Sivut

Kommentit (123)

Vierailija

62-synt isälläni on todennäköisesti adhd. Pääsi töihin tehtaalle ja nai äitini joka on aina hoitanut käytännön asiat. 

Minä synnyin 80, koulun käynti takkusi alusta asti ja jouduin teininä ensin  tarkkikselle, sitten koulukotiin. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsin, tai jouduin 25vuotiaana. Niin ei todennäköisesti olisi käynyt jos olisi ollut oikea diagnoosi ja lääkitys!

Ensimmäinen lapseni syntyi 07 ja hänellä alettiin epäillä jotain häikkää eskarissa, sai adhd-diagnoosinsa tokaluokalla.  Pääsi mukautettuun opetukseen ja sai  sopivan lääkityksen, pärjää oikein hyvin.

Toinen lapseni syntyi 12 ja hänellä aloitettiin toimintaterapia sekä tutkimukset jo 4-vuotiaana. Aloitti myös koulun pienluokassa ja pärjää hyvin.

Voisi sanoa, että tämä on sukupolvien ketju jota nyt vasta aletaan purkaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmasti raskasta. Saatteko mitään tukea arkeen tai lastenhoitoapua? Ei se kaikkea auta mutta helpottaa vähän. Jos lapset pärjää niin harrastukset, kerhot, leirit on heille myös yksi vaihtoehto arkeen. Muuten sitten vaan yrittää jaksaa, oot jo yli puolessa välissä kasvatustyötä jo.

Nykyään juuri kukaan ei saa lastenhoitoapua. Isovanhempia kun ei kiinnosta!
Meilläkin molemmat isovanhemmat elävät elämäänsä niinkuin omia lapsia tai lapsenlapsia ei olisikaan, eivät viitsi soitella tai käydä rai mitenkään huomioida. Sekunnin vertaa eivät ole koskaan hoitaneet, kun ei kiinnosta.
Yksin pitää rämpiä ja loppuunpalaneenankin jaksaa. Äiti kerran tiuskaisi että mitä valitat, ota neuvolasta kotisisar (entisajan kodinhoitaja jonk sai ilmaiseksi auttamaan vielä 70-80 luvulla). Noita ei ole ollut vuosikymmeniin :D

Miksi oletetaan, että isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia? Ei se ole mikään selviö.

Totta, mutta siksi, että se sukupolvi hoidatti isossa määrin omat lapsensa yhteiskunnalla ja viikonloput/lomat isovanhemmillaan. Ja kyllä, olin kateellinen kun minulla ei sitä mahdollisuutta ollut edes sairastellessani.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ja kun kolmas oli mahassa, niin kahden ensimmäisen lapsen diagnooseja ei vielä ollut vai ? Miksi et jättänyt lasten hankintaa siihen ekaan ongelmaiseen ? kysympä vaan.

Ap siis kirjoittaa 7 vuotta diagnoosin teon jälkeen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokavaliosta löytyy syy, mutta et maininnut siitä mitään.
Saako sun lapset riittävästi koliinia - englanniksi cholin ?

https://www.healthline.com/nutrition/what-is-choline

---kananmunan keltuaisia, jos sulla on kiire lukea;-)

Oikeasti? Uskomatonta. Mä olen viime aikoina syönyt just kananmunia. Eilen vedin kolme. Jotenkin niitä syöneenä on hetken parempi olo. ADD ei kuitenkaan poistu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmasti raskasta. Saatteko mitään tukea arkeen tai lastenhoitoapua? Ei se kaikkea auta mutta helpottaa vähän. Jos lapset pärjää niin harrastukset, kerhot, leirit on heille myös yksi vaihtoehto arkeen. Muuten sitten vaan yrittää jaksaa, oot jo yli puolessa välissä kasvatustyötä jo.

Nykyään juuri kukaan ei saa lastenhoitoapua. Isovanhempia kun ei kiinnosta!
Meilläkin molemmat isovanhemmat elävät elämäänsä niinkuin omia lapsia tai lapsenlapsia ei olisikaan, eivät viitsi soitella tai käydä rai mitenkään huomioida. Sekunnin vertaa eivät ole koskaan hoitaneet, kun ei kiinnosta.
Yksin pitää rämpiä ja loppuunpalaneenankin jaksaa. Äiti kerran tiuskaisi että mitä valitat, ota neuvolasta kotisisar (entisajan kodinhoitaja jonk sai ilmaiseksi auttamaan vielä 70-80 luvulla). Noita ei ole ollut vuosikymmeniin :D

Miksi oletetaan, että isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia? Ei se ole mikään selviö.


Niin no minä oletin kun ne LUPASIVAT NIIN. Toivoivat lapsenlapsia ja maalailivat kuvia miten autetaan ja hoidetaan.
No ei autettu. Into loppui ristiäisiin. Eivät tapaa ollenkaan lapsenlapsia. Haluavat vaan valokuvia.
Valokuvien avulle kaikille tutuilleen ja sukulaisille VALEHTELEVAT miten koko ajan hoidetaan ja autetaan ja miten on niin rakkaat lapsenlapset. Oikeasti tätä ei sitten tapahdu vaan ne lapsenlapset haluttiin koska se on status ja pätemisen aihe muille.

Täsmälleen sama kokemus täälläkin. Äitini jopa laitteli useita, jopa syyllistäviä viestejä synnytyssairaalaan, että äkkiä kuvia vauvasta! Ei tullut kertaakaan katsomaan sairaalaan ja kyseisen esikoiseni näki vain kerran hänen ensimmäisen vuotensa aikana, vaikka äitini asuu samassa kaupungissa. Kutsuin käymään ja olemme hyvissä väleissä, mutta häntä kiinnostaa vain se status ja se, että saa näytellä kuvia kavereilleen. Lapsenlapsensa ei kuitenkaan kiinnosta lainkaan oikeasti. Ja äitini on vähäm päälle kuusikymppinen. Ns. boomerit ovat kyllä maailmanhistorian itsekkäin sukupolvi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voi ei. :( Itselläni todennäköisesti ADD ja miehelläni myös (hänellä ihan virallinen diagnoosi) ja kyllä tämä on iso syy miksi lapsia ei ole eikä tule. Kamala ajatus, että samat ongelmat periytyisi eteenpäin ja välillä on itsenikin kanssa sellainen tunne, että ei näiden ongelmien kanssa vain voi elää.

Toi on jotenkin tosi kamalaa ja surullista. Mulla on aikuisiässä diagnosoitu ADHD ja olen raskaana. Ei olisi tullut mieleenkään olla hankkimatta lapsia ADHD:n takia. On mullakin ollut ongelmia (alisuoriutumista, holtitonta rahankäyttöä ja suurin osa mun projekteista jää kesken), mutta silti näen tässä tilassa hyvääkin. Olen innoissani kaikesta uudesta ja minulla on energiaa. Minusta on kiva päästä leikkimään ja riehumaan lapsen kanssa. Opettamaan sille kaikki ne asiat, jotka minä jo tiedän. Haasteita tulee ja tiedän, ettei se aina ole kivaa, mutta sellaista elämä on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. :( Itselläni todennäköisesti ADD ja miehelläni myös (hänellä ihan virallinen diagnoosi) ja kyllä tämä on iso syy miksi lapsia ei ole eikä tule. Kamala ajatus, että samat ongelmat periytyisi eteenpäin ja välillä on itsenikin kanssa sellainen tunne, että ei näiden ongelmien kanssa vain voi elää.

Toi on jotenkin tosi kamalaa ja surullista. Mulla on aikuisiässä diagnosoitu ADHD ja olen raskaana. Ei olisi tullut mieleenkään olla hankkimatta lapsia ADHD:n takia. On mullakin ollut ongelmia (alisuoriutumista, holtitonta rahankäyttöä ja suurin osa mun projekteista jää kesken), mutta silti näen tässä tilassa hyvääkin. Olen innoissani kaikesta uudesta ja minulla on energiaa. Minusta on kiva päästä leikkimään ja riehumaan lapsen kanssa. Opettamaan sille kaikki ne asiat, jotka minä jo tiedän. Haasteita tulee ja tiedän, ettei se aina ole kivaa, mutta sellaista elämä on.

Vanhemmuus ei ole mikään viidakkoseikkailu. Se on työtä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. :( Itselläni todennäköisesti ADD ja miehelläni myös (hänellä ihan virallinen diagnoosi) ja kyllä tämä on iso syy miksi lapsia ei ole eikä tule. Kamala ajatus, että samat ongelmat periytyisi eteenpäin ja välillä on itsenikin kanssa sellainen tunne, että ei näiden ongelmien kanssa vain voi elää.

Toi on jotenkin tosi kamalaa ja surullista. Mulla on aikuisiässä diagnosoitu ADHD ja olen raskaana. Ei olisi tullut mieleenkään olla hankkimatta lapsia ADHD:n takia. On mullakin ollut ongelmia (alisuoriutumista, holtitonta rahankäyttöä ja suurin osa mun projekteista jää kesken), mutta silti näen tässä tilassa hyvääkin. Olen innoissani kaikesta uudesta ja minulla on energiaa. Minusta on kiva päästä leikkimään ja riehumaan lapsen kanssa. Opettamaan sille kaikki ne asiat, jotka minä jo tiedän. Haasteita tulee ja tiedän, ettei se aina ole kivaa, mutta sellaista elämä on.

Vanhemmuus ei ole mikään viidakkoseikkailu. Se on työtä. 

Elämä on viidakkoseikkailu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokavaliosta löytyy syy, mutta et maininnut siitä mitään.
Saako sun lapset riittävästi koliinia - englanniksi cholin ?

https://www.healthline.com/nutrition/what-is-choline

---kananmunan keltuaisia, jos sulla on kiire lukea;-)

Oikeasti? Uskomatonta. Mä olen viime aikoina syönyt just kananmunia. Eilen vedin kolme. Jotenkin niitä syöneenä on hetken parempi olo. ADD ei kuitenkaan poistu.


Tee joka aamu munakas kolmesta munakkaasta. Älä lisää siihen suolaa, vaan laita luomukermaa, mut siinä ei saa olla levää, sitä karrageenia E407. Lapsille samanlaiset, mut varmaan 2 munaa riittää yhdelle. Laita paistinpannuun suolatonta luomuvoita, niin ei mene pannu pilalle. Jos haluat laittaa suolaa, ainoastaan Maldon riittää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
62-synt isälläni on todennäköisesti adhd. Pääsi töihin tehtaalle ja nai äitini joka on aina hoitanut käytännön asiat. 

Minä synnyin 80, koulun käynti takkusi alusta asti ja jouduin teininä ensin  tarkkikselle, sitten koulukotiin. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsin, tai jouduin 25vuotiaana. Niin ei todennäköisesti olisi käynyt jos olisi ollut oikea diagnoosi ja lääkitys!

Ensimmäinen lapseni syntyi 07 ja hänellä alettiin epäillä jotain häikkää eskarissa, sai adhd-diagnoosinsa tokaluokalla.  Pääsi mukautettuun opetukseen ja sai  sopivan lääkityksen, pärjää oikein hyvin.

Toinen lapseni syntyi 12 ja hänellä aloitettiin toimintaterapia sekä tutkimukset jo 4-vuotiaana. Aloitti myös koulun pienluokassa ja pärjää hyvin.

Voisi sanoa, että tämä on sukupolvien ketju jota nyt vasta aletaan purkaa.

Minun on niin kovin vaikeaa ymmärtää tätä yhtään. Miksi sinä, joka et ole pystynyt peruskoulua suorittamaan ilman apua, hankit lapsia? Voisitko kertoa mikä ajatuskulku on tässä ollut taustalla?

Itse olen suorittanut korkeakoulututkinnon, ja niin myös vanhempani, ja olen hyväpalkkaisena työelämässä, mutta pidän itseäni niin keskinkertaisena, että turhaa tähän maailmaan on samanlaisia ihmisiä tehdä enempää. Syöpää en tule parantamaan tai maailmaa muutenkaan pelastamaan, eikä todennäköisesti jälkipolvikaan sitä tekisi.

Vierailija

Onpa todella törkeitä viestejä ketjussa. 

Itsekin sain diagnoosini vasta yli kolmekymppisenä. Pärjäsin ihan kohtuullisen hyvin koulussa ja itseäni kiinnostavien aineiden numerot oli kymppiä. Toki minulla oli aina tavarat hukassa, läksyt usein tekemättä ja myöhästelin, mutta minua pidettiin vaan huolimattomana. Seinät nousivat pystyyn vasta yliopistossa. En tiedä mistä tuokin joidenkin tässäkin ketjussa viljelemä ajatus meidän neurokirjolaisten vähä-älyisyydestä tulee. Kyllä kirjolla oleva voi tehdä vaikka väitöskirjankin kunhan saa jotain tukitoimenpiteitä tms siihen avuksi. 

Tsemppiä ap ja ei tuo vaihe ikuisesti kestä. Yritä saada tukiperhe. Kannattaa käydä jossain nepsytukileireillä jos on mitenkään mahdollisuus päästä niille. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voimia. Tuohon ei auta kuin aika. Ehkä kymmenen vuoden päästä helpottaa. Sitten voit ajatella että ”paska reissu mutta tuli tehtyä.”

Eivät nuo kaikki lähde välttämättä koskaan kotoa.

Vierailija

Adhd jne on keksittyjä sairauksia, ei niitä oikeasti ole, jotku ovat vilkkaampia ku toiset

Ja mikä toi uhmakkuushäiriö on? Kaikki lapset käyvät uhmakkuus ajan läpi.

Rohkaisun sana että kyl se tuosta kun ikää tulee lapsille niin tilanne rauhoittuu ja kevenee ja kohtahan vanhin lapsesi on jo täysikäinen 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokavaliosta löytyy syy, mutta et maininnut siitä mitään.
Saako sun lapset riittävästi koliinia - englanniksi cholin ?

https://www.healthline.com/nutrition/what-is-choline

---kananmunan keltuaisia, jos sulla on kiire lukea;-)

Oikeasti? Uskomatonta. Mä olen viime aikoina syönyt just kananmunia. Eilen vedin kolme. Jotenkin niitä syöneenä on hetken parempi olo. ADD ei kuitenkaan poistu.


Tee joka aamu munakas kolmesta munakkaasta. Älä lisää siihen suolaa, vaan laita luomukermaa, mut siinä ei saa olla levää, sitä karrageenia E407. Lapsille samanlaiset, mut varmaan 2 munaa riittää yhdelle. Laita paistinpannuun suolatonta luomuvoita, niin ei mene pannu pilalle. Jos haluat laittaa suolaa, ainoastaan Maldon riittää.

Ohhoh! Lause meni ihan muuna kuin tarkoitin. Siis yhteen munakkaaseen menee 3 munaa ja 1 dl kermaa.
Mitään muuta aamupalaa et tarvikaan. Kuinka monta tuntia pärjäsit, olis kiva kuulla. Meillä se riittää päiväkahviin ja siinä välillä juodaan fenkoli-anis teetä mut ei koskaan käytetä mihinkään sokeria.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Adhd jne on keksittyjä sairauksia, ei niitä oikeasti ole, jotku ovat vilkkaampia ku toiset

Ja mikä toi uhmakkuushäiriö on? Kaikki lapset käyvät uhmakkuus ajan läpi.

Rohkaisun sana että kyl se tuosta kun ikää tulee lapsille niin tilanne rauhoittuu ja kevenee ja kohtahan vanhin lapsesi on jo täysikäinen 


Adhd ei ole sairaus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä sain teininä diagnoosin ja olen päättäny etten tee lapsia, en kyllä jaksaisi adhd-lasta.
Voimia ap:lle, ihan hirveä tilanne, koita saada apua jostakin :(

Jotenkin tosi surullista lukea ap:n ja tämän kirjoittajan tyylisiä viestejä. :(
Että joku näkee elämänsä ja itsensä niin negatiivisesti. Vaikuttanee lapsiinkin suuresti. Ilmeisesti iso asenne- ja persoonallisuuskysymys. Itselläni add/adhd-”ongelmaa” ja varmasti lapsellakin, mutta tykkään olla juuri tällainen enkä näe tuota huonona ominaisuutena ihmisissä. Elämään kuuluu ikävämpiäkin jaksoja, mutta hienoa se on kokonaisuudessaan. Paitsi jos keskittyy pelkkiin ikäviin puoliin. Itse lähtisin kuitenkin tuollaisten ajatusten kanssa ottamaan selvää, olisiko taustalla masennus tms.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla