesti naiseksi, ehkä trans? Mutta naisena oli myös ihan jees toisinaan, eli mikä?

Lopulta päädyin siihen, että ihan sama. Olen virallisesti nainen, eikä naiseus estä tekemästä niitä asioita mitä haluan. Ihastun keneen ihastun, ei sillä väliä miten seksuaalisuuden määrittelee. Ikää 35 ja vasta äskettäin päätin lopettaa identiteetin etsimisen. Reilu 20 vuotta kun miettinyt ja luullut löytäneensä jonkun sopivan "lokeron" kerta toisensa jälkeen, on ihan hyvä kun lokeroksi riittää "minä".

Sanoisin, että tässä taustalla on tietynlainen yhteiskunnan mutta naisten itsensä lietsoma naisviha tai ainakin naiseuden vähättely. En siis tarkoita tätä hyökkäykseksi sinua kohtaan, mutta moni nainen on aivopesty ajattelemaan, että feminiiniys ja naiseuden ydin on vaaleanpunaista hattaraa, bimboilua, meikkejä, juoruilua ja miesten leluksi heittäytymistä.

Naiseus on moniulotteista! Ei yksikään nainen sovi täydellisesti vain yhteen lokeroon, ja sehän on nimenomaan hyvä juttu. Voit olla nainen ja naisellinen omalla tavallasi ja silti tykätä patikoinnista tai extreme-urheilusta. Ei ole yhtä ainoaa muottia, johon pitäisi sopia.

Mielestäni pitäisi enemmän promotoida sitä naiseuden monipuolisuutta ja tehdä selväksi, ettei naiseudessa ole mitään vikaa myöskään. Se ei tarkoita heikkoutta tai alistumista eikä myöskään tyhmyyttä tai tyhmäksi tekeytymistä. Feminiiniys ei ole maskuliinisuutta huonompi asia.

Nämä kommentit on aina sellaisia, että ymmärtää sen miten ihmiset ei ymmärrä transsukupuolisuudesta yhtään mitään. 

Miksi pitäisi ymmärtää. Jokainen on oma itsensä. Ei siihen muiden ymmärrystä tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä syynä voisi olla se, että nykyään on niin paljon vaihtoehtoja mitä voisi olla. Ennen olit heteromies, heteronainen tai friikki. Nykyään voit olla mitä vain (etkä ole friikki vaikka olet jotain muuta).

Itse "kipuillut" oman identiteetin kanssa. En siis ole varsinaisesti kipuillut, mutta miettinyt mikä on se "oikea" termi itselle. Olen naisellinen nainen joka tykkää myös "miesten" asioista eikä läheskään aina tunnista itsessään "naisten" mielipiteitä tai mieltymyksiä. Koen seksuaalista vetovoimaa sekä miehiin että naisiin (ja pitäisi kai ottaa huomioon myös muunsukupuoliset, mutta näitä aika vähän tullut vastaan).

Teininä kun ensimmäisen kerran ihastuin tyttöön, mietin olenko lesbo. Sitten ihastuin poikaan, eli bi? En koe itseäni varsinaisesti naiseksi, ehkä trans? Mutta naisena oli myös ihan jees toisinaan, eli mikä?

Lopulta päädyin siihen, että ihan sama. Olen virallisesti nainen, eikä naiseus estä tekemästä niitä asioita mitä haluan. Ihastun keneen ihastun, ei sillä väliä miten seksuaalisuuden määrittelee. Ikää 35 ja vasta äskettäin päätin lopettaa identiteetin etsimisen. Reilu 20 vuotta kun miettinyt ja luullut löytäneensä jonkun sopivan "lokeron" kerta toisensa jälkeen, on ihan hyvä kun lokeroksi riittää "minä".

Sanoisin, että tässä taustalla on tietynlainen yhteiskunnan mutta naisten itsensä lietsoma naisviha tai ainakin naiseuden vähättely. En siis tarkoita tätä hyökkäykseksi sinua kohtaan, mutta moni nainen on aivopesty ajattelemaan, että feminiiniys ja naiseuden ydin on vaaleanpunaista hattaraa, bimboilua, meikkejä, juoruilua ja miesten leluksi heittäytymistä.

Naiseus on moniulotteista! Ei yksikään nainen sovi täydellisesti vain yhteen lokeroon, ja sehän on nimenomaan hyvä juttu. Voit olla nainen ja naisellinen omalla tavallasi ja silti tykätä patikoinnista tai extreme-urheilusta. Ei ole yhtä ainoaa muottia, johon pitäisi sopia.

Mielestäni pitäisi enemmän promotoida sitä naiseuden monipuolisuutta ja tehdä selväksi, ettei naiseudessa ole mitään vikaa myöskään. Se ei tarkoita heikkoutta tai alistumista eikä myöskään tyhmyyttä tai tyhmäksi tekeytymistä. Feminiiniys ei ole maskuliinisuutta huonompi asia.

Tämäpä juuri! Edelleenkin naisen rooli nähdään hyvin kapeana. Itse olen ulkoisesti tyttömäinen, mutta en pidä laittautumisesta ollenkaan. Vanhemmillani oli hyvin perinteiset roolit enkä koskaan kokenut äitini tarjoamaa mallia omakseni. Olisin mielelläni mennyt isäni perässä, mutta hän otti mukaansa vain velj́eni. Ihastuin myös teininä naiseen, mutta se tuntui väärältä, siis sosiaalisesta näkökulmasta väärältä. Kun erosin pitkästä suhteesta, mietin pitkään millaisen parisuhteen haluan ja millaisia ominaisuuksia kaipaan kumppanissa. Tajusin ettei sukupuoli oikeasti merkinnyt mitään. Kuitenkin seurustelen tällä hetkellä miehen kanssa, mutta hänellä on monessa mielessä feminiinisiksi miellettyjä piirteitä. Yhtä hyvin voisin siis seurustella naisen kanssa, mutta sattuneesta syystä miehiin on helpompi tutustua.

Mielenkiinnon kohteeni liittyvät nykyäänkin metsästykseen, ulkoiluun, kiipeilyyn, autoiluun... Musiikkimakuni on erittäin raskas. Kaikenlisäksi olen ujo introvertti, joten en ole koskaan löytänyt kaltaistani seuraa. Olen tuntenut pienestä pitäen olevani kiinnostuksenkohteiltani jotenkin väärä. Olen väkisin yrittänyt olla kiinnostunut "tyttöjen jutuista", mutta se on tuntunut pakkopullalta enkä ole onnistunut luomaan syvällisiä ystävyyssuhteita. Joitain pinnallisia olen löytänyt, mutta ne ovat jääneet aina elämäntilanteen muuttuessa. Nyt aikuisena tuntuu entistä vaikeammalta löytää itseni kaltaista seuraa.

Selityksestäni pitkähkö ja sekava, mutta ehkä lopullinen pointtini oli se, että samaan aikaan kun puhutaan toksisesta maskuliinisuudesta, voitaisiin puhua yhtä lailla toksisesta feminiinisyydestä. Juuri Hesarissakin oli artikkeli, että juuri nuoret naiset hakeutuvat trans-hoitoihin. Pohdin sitä, voisiko tämä johtua siitä ettei perinteistä naiseuden kuvastoa tunnisteta omaksi ja siksi päädytään ajatukseen väärästä sukupuolesta?

Muistan miten lapsena en saanut leikkiä autoradalla tai pelata tietokoneella koska "ei ne tyttöjä kiinnosta". Myöhemmin ei kuitenkaan ihmetelty kun opiskelin autoalalla... Ehkä vanhempien odotukset päivittyivät siinä välissä.

Omille lapsille olen antanut mahdollisuuden kokeilla kaikkea, aika pitkälle kiinnostuksen kohteet menneet tyttö-poika linjoissa, mutta joitain asioita mennyt myös ristiin. Esimerkiksi pojan lempiväri on pinkki, mutta vaatteiden on silti oltava "poikamaisia", huoneessa on pinkkejä elementtejä mutta huone silti selvästi pojan huone. Tyttö taas meikkaa ja harrastaa tanssia, sekä hakkaa pojat sotapeleissä.

En ole kasvattanut sukupuolineutraalisti vaan niin, ettei sukupuoli määritä sitä mitä saa olla. Ympäristö tuo omat oletusarvot, mutta ehkä pikkuhiljaa saadaan rooleja vielä enemmän rikottua. Ja edelleen pitää antaa myös vapaus olla "perinteinen" sukupuolensa edustaja jos se hyvältä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi myös kuulla ihan konkreettisia esimerkkejä, minkälaisisissa tilanteissa ja keskusteluissa jollekin sanotaan, että ajattelet kuin mies/oletko varma, ettet ole mies. Mä olen pitkähiuksinen kaunis nainen (jos ulkoisella olemuksella on tässä väliä), enkä ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi naislaumoissa, tunnen olevani ulkopuolinen. Ajattelen usein asioista erilailla, enkä koe samoja asioita tärkeiksi. Silti en ole tuollaisia kommentteja koskaan saanut. Joku sanoi esimerkiksi merkkipäivien muistamisen. Omassa parisuhteessani niitä ei muista kumpikaan. Olisiko jollain antaa muita esimerkkejä?

Olen kaunis heteronainen. Minulle ovat miehet sanoneet kehuna, että ajattelen kuin mies.

En pidä siitä - vaikka se on tarkoitettu kehuksi, siinä yhdistetään tietynlainen äly ja pohdinta miesten ominaisuudeksi. Kapeaa stereotypiaa.

Naislaumoja on moneen lähtöön, eikä kaikissa "laumoissa" todellakaan puhuta samoista aiheista. Viihdyn erinomaisesti naisten kanssa, paremmin kuin miesten. Miesystävä kuitenkin on lähin, seksuaalinen suhde menee ihon alle. 

Miksi me käytämme sanoja tyttö,poika,nainen,mies,äiti,isä..jne

Sukupuoli ei kerro nykyisin ihmisestä juurikaan muuta kuin että onko hän mahdollinen siittäjä vai synnyttäjä joten miksi emme voisi siirtyä sukupuolineutraaliin kieleen?

Nykyisin sukupuoli on merkityksetön asia yhteiskunnassa ja sukupuolen korostaminen on täysin turhaa.

Miksi osa vastustaa sukupuolineutraalia kielenkäyttöä?