Miksihän nykyään on niin paljon ihmisiä, jotka ovat ihan pihalla oman identeettinsä kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ainakin naisissa on aina ollut yhtä paljon sukupuli-identiteettinsä kanssa pihalla olevia. Jos lukee vaikka Anna-lehden Matka naiseksi-sarjaa, todella moni haastateltava kertoo olleensa poikatyttö. Nykyään nuo poikatytöt saavat vaihtaa sukupuoltaan, ja se on erittäin hyvä asia.

Miksi poikatytön pitäisi vaihtaa sukupuoltaan? Kuulostaa kauhean kapeakatseiselta sukupuolikäsitykseltä: poikatyttö on vääränlainen tyttö, poikatytön pitää vaihtaa sukupuolta. Aika kevyesti puhut sukupuolen vaihtamista, vähän niin kuin se olisi vaatteiden tai tyylin vaihtamista. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään asiaa syvemmin, ts. onko sinulla tietoa siitä, millaisia sukupuolenkorjausoperaatiot ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin naisissa on aina ollut yhtä paljon sukupuli-identiteettinsä kanssa pihalla olevia. Jos lukee vaikka Anna-lehden Matka naiseksi-sarjaa, todella moni haastateltava kertoo olleensa poikatyttö. Nykyään nuo poikatytöt saavat vaihtaa sukupuoltaan, ja se on erittäin hyvä asia.

Miksi poikatytön pitäisi vaihtaa sukupuoltaan? Kuulostaa kauhean kapeakatseiselta sukupuolikäsitykseltä: poikatyttö on vääränlainen tyttö, poikatytön pitää vaihtaa sukupuolta. Aika kevyesti puhut sukupuolen vaihtamista, vähän niin kuin se olisi vaatteiden tai tyylin vaihtamista. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään asiaa syvemmin, ts. onko sinulla tietoa siitä, millaisia sukupuolenkorjausoperaatiot ovat?

Pitää muistaa, että todella harva trans menee sukupuolenkorjausleikkauksiin. 

Mitä itselleni tuli mieleen, että itse ainakin muistan omassa nuoruudessa, miten monet poikatytöt olivat joko hyvin sporttisia (en tiedä miksi heitä kutsuttiin poikatytöiksi sen takia?) tai sitten lesboja (tai kummatkin). En ymmärrä mikä tuossa tarkoittaisi sitä, että heidän pitäisi vaihtaa sukupuolta? En muista yhdenkään poikatytön toivovan, että heillä olisi penis tai että heillä kasvaisi partaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse "kipuillut" oman identiteetin kanssa. En siis ole varsinaisesti kipuillut, mutta miettinyt mikä on se "oikea" termi itselle. Olen naisellinen nainen joka tykkää myös "miesten" asioista eikä läheskään aina tunnista itsessään "naisten" mielipiteitä tai mieltymyksiä.

Tätä en ymmärrä. Mitä on "naisten mielipiteet tai mieltymykset". Oletko elänyt kovin ahdasmielisessä ympäristössä jossa on hyvin kapeat rooliodotukset?

Itse olen kasvanut maalla ja tuntenut hyvin erilaisia naisia mm. kalastajan joka ei ole koskaan eläessään meikannut, eikä omista ainuttakaan hametta. En ikinä kuitenkaan edes lapsenakaan ajatellut että hän olisi jotenkin vääränlainen nainen.

Ei ole kyse vain ammatista tai meikkauksesta, vaan yleisesti ajattelusta. En osaa sitä täysin avata, mutta kun (varsinkin nuorena) kuulee usein "oletko varmasti nainen?" kommentteja mielipiteistään, niin jotain ilmeisesti menee "väärin". Olen tehnyt töitä laidasta laitaan, eikä ns. miesten ammatteja juurikaan ihmetellä. Meikkaan joskus ja käytän myös mekkoja, mutta yleisesti aika sukupuolettomat vaatteet. Tulen toimeen naisten ja miesten kanssa, naisilta usein kuulen olevani "ihan kuin mun mies" (mielipiteistä ja yleisesti keskusteluista), miehiltä taas "välillä meinaa unohtua että sä oot nainen" (kun näkevät pitkästä aikaa laitettuna mekko päällä). Ja samoissa piireissä ollut myös homoja/ lesboja jne. joten ei ole ahdasmielisyydestä kiinni.

Voitko antaa esimerkkejä mitä nämä naisten ja miesten mielipiteet oikein on?

Itselleni tuntuu kovin vieraalta. Edelleen tulee vaikutelma että olet kasvanut aika konservatiivisessa/ahtaassa ympäristössä. Eikö miehet ole saaneet olla herkkiä tai naiset "karskeja"?

Minä olen kasvanut sallivassa ympäristössä ainakin lapsuuden perheeni osalta, mutta kohtaan silti tätä samaa kuin lainaamasi kirjoittaja.

Esim. jos kirjoitan anonyymipalstalle, minua pidetään lähes poikkeuksetta miehenä, paitsi jos sukupuoli tulee ilmi kirjoituksesta. Ja silloinkin paikalle tulee yleensä joku huutelemaan, että olen selvästikin naisena esiintyvä miespuolinen trolli.

Kyllä yhteiskunnassa on edelleen niin paljon kapeisiin sukupuolirooleihin uskovaa ja niihin tukeutuvaa porukkaa, että tältä ilmiöltä ei ole mahdollista välttyä jos poikkeaa riittävän paljon noista rooliodotuksista. Jos itse et ole ilmiötä kohdannut, olet lähempänä perinteistä naista kuin me, joille tämä ilmiö on tuttu.

t. 27

Et vastannut kysymykseen. Mitä ne mielipiteet on? Mitä tarkoitat perinteisellä naisella? Miksi uskot että olen sellainen? Ehkä se että olen mm. töissä miesvaltaisella alalla ja olen kasvanut maatalousyhteisössä, jossa naiset ajoivat traktoria, käyttivät moottorisahaa jne, saa minut juuri ihmettelemään mikä se "nainen ja naisen mielipiteet" kaltaisesi mielestä on.

En minä koe voivani vastata tuntemattomien ihmisten puolesta tähän kysymykseen, kun kyseessä ei ole minun mielipiteeni. Voin vain kertoa, että minua pidetään miehenä aina silloin, kun olen oma itseni ja biologinen sukupuoli ei käy ilmi. 

t. 27

Vierailija kirjoitti:

Aamu-tv.n jlkinäytöksessä puitiin Kansallisteatterin transujupakkaa. Siellä eräs vieras totesi kovaan ääneen faktana, että transnainen on nainen ja transmies on mies. Sen jälkeen keskustelussa myötäiltiin hänen käsitystään, eikä uskallettu kyseenalaistaa järjettömyyttä.

Joillakuilla on ymmärrettävästi vaikeaa muodostaa Identiteettiä tässä sensuurin ja yhden totuuden ilmapiirissä.

Tuo on iso harppaus orwellilaiseen uuskieleen, jossa hyvin perustavat käsitteet jja kategoriat murjotaan poliittisista syistä uusiksi. Sillä ideologiahan tämä nykyisenkaltainen ihmisyyden yliseksualisoiminen on. Itse en haluaisi olla parikymppinen näinä aikoina.

Sillä on pelottavia seurauksia jos biologinen naiseus nähdään jonain ihan mielipideasiana. Hulluutta ja realiteettien kieltämistähän tuossa ajetaan. Karmeinta on juuri lampaiden nyökyttely hirvittävän rangaistuksen ja syyllistämisen pelossa.

Että näinpä vaan vallanhimo ja hulluus saa aina vaan uudet kasvot. Ai että ihmiskunta viisastuisi? Sitä odotellessa. Tätä viimeisimmällä villityksellä sotketaan ihan härskisti ihmisten omaa arvostelukykyä ja ns tervettä järkeä, kun tämän nyt kuuluu olla sitä viimeisintä shittiä. Voi herran pieksut miten sekaisin tämä maailma on luonnosta vieraantuessaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa, miten monen ihmisen koko persoona tuntuu olevan sama asia kuin heidän sukupuoli/seksuaali-identiteettinsä. Osa vie sen niin pitkälle, ettei edes kaveeraa muiden kuin samankaltaisten kanssa. Hassulta tuntuu, etten itse voisi olla muiden kuin kanssaheteroiden kaveri. 

Ja joo, mielestäni myös naisellisuuden määritelmä näiden vähemmistöihmisten mukaan on todella vanhanaikainen, pinnallinen ja ahdas. Harvemmin näkee naiseksi korjattua/siirtynyttä, joka ei olisi stereotyyppisen naisellinen ulkonäöltään- missä ovat androgyynin näköiset, entäs butchit jne.?

Tämä on mielestäni aina iso osatekijä tuossa. Ihmiset määrittelevät jopa persoonansa jonkun toisiin ihmsiin suuntautumisen tai ulkonäkönsä kautta.

Oma olo on tosi keveä, mutta se varmasti johtuu siitä, etten juuri edes ajattele omaa sukupuoltani, eikä tulisi mieleekään määritellä itseä sukupuoleni kautta.

Miksi urheilullista kenties lyhythiuksista verkkareihin pukeutuvaa tyttöä on edes päätetty kutsua POIKAtytöksi? Miksei vain urheilullinen tyttö?

Eikö murrosikään yleensäkin liity jonkinlainen ulkopuolisuuden tunne kehossa? Oma keho muuttuu, joko liian hitaasti tai nopeasti, osaa ahdistaa uudet muodot, osaa niiden puuttuminen. Oma keho ei vuosiin tunnu omalta. Kyllä itse pitkänä, laihana ja normaalia karvaisempana nuorena tyttönä ainakin ahdisti se oma keho. Tuntui niin poikamaiselta, vääränlaiselta. Meni pitkään, että tunsin itseni naiselliseksi (ehkä vasta raskautumisen myötä?). Kunnolla muotoja aloin saamaan vasta keski-iässä. Tähän päälle liian varhaiset seksuaaliset kokemukset liian vanhan miehen kanssa (hyväksikäyttö). Luulen että olisin minäkin voinut tietyssä herkemmässä ikävaiheessa luulla olevani muunsukupuolinen, jos tätä vaihtoehtoa olisi minulle esitelty. Tai en tiedä, mutta välillä näistä kertomuksista välittyy niitä samoja tuntemuksia mitä itse kävin nuorena läpi. Silloin ei vain tullut mieleenkään kyseenalaistaa sukupuolta.

Ihan nainen olen nyt. Itse koen kasvaneeni naiseuteeni vuosien varrella. Se on monella sellainen koko elämän mittainen kasvuprosessi. Kehokin muuttuu läpi elämän.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä koska nyt yleinen ilmapiiri alkaa avautua ja sallii tällaisen pohdinnan paremmin kuin ennen?

Aiemmin ehkä oltiin vaan epämääräisen tyytymättömiä omassa kehossa eikä edes itse osattu paikantaa, että miksi. Tai oletettiin, että kaikilla muillakin on koko ajan samanlainen fiilis.

Nyt sille tuntemukselle on mahdollisesti tullut nimi.

Vähän samaan tapaan, kuin on sairauksia ja neurologisia poikkeavuuksia, jotka on alettu tunnistaa vasta nyt. Ennen ihminen vaikkapa koki (ja muutkin sanoivat), että on vaan tyhmä kun koulu ja myöhemmin elämänhallinta tökkii vaikka kuinka olisi halua parempaan. Nykyään hoksattaisiin tutkia ad(h)d ja monet nyt vasta aikuisena tajuavat aina olleensa vain keskittymiskyvyttömiä, eivät suinkaan tyhmiä.

Joo... pa joo. Sinä varmaan myös tällä samalla vakaumuksella korvaat kaiken niille ihmisille jotka ovat päähänpistosta "korjanneet" jotain omasta itsestään ja sitten myöhemmin katuneet?

Totuus on tämä. Ketään ei hevon vtua kiinnosta teidän identiteetti. Ratsastaminen kulttuurinormien kustannuksella ja kusemisella niiden päälle ei ole mikään palkkatyö josta pitäisi teille mitään maksaa.

Työ on työtä. Ketään kiinnosta hevonvattua teidän exuaali-identiteetti. Ojat pitää kaivaa ja hyllyt hyllyttää ja toimistotilat siivota ja niin edelleen. Viherleijujat ovat yhteiskunnan alinta kastia. Liekö jokin mahdollistava maksujärjestely, ehkä vanhemmat maksaa asunnon tai jotain muuta että illuusiokuplaa on pystytty pitämään yllä näin pitkään. Hävetkää.

Nykyisin noista asioista puhutaan niin paljon, että nuoret ja epävarmat alkavat oikeasti pohtia olenko tyttö, poika vai muu. Ei omassa nuoruudessani olisi tullut mieleenkään. Eikä me silti kaikki oltu samanlaisia, oli tosi naisellisia tyttöjä, räväkän poikamaisia ja ties mitä, mutta ei tarvinnut miettiä, olenko tyttö lainkaan. Luin lehdestä jutun sukupuolenvaihtajatytöstä, jonka äiti siinä sanoi, että hän kyllä jo arvasi, ettei lapsi ole tyttö, kun ei lapsena leikkinyt nukeilla. Oikeasti. Ei leikkineet kaikki tytöt ennenkään. Miksi ihmeessä KAIKESTA pitää tehdä niin vaikeaa?

Sekin ihmetyttää, että noista aiheista puhutaan nykyisin niin kuin ne koskettaisi suurinta osaa ihmisistä ja olisi jotain kohtalonkysymyksiä. Ainakaan minua ei kiinnosta pätkääkään naapurin Jalmarin, Pirkon tai Sammaleen suuntautumiset, enkä oleta että kiinnostaa muitakaan. Näitä sitten jauhetaan mediassa, ikään kuin vaikka ympäristö- ja talouskysymyksissä ei olisi vähän tärkeämpää mietittävää! Toki ne jutut on joillekin tärkeitä, jos on omakohtaista pohdintaa, epävarmuutta jne., mutta kaikillahan nyt jotain on. Jos minulla on poikkeavuus Z, miksi minun pitäisi sitä toitottaa kaikille ja vinkua, että minut pitää huomioida. Eri asia, jos joku sinänsä viaton poikkeavuus leimattaisiin rikokseksi tai sairaudeksi, mutta nyt mietitään vain, pahoitinko mieleni vai en (yleensä kyllä). Mielestäni olen aika suvaitsevainen ihminen, mutta en käsitä, miksi pitää lokeroida jotain suuntautumisia yhä vain tarkemmin, mitä ajattelun avartumista ja suvaitsevaisuutta se on? Minusta ihmiset ovat miehiä ja naisia, mutta sen jaottelun sisällä hajonta on sitten tosi suurta, eikä siinä ole mitään vikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse "kipuillut" oman identiteetin kanssa. En siis ole varsinaisesti kipuillut, mutta miettinyt mikä on se "oikea" termi itselle. Olen naisellinen nainen joka tykkää myös "miesten" asioista eikä läheskään aina tunnista itsessään "naisten" mielipiteitä tai mieltymyksiä.

Tätä en ymmärrä. Mitä on "naisten mielipiteet tai mieltymykset". Oletko elänyt kovin ahdasmielisessä ympäristössä jossa on hyvin kapeat rooliodotukset?

Itse olen kasvanut maalla ja tuntenut hyvin erilaisia naisia mm. kalastajan joka ei ole koskaan eläessään meikannut, eikä omista ainuttakaan hametta. En ikinä kuitenkaan edes lapsenakaan ajatellut että hän olisi jotenkin vääränlainen nainen.

Ei ole kyse vain ammatista tai meikkauksesta, vaan yleisesti ajattelusta. En osaa sitä täysin avata, mutta kun (varsinkin nuorena) kuulee usein "oletko varmasti nainen?" kommentteja mielipiteistään, niin jotain ilmeisesti menee "väärin". Olen tehnyt töitä laidasta laitaan, eikä ns. miesten ammatteja juurikaan ihmetellä. Meikkaan joskus ja käytän myös mekkoja, mutta yleisesti aika sukupuolettomat vaatteet. Tulen toimeen naisten ja miesten kanssa, naisilta usein kuulen olevani "ihan kuin mun mies" (mielipiteistä ja yleisesti keskusteluista), miehiltä taas "välillä meinaa unohtua että sä oot nainen" (kun näkevät pitkästä aikaa laitettuna mekko päällä). Ja samoissa piireissä ollut myös homoja/ lesboja jne. joten ei ole ahdasmielisyydestä kiinni.

Voitko antaa esimerkkejä mitä nämä naisten ja miesten mielipiteet oikein on?

Itselleni tuntuu kovin vieraalta. Edelleen tulee vaikutelma että olet kasvanut aika konservatiivisessa/ahtaassa ympäristössä. Eikö miehet ole saaneet olla herkkiä tai naiset "karskeja"?

Minä olen kasvanut sallivassa ympäristössä ainakin lapsuuden perheeni osalta, mutta kohtaan silti tätä samaa kuin lainaamasi kirjoittaja.

Esim. jos kirjoitan anonyymipalstalle, minua pidetään lähes poikkeuksetta miehenä, paitsi jos sukupuoli tulee ilmi kirjoituksesta. Ja silloinkin paikalle tulee yleensä joku huutelemaan, että olen selvästikin naisena esiintyvä miespuolinen trolli.

Kyllä yhteiskunnassa on edelleen niin paljon kapeisiin sukupuolirooleihin uskovaa ja niihin tukeutuvaa porukkaa, että tältä ilmiöltä ei ole mahdollista välttyä jos poikkeaa riittävän paljon noista rooliodotuksista. Jos itse et ole ilmiötä kohdannut, olet lähempänä perinteistä naista kuin me, joille tämä ilmiö on tuttu.

t. 27

Et vastannut kysymykseen. Mitä ne mielipiteet on? Mitä tarkoitat perinteisellä naisella? Miksi uskot että olen sellainen? Ehkä se että olen mm. töissä miesvaltaisella alalla ja olen kasvanut maatalousyhteisössä, jossa naiset ajoivat traktoria, käyttivät moottorisahaa jne, saa minut juuri ihmettelemään mikä se "nainen ja naisen mielipiteet" kaltaisesi mielestä on.

Mua  on muutaman kerran palstalla epäilty mieheksi, koska ajattelutapani on hyvin rationaalinen ja ratkaisukeskeinen. Omasta mielestäni tämä on ollut vähän outoa, koska eihän ajattelutapa kerro sukupuolta. Mielipiteistäni saattaa puuttua empaattisuus, jonka jotkut ihmiset ajattelevat kuuluvan naiseuteen. Osaan olla tarvittaessa empaattinenkin, mutta jos on jokin ongelma, ei sitä empatialla hoideta vaan mietitään erilaiset ratkaisuvaihtoehdot ja valitaan niistä paras. 

Nro 44

Olet siis ratkaisukeskeinen. Minäkin olen, ja moni muukin nainen. Ei se tee meistä miehiä. Ei sekään, että tykkään kauhuleffoista ja kaljan juomisesta ja räiskintäpelien pelaamisesta ja nopeista autoista. Tai etten tajua kaikkia naispuolisten ystävien puheissa esiintyviä nyansseja, en osaa etsiä piilomerkityksiä, en osaa kaunistella sanojani vaan sanon suoraan miten asiat on. Olen suoraviivainen ihminen. 

Mä nyt satun olemaan tällainen nainen.  Joku toinen on erilainen. Sereotypiat on stereotypioita, niillä voi heittää vesilintua eikä niihin varsinkaan kannata verrata itseään. Me ollaan ihmisiä, erilaisia ja monenlaisia, sukupuoli ei siihen liity mitenkään. 

Olisi mielenkiintoista tietää, miten perheen sosiaalis-taloudelliset piirteet vaikuttavat lasten taipumukseen lähteä aikuisena vaihtamaan sukupuoltaan.