Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko joku oikeasti revennyt synnytyksessä?
07.11.2013 |
Niin, tuossahan tuo kysymys tulikin. Olen raskaana ja lukenut, että noin voi käydä. Kuitenkaan kukaan ystävistäni/tutuistani ei ainakaan myönnä revenneensä. Minua koko ajatus kauhistuttaa aivan hirveästi. Eivätkö kaverit vain uskalla siksi kertoa, että se on mahdollista? Vai onko se kovin harvinaista, eli saattaisin välttyä siltä? Olen harrastanut kilpaurheilua ja lihakset ovat ainakin hyvässä kunnossa. Jos kaikesta huolimatta niin käy, voiko vaatia nukutuksen ompelun ajaksi? Käääk, en halua edes ajatella.
Ja olen ihan aikuinen 31-vuotias koulutettu nainen, en mikään teini. Ehkä kipukynnykseni vaan on liian alhainen johtuen useista urheiluvammoista.
Kommentit (63)
Hei, ap, älä tunne itseäsi tyhmäksi! Nämä repeämisjutut ovat usein sellaisia, että ystävät ja sukulaiset harvemmin niistä tulevat odottavalle äidille kertomaan. Esim. itse sain tietää perhepiirissäni tapahtuneista repeämisistä vasta, kun itsellenikin kävi niin synnytyksessä 6 viikkoa sitten.
Valehtelisi, jos väittäisin, ettei repeäminen ole kurjaa. Vaikka oma 7 senttinen emätinrepeämäni ja tehty episiotomia onkin luokiteltu toisen asteen repeämiksi, koska eivät ylety peräaukkoon, niin kipeitä ne ovat olleet. Pari ensimmäistä viikkoa seisominenkin sattui. Kävelemään pääsin kunnolla n. 3 viikon kuluttua synnytyksestä, ja istuminen on onnistunut nyt pari päivää sen jälkeen, kun soitin kipujen taas pahennuttua sairaalan päivystykseen, ja sieltä neuvottiin rasvaamaan ulkoisia arpia ja ulkosynnyttimiä perusvoiteella. Nimittäin ilmeisesti itselläni pahimmat kivut aiheuttivat jälkivuodon loputtua kinhaavat arvet ja pari törröttämään jäänyttä tikkiä, jotka tuo rasvaus irroitti.
En silti sanoisi, että sektiossa pääsee helpommalla, esim. juuri tuon arpikudoksen oireilun takia. Sitähän sektiossa tulee potentiaalisesti paljon enemmän kuin repeämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei revennyt perse vaan pelkät levikset, kun en ehtinyt ottaa housuja pois ennen kuin vauva syntyi.
Olenkohan sitten friikki kun en revennyt lainkaan, enpä usko.
2 lasta ja kummallakaan kerralla ei ollut tarvetta episiotomialle enkä revennyt, nirhauma mutta ei tikin tikkiä siihenkään. Ja esikoisen päänympärys oli kuitenkin "keskivertoa suurempi" kuten kätilö lausahti eli 37cm, kuopuksella 35cm, ponnistin ensimmäistä 7min ja toista 11min (flunssa vaikutti+kuopuksen ½kg suurempi koko).
Kai niitäkin on erilaisia. Minä käsitän nirhauman niin että s eon ikäänkuin "naarmu" joka ei vaadi minkäänlaisia toimenpiteitä.
Näin ainakin minulla kun 1 pikkunirhauma tuli eikä tarvetta edes 1 tikille.
-Tuo juuri vastannut 2 lapsen äiti-
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 16:38"]
"Pieniä nirhaumia"... Onko pieni nirhauma sellainen repeämä johon tarvitaan alle 10 tikkiä? Omituinen ilmaus.
[/quote]
Ekasta jokusia tikkejä epistomia plus pieni repeämä. Puudutuksessa ompelivat. Paranivat muutamassa viikossa.
toisesta pieniä nirhaumia. En muista laittoivatko pari tikkiä mutta vain spray puudutteen kanssa. Ei tuntunut.
kolmas oli syöksysynnytys mutta ei repeämiä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain ekan kanssa pari tikkiä ja tokassa en yhtään, eli hyvin meni =) ekan kanssakaan en tuntenut repeämistä koska oli paikallispuudutus siltä varalta että väliliha tarttis leikata. Vaadi siis paikallispuudutus ponnistusvaiheessa niin et stressaa kipua. Toipuminen oli nopeeta. Olen todella tyytyväinen.
Sinulla on ongelma/ongelmia. Terapia voisi auttaa.
Puhu siellä myös tuosta tarpeestasi jauhaa puutaheinääpaskaa pelotellaksesi kokemattomia.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 17:59"]
Sektiostakin toipuu nopeammin kuin noista kunnon repeämistä. On ihan tavallista, että tulee useita kymmeniä tikkejä.
Mut alatiesynnytys, se on se on se kirkkaimman kruunun tuoja! Miksi päästää itseään vähemmällä, eniten kärsinyt on... kovin mutsi?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverilleni on tehty sektio ja hänellä on vatsassa keskellä outo, pystysuora vako. Minun lapseni kysyikin, onneksi tuon henkilön kuulematta, miksi Liisalla on pyllyvako masussa?:)
siltä se tosiaan näyttää. Mieluummin repeämät pyllyssä kuin se.
Esikoisesta en revennyt eikä tullut mitään: ponnistusvaihe helppo ja kesti 9min. Tokasta en myöskään revennyt tms, ponnistusvaihe alle 1min, eli nopeita olivat. Avautumisvaihe kesti sit sitäkin pitempään, esikoisesta yli 2vrk, tokasta vrk.
En menettänyt myöskään verta kuin vähän, jäi Se ylimääräinen verilitra kehoon ja hb esikoisen synnytyksen jälkeen 160. Oisin voinut lähteä saman tein salista kotiin ja pestä vaikka ikkunat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööh... Siis jos mukaan lasketaan kaikki repeämät, myös 1.- 2. asteen repeämät, jotka tarkoittavat emättimen, välilihan ja lantiopohjan repeämiä, niin enemmistö ensisynnyttäjistä saa ainakin pienen repeämän. Vähemmistö selviää tyystin ilman tikkejä. Ennen tikkejä laitetaan kyllä puudutetta.
1.-2. asteen repeämät paranevat varsin hyvin. Ihmiskeho korjaa kyllä itsensä - ei kukaan loukkaantumisen jälkeenkään ole ikuisesti tohjona. Pieni repeämä voi parantua jo parissa viikossa. Lantiopohjajumppa edistää paranemista.
3.-4. asteen repeämiä, jotka ulottuvat peräsuoleen asti (4. asteen repeämä tarkoittaa, että sulkijalihas menee poikki), saa Suomessa 0,9 % kaikista synnyttäjistä ja n. 2 % ensisynnyttäjistä. Tämä tieto perustuu ihan THL:n tilastoihin.
Tällainen repeämä kuulostaa hurjalta, mutta lohdullista on, että sekin yleensä paranee ja korjausleikkauskin voidaan tehdä joskus jo synnytyssairaalassa. Lisäksi tarjotaan fysioterapiaa ja seuraavassa synnytyksessä saa sektion. Ikävimmissä tapauksissa synnytyksestä jää pysyviä pidätysongelmia, mutta tällainen on onneksi harvinaista.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 18:31"]
Mä en ymmärrä miksi eppareita enää tehdään. On paljon näyttöä siitä, että ne ei estä pahoja repeämiä, ja eppari itsessään on tavallaan repeämä kun kudokseen tehdään viilto. Eli jos et halua tikkejä persauksiin niin kieltäydy epparista.
Repeämien mahdollisuus on aina olemassa, mutta se on sitten vaan ihan säkässään miten käy, itse synnyttänyt kahdesti ilman repeämiä, joten mahdollista sekin.
[/quote]
Siksi tehdään eppareita, että vauva pitää joskus saada esim. pitkittyneen ponnistusvaiheen lopuksi nopeasti ulos. Minulle tehtiin eppari, kun olin tunnin ponnistanut turhaan. Sen jälkeen vauva syntyi nopsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, on hyvin todennäköistä että ystäväpiirissäsikin on tullut repeämiä. Niistä ei vain puhuta.
Ja tämän tiedon jälkeen voit seurata ystäviäsi. Kenestä huomaat että on repeämiä? Et kenestäkään.
Repeämä kuulostaa pahalta, mutta mikä tahansa kudos voi revetä ja parantua, vaikka reisilihas... Toki voi käydä todella huonostikin, mutta se on jo niin harvinaista ettei kannata etukäteen murehtia.
Pelko pois!
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 18:31"]
Mä en ymmärrä miksi eppareita enää tehdään. On paljon näyttöä siitä, että ne ei estä pahoja repeämiä, ja eppari itsessään on tavallaan repeämä kun kudokseen tehdään viilto. Eli jos et halua tikkejä persauksiin niin kieltäydy epparista.
[/quote]
41 vastaa, että oma epparini tehtiin kyllä viistosti niin, ettei peräaukkoon koskettu, ja ilmeisesti tämä on standardi Suomessa muutenkin. Syy eppariin oli pitkittynyt ponnistusvaihe. Supistukseni tulivat kyllä tiuhaan ja olivat voimakkaita, mutta olivat kovin lyhyitä. Virallisen synnytyskertomuksen mukaan ponnistin tunnin, mutta jo ennen sitä todella kokenut kätilö yritti korjauttaa vauvan pään asentoa pistämällä minut ponnistamaan nelinkontin ja toinen jalka ylhäällä noin 45 minuuttia. Lääkärikin kävi synnytyshuoneessa ottamassa lapsesta mikroverinäytteen, koska hänen hapensaantinsa pelättiin estyneen. Tuossa vaiheessa olin jo täysin puhki, ja varmaan jos vauva ei olisi syntynyt pikkuisen avustettuna 5 minuutin sisällä, oltaisiin päädytty imukuppiin ja/tai sektioon. Minun tapauksessani oli siis kyse hyvin tarpeellisesta epparista - kuitenkin WHO:kin myöntää, että n. 15 prosentissa synnytyksistä epparia saatetaan tarvita.
Ja tosiaan tämä istuminen vain toisella kankulla 5 viikon ajan ei ole tuntunut ollenkaan niin pahalta miltään, kun kyseessä on kuitenkin ollut lapsen paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 18:31"]
Mä en ymmärrä miksi eppareita enää tehdään. On paljon näyttöä siitä, että ne ei estä pahoja repeämiä, ja eppari itsessään on tavallaan repeämä kun kudokseen tehdään viilto. Eli jos et halua tikkejä persauksiin niin kieltäydy epparista.
[/quote]
41 vastaa, että oma epparini tehtiin kyllä viistosti niin, ettei peräaukkoon koskettu, ja ilmeisesti tämä on standardi Suomessa muutenkin. Syy eppariin oli pitkittynyt ponnistusvaihe. Supistukseni tulivat kyllä tiuhaan ja olivat voimakkaita, mutta kovin lyhyitä. Virallisen synnytyskertomuksen mukaan ponnistin tunnin, mutta jo ennen sitä todella kokenut kätilö yritti korjauttaa vauvan pään asentoa pistämällä minut ponnistamaan nelinkontin ja toinen jalka ylhäällä noin 45 minuuttia. Lääkärikin kävi jo synnytyshuoneessa ottamassa lapsesta mikroverinäytteen, koska hänen hapensaantinsa pelättiin estyneen. Tuossa vaiheessa olin jo niin puhki, että jos vauva ei olisi syntynyt pikkuisen avustettuna 5 minuutin sisällä, oltaisiin päädytty imukuppiin ja/tai sektioon. Minun tapauksessani oli siis kyse hyvin tarpeellisesta epparista - kuitenkin WHO:kin myöntää, että n. 15 prosentissa synnytyksistä epparia saatetaan tarvita.
Ja tosiaan istuminen vain toisella kankulla 5 viikon ajan ei ole tuntunut ollenkaan niin pahalta, kun tietää, että sen epparin takana on ollut lapsen paras.
Hätäsektio tehdään pystysuoraan ja kiireellinen sekä suunniteltu sektio vaakasuoraan bikinirajan tuntumaan, eli sitä ei juurikaan näy edes bikinit päällä. Itselläni takana kolme sektiota ja olen todella tyytyväinen siihen. Jos repeäminen ym. pelottaa niin suosittelen ottamaan selvää pelkosektiosta. Synnytyspelko on syy saada suunniteltu sektio.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 19:18"]
Kaverilleni on tehty sektio ja hänellä on vatsassa keskellä outo, pystysuora vako. Minun lapseni kysyikin, onneksi tuon henkilön kuulematta, miksi Liisalla on pyllyvako masussa?:)
siltä se tosiaan näyttää. Mieluummin repeämät pyllyssä kuin se.
[/quote]
minulla suunniteltu sektio ja arpi poikittain ihan alhaalla, jää alkkareiden alle. eikä sitä edes näy enää karvojen alta. kaverillasi oli varmaan hätäsektio?
Synnytykseen liittyy aina kipuja. Parin viime tunnin supistukset ilman kivunlievitystä koettuna ja synnytyksestä kuukaudeksi jäänyt peräpukama päihittivät mennen tullen minkään pikku nippaisun, mitä mun viisi tikkiäni laitettaessa tai repeämät parantumisvaiheessaan koskaan aiheuttivat.
Ja kun täällä joku jo vinoili jotain kirkkaimman kruunun saamisesta, jos alakautta synnyttää, niin en ole itse tosiaankaan sitä kivunlievtyksen pois jättämistä valinnut. Olin sairaalassa käynnistyksessä, eikä vuorossa ollut kätilö suostunut pyynnöstäni huolimatta tekemään kohdunkaulan tilanteen tutkimusta, koska näki sanojensa mukaan naamastani, että kyseessä olivat vain avaavat supistukset. Lopulta pääsin synnytyssaliin viime tingassa, eikä epiduraalia ehditty enää antaa. Sen pituinen se.
Alkuperäiselle kirjoittajalle toistaisin edelleen, että pelko pois. Ennemmin kuin repeämistä kannattaa mun kokemukseni pohjalta olla huolissaan siitä, saako henkilökunnalta kivunlievitystä kun sitä tarvii vai. Suosittelen dramaattista kiroilua ja räyhäämistä, koska asiallisesti pyytämällä apua ei saa.
Ei todellakaan jokainen repeä, vaikka niin tuolla joku väittikin. Kolme nelikiloista olen tähän maailmaan puskenut ja vain yhdestä tuli muutama hassu tikki, sekin siksi että ensisynnyttäjälle tehtiin siihen aikaan vielä eppari ihan automaattisesti. Siihen ei voi etukäteen mitenkään vaikuttaa, että repeääkö vai ei, joten turha tuollaista on stressata.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 15:16"]
Ap on siis raskaana eikä tuon vertaa tiedä? Ei ole kuule ollenkaan harvinaista, eli onnea matkaan vaan. Itse synnytin molemmat sektiolla niin eipä tarvitse kulkea vaipat housuissa kolmikymppisenä :)
[/quote]
Minulla myös kaksi sektiota takana. Pelkosektioita molemmat. Olen niistä todella, todella onnellinen.