Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten reagoisitte minuna? Avomieheni tukisti lastani ja olen raskaana
24.10.2013 |
rv 33, eka yhteinen lapsi siis tulossa nykyisen miehen kans ja esikoiseni aimmasta suhteesta on 3v ja uhmaikä pahimmillaan... Esikoisen isä on kuollut jo sillon kun olin raskaana ja ketään muuta "isää" kuin nykynen mieheni ei lapsi tunne. Mies on ollu alusta asti lapseni kans tosi "hyvä", siis kiinnostunut, innostunut, kärsivällinen (jopa kärsivällisempi kuin minä monesti), ollaan seurusteltu siitä asti kun esikoinen oli vielä lähes vauva.
Nyt sitten ihan (mun mielestä jopa!) pikku asia tuli eteen josta lapsi tapansa mukaan kärtti ja vastusti ja kiukutteli, siin mun silmien edessä mies nappaa lasta hiuksista ja sanoo et nyt loppuu. Lapsi säikähti tietenki, ei oo ikinä kukaan tukistanut aiemmin tai muutenkaan kajonnut, vaiks mun paha tapa väsyneenä onkin välil rähjätä x(
Keskusteltiin tosta, mies pyys anteeks multa (Mutta ei lapselta, joka musta ois ollut oleellisempaa!), sanoi et on stressaantunut ja hermostunut jne jne.... Mulle jäi vaan tosi ikävä olo koska mieheni jos kuka on aina ollut rauhallisuuden perikuva ja täys viilipytty, nyt tuntuu etten ehkä kuitenkaan edelleenkään tunne sitä riittävästi?? Mites sitten kun vauva tulee ja jos onkin haastavampi kuin esikoinen joka aina ollu ns helppo lapsi ennen tätä uhmaikää.. mut siis ei oo valvottanut jne jne ja jos ja kun esikoinen tulee aika varmaan olemaan mustis vauvasta ja sitä kautta uhmailee entistä enemmän... Miten mies sitten reagoi. En hyväksy ruumiillista kuritusta missään nimessä (ite olen pienenä suoraan sanoen usein ja liikaa hakattu) ja se mies jonka mä näin sillon kun hän kävi kiinni lapseeni ei ollut se jonka tunnen. Pelottaa ihan sikana nyt. ehkä hormonitkin heittää, mut oon vaan itkenyt x(
Kommentit (16)
Olisi pitänyt tutustua mieheen kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero ja rikossyyte. Väkivalta ei ole ratkaisu.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 14:52"]
tukistaa voi. kunhan ei hakkaamaan ala mielettömästi.
[/quote]
ei todellakaa voi suomen lain mukaan ei myöskään saa tukistaa ja se on lapsen etu se ei sinun!
Lapsia ei kasvateta pelottelemalla !
Voit todellaki suuttua ja sanoa miehelles, ettei koskaan enää ikinä saa kajota lapseen tuolla tavoin, koska et sitä hyväksy niinkuin itsekin sanoit ja nyt pois netistä ja lapsen luo ja miehen jutelemaan.
Minua tukistettiin pienenä enkä oppinut siitä mitään ja uhmaikä on uhmaikä mikä on kaikilla se ei oikeuta ruumiilliseen väkivaltaan lapsella on koskemattmuus asumme sentään sivistysvaltiossa nimeltä suomi! ja lasten asiat on täällä hyvn. Mitää puukkojunkkari juntteja emme ole!
vaikka joku tukistaa ei sinun tarvitse sitä hyväksyä.
Väkivaltainen käytös voi ruokkia itse itseään vaikkei joku olekkaan väkivaltinen ja oikein vihaisena kun tukistaa ja saa siitä "voimaa" niin pian läpsäiseekin. Ei mikään välttämätön yhteys, mutta on ihmisiä jotka eivät pysty lopettamaan aloittaessaan, koska ns nälkä kasvaa syödessä. En tiedä sinun miehestäsi
Meillä ihan sama tilanne, olen rv 37 ja minulla 2 vuotias tyttö. mieheni antoi luunapin otsaan ja uhkailee lasta sillä. Minä taas en käytä ollenkaan mitään fyysistä rangaistusta.. Jos puhumme asiasta niin tulee vain riita, hänen mielestään se ei ole mikään iso juttu mutta minusta on.. En tiedä mitä tehdä ja ahdistaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä tukistaminen auttaa? Kaikilla suomen lapsilla pitää olla turvallinen koti. Ala mennä pojan luo!
neuvolasta osaavat kertoa mitä tehdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin miehelle just tota, että todella pelkään ns "kynnyksen madaltuvan" nyt kun eka kertaa on se kynnys ylitetty että on käyty kiinni. Lisäksi sanoin, että pelkään(liikaa lukenut niitä tapauksia, ehkä....) että miehen käytös esikoistani kohtaan muuttuu kun saa oman lapsen - tähän saakka on todellakin ollut ihan unelma"isä" jota lapsi rakastaa ihan täysin. Mies vaan vähätteli koko juttua ja mun pelkoja sanoen et hormonit sullanyt puhuu, kaikki on hyvin, hän vaan on hermostunut ja stressaantunut - en kyllä tiedä miksi koska ei esim töissä, raha-asioissa tai sos. suhteissa oo ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, ja meilläkin parisuhde mennyt hyvin.
Lapsi on nyt jo ihan ok, säikähti tietysti mutta heti "otin tilanteen haltuun" ja selitin lapselle niin kuin parhaiten osasin, sitten tehtiin kivoja juttuja yhdessä kuten leivottiin ja luettiin. Silti pelkään että joku trauma jäi vaikka lapsi vaikuttaa olevan jo ihan iloinen oma itsensä.
Itse tosiaan oon ollut pahoinpidelty lapsi (tosin puhutaan nyt ihan eri kokoluokan jutusta kuin yksittäinen tukistus)niin oon niin "allerginen" kaikelle tollaselle ja oon sen kyllä tehnyt miehelleni selväksi.AP
Miehen tulisi nyt pyytää lapselta anteeksi ja kun mies on näin tehnyt, niin sä voit rauhoittua. Teidän tietty pitää keskustella miehen kanssa, että yrittäiskö edes laskea vaikka kymmeneen, poistua huoneesta tai jotain, jos ei hermo meinaa kestää.
ratkaisu ei ole tuo tukistaminen, vaikka se miehen nuoruudessa on näin saattanut ollakin ja sieltä tuo opittu tapa tulee vähän vahingossa takaraivosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tätä kerran vaan.tapahtunut niin ei ole maata kaatava juttu jos kerran menee hermo uhmaikäisen kiukutteluun...sellasta se on uusioperheissä...helpommin palaa hermot vieraiden kakaroihin.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 15:41"]
Jos tätä kerran vaan.tapahtunut niin ei ole maata kaatava juttu jos kerran menee hermo uhmaikäisen kiukutteluun...sellasta se on uusioperheissä...helpommin palaa hermot vieraiden kakaroihin.
[/quote]
Mulla palaa hermo helpommin omiin lapsiin... Jos nyt oli kertaluonteinen juttu ja mies tosiaan stressaantunut, jättäisin sikseen. Jos toistuu tai nyt ainakaan pahenee, sitten täytyy toimia. Jos mieskin tajusi toimineensa väärin, tuskin mikään psyko on. Ihan oikeasti, virheitä sattuu, niistä täytyy vaan oppia. Luulen, että sulla omat traumat ja raskaus nyt ymmärrettävästi vääristää kuvaa. Mukavaa ja väkivallatonta jatkoa teille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin itsekin pikkasen tukistaa jos puhe ei MILLÄÄN mene perille. Oma poikani puri pienenä jokaista (minua, siskoaan, vieraita, neuvolassa)jne eikä uskonut millään kun yritin selittää, miten se sattuu. Puri siis kunnolla niin että veri lensi! Kerran sitten purin takaisin niin että varmasti sattui ja poika alkoi itkeä (en verille, mutta kyllä siihen jälki jäi joksikin aikaa) siihen loppui pureminen! Neuvolassa kysyivät, että miten sain sen loppumaan ja kerroin, että purin takaisin. Eipä siihen muuta todenneet, kuin että näkyy toimineen. Eli keskustelu ei auttanut, kun poika ei tajunnut mitä tarkoitin sillä, että tekee kipeää mutta kun itse koki niin huomasi.En kadu asiaa eikä pojalle jäänyt asiasta traumoja.
"Perhe"väkivalta alkaa helposti silloin kun mies kokee, että nainen on nyt nalkissa (esim. juuri raskaana ollessa). Aiemminhan hänen on pitänyt olla sinulle (ja siten myös lapsellesi) enemmän mieliksi, koska olette voineet helpommin lähteä. Nyt olet pahemmin jumissa. Nyt pistät kovan kovaa vasten, vaikka niin onkin hassu sanoa raskaana olevasta naisesta, jolla on myös toinen pieni lapsi. Tarvitsisitte suojelua. Mutta bluffaa, raivostu, pistä mies kuriin heti alkuunsa.
Vai onko ollut jo muuta rajoittamista ilmassa, haukkumista tms.? Älä ala pikku hiljaa ymmärtää ja hyväksyä asiaa ja etsiä vikoja itsestäsi"kin", vaikka moni (typerä) taho niin kehottaakin.
Mutta en suosittele puhumaan neuvolassa asiasta. Sen sijaan olisi hyvä, jos voisit saada miehen jonnekin juttusille, esim. uhkaamalla erolla (tai erolla ja rikosilmoituksella).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä täällä tehdään taas kärpäsestä härkänen. Tukistaminen ei nyt niin kauheaa ole, ihan täysipäisiä lapsia sitä ennenkin kasvoi kun joka kodissa tukistettiin. Jopa täysipäisempiä kuin nykyaikana. Toki siis kiellettyä tuo tukistaminen nykyään ja mieskin sen selvästi tajusi, mutta ei tuossa nyt mitään maata mullistavaa taphtunut.
No jäitä hattuun... joskus sanat ei vaan tehoa vaan lasta pitää herättää pienellä kontaktilla! en todellakaan tarkoita mitään väkivaltaa mutta pieni tukistus voi olla paikallaan.
Esim meitä 70-luvun lapsia on varmasti tukistettu jokaista ja enpä usko että siitä on traumoja jäänyt. Lapsi itsekin tietää että nyt en käyttäytynyt sopivasti ja siksi tukistettiin.
Alue: Aihe vapaa
tukistaa voi. kunhan ei hakkaamaan ala mielettömästi.