Onko joku oikeasti revennyt synnytyksessä?

Repesin ja pahasti, mutta hoidettiin hyvin, pidättäydyin seksistä jälkitarkastukseen asti ja paranin ennelleen. ei mitään pidätysongelmia ja ikää 49 v, 4 lasta 3900-4700 g.

Mä sain ekassa synnytyksessä 2. asteen repeämän, muistaakseni 3 senttiä pitkä, siisti, yksittäinen repeämä. Sattui kovasti epiduraalista huolimatta kun repeämä tuli ponnistusvaiheessa. Se ommeltiin ja oli kipeä jonkin aikaa, mitään ongelmia ei jäänyt. Käsittääkseni tällaiset pienehköt repeämät ovat yleisempiä kuin se, että mitään repeämää ei tule, mutta voin olla väärässä.

Ja mä olen urheilullinen myös ja olin hyvässä kunnossa.

22 lisää, että esikoisella oli täysin pyöreä (ja iso) pää, koska ei ollut ollut lainkaan työntyneenä synnytyskanavaan (synnytys käynnistettiin), ja silti ei käynyt pahasti. Seksi onnistui kyllä vasta 3kk synnytyksesä, eikä ollut hauskaa vielä pitkään aikaan.

Minulle tuli repeämiä synnytyksessä, yhteensä viisi tikkiä. Lapsi oli otollisessa asennossa tulemaan ulos ja painoi 3300g, mutta oli tulossa melkoista haipakkaa (ponnistusvaihe kesti 12 min), eli ehkä siksi.  Liikuntaa olen harrastanut koko ikäni minäkin, ja muuten nahka kyllä venyi hyvin niin, ettei esim. raskausarpia tullut ollenkaan.

Synnytin sattuneesta syystä ilman minkäänlasta kivunlievitystä ja voin kyllä kertoa, ettei sitä repeämistä tunne edes silloin. Ajatuksenahan se arkojen paikkojen repeäminen on karmea, mutta siihen liittyvää kipua on turha pelätä - viimeisten tuntien supistukset pitää huolen siitä, että muuta kipua ei kyllä huomaa. Mulla ei siis olisi ollut mitään tietoa repeämisestä, elleivät kätilöt olisi kertoneet.

Repeämien tikkaaminen tuntui kieltämättä ikävältä, kun siinä vaiheessa olis jo toivonut kaikkien kipujen loppuvan, mutta kun siinä oli se odotettu lapsi jota samalla sai katsella, niin kyllä sen vielä siihen päälle kesti.

Välilihaan tuli samanlainen repeämä kuin jos olisi tehty välilihan leikkaus, ja sit sisälle tuonne jonnekin muutama tikki. Nykyisin sen sisärepeämän tuntee ainoastaan seksin aikana alussa pienenä kireytenä, joka menee heti ohi. Ja lohduttivat, että välilihan repeämä paranee paremmin ja nopeammin, kuin jos olis leikattu.

Mäkin olen ymmärtänyt, että pienet repeämät olis ihan tavallisia - siis ei tosiaan mitkään sulkijalihaksiin asti yltävät, vaan pienet nirhaumat, joista tulee tikki tai pari.

Pelko pois! 

[quote author="Aleksa4" time="07.11.2013 klo 16:25"]

Minulle tuli repeämiä synnytyksessä, yhteensä viisi tikkiä. Lapsi oli otollisessa asennossa tulemaan ulos ja painoi 3300g, mutta oli tulossa melkoista haipakkaa (ponnistusvaihe kesti 12 min), eli ehkä siksi.  Liikuntaa olen harrastanut koko ikäni minäkin, ja muuten nahka kyllä venyi hyvin niin, ettei esim. raskausarpia tullut ollenkaan.

Synnytin sattuneesta syystä ilman minkäänlasta kivunlievitystä ja voin kyllä kertoa, ettei sitä repeämistä tunne edes silloin. Ajatuksenahan se arkojen paikkojen repeäminen on karmea, mutta siihen liittyvää kipua on turha pelätä - viimeisten tuntien supistukset pitää huolen siitä, että muuta kipua ei kyllä huomaa. Mulla ei siis olisi ollut mitään tietoa repeämisestä, elleivät kätilöt olisi kertoneet.

Repeämien tikkaaminen tuntui kieltämättä ikävältä, kun siinä vaiheessa olis jo toivonut kaikkien kipujen loppuvan, mutta kun siinä oli se odotettu lapsi jota samalla sai katsella, niin kyllä sen vielä siihen päälle kesti.

Välilihaan tuli samanlainen repeämä kuin jos olisi tehty välilihan leikkaus, ja sit sisälle tuonne jonnekin muutama tikki. Nykyisin sen sisärepeämän tuntee ainoastaan seksin aikana alussa pienenä kireytenä, joka menee heti ohi. Ja lohduttivat, että välilihan repeämä paranee paremmin ja nopeammin, kuin jos olis leikattu.

Mäkin olen ymmärtänyt, että pienet repeämät olis ihan tavallisia - siis ei tosiaan mitkään sulkijalihaksiin asti yltävät, vaan pienet nirhaumat, joista tulee tikki tai pari.

Pelko pois! 

[/quote]

Ai jaa, vai pelko pois! :)  En ole ap, mutta nyt pelottaa minuakin, vaikka olen menossa toista tekemään. Eka syntyi sektiolla.

Esitettäisiinkö kysymys uudelleen sitten niin päin: kuka ei ole revennyt synnytyksessä?

Hei ! Mulla esikoisen synnytyksessä tuli vain pieni nirhauma, joka ei vaatinut edes tikkejä :) ja ponnistusvaihe kesti vain viisi minuuttia :) Älä pelkää, voi olla et sulla meneekin synnytys tosi hyvin !

"Pieniä nirhaumia"... Onko pieni nirhauma sellainen repeämä johon tarvitaan alle 10 tikkiä? Omituinen ilmaus.

Toisessa synnytyksessäni 3. asteen repeämät. Lapsi oli isokokoinen ja erityisesti leveäharteinen ja juuttui hartioistaan kiinni. Repeämät ommeltiin paikallispuudutuksessa. Huolelliselle hoidolla (ei istumista , nostelua ym. kuuteen viikkoon) paranin erittäin hyvin. Kaksi lasta olen tuon jälkeen synnyttänyt alatietä ja molemmista on tehty reilut episiotomiat repeämien välttämiseksi ja vauvojen kokoe on tarkasti seurailtu. Neljännessä synnytyksessä tuli epparin lisäksi vielä repeämiä, kun tämäkin kaveri on harteikkaampaa sorttia. Minua eivät repeämät ole juurikaan vaivanneet parannuttuaan. Ei karkailuvaivoja enää synnytyksestä toipumisen jälkeen. Minun tuttavapiirissäni on muutama muukin yhtä pahasti revennyt, mutta kaiketi se melko epätodennäköistä on.

Mulle ei laitettu yhtään tikkiä ja vauva oli 3800g 

Sain ensimmäisessä synnytyksessä neljännen asteen repeämän, osin todennäköisesti kätilön mokan takia. Kipua en tuntenut, koska oli riittävästi puudutettu. Pelkkään repeämien ompeluun meni yli tunti, mutta uskomattoman hyvää jälkeä taitava lääkäri tekikin. Suurin ongelma tuli siitä, että menetin paljon verta ja olin heikossa kunnossa ehkä pari viikkoa. Maito ei koskaan noussut ilmeisesti heikon kunnon takia. Toista lasta imetin pitkään, joten uskoisin, että ensimmäisen lapsen kohdalla maitoa olisi tullut, jos en olisi ollut niin huonossa kunnossa.

Aiempien kirjoittajien vaivat ovat tuttuja, mutta niiden kanssa oppii elämään.

Ap:nä en olisi huolissaan. Kaipa nämä ovat hyvin harvinaisia tapauksia ja kuten sanottu, näiden vaivojen kanssa kyllä pärjää.

Sektiostakin toipuu nopeammin kuin noista kunnon repeämistä. On ihan tavallista, että tulee useita kymmeniä tikkejä.

Mut alatiesynnytys, se on se on se kirkkaimman kruunun tuoja! Miksi päästää itseään vähemmällä, eniten kärsinyt on... kovin mutsi?

Vauva syntyi avotarjonnassa, mulle tehtiin eppari ja silti sain toisen asteen repeämän emättimeen.

Mulle tehtiin eppari ja repesin sitten siitä kolmannen asteen repeämän, joka oli TODELLA hankala ja hitaasti paraneva. En muistaakseni istunut 8 viikkoon. Nyt taas raskaana, saas nähdä miten käy tällä kertaa.

Kiitos fiksuista vastauksista!

t. Ap

Joo harvinaistahan nuo pahat on, mutta on niitä joille sit sattuu. Mun repeämät ommeltiin nukutettuna leikkaussalissa synnytyksen jälkeen ja olen parantunut hyvin, ei mitään karkailuvaivoja tai traumoja jäänyt. Osasyynä nukutukseen taisi olla et puudutus ei toiminut edellisessä synnytyksessä.

Itselläni epäiltiin syyksi joustamatonta kudostyyppiä ja tosi nopeaa synnytystä. Ei synnytystä tuon takia kannata pelätä, kivuliashan se synnytys on joka tapauksessa ja siihen kannattaa valmistautua ajattelemalla et kätilöt auttavat niin paljon kuin pystyvät kivun lievittämiseksi.

Mulla kans tuli 4. asteen repeämät. Alapää oli yhtä isoa aukkoa ja korjaus kesti leikkurissa pari tuntia. Syy repeämiselle oli onneton yhdistelmä eli syöksysynnytys, liian tiukat lihakset (urheilusta), kudostyyppini on jauheliha ja vielä lapsella leveät hartiat. Kuitenkin jo kuukausi synnytyksestä pystyin pidättämään pieruakin eli proktologi ja gynekologi tekivät aivan loistavaa yhteistyötä korjatessaan palapeliä. Lopulliseen toipumiseen meni noin vuosi (raskauskielto ekan vuoden ajan) ja seksikin sujui ihan ok 1,5v jälkeen.

Oon kyllä todella tyytyväinen lääkäreiden työn tulokseen. Mikään ei karkaile ja seksi sujuu oikein hyvin. Arpiakaan ei kuulema näy ;)

Ei se vauvan paino tuohon niinkään vaikuta vaan päänympärys, repeämät tulee yleensä pään työntyessä (toki joskus voi olla hyvin harteikas vauva, mikä aiheuttaa myös ongelman). Mulla tuli kahdessa synnytyksessä isot repeämät, vaikka vauvat n. 2,8-kiloisia. Molemmat oli isopäisiä (niin kuin olen itsekin).

Mä en ymmärrä miksi eppareita enää tehdään. On paljon näyttöä siitä, että ne ei estä pahoja repeämiä, ja eppari itsessään on tavallaan repeämä kun kudokseen tehdään viilto. Eli jos et halua tikkejä persauksiin niin kieltäydy epparista. 

Repeämien mahdollisuus on aina olemassa, mutta se on sitten vaan ihan säkässään miten käy, itse synnyttänyt kahdesti ilman repeämiä, joten mahdollista sekin.

Älä huolehdi etukäteen repeämisistä. Voi olla, ettei sulle tule niitä tai nirhaumia tai tikkejä ollenkaan niin kuin ei mullekaan tullut. Kaksi lasta oon alateitse synnyttänyt. Toisessa synnytyksessä ponnistusvaihe oli nopea ja lapsi 3, 8 kg, ja silti meni ok. Tuttavapiirissä varmaan tavallisinta on ollut parin tikin ompelu, muttei niistä ole sen kummempaa ongelmaa ollut. En tunne ketään, joka olis pahoja repeämiä saanut, mutta toisaalta ei kai noita asioita puolitutuille kerrotakaan. Mutta ainakaan siis lähipiirissäni ei niitä ole ollut.