Lue keskustelun säännöt.
En v""u jaksa enää. Arki kolme erityislapsen kanssa kun itselläkin adhd hajottaa pääni ja avioliittoni
16.09.2020 |
En olisi varmaan tehnyt yhtään lasta jos olisin saanut diagnoosin aiemmin, en kolmekymppisenä. Mutta 2 oli jo tehty ja kolmas mahassa. Ja JOKAISELLA on jotain neurologista pulmaa. Pojalla 13v ADD ja lievää asperger oireilua, tytöllä 11v ADHD ja uhmakkuushäiriö, tytöllä 7 v laaja-alainen oppimishäiriö ja kehitysviivästymä.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä heti teille esim. perhetyöntekijä!
Millä tavalla se muka auttaa?
No ei ainakaan auta jos sitä ei edes hae! Perhetyö tukee vanhemmuutta ja arjen rakentamista sujuvaksi. Eli juuri niitä asioita joissa ap kirjoituksensa mukaan kokee ongelmia.
Perhetyöllä ei vaan usein ole minkäänlaista osaamista nepsyaiheista. Meillä kävi rasittava lässyttäjä, joka ei ymmärtänyt yhtään, etteivät hänen neuvonsa toimi mun ADHD:n kanssa. Tältä palstaltakin saa parempia neuvoja, ja tarttisi saada muutakin kuin neuvoja eli tukea toteutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä heti teille esim. perhetyöntekijä!
Millä tavalla se muka auttaa?
No ei ainakaan auta jos sitä ei edes hae! Perhetyö tukee vanhemmuutta ja arjen rakentamista sujuvaksi. Eli juuri niitä asioita joissa ap kirjoituksensa mukaan kokee ongelmia.
Perhetyöllä ei vaan usein ole minkäänlaista osaamista nepsyaiheista. Meillä kävi rasittava lässyttäjä, joka ei ymmärtänyt yhtään, etteivät hänen neuvonsa toimi mun ADHD:n kanssa. Tältä palstaltakin saa parempia neuvoja, ja tarttisi saada muutakin kuin neuvoja eli tukea toteutukseen.
nepsy?
Tuon nuorimman, eli kehitysvammaisen voisit antaa jo tässä vaiheessa sijoitettavaksi, muuten hoidat häntä vielä 80 kymppisenäkin. Parempi kun et kiinny häneen liikaa. Itse vammaisten hoidossa työssä olleena, voin sanoa, että parempi luovuttaa, kuin pilata elämänsä. Ehkä myös keskimmäisen sinuna antaisin pois. Alussa se vähän kirpaisee, mutta loppujen lopuksi kaikille parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä heti teille esim. perhetyöntekijä!
Millä tavalla se muka auttaa?
No ei ainakaan auta jos sitä ei edes hae! Perhetyö tukee vanhemmuutta ja arjen rakentamista sujuvaksi. Eli juuri niitä asioita joissa ap kirjoituksensa mukaan kokee ongelmia.
Perhetyöllä ei vaan usein ole minkäänlaista osaamista nepsyaiheista. Meillä kävi rasittava lässyttäjä, joka ei ymmärtänyt yhtään, etteivät hänen neuvonsa toimi mun ADHD:n kanssa. Tältä palstaltakin saa parempia neuvoja, ja tarttisi saada muutakin kuin neuvoja eli tukea toteutukseen. [/quote
Perhetyössä, jotkut typerät kaks kolmekymppiset sosionomit, jotka on opetettu askartelemaan koulussa, joilla suu kyllä kälättää, mutta mitään eivät osaa, laukovat omia kommenttejaan. Erittäin rasittava ihmisryhmä.
Vierailija kirjoitti:
Voimia. Tuohon ei auta kuin aika. Ehkä kymmenen vuoden päästä helpottaa. Sitten voit ajatella että ”paska reissu mutta tuli tehtyä.”
Ei auta aika, lasten ongelmat kun vain tuppaavat pahentua vanhempana. Yhdestäkään lapsestasi ei esim. Ole työelämään lähtijäksi. Saati että pystyisivät asumaan omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmasti raskasta. Saatteko mitään tukea arkeen tai lastenhoitoapua? Ei se kaikkea auta mutta helpottaa vähän. Jos lapset pärjää niin harrastukset, kerhot, leirit on heille myös yksi vaihtoehto arkeen. Muuten sitten vaan yrittää jaksaa, oot jo yli puolessa välissä kasvatustyötä jo.
Nykyään juuri kukaan ei saa lastenhoitoapua. Isovanhempia kun ei kiinnosta!
Meilläkin molemmat isovanhemmat elävät elämäänsä niinkuin omia lapsia tai lapsenlapsia ei olisikaan, eivät viitsi soitella tai käydä rai mitenkään huomioida. Sekunnin vertaa eivät ole koskaan hoitaneet, kun ei kiinnosta.
Yksin pitää rämpiä ja loppuunpalaneenankin jaksaa. Äiti kerran tiuskaisi että mitä valitat, ota neuvolasta kotisisar (entisajan kodinhoitaja jonk sai ilmaiseksi auttamaan vielä 70-80 luvulla). Noita ei ole ollut vuosikymmeniin :DMinun äitini jopa ystävällisesti soitti neuvolaan, jaaritteli liirumlaarumit minusta ja perheestäni ja "vaati" meillä kodinhoitajaa.
Hän itse oli kotirouva vielä senkin jälkeen kun nuorinkin oli 25, meillä kävi sekä siivooja että lastenhoitaja ja silti hän sai kunnaltakin kodinhoitajan halutessaan.
Sama juttu, myös se mun kotisisaresta tiuskiva äiti oli samanlainen. Joka viikonloppu vei meidät lapset mummolaan, monta kertaa vuodessa kävi isäni kanssa kahden etelässä (mummot hoiti), kaikki kesät oltiin mummolassa, joskus jopa se aikuistenkin loma-aika, mummot hoiti kun lapset tai vanhemmat sairastui.
Sitten tämä boomeri mummo ilmoitti että ei aio hoitaa lapsenlpsiaan koska jokainen hoitaa omansa. Sai itse apua satojatuhansia tunteja ja omaa lastaan on auttanut nolla sekuntia!Sellainen sukupolvien auttamisketju tosiaan. Viimeksi olen kuullut näistä ”isovanhemmista” pihauksen 3 v sitten. Lapsenlapset ei tunne ollenkaan koko ihmisiä.
Tismalleen samankaltainen kuvio täällä. Äitini on auttanut nolla sekuntia. Hänellä itsellään oli koko kylä täynnä sukulaisia, johon kärräsi meitä muiden huollettavaksi. Tykkäsin kyllä olla mummolla ja serkuilla. Luulin, että äitini ottaisi lapset edes kaksi kertaa vuodessa huomaansa päiväksi tai pariksi. Ikää alle 60 vuotta. Vähänpä tiesin!
Olen kauhuissai mummona, kun kuulen isovanhemmista, jotka eivät auta lastenhoidossa.
Tuttavapiirini on laaja, enkä tunne ketään tuollaista.
Itse olen 10 v ollut jatkyvasti apuna ja teen sen rakkaudesta enkä velvollisuudesta.
Lastenlapsista yksi on as-lapsi ja ilman sisaruksia hän olisi todella yksinäinen.
Hieman ohiksena, neurotyypillisen sisaruksen osa on usein raskas. Samoin neurotyypillisen lapsen, jolla nepsy-vanhempi.
Usein nepsy-oireiset ihmiset ovat omaehtoisia ja itsekeskeisiä, tekevät vain ja ainoastaan sen mitä haluavat ja milloin haluavat.
Olen as-ja adhd- piirteisen miehen tytär ja nuorena naisena rakastuin vielä as- mieheen.
En suosittele kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostetaanko teillä karkkia? Sokeria?
Ja arvatenkin mies loistaa poissaolollaan. Kyllä sinä sekaisin menet ja saat kuulla siitä loppuikäsi, vaikka saisitkin palaset pysymään kasassa. Toivo nyt vain, ettei kukaan tenava enää sairastu muuten vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kun kolmas oli mahassa, niin kahden ensimmäisen lapsen diagnooseja ei vielä ollut vai ? Miksi et jättänyt lasten hankintaa siihen ekaan ongelmaiseen ? kysympä vaan.
Mun on kyllä pakko tähän kommentoida autistin vanhempana, että valitettavasti Suomessa nämä (autismikirjo, tarkkaavaisuushäiriöt) diagnosoidaan keskimäärin kouluiässä. Ja kyllä, se on myöhään. Ihan lasten kuntoutuksenkin näkökulmasta.
Voit täysin vapaasti ajaa lapsille aiempia tutkimuksia, kun heillä ilmenee poikkeavaa käytöstä alle kouluiässä. Pääsääntöisesti mitä vanhempi kuulee on että lapsi vielä kasvaa ja kehittyy, odotelkaa vaan, rakkaus ja rajat riittää.
Kiintoisa näkökulma. Itse ajattelisin kumminkin niin, että nykypäivänä ekstroversio ja rohkeus ovat ihanteita, jumittuminen yhteen abstraktiin ongelmaan ei niinkään eli minusta sellaiset ADHD-piirteet ovat enemmänkin suosiossa kuin Asperger-piirteet. Pojallani on Asperger ja on aina ollut hiljainen ja vähän hidas, eikä ole ollut aina helppoa. Nytkin tuli vielä koulusta kysyttäessä palautetta, että poika on on kyllä tosi hiljainen, hommat tekee kuten pitää, mutta on siis vain hiljainen. Hemmetti, poika opiskelee rekkakuskiksi, siinähän sitä hölöttämistä tarvitaankin :D Sosiaaliset taidot ovat kyllä riittävät eli osaa kommunikoida tarpeellisen ihan ymmärrettävästi, mutta ilmeisesti small talk -ihanne jyrää läpi koko yhteiskunnan. Mutta ei ollut tarkoitus mitenkään loukata sinua, ketä lainasin. Olen sitä mieltä, että maailma tarvitsee aidosti erilaisia ihmisiä. On ikävää, että aina kerrallaan vain yhdenlainen ihmistyyppi on "oikeanlainen". Ja varmasti ihan "erityisillekin" ihmisille olisi paljon käyttöä, jos niin vain ajateltaisiin.