Lue keskustelun säännöt.
Miksihän nykyään on niin paljon ihmisiä, jotka ovat ihan pihalla oman identeettinsä kanssa?
17.09.2020 |
Jotenkin alkanut tuntua, että nämä identiteettiongelmat, esim. oman sukupuolen kanssa ovat vain oire jostain syvemmästä ongelmasta ja pahoinvoinnista yhteiskunnassa. Keino hakea omaa ryhmää, sulautua ja saada hyväksyntää tietynlaisissa tiedostavissa piireissä.
Sitä miettii, mitä ihmiset ajattelevat 10 vuoden kuluttua näistä ajatuksista. Esim. oma tuttava, joka on lapsesta lähtien ollut todella naisellinen, on ollut 2 vuotta masentunut ja nyt päättänyt, että käy poistamassa rintansa Virossa. Rinnoissa ei ole mitään sairautta, miksi hän niin tekisi. Ei aio mennä kuitenkaan sukupuolenkorjaukseen.
Onhan se niin, että jokainen saa tehdä, mitä haluaa, mutta mun mielestä moni vetää nyt pahasti yli :(.
Kommentit (152)
Yhtenä syynä voisi olla se, että nykyään on niin paljon vaihtoehtoja mitä voisi olla. Ennen olit heteromies, heteronainen tai friikki. Nykyään voit olla mitä vain (etkä ole friikki vaikka olet jotain muuta).
Itse "kipuillut" oman identiteetin kanssa. En siis ole varsinaisesti kipuillut, mutta miettinyt mikä on se "oikea" termi itselle. Olen naisellinen nainen joka tykkää myös "miesten" asioista eikä läheskään aina tunnista itsessään "naisten" mielipiteitä tai mieltymyksiä. Koen seksuaalista vetovoimaa sekä miehiin että naisiin (ja pitäisi kai ottaa huomioon myös muunsukupuoliset, mutta näitä aika vähän tullut vastaan).
Teininä kun ensimmäisen kerran ihastuin tyttöön, mietin olenko lesbo. Sitten ihastuin poikaan, eli bi? En koe itseäni varsinaisesti naiseksi, ehkä trans? Mutta naisena oli myös ihan jees toisinaan, eli mikä?
Lopulta päädyin siihen, että ihan sama. Olen virallisesti nainen, eikä naiseus estä tekemästä niitä asioita mitä haluan. Ihastun keneen ihastun, ei sillä väliä miten seksuaalisuuden määrittelee. Ikää 35 ja vasta äskettäin päätin lopettaa identiteetin etsimisen. Reilu 20 vuotta kun miettinyt ja luullut löytäneensä jonkun sopivan "lokeron" kerta toisensa jälkeen, on ihan hyvä kun lokeroksi riittää "minä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ollaan liian ulkonäkökeskeisiä ainakin. Luullaan että se tuo onnen kun saavuttaa jonkun täydellisen median ihannoiman ulkonäön.
Olen transsukupuolinen. Ei minulla ole mitään kipua sen kanssa nyt kun tiedän mistä oireiluni johtuu. Nyt osaan suhtautua oikein kaksikanavaisuuteeni, että kehoni ja mieleni ei ole samaa sukupuolta ja ymmärrän sitä. Muilla ihmisillä enemmän niitä ongelmia on kun ei saa alistettua minua naiseksi. Miehenä olisin ihan tavallinen mies, mutta naisena olen loukkaava ja väärä olemuksellani. Tämän tajusin jo varhain lapsena ja nuorena. Nyt kun tiedän, että olen mies naisen kehossa osaan itse suhtautua siihen ja se on tärkeintä minulle ja omalle mielenterveydelleni. Monesti minulta on elämän aikana kysytty olenko varma etten ole mies. Nyt tiedän, että olen.
Oman kehon silpominen on kyllä oireilua syvemmistä ongelmista, mutta moni kokee helpommaksi jonkin "erikoisemman" identiteetin omaksumisen kuin asioiden ja ongelmien juurisyyn käsittelyn. Koen, että omaan kehoon liittyvä viha ja mutilointi kielii myös henkisyyden puutteesta. Nykyihminen on redusoitu fyysiseksi koneeksi, mikä ahdistaa, ja ahdistusta hoidetaan sitten puuttumalla siihen fyysiseen puoleen.
Mutta eivät ne ongelmat lähde sukupuolenkorjauksella tai rintojen poistolla. Olet sisimmässäsi se sama ihminen samoine kipukohtineen operaation jälkeekin, vaikka kuori olisikin erilainen.
Lisäksi nykyään ihmiset altistuvat erilaisille vaikutteille huomattavasti enemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, ja hirveän moni ihminen on johdateltavissa tai jopa manipuloitavissa.
Toisaalta on hyvä tietää, että muitakin vaihtoehtoja on, mutta etenkin nuorten, monista ongelmista kärsivien ja epävarmojen ihmisten kohdalla tämä voi olla huonokin juttu. Nuorilla nyt on muutenkin niin paljon erilaisia vaiheita ja kriisejä, ettei pitäisi hätiköidä lopullisten ratkaisujen kanssa.
Johtuu tästä julkisesta hössötyksestä, jolla sekoitetaan ihmisten päät. Ei kaikkea tarvitse vetää omaan elämään mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä syynä voisi olla se, että nykyään on niin paljon vaihtoehtoja mitä voisi olla. Ennen olit heteromies, heteronainen tai friikki. Nykyään voit olla mitä vain (etkä ole friikki vaikka olet jotain muuta).
Itse "kipuillut" oman identiteetin kanssa. En siis ole varsinaisesti kipuillut, mutta miettinyt mikä on se "oikea" termi itselle. Olen naisellinen nainen joka tykkää myös "miesten" asioista eikä läheskään aina tunnista itsessään "naisten" mielipiteitä tai mieltymyksiä. Koen seksuaalista vetovoimaa sekä miehiin että naisiin (ja pitäisi kai ottaa huomioon myös muunsukupuoliset, mutta näitä aika vähän tullut vastaan).
Teininä kun ensimmäisen kerran ihastuin tyttöön, mietin olenko lesbo. Sitten ihastuin poikaan, eli bi? En koe itseäni varsinaisesti naiseksi, ehkä trans? Mutta naisena oli myös ihan jees toisinaan, eli mikä?
Lopulta päädyin siihen, että ihan sama. Olen virallisesti nainen, eikä naiseus estä tekemästä niitä asioita mitä haluan. Ihastun keneen ihastun, ei sillä väliä miten seksuaalisuuden määrittelee. Ikää 35 ja vasta äskettäin päätin lopettaa identiteetin etsimisen. Reilu 20 vuotta kun miettinyt ja luullut löytäneensä jonkun sopivan "lokeron" kerta toisensa jälkeen, on ihan hyvä kun lokeroksi riittää "minä".
Tää oli hyvin sanottu. Lokeroksi riittää "Minä". Ei tarvitse löytää mitään kummempaa. Ihmiset ovat valtavan erilaisia, ei naiseutta kannatakaan etsiä mistään stereotypioista. Ja kamalaa on se, että identtiteettikriisiin etsitään vastauksia leikkauksista ja hormoneista, jotka aiheuttavat pysyviä muutoksia elimistöön.
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä syynä voisi olla se, että nykyään on niin paljon vaihtoehtoja mitä voisi olla. Ennen olit heteromies, heteronainen tai friikki. Nykyään voit olla mitä vain (etkä ole friikki vaikka olet jotain muuta).
Itse "kipuillut" oman identiteetin kanssa. En siis ole varsinaisesti kipuillut, mutta miettinyt mikä on se "oikea" termi itselle. Olen naisellinen nainen joka tykkää myös "miesten" asioista eikä läheskään aina tunnista itsessään "naisten" mielipiteitä tai mieltymyksiä. Koen seksuaalista vetovoimaa sekä miehiin että naisiin (ja pitäisi kai ottaa huomioon myös muunsukupuoliset, mutta näitä aika vähän tullut vastaan).
Teininä kun ensimmäisen kerran ihastuin tyttöön, mietin olenko lesbo. Sitten ihastuin poikaan, eli bi? En koe itseäni varsinaisesti naiseksi, ehkä trans? Mutta naisena oli myös ihan jees toisinaan, eli mikä?
Lopulta päädyin siihen, että ihan sama. Olen virallisesti nainen, eikä naiseus estä tekemästä niitä asioita mitä haluan. Ihastun keneen ihastun, ei sillä väliä miten seksuaalisuuden määrittelee. Ikää 35 ja vasta äskettäin päätin lopettaa identiteetin etsimisen. Reilu 20 vuotta kun miettinyt ja luullut löytäneensä jonkun sopivan "lokeron" kerta toisensa jälkeen, on ihan hyvä kun lokeroksi riittää "minä".
Sanoisin, että tässä taustalla on tietynlainen yhteiskunnan mutta naisten itsensä lietsoma naisviha tai ainakin naiseuden vähättely. En siis tarkoita tätä hyökkäykseksi sinua kohtaan, mutta moni nainen on aivopesty ajattelemaan, että feminiiniys ja naiseuden ydin on vaaleanpunaista hattaraa, bimboilua, meikkejä, juoruilua ja miesten leluksi heittäytymistä.
Naiseus on moniulotteista! Ei yksikään nainen sovi täydellisesti vain yhteen lokeroon, ja sehän on nimenomaan hyvä juttu. Voit olla nainen ja naisellinen omalla tavallasi ja silti tykätä patikoinnista tai extreme-urheilusta. Ei ole yhtä ainoaa muottia, johon pitäisi sopia.
Mielestäni pitäisi enemmän promotoida sitä naiseuden monipuolisuutta ja tehdä selväksi, ettei naiseudessa ole mitään vikaa myöskään. Se ei tarkoita heikkoutta tai alistumista eikä myöskään tyhmyyttä tai tyhmäksi tekeytymistä. Feminiiniys ei ole maskuliinisuutta huonompi asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jösses miten sekasin olette. Kaikkine kipuiluineen.
Sukupuoleton kotikasvatus on veikkaukseni. Tuo on lisääntynyt ihan epidemian lailla. Lapsi välttämättä ei tiedä ennen murrosikää onko poika vai tyttö kun niitä termejä ei käytetä kasvatuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut poistaa rinnat, jos on todettu se rintasyöpää aiheuttava geeni.
Olisko kaverillasi suvussa se ja itsellään todettu alttius sairastua?
Mutta, joo. Meistä tehdään juurettomia nykyisellä tehokkuusajattelulla. Hajautetaan kaikki eikä mikään pysy. Ei ole pysyviä ihmiskontakteja vaan kaikki tehdään mukamas tehokkaasti kuin robotit roboteille.
On unohdettu Ihmisyys.
Siis sukupuoli-identiteetti ongelmat ovat ihan lähtöisin siitä, että nämä "vähemmistöt" ovat alkaneet laittamaan ihmisiä todella pieniin muotteihin. Jos minä naisena en tykkää käyttää jatkuvasti mekkoja, olen dominoiva ja tykkään, että minulla on lyhyet hiukset niin heti heilutetaan, että olen joko "muunsukupuolinen" tai jopa trans.
Vähemmän ongelmia olisi, jos vain oma sukupuoli hyväksytään ja mukana myös se, että saat olla ihan millainen tahansa. Mies saa käyttää mekkoa ja meikata, nainen saa vaikka kasvattaa parran jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä syynä voisi olla se, että nykyään on niin paljon vaihtoehtoja mitä voisi olla. Ennen olit heteromies, heteronainen tai friikki. Nykyään voit olla mitä vain (etkä ole friikki vaikka olet jotain muuta).
Itse "kipuillut" oman identiteetin kanssa. En siis ole varsinaisesti kipuillut, mutta miettinyt mikä on se "oikea" termi itselle. Olen naisellinen nainen joka tykkää myös "miesten" asioista eikä läheskään aina tunnista itsessään "naisten" mielipiteitä tai mieltymyksiä. Koen seksuaalista vetovoimaa sekä miehiin että naisiin (ja pitäisi kai ottaa huomioon myös muunsukupuoliset, mutta näitä aika vähän tullut vastaan).
Teininä kun ensimmäisen kerran ihastuin tyttöön, mietin olenko lesbo. Sitten ihastuin poikaan, eli bi? En koe itseäni varsinaisesti naiseksi, ehkä trans? Mutta naisena oli myös ihan jees toisinaan, eli mikä?
Lopulta päädyin siihen, että ihan sama. Olen virallisesti nainen, eikä naiseus estä tekemästä niitä asioita mitä haluan. Ihastun keneen ihastun, ei sillä väliä miten seksuaalisuuden määrittelee. Ikää 35 ja vasta äskettäin päätin lopettaa identiteetin etsimisen. Reilu 20 vuotta kun miettinyt ja luullut löytäneensä jonkun sopivan "lokeron" kerta toisensa jälkeen, on ihan hyvä kun lokeroksi riittää "minä".
Sanoisin, että tässä taustalla on tietynlainen yhteiskunnan mutta naisten itsensä lietsoma naisviha tai ainakin naiseuden vähättely. En siis tarkoita tätä hyökkäykseksi sinua kohtaan, mutta moni nainen on aivopesty ajattelemaan, että feminiiniys ja naiseuden ydin on vaaleanpunaista hattaraa, bimboilua, meikkejä, juoruilua ja miesten leluksi heittäytymistä.
Naiseus on moniulotteista! Ei yksikään nainen sovi täydellisesti vain yhteen lokeroon, ja sehän on nimenomaan hyvä juttu. Voit olla nainen ja naisellinen omalla tavallasi ja silti tykätä patikoinnista tai extreme-urheilusta. Ei ole yhtä ainoaa muottia, johon pitäisi sopia.
Mielestäni pitäisi enemmän promotoida sitä naiseuden monipuolisuutta ja tehdä selväksi, ettei naiseudessa ole mitään vikaa myöskään. Se ei tarkoita heikkoutta tai alistumista eikä myöskään tyhmyyttä tai tyhmäksi tekeytymistä. Feminiiniys ei ole maskuliinisuutta huonompi asia.
Nämä kommentit on aina sellaisia, että ymmärtää sen miten ihmiset ei ymmärrä transsukupuolisuudesta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu tästä julkisesta hössötyksestä, jolla sekoitetaan ihmisten päät. Ei kaikkea tarvitse vetää omaan elämään mukaan.
Suurin hössötys täällä on transvastaista hössötystä. En ole nähnyt täällä juurikaan transhenkilöiden tai lbtq-henkilöiden aloituksia. Koko pride-viikon ajan on ollut samanlaisia avauksia kuin tämäkin - siis keskisteluita jotka kääntyvät vähemmistöjen ihmetttelyksi, sellaisten motiivien epäilyksi tai sen ihmettelyksi, miksi ne pitävät niin paljon meteliä itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en edes tajua koko identiteetti hommaa.
Minulle sukupuoli on sitä että olet nainen jos sinulla on naisen kroppa ja olet mies jos sinulla on miehen kroppa, sukupuolten eroavaisuus on siis ulkonäkö.
En itse edes ajattele omaa sukupuoltani koskaan, paitsi silloin kun katson itseäni peilistä niin muistan että olen mies. Minulla ei ole sukupuoli identiteettiä.
Jossain oli tutkimus kun ihmisellä on 2 vaihtoehtoa, hän valitsee pohdinnan jälkeen toisen.
Mikäli hänellä on 20 vaihtoehtoa, vielä vuosienkin päästä miettii tuliko nyt sittenkään valittua oikein, mitä jos kuitenkin olisi valinnut jonkun muun.
En muista mistä tämän luin. Lähdettä en voi tähän siksi linkittää.
Omat empiiriset tutkimukset osoittavat tuon oikeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse "kipuillut" oman identiteetin kanssa. En siis ole varsinaisesti kipuillut, mutta miettinyt mikä on se "oikea" termi itselle. Olen naisellinen nainen joka tykkää myös "miesten" asioista eikä läheskään aina tunnista itsessään "naisten" mielipiteitä tai mieltymyksiä.
Tätä en ymmärrä. Mitä on "naisten mielipiteet tai mieltymykset". Oletko elänyt kovin ahdasmielisessä ympäristössä jossa on hyvin kapeat rooliodotukset?
Itse olen kasvanut maalla ja tuntenut hyvin erilaisia naisia mm. kalastajan joka ei ole koskaan eläessään meikannut, eikä omista ainuttakaan hametta. En ikinä kuitenkaan edes lapsenakaan ajatellut että hän olisi jotenkin vääränlainen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä syynä voisi olla se, että nykyään on niin paljon vaihtoehtoja mitä voisi olla. Ennen olit heteromies, heteronainen tai friikki. Nykyään voit olla mitä vain (etkä ole friikki vaikka olet jotain muuta).
Itse "kipuillut" oman identiteetin kanssa. En siis ole varsinaisesti kipuillut, mutta miettinyt mikä on se "oikea" termi itselle. Olen naisellinen nainen joka tykkää myös "miesten" asioista eikä läheskään aina tunnista itsessään "naisten" mielipiteitä tai mieltymyksiä. Koen seksuaalista vetovoimaa sekä miehiin että naisiin (ja pitäisi kai ottaa huomioon myös muunsukupuoliset, mutta näitä aika vähän tullut vastaan).
Teininä kun ensimmäisen kerran ihastuin tyttöön, mietin olenko lesbo. Sitten ihastuin poikaan, eli bi? En koe itseäni varsinaisesti naiseksi, ehkä trans? Mutta naisena oli myös ihan jees toisinaan, eli mikä?
Lopulta päädyin siihen, että ihan sama. Olen virallisesti nainen, eikä naiseus estä tekemästä niitä asioita mitä haluan. Ihastun keneen ihastun, ei sillä väliä miten seksuaalisuuden määrittelee. Ikää 35 ja vasta äskettäin päätin lopettaa identiteetin etsimisen. Reilu 20 vuotta kun miettinyt ja luullut löytäneensä jonkun sopivan "lokeron" kerta toisensa jälkeen, on ihan hyvä kun lokeroksi riittää "minä".
Sanoisin, että tässä taustalla on tietynlainen yhteiskunnan mutta naisten itsensä lietsoma naisviha tai ainakin naiseuden vähättely. En siis tarkoita tätä hyökkäykseksi sinua kohtaan, mutta moni nainen on aivopesty ajattelemaan, että feminiiniys ja naiseuden ydin on vaaleanpunaista hattaraa, bimboilua, meikkejä, juoruilua ja miesten leluksi heittäytymistä.
Naiseus on moniulotteista! Ei yksikään nainen sovi täydellisesti vain yhteen lokeroon, ja sehän on nimenomaan hyvä juttu. Voit olla nainen ja naisellinen omalla tavallasi ja silti tykätä patikoinnista tai extreme-urheilusta. Ei ole yhtä ainoaa muottia, johon pitäisi sopia.
Mielestäni pitäisi enemmän promotoida sitä naiseuden monipuolisuutta ja tehdä selväksi, ettei naiseudessa ole mitään vikaa myöskään. Se ei tarkoita heikkoutta tai alistumista eikä myöskään tyhmyyttä tai tyhmäksi tekeytymistä. Feminiiniys ei ole maskuliinisuutta huonompi asia.
Nämä kommentit on aina sellaisia, että ymmärtää sen miten ihmiset ei ymmärrä transsukupuolisuudesta yhtään mitään.
Ymmärtääkö ne itsekään? Tuntuu että jokainen transsukupuolinen kokee ja selittää asiaa hyvin eri tavoin. Toisella on kehodysforiaa, toisella vain joku "päänsisäinen tunne" jne. Hyvinkin ristiriitaisia tulkintoja kuulee heiltä itseltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä syynä voisi olla se, että nykyään on niin paljon vaihtoehtoja mitä voisi olla. Ennen olit heteromies, heteronainen tai friikki. Nykyään voit olla mitä vain (etkä ole friikki vaikka olet jotain muuta).
Itse "kipuillut" oman identiteetin kanssa. En siis ole varsinaisesti kipuillut, mutta miettinyt mikä on se "oikea" termi itselle. Olen naisellinen nainen joka tykkää myös "miesten" asioista eikä läheskään aina tunnista itsessään "naisten" mielipiteitä tai mieltymyksiä. Koen seksuaalista vetovoimaa sekä miehiin että naisiin (ja pitäisi kai ottaa huomioon myös muunsukupuoliset, mutta näitä aika vähän tullut vastaan).
Teininä kun ensimmäisen kerran ihastuin tyttöön, mietin olenko lesbo. Sitten ihastuin poikaan, eli bi? En koe itseäni varsinaisesti naiseksi, ehkä trans? Mutta naisena oli myös ihan jees toisinaan, eli mikä?
Lopulta päädyin siihen, että ihan sama. Olen virallisesti nainen, eikä naiseus estä tekemästä niitä asioita mitä haluan. Ihastun keneen ihastun, ei sillä väliä miten seksuaalisuuden määrittelee. Ikää 35 ja vasta äskettäin päätin lopettaa identiteetin etsimisen. Reilu 20 vuotta kun miettinyt ja luullut löytäneensä jonkun sopivan "lokeron" kerta toisensa jälkeen, on ihan hyvä kun lokeroksi riittää "minä".
Sanoisin, että tässä taustalla on tietynlainen yhteiskunnan mutta naisten itsensä lietsoma naisviha tai ainakin naiseuden vähättely. En siis tarkoita tätä hyökkäykseksi sinua kohtaan, mutta moni nainen on aivopesty ajattelemaan, että feminiiniys ja naiseuden ydin on vaaleanpunaista hattaraa, bimboilua, meikkejä, juoruilua ja miesten leluksi heittäytymistä.
Naiseus on moniulotteista! Ei yksikään nainen sovi täydellisesti vain yhteen lokeroon, ja sehän on nimenomaan hyvä juttu. Voit olla nainen ja naisellinen omalla tavallasi ja silti tykätä patikoinnista tai extreme-urheilusta. Ei ole yhtä ainoaa muottia, johon pitäisi sopia.
Mielestäni pitäisi enemmän promotoida sitä naiseuden monipuolisuutta ja tehdä selväksi, ettei naiseudessa ole mitään vikaa myöskään. Se ei tarkoita heikkoutta tai alistumista eikä myöskään tyhmyyttä tai tyhmäksi tekeytymistä. Feminiiniys ei ole maskuliinisuutta huonompi asia.
Samaa mieltä olen ja siksi päädyin "minä" lokeroon. Nuorempana oikeasti mietin olenko trans koska olen niin "miehinen" eikä naisen lokero tuntunut omalta. Jos olisin vaihtanut sukupuolen mieheksi, olisin joissain asioissa kuitenkin liian "nainen". Eli osan kohdalla ongelma on liian rajoittuneet sukupuoliroolit, ei niinkään väärä fyysinen keho.
Jos annetaan naisten olla naisia ja miesten miehiä ilman että se määrittää miten pitää ajatella, pukeutua ja käyttäytyä, tarve sukupuolen vaihtamiselle vähenee huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Siis sukupuoli-identiteetti ongelmat ovat ihan lähtöisin siitä, että nämä "vähemmistöt" ovat alkaneet laittamaan ihmisiä todella pieniin muotteihin. Jos minä naisena en tykkää käyttää jatkuvasti mekkoja, olen dominoiva ja tykkään, että minulla on lyhyet hiukset niin heti heilutetaan, että olen joko "muunsukupuolinen" tai jopa trans.
Vähemmän ongelmia olisi, jos vain oma sukupuoli hyväksytään ja mukana myös se, että saat olla ihan millainen tahansa. Mies saa käyttää mekkoa ja meikata, nainen saa vaikka kasvattaa parran jos haluaa.
Juuri näin. Oikeastaan ällöttää eniten koko transsukupuolisuuskeskustelussa se miten hirveän stereotyyppisinä ja ahtaaseen lokeroon tungettuina naiset nähdään.
Ehkä koska nyt yleinen ilmapiiri alkaa avautua ja sallii tällaisen pohdinnan paremmin kuin ennen?
Aiemmin ehkä oltiin vaan epämääräisen tyytymättömiä omassa kehossa eikä edes itse osattu paikantaa, että miksi. Tai oletettiin, että kaikilla muillakin on koko ajan samanlainen fiilis.
Nyt sille tuntemukselle on mahdollisesti tullut nimi.
Vähän samaan tapaan, kuin on sairauksia ja neurologisia poikkeavuuksia, jotka on alettu tunnistaa vasta nyt. Ennen ihminen vaikkapa koki (ja muutkin sanoivat), että on vaan tyhmä kun koulu ja myöhemmin elämänhallinta tökkii vaikka kuinka olisi halua parempaan. Nykyään hoksattaisiin tutkia ad(h)d ja monet nyt vasta aikuisena tajuavat aina olleensa vain keskittymiskyvyttömiä, eivät suinkaan tyhmiä.